Titin blogi

Kaunis vanha sivusta vedettävä puusohva...

2012-05-28T16:13:00.000+03:00

Taas kerran sydänlämpöiset kiitokseni kaikille kommenteista! ♥
On lohduttavaa huomata kuinka välitätte, -ja tuntuu olevan yllättävän monta samantyylisen kohtalon kokenutta...
Mieli on mustana edelleen ja oikeastaan sitä pahentaa se että mietin josko kuitenkin olen saanut vahinkoa aikaan käsivarren korjauksessa.
Soitin tänään sairaalaan, -hoitaja ei osanut sanoa mitään, mutta fysioterapeutti oli siinä vierellään joten sain jutella tämän kanssa.
Kerroin pelkoni, että vaikka olen koittanut varoa, niin väkisinkin käsivarsi liikkuu sivulle auki. Varsinkin pukemisessa ja riisumisessa, -vaikka olen kulkenut mahdollisimman löysissä vaatteissa tässä kotona, sellaisissa jotka saan itse puettua. Fysioterapeutti oli sitä mieltä että kyllä sen pitäisi tuollaiset kestää, mutta kun mainitsin vihlovasta/pistävästä kivusta niin sanoi sen kuullostavan että luun päät voisivat olla irti. Oli sitä mieltä ettei minulla kuitenkaan varmaan ole syytä huoleen ja voisin odottaa sinne 18.6 asti jolloin minulla on röngten sekä ortopedi.
Sanoi kyllä myös minun voivan mennä ensiapuun jos kipu pahenee. Tässä minä nyt pelonsekaisin tuntein mietin ja kuulostelen käsivarttani...

Olen hiukan koittanut kuvata, lähinnä pihalla. Koti on hiukan sekaisessa kunnossa kun on tämä rajoite...

Omenapuut kukkivat.

Pitihän sitä pari pientä oksaa sisällekkin tuoda.

Pihalla ei juurikaan ole kukkia vielä tällä hetkellä. Norjanangervon ja kotkansiiven joukkoon lisäsin lipstikkaa! ;-)
Tämä kimppu saa olla ulkotilassa, etupihan khh:n terassilla.

Takapihan patiolle norjanangervon seuraksi lemmikkiä.

Yksi kevätkellokin löytyi vielä.

Lopuksi vielä otsikon aiheeseen, -josta kerran jo täällä vihjaisinkin...

Pitkään haaveenani on ollut sivusta vedettävä vanha puusohva. Huutonetistä olen seuraillut, mutta yleensä ovat olleet liian kaukana sekä liian kalliita minun kukkarolleni...

Kunnes viime kuussa haaveeni ja odotukseni palkittiin... Satuin huomaamaan Huutonetissä ihanan ja minun mielestäni edullisen, kauniin (juurikin sen tyylinen kuin olin haaveillut) vanhan puusohvan Helsingissä.

Sohva oli "osta heti" kohteena joten onnistuin sen saamaan.

Kaunotar odottaa tuolla Kuopukseni entisessä huoneessa, -tarkoitukseni on maalata se valkoiseksi.

Moni on varmasti sitä mieltä ettei pitäisi, sillä se menettää arvoaan, mutta minulle se on "arvokkaampi" valkoisena. Nyt en vain tapaturmasta johtuen kykene sohvaa maalaamaan, mutta eipä sillä kiire, -ei huonettakaan ole vielä remontoitu vaikka osa tarvikkeista on hankittu. Odottelemme miehen inspiraatiota...

Oikein ihanaa ja kaunista viikkoa kaikille!

♥ Voikaa hyvin! ♥

Aurinkoisia kevätpäiviä...

2012-05-24T10:15:00.001+03:00

toimhuom. tämä teksti sisältää hiukan vali-valitusta... ;-)

Voi miten kauniita ja lämpimiä päiviä onkaan ollut. Kunpa niistä osaisi nauttia täysinrinnoin.

Mutta ei vain onnistu, -minut tuntevat tietävät että masennuksen kanssa olen taistellut kohta 14 vuotta, siitä neljä vuotta on ollut erityisen raskasta kun Esikois poikani menehtyi.

Tämä tapaturmani; käden katkeaminen, leikkaus, särky ja nyt tämä avuttomuus kun ei mitään pysty tekemään on taas vienyt minut aika syviin syövereihin!

Tiedän kyllä "hoitokeinoja" mutta tiedän myös että masennus ja itsehoito ei ole omasta halusta kiinni; tämä kun on sairaus johon ei halulla ja tahdolla aina oikein pysty vaikuttamaan!!

Pään sisällähän minun pitäisi työtä tehdä kestääkseni ja jaksaakseni, mutta nyt se ei vain onnistu!

Päivä kerrallaan yritän siis edelleen mennä ja jotenkin kestää tämän tilanteeni!

Eräänä päivänä yritin vähän ommella, mutta eihän siitä mitään tullut, -saksilla leikkaaminenkin oli todella vaikeaa ja käsivarteen sattui. En yhtään pystynyt nauttimaan ompelusta kun oli niin hankalaa!

Hiukan olen koittanut valokuvata, vaikka sekään ei ole helppoa.

Muutamia kuvia siis.

Kukkia omasta puutarhasta:

Kuvat suurenevat klikkaamalla

Omaa puutarhaani:

Viikonlopuksi on onneksi tulossa hiukan vaihtelua... :)

Menemme mieheni veljen + vaimonsa mökille!

Oikein aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille!

-Ihanaa kun olette olemassa-

♥ ~~~~~~~ ♥

Lahjuksia ja nukkekoti juttuja...

2012-05-17T17:17:00.000+03:00

IHAN ENSIN HALUAN SYDÄMESTÄNI KIITTÄÄ KAIKKIA TEITÄ SANOISTA JA MYÖTÄELÄMISESTÄ TÄMÄN IKÄVÄN TAPATURMANI TIIMOILTA! ♥

Päivä kerrallaan on mentävä ja vaikka mieli on mustelmilla (kropasta ne alkavat pikkuhiljaa parantua) niin on vain pakko kestää tilanne.

Aivan kauheaa kun mitään ei voi tehdä... No, vähän jotakin pientä olen koittanut (vaikka tiedän ettei saisi) ja käsivarsi on kipeytynyt entisestään. Mies on kyllä huolehtinut hyvin, mutta kun olen päivät yksin, niin tuntuu että "pää sekoaa" pelkästä olemisesta, siksi jotakin pientä koitan tehdä, mutta eihän mikään onnistu vasemmalla kädellä...

Kävelyllä olen vähän käynyt, mutta esim. metsään en uskalla mennä. Tasapaino on huono käden ollessa kantositeessä -ja jos kaadun niin... Hui, en uskalla edes ajatella.

No, -eipä tämä tästä valittamisesta miksikään tule. Käsittämätöntä tämä kyllä on...

Tänään käytin ensimmäisen kerran kameraa.

Kuvasin joitakin lahjoja. Sairaalan tuodut kukat jäivät kuvaamatta, mutta tuossa yhtenä päivänä veljeni vaimo piipahti tyttärensä kanssa (hän oli silloin Kööpenhaminassa kun minä olin sairaalassa eikä päässyt katsomaan, -veli kyllä kävi nuortensa kanssa ja toivat ruukkuruusun, -joka odottaa kasvihuoneessa ruukkuun/maahan istuttamista). Sain siis veljeni vaimolta kauniin kukkakimpun.

kuvat suurenevat klikkaamalla.

Olen tutustunut jo aika kauan sitten erääseen ihanaan naiseen joka on huutanut Huutonetistä ompeluksiani ja asuu samalla kylällä. Kun olin laitoshuoltajana työkokeilussa, niin näimme lähes joka päivä sillä hän työskentelee kirjastossa. Eräänä päivänä posti toi paketin ko. rouvalta, -ja kuulkaa- liikutuin aivan kun sen avasin; -hän oli halunut minua piristää ja lähetti ihanat sukat kera kortin toipumis ja kesän toivotuksineen.

Aivan käsittämätöntä, että ihmiset haluavat muistaa ja lohduttaa (niinkuin olen kirjoittanut täysin tuntemattomien blogini lukijoiden silloin tällöin tehneen).

Jos elämä tuntuukin potkivan päähän kun näitä ikäviä tapahtumia minulla on ollut, niin kyllä tuollainen ihmisten pyyteetön välittäminen auttaa paljon!♥

LÄMMIN KIITOS JOHANNA VIELÄ KERRAN!

Äitienpäivä oli ja meni, -minulle se oli erittäin raskas, sillä samana päivänä tuli 4 vuotta Esikoiseni menehtymisestä. Olen Kuopukselle sanonut ettei ostelisi minulle mitään lahjoja, sillä hän itse ja se että hän voi hyvin on paras lahja minulle. No, eihän hän siitä sanomisesta piittaa, vaan oli ostanut minulle kauniin Kermansaven aamiaissetin -sekä suklaata. Kortti oli ihana, -meillä kun on lapsuudestani asti ollut (ja on siis yhä) perheen kesken sellainen "inside juttu", että minä olen prinsessa!

Onhan sitä muitakin lahjoja tullut tässä viimeaikoina, -mies kantaa lähes joka päivä kaupasta minulle suklaata tms. hemmotellakseen kun olen kipeänä kotona. Olen kyllä sanonut, että voisi jättää tuomatta, sillä kun en paljoa liiku niin jo ennestään suuri painoni nousee hurjiin lukemiin!!! Hyvää huolta hän minusta pitää. Joka aamu ennen töihin lähtöään keittää puuron jonka tuo eteeni. Eilen istutti ostamiani kasveja pihalle, ja olihan siinä hänen itse ostamiaan kukkasipuleita (gladiolusta, liljaa yms.)

Yhtenä päivänä tuli töistä sodastreamin kanssa ja nyt juomme "oma tekemää" kivennäisvettä. Niin, ja kesäkukkiakin hän on minulle tuonut.

Aamulla kun hän lähti tuttavansa luo autotallin teossa auttamaan niin pyysin ottamaan minulle esille nukkekodin sekä sellaisen omatekemäni "roomboxin", joka on tuolla työhuoneen hyllykön päällä ollut varmaan yli kaksi vuotta.

Nukkekoti harastukseni alkoi vuonna 2005, jolloin tein erilaisia roomboxeja. Tässä kaksi jäljellä olevaa.

Ylin kuva on vuodelta 2005 valmistumisen jälkeen.

Sinisissä ruukuissa (kaksi oikean puoleista) on massasta itse tekemiäni kasveja. Myös muuri oikeassa reunassa on tekemäni.

Vaaleanpunaiset ruusut ovat tekemiäni.

Tuon "luonnonkivi" lattian olen tehnyt kananmunakennosta ja muistaakseni "sammal" on värjättyä sahanpurua.

Myös tämä vanhan merikarhun Jalmarin ja hänen kissansa Roosan roombox on tekemäni, tai oikeammin sisustamani. Ensimmäiset kuvat ovat vuodelta -05.

Jalmarin villapaita on äitini neuloma, farkut ja lakki ovat minun tekemiäni.

Seinällä Jalmarin omakuva. ;-)

Vuonna 2006 ostin kirpparilta hiukan huonokuntoisen Lundbyn nukkekodin jonka maalasin ulkoa päin ja sisustin huoneet. Nukkekoti on vielä tallella vaatehuoneessa, mutta kaikki huonekalut ym. olen myynyt pois.

Esikoisen menehtymisen jälkeen lopahti nukkekoti harrastukseni...

Vuonna 2009 ostin kuitenkin ihanan "kartanon" mutta sitä en ole yhtään laittanut. Mies sen silloin kokosi, mutta en ole saanut intoa tapetointiin yms. Monenlaista olen sinne kyllä vuosien saatossa hankkinut. Tässä osa niistä kuvattu kartanon/Villan ullakolla.

Toivotaan että nukkekoti harrastukseni saisi uutta tuulta siipiensä alle. Nyt kyllä odotan vain että pystyisin ompelemaan!! No, se ehkä sujuisi jotenkuten, mutta saksilla leikkaaminen ei onnistu!

IHANAA JA AURINKOISTA LOPPUVIIKKOA KAIKILLE, TULEE NIIN HYVÄ MIELI KUN JAKSATTE VIERAILLA TÄÄLLÄ JA KOMMENTTEJAKIN JÄTTÄÄ!

♥ VOIKAA HYVIN! ♥

Ei heikkohermoisille... ;-)

2012-05-10T10:40:00.000+03:00

SUURET JA LÄMPIMÄT KIITOKSET KOMMENTEISTA KAIKILLE TEILLE IHANAISILLE!♥

PÄÄSIN KOTIIN MAANANTAINA JA NYT SIIPIRIKKONA TÄÄLLÄ KOITAN PIKKUHILJAA TOIPUA! MASENNUS OTTI TAAS YLIVALLAN, KUN MIETIN NÄITÄ TAPAHTUMIA, -YRITÄN YMMÄRTÄÄ JA OLEN TOKI KIITOLLINEN ETTÄ KYSEESSÄ ON VAIN KÄSI! HUONOMMINKIN OLISI VOINUT KÄTDÄ, -ONNEKSI MINULLA OLI KYPÄRÄ!

Blogini kuvia on aina kehuttu ja se tuntuu minusta niin hyvältä. Valokuvauksesta on Esikoisen kuoleman jälkeen tullut mieleinen eräänlainen harrastus.

Nyt on sekin tauolla. Tällä kädellä ei pysty eikä saa vähään aikaan tehdä mitään. Kuormitus kielto on 12 vkoa ja sairasloma 5.8 asti. Nyt pitäisi iloita kauniista keväästä, mutta valitettavasti se ei onnistu. Mieli on mustana kun kipu on kova, lääkkeet väsyttävät, eikä voi tehdä mitään, ei pihatöitä, ei ommella...

Laitan nyt pari kuvaa kädestäni, -eivät mitään kauniita, mutta tällä hetkellä niin totta ja elämääni...

Eilen pääsin viimein suihkuun, -miehen avustuksella. Seuraava kuva otettu suihkun jälkeen. Ei mikään ihan pieni haava. Olkavarren luut on nyt kiinnitetty levyllä ja seitsemällä ruuvilla...

KOITAN PALAILLA ILOISEMPIIN ASIOIHIN, MUTTA TÄLLÄ HETKELLÄ EI OLE VIELÄ NIIDEN AIKA...
KUN MITÄÄN EI SAA, EIKÄ PYSTY TEKEMÄÄN...

VOIKAA HYVIN!♥

Terveisiä sairaalasta...

2012-05-04T15:58:00.000+03:00

Pikainen päivitys vasemmmalla kädellä, -täältä sairaalasta!

Niin, minut tuotiin tänne ambulanssilla keskiviikkona.

Kaaduin polkupyörällä työmatkalla -ja ihan lähellä kotia...

ONNEKSI eräs naapurin setä oli pihallaan ja kuuli kun huusin apua!

Olin jotenkin aivan järkkytynyt.... Oma vikani; olen äärimmäisen arka ajamaan pyörällä, ja kun näin edessäni katujenpesuauton, niin hätäännyin (vaikkei syytä niin olisi ollutkaan) jarrutin etukäsijarrulla ja samaanaikaan eturengas osui maassa olleeseen kuoppaan. Se mitä sen jälkeen tapahtui ei ole ihan tarkasti mielessäni, -mutta ohjaustangon yli kai lensin/pyörähdin...

Huom. kuvat lainattu netistä.

En päässyt ylös sillä en tuntenut oikeaa kättäni... Vain suunnattoman kivun...

Naapurin vanhemman herran lisäksi paikalle ilmestyi 2-3 muuta miestä, joista yksi soitti ambulanssin.

Sitä jouduin odottamaan niin että soittaja ehti kysellä jo uudelleen että koska se ambulanssi oikein tulee...

Tämä tuttu naapurin vanha herra (jonka tontin kohdalla onneksi siis kaaduin) oli hakenut viltin suojakseni.♥

Ambulanssihenkilökunta antoivat esiapua minun siinä tien laidassa maatessani. Oikea käsi oli kyynärvarresta kokonaan poikki joten paljon ei minua voitu liikutella. Takki piti leikata saksilla päältäni pois, että saivat käden tuettua. (sairaalassa piti vielä leikata pusero ja rintaliivit) Ambulanssi-miehet sekä yksi nainen olivat todella ihania, vaikka taisin siinä järkyttyneenä ja peloissani kysellä ja höpöttää ties mitä älyttömiä!

Lähes koko päivä piti odotella ensiavussa, kipsattiin ja kuvattiin, leikattiin kipsi irti ja kipsattiin käsi toiseen asentoon ja taas kuvattiin. Sitten vain odoteltiin osastolle pääsyä.

Olin saanut soitettua äidille (sillä kuulin hänen jossakin vaiheessa soittavan minulle, ja tiesin että huolestuu jos ei saa minua kiinni). Kerroin äidille tapahtuneen ja pyysin ilmoittamaan pojalle ja miehelleni.

Oli ihana yllätys kun jonkun ajan kuluttua kerrottiin että mieheni oli tullut ja kysellyt minua. Hän pääsi luokseni ja hetken kuluttua tuli poikani.♥ He istuivat pitkään seuranani. Lähetin heidät kotiin ja aika pian sen jälkeen pääsinkin osastolle, -ilta kyllä oli jo.

Täällä olen ollut nyt keskiviikosta asti. Kyynärvarsi on siis pahasti katkennut kyynärvarresta, olkapään ja kyynärpään välistä, -lähempänä kyynärpäätä. Huomenna olisi tarkoitus leikata, -jos ei tule mitään hätäsektiota tms.

Kyllä sitä on tässä toisenkin kerran miettinyt, että koska nämä ikävät asiat kohdallani helpottavat... Tapahtuuko koskaan käännettä parempaan... Saanko koskaan kokea jotakin oikein hyvää ja onnellista asiaa...

Lääkkeiden voimalla tässä on ollut pakko jaksaa. Olkavarressa on kipsi, mtta ei se estä luiden päiden liikkumista, -ilkeän tuntuista muljahtelua tuntuu, kipu on kova ja välillä tuntuu sellaista pistävää kovaa kipua, silloin kai ne rispaantuneet luun päät osuvat... johonkin...

Hoitajat täällä ovat aivan uskomattoman ihania ja ystävällisiä. Outoahan tämä on olla toisten armoilla ja vähän niinkuin passattavana, mutta esim. iltaisin kun yöhoitajat ovat laittaneet sänkyni kuntoon (minun pitää nukkua osittin istuvassa asennossa) ja laittaneet tyynyt koukistettujen jalkojeni alle, nostaneet sängynlaidat ylös ja petelleet minut, niin on oikein hyvä olo... Ihana tunne kun kerrankin joku huolehtii minusta...

Aika hauska sattuma tässä jutussa kuitenkin on...

Eilen tuotiin viereiseen sänkyyn potilas. Olin selkä ovelle päin, mutta kuulin kun verho vedettiin eteen ja hoitajat juttelivat tälle potilaalle. Puheista huomasi että kaikki tunsivat toisensa. Sitten aloin kuunnella että tämän potilaan ääni kuullosti tutulta. Varovasti kysyin, että anteeksi kun häiritsen, mutta onko siellä verhon takana "----". No on, kuului vastaus. Samantien kuului kysymys että kuka siellä sitten on. Sanoin nimeni ja kun verho väliltämme aukaistiin, niin siinä me moni vuotiset kaverukset olimme nokakkain. Olemme olleet vuosia perhetuttuja ja siskoni on mm. tämän potilas-naapurini pojan kummitäti. ;)

Että olikin hauska sattuma, -siitä ovat iloinneet myös äitimme, siskomme ja muut läheisemme, -me kun siis tunnemme kakki toisemme. Tällä kaverillani on erittäin hyvä huumorintaju ja on kova juttelemaan, joten täällä on kyllä "vitsit" lentäneet... Hänellä jalka poikki, minulla käsi.

Mitäs me poikkinaiset potilaat, -tuemme toinen toisiamme! :-)

Nyt väsyttää... Koitan palailla jos/kun ensiviikon alussa varmaankin kotiudun.

Sitten edessä pitkä sairasloma ja kuntoutuminen... Ja opetella elämään avuttomana, ilman oikeaa kättään, jonkin aikaa.
Mielialaanihan tämä ilman muuta vaikutti myös aikatavalla...

Vapun ruoka postaus...

2012-05-01T18:18:00.000+03:00

Onpa tänä vappuna meitä aurinko hellinyt paisteellaan, -mitään liian lämmintä ei ollut, mutta hyvin tarkeni!

Sää on ollut mitä mainioin! Eilen töiden jälkeen järjestelin vähän kotia ja laitoin vappu-rekvisiittaa.

Vähän naureskelin itseäni että olen kyllä aika "hullu" välillä...

Kotiin pitää löytää sisustukseen sopivat ilmapallot, -ja koska serpentiinien värit eivät ole lainkaan mieleeni, niin ostin kolmea eri väriä lahjanauhaa jotka sopivat ilmapallojen väreihin.

Hyvin kävivät toimittamaan serpentiinin virkaa! Suosittelen!

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Me vietimme vappuaattoa pihatöitä tehden! Useamman tunnin heiluin haravan varressa.

Isäntä jatkoi vielä tänään, mutta muuten otimme ihan rennosti ja panostimme lähinnä ruokailuun.

Kala-painotteinen oli menyymme. Kaupan kaloja sekä kala-kasvispihvejä oli tarjolla. Ja ehdottomasti herkkuamme Caviartia!

Tein perunasaalatin (eilisistä perunoista) -olen aina tykännyt valmistaa ruokaa "omasta päästä."

Raikkaan salaatin aineosia olivat mm. mansikat ja tuore vihreä tankoparsa (namm... i like it)kevätsipuli sekä viinirypäleet. Katkarapuja sai lisätä itse. Niin ja olihan siinä yhtä ihanaa keväistä herkkua, omasta pihasta; vuohenputken pieniä lehtiä. Tykkään käyttää ruuan laitosssa pihan ja luonnon antimia!

Jälkkäriksi suklaata...

Huomenna töihin, ja tiedättekös mitä -se tuntuu itseasiassa ihan hyvältä! Kiitos NIIN ihanien koleegojeni! ♥

♥ Aurinkoista loppu viikkoa kaikille! ♥

Huutonet päättyy...

2012-04-29T19:33:00.000+03:00

Minun oli tarkoitukseni tässä postauksessa palata saamaani "hyvän mielen haasteeseen", jossa kerrotaan asioita joista on kiitollinen. En nyt oikein ole jaksanut pysähtyä niitä miettimään, sillä elämässä on monenlaista suurempaa ja pienempää myllerrystä!!

Yksi ylitse muiden josta olen kiitollinen, on rakas perheeni, rakkaat läheiseni! Äiti sekä sisko ja veli perheineeen. Eilen sain taas nauttia yhdessä olosta heidän kanssaan.

Juhlimme hiukan jälkikäteen rakkaan Kuopukseni 20-vuotis synttäreitä.♥

Siivouksen jälkeen vaihdoin kesäisempiä tekstiilejä; sohvatyynyt (etualalla olevat kaksi) sekä kaunis virkattu peitto (niitä on kaksi), -ostin joskus talvella kun ihana ystäväni Mia soitti ja kertoi Cittarissa myytävän "minun tyylisiäni" tekstiilejä edullisesti. Takana näkyvät tyynyt ovat vanhempia.

Kuvat suurenevat klikkaamalla!

Taivaspoikani sekä isän kuvien vieressä paloivat kynttilät, -he olivat mukana ajatuksissamme ja sydämissämme...♥

Tuli vielä mieleen yksi asia, -en nyt sanoisi että olisi aihe josta olen kiitollinen, -pikemminkin ihmeissäni ja yllättynyt... Ja se on kanssa-ihmiset, siellä ruudun toisella puolella! Olen saanut kauniita sanoja ja lämpimiä ajatuksia teiltä täysin vierailta ihmisiltä. Aiemminkin olen täällä maininnut kuinka joku blogini lukija on halunut ilostuttaa minua ja lähettää minulle jotakin... Olen saanut kirjan "Enkeleitä hiuksissani" sekä kauniin tilkkupeiton, -täysin vieraat, tuntemattomat ihmiset ovat haluneet tuoda minulle lohtua ja iloa! Se on jotakin aivan käsittämätöntä! Itse pidän antamisesta, -mutta kohdallani se ei ole tainnut ihan vieraisiin, täysin tuntemattomiin ihmisiin asti ulottua...

Jo jonkin aikaa sitten sain eräältä blogini lukijalta sähköpostia, -hän oli jossakin kuvassani nähnyt sellaiset vaaleat purkit; "-coffee ja sugar." Hänellä itsellään oli saman sarjan "tea" purkki jonka halusi antaa minulle, oman kokoelmani jatkoksi! Aivan käsittämätöntä... ♥ Mutta siis NIIN ihanaa!

HUOM! Carita (jos nyt muistan nimesi oikein) laitatko minulle jossakin vaiheessa sähköpostia... Meillä mies osti jokin aika sitten uuden tietokoneen, ja kaikki tärkeät meilini ja osoitteeni jäivät vanhaan koneeseen. Lupasin lähettää sinulle kiitokseksi jonkin ompelukseni (muistan sen, vaikka muuten muistini onkin todella huono...) mutta eihän minulla ole osoitettasi enää tallella...

Näin ihana purkki, ja teetäkin pakattu kauniisti sisälle! :)

HUUTONET <-- klikkaa- kohteeni päättyvät huomenna, vielä ehtii käydä kurkkaamassa haluisiko jotakin itselleen, tai vaikka ilahduttaa äitiä, isoäitiä, opettajaa, päiväkodin tms. hoitajatätiä...

Lisää on tulossa jossakin vaiheesa, näitä omia ompeluksia ainakin:

Loppuun vielä ihanasta kirjasta... Posti toi parisen päivää sitten tilaamani Ilonan kirjan: Willa Sukka! Sateenkaarentaa Puodista!

Ohjeet ovat ajankohtaisia kun syksy riepottaa puita ja vettä sataa... Voi suunnitella joulua...

Aivan uskomattoman ihana kirja kauniine tunnelma-kuvineen!

♥ ~~ Iloista ja aurinkoista vappua toivotan kaikille teille! ~~ ♥

Palaan varmaan aika pian...

Kertomaan ihanuudesta jonka löysin ja onneksi onnistuin saamaan itselleni...

Te jotka tiedätte, -EI saa edes vihjata vielä täällä... ;-)

Huutonet myyntiä...

2012-04-15T10:25:00.000+03:00

Singerini on surissut muutamana viikonloppuna ja eilisen iltapäivän sekä illan vietinkin, -ensin valokuvaten sen jälkeen kuvia käsitellen ja lopuksi niitä Huutonettiin laittaen!
On siinä kyllä melkoinen homma; -mutta senhän voi ottaa vähän niinkuin harrastuksen kannalta!

Mietin että kuinkahan monena vuotena olen tekeleitäni Huutonetissä myynyt... Luulen että se alkoi vuonna 2008, varmaankin Esikoisen menehtymisen jälkeen kun jäin pois työstä.
Silloin ompelu harrastukseni alkoi toden teolla, -olihan se eräänlaista terapiaa, -ja on sitä yhä!
Katselin tuossa juuri vanhaa blogiani (jonka Taivaspoikani minulle oli tehnyt vuonna 2006). En vielä mielelläni tuota blogiani katsele, sillä se muistuttaa niin kipeästi elämästä joka oli silloin kun Esikoinen oli vielä kanssamme...
Tilda tonttuja, enkeleitä ja nalleja ompelin joskus aika paljonkin.
Pussukoita ja sydämiä on tullut tehtyä monenlaisia. (Klikkaa eri värillä olevia kohteita, -jos onnistuin niin niiden takaa pitäisi näkyä kuvia vanhoista töistäni)
Mutta vuodesta -08 jotenkin ne valkoiset vintage-kuvilla olevat ompelukset ovat tulleet ja jääneet suosikeiksini. Eikä pelkästään minun suosikeiksini, vaan monen muunkin... ;-)
Vaikea keksiä välillä jotakin uutta; -aina jonkin ajan kuluttua joku muukin myy samantyylisiä kuin mitä itse olet tehnyt.

Tässä kuitenkin kuvia nyt viimeaikojen ompeluksista joita siis laitoin HUUTONETTIIN myyntiin.

Kuvat suurenevat klikkaamalla!

Käykäähän kurkkaamassa TÄÄLLÄ <- klikkaa josko joku miellyttäisi!

Koitan seuraavaksi palailla "Hyvän mielen haasteeseen" jonka olen muutamalta blogi-ystävältä saanut. Nyt vain on ollut hiukan kapuloita rattaissa...
Ja huomenna olisi Taivaspoikani ♥ syntymäpäivä, -hän olisi täyttänyt 23v. Ikävä ja suru tulee taas enemmän pintaan.
Rakas Kuopukseni täyttää huomenna 20v.♥

Kuu kiurusta kesään...

2012-04-07T13:52:00.000+03:00

...puolikuuta peipposesta. Västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.

Näinkös jotenkin se vanha äidin opettama loru meni... ;-)

Olen jo monia päiviä sitten nähnyt pihallamme lintulautojen alle peipposia, -mutta ei todellakaan tunnu että kesään olisi puolikuuta...

Luntakin on tullut muutaman kerran sen jälkeen kun peipot huomasin.

Torstaina kävelin kirpparille ja kauppaan ja sillä matkalla näin sitruunaperhosen!! Sellaisen lämpimän jo osittain sulaneen rinteen kohdalla. Mutta lunta on kuitenkin vielä niin paljon ja lisää tullut sen jälkeen kun perhosen näin.

Mitenhän sille mahtoi käydä, -yötkin kun ovat kylmiä!!

En ole hirveästi jaksanut pääsiäistä laitella, -ja sitäpaitsi ompelukseni ovat taas levitettynä ruokailutilan suurelle pöydälle... ;-) Eilen ompelinkin vähän pussukoita. Työhuonekin on, mutta kummasti ne ompelukset löytävät tiensä tuohon ruokailutilan pöydälle... :) Samalla voi vähän telkkua katsella.

Minun pääsiäiseeni ei vuosiin ole juurikaan värejä kuulunut, -hiukan laitoin keltaista.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Rakas ainokaisani on ollut meillä yökylässä muutaman päivän. ♥

Voi miten ihana onkaan ollut viettää aikaa yhdessä, -jutella kaikenlaista, -tärkeääkin.

Olemme valloittaneet olkkarin sohvat ja puput joutuivat nurkkaan... ;-)

Mies lähti tänään veljeni kanssa kaatamaan puita äitini luokse. Huomenna menemme sinne isolla porukalla; minä, veli ja sisko perheineen. Toivotaan ilman meitä suosivan siellä puu-savotassa!

Viime vuonnakin kaadoimme (tai siis miesväki) puita tuolla lapsuuden kodissani, -silloin oli vielä isä kanssamme,♥ vaikkei enää oikein mitään jaksanut tehdäkkään...

Tämän kauniin (ja todella painavan) relieffin olen ostanut joskus kirpparilta ja maalanut valkoiseksi.

Tykkään siitä, vaikka uskoni onkin Esikoisen menehtymisen jälkeen hävinnyt lähes kokonaan...

Hienostihan tämä sopii tähän pääsiäisen aikaan.

Nyt me lähdemme ainokaisani kanssa pienelle happihyppelylle ja haemme samalla lisää pajunoksia. Sitten syömme ja ehkä pienet päikkärit sohvalla! ♥

Ihanaa ja aurinkoista pääsiäisen jatkoa!

Takatalvi....

2012-04-03T12:27:00.002+03:00

Voi itku, -lunta on tullut lisää monen monta senttiä!! Takatalveksihan moni tätä sanoo, mutta minun mittarissani se ei ihan sitä ollut, -sillä meidän pihalla oli lunta vielä paljon!! Ja nyt sitä on vielä enemmän! Liekö sulannut juhannuksenakaan... ;-)

Juuri eilen Kuopukselleni sanoin, että yksi hyvä puoli tässä on: KEVÄT ON VIELÄ EDESSÄPÄIN!!

Eli positiivisesti osaan ajatella.... Josta aasinsiltana seuraavaan asiaan....

Olen saanut muutaman kommentin että blogiani on kurja ja masentavaa lukea kun minulle sattuu kaikkea kamalaa.... MISSÄÄN NIMESSÄ EI OLE OLLUT TARKOITUKSENANI VALITTAA EIKÄ KETÄÄN MASENTAA!!

Minä itse en pidä ollenkaan kamalana esim. näitä vaivojani. Kun olen Lapseni joutunut menettämään niin siinä esim. kivut ja säryt ovat aivan toisarvoisia.

Ja kuten olen aiemminkin maininnut niin tämä blogini on kuitenkin vain pintaa elämästäni...

Kaiken tämän lisäksi elämässäni on asioita joista en täällä mainitse. Ihan esimerkkinä voin ottaa sellaisen että Kuopukseni on juuri saanut tietää ettei työsopimustaan enää jatketa...

Ja kuten lähes jokainen varmaan tietää niin parisuhteissa on aika-ajoin ongelmia itsekullakin.

Tarkoitukseni on ollut pitää blogini mahdollisimman positiivisena, enkä halua ihan henkilökohtaisia asioita kirjoittaa.

Tiedän kuitenkin että on ihmisiä joita kuulumiseni kiinnostaa, -varsinkin nyt kun työkokeilu alkoi. Ihan siksi noita kerroin, mutta en pidä niitä mitenkään niin vakavina ja pahoina asioina.

Menen päivä kerrallaan ja useasti mietin, että vaikka olen todella ikäviä asioita elämässäni kokenut (jo ennen Esikoisen menehtymistä) niin aika positiivisesti olen elämään jaksanut suhtautua. :)

Ne jotka minut tuntevat ja tietävät asioista joita on ollut, niin ovat luultavasti samaa mieltä!

Se että täällä mainitsin noista vaivoistani yms. saattoi johtua siitä etten ole aikoihin päässyt juttelemaan terapiassa. (Niin, -olen käynyt siellä kohta neljä vuotta Esikoisen menehtymisen jälkeen...). Hoitajani joutui perumaan aikani joka olisi ollut tuossa edellisen kuun lopulla.

Työkokeilun aloittaminen kun kuitenkin on ollut melko suuri muutos elämässäni.

Mutta hei, minä yritän mahdollisimman pian "palata ruotuun." ;-)

Vähemmän kirjoitusta ja enemmän kuvia.

Mitä jos kukaan ei lohduttaisi,
eikä kenellekään suruista kertoa saisi?
Mitä jos kukaan ei kutittaisi
tai muuten vain joskus naurattaisi?

- Pia Perkiö -

Kukkia....

2012-03-30T16:43:00.000+03:00

Hei taas ihanaiset! ♥
Olen niin hyvilläni siitä että blogissani käy vierailijoita ja jaksatte vielä jättää kommentteja mieltäni piristämään -vaikka itse olen ollut huono vierailemaan muiden luona...
Työkokeilu ei ole mennyt ihan niinkuin Strömsössä... ;-)
Oli siis se noidannuoli sekä kova flunssa. Nyt vanha vaiva tenniskyynärpää on vaivannut jo jonkin aikaa, ja kipu heijastuu jo olkapäähän ja niskaan.
Puhumattakaan kipeytyvästä selästä, polvista, jalkapohjista... <- kahdesta jälkimmäisestä voin syyttää vain ylipainoa ja sitä etten ole juurikaan liikkunut Esikoisen menehtymisen jälkeen).
Töiden jälkeen olen niin väsynyt etten jaksa kotona juuri mitään, -vaikka aikaa olisi!!
Uniongelmia minulla on ollut jo ihan kouluiästä asti. Kun olen ollut tässä kotona nelisen vuotta, niin ne eivät ole kauheasti haitanneet, kun ei seuraavana päivänä ole pakko jaksaa töissä.
Nyt tilanne on toinen, -vaikka olen sanonut etten Esikoisen menehtymisen jälkeen stressaa enkä ota turhia paineita mistään, niin on kuitenkin todettava että työ on sellainen josta näköjään paineita otan... Olen aika tunnollinen työssäni ja haluan hoitaa sen mahdollisimman hyvin.
Aamulla kun pitää viiden jälkeen nousta ylös niin illalla mietin sitä ja seuraavan päivän jaksamistani niin, ettei uni meinaakkaan tulla. Tämä on otettu huomioon jo ennen työkokeilun aloittamista ja otankin iltaisin melatoniinia, mutta kun sekään ei aina tunnu auttavan...
Työ kyllä tuntuu ihan mukavalta, -tykkään kun saan omissa oloissani siivoskella ja samalla toisessa korvassa on radiokuuloke.
Ja kuten jo aiemmin mainitsinkin niin työkaverit ovat tosi mukavia! Ja kirjasto on kiva paikka olla töissä!

Jotenkin ei halua mennä lääkärille valittamaan tuota tenniskyynärpäätä; -lääkärini kyllä tietää siitä ja sanoikin kerran että tulee olemaan ikuinen vaiva minulla.
Nolottaa olla pois töistä, vaikka tiedän että työkokeilun tarkoitus on katsoa sitä kykenenkö, ja mihin työhön. No, kyllä minun varmaan täytyy varata aika että saan kortisonipiikin, -vaikkei auttanut viimeksikään.
Pian alkaisi kevät-puuhat pihalla... Viime keväänä/kesänä oli rakas isosiskoni minua auttamassa, sillä kyynärpää vaivasi silloinkin pahasti.
No, ei nyt kuitenkaan todellakaan ole tarkoitus tässä valittaa, -kunhan kerroin kuulumisia!
Näillä mennään päivä kerrallaan ja katsotaan...
Jos ei muuta, niin sitä että onko siellä saunan takana tilaa... ;-)

~~~~~~~~~~~~~~~ ♥ ~~~~~~~~~~~~~~~

Olen saanut kahdelta ihanalta blogi-ystävältä Hyvän mielen-haasteen. Kiitos Hanne ja Nina! ♥
Koitan pikimmiten palata tuohon, -hetken joudun miettimään mitkä ovat niitä asioita jotka minulle hyvää mieltä tuottavat...

Ai niin, sen verran vielä, -täällä joku kyseli niistä koristemunista...
Niitä jäi jokunen yli kun tein parille rouvalle FB:n kautta, -mutta nythän taitaa olla jotakuinkin myöhäistä...
Olen pahoillani etten vastannut, -kysyjällä ei ollut blogia joten en voinut viestiä lähettää.
Jatkossa jos joku on kiinnostunut jostakin tekeleestäni, niin laittakaa ihmeessä sähköpostia. Silloin minun tulee vastattua.
Tosin ihan 100% varmaa ei sekään ole. Ihan siksi että työkokeilusta johtuva väsymys saa minut unohtamaan monia asioita... :(

Loppuun vielä kukkia, -kävimme jokin aika sitten Plantagenissa ja tietenkin sieltä jotakin tarttui mukaan... ;-)

Hempeän vaaleanpunaisia ruusuja, -jotka valitettavasti kuvan otto hetkellä olivat jo hiukan ruskistuneet.

Valkoisia orvokkeja

Englanninpelargonia, -jonka kukat ovat kuin orvokin.

Freesiat ja ruusut ovat Prismasta.

Ulos ruukkuihin olen laittanut jo mm. valkoisia krookuksia.

Perunanarsisseja.

Keltaisia narsisseja.

Ja vähän sinisiä helmilijoja.

Toivotan kaikille teille oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
Säätiedotus tosin ei taida ihan samaa toivottaa... ;-)

~~~~~~~~ ♥ ~~~~~~~~

Sairastuvalta...

2012-03-20T13:32:00.000+02:00

Kiitos ihanaiset kommenteista, tsemppauksista ja toivotuksista! ♥

Olette ihan hirrrweeen ihania! :)

Sen verran haluaisin tässä nyt ihan ystävälliseen sävyyn mainita; että älkää rakkaat lukijat ottako niin kauhen tarkasti ja vakavasti asioita täällä; -muistakaa että tämä on vain pintaraapaisua elämästäni...

Tuossa viime postauksessa kerroin kipeästä selästäni ja joku jo ehti kommentteihin jättämään tekstin että jos selkä olisi todella kipeä niin mitään kirppiskamoja en laittelisi... HUH!

Ensinnäkään en ymmärrä mistä ko. kirjoittaja keksi "kirppiskamojen laittamisen"... Enkä ihan oikeasti ymmärrä sitäkään että joku viitsii miettiä ja kommentoida tuollaista...

Minulla oli noidannuoli, -erittäin paha sellainen. Kirppiskamoja en laittanut silloin saikulla, vaan Huutonettiin laitoin aiemmin ottamiani kuvia kohteista joita kauppaan. Istuin ihan pöydän ääressä, selkä tyynyillä tuettuna... Kun missään asennossa ei oikein pystynyt olemaan.

No, se siitä ja piste.

Meillä on ollut taas surua... Mieheni sisko on nukkunut pois, -perjantaina olimme hautajaisissa itä-suomessa. Vaikka hän sairastikin niin surullisena yllätyksenä hänen poisnukkumisensa tuli.

Olen taas saikulla... Selkäni kun sain kuntoon niin jonkin ajan kuluttua iski kauhea influenssa.

Olen muutaman päivän vain maannut peiton alla, joka paikkaa särkee, korvat lukossa ja päässä humisee.

Huimaa kun koittaa olla tolpillaan. Ei ole auttanut Burana ei Findrex... No ehkä lepo ja aika.

Pitäisi koristemunia tehdä, mutta ei ole jaksanut. Viime viikolla isäntä kävi Sinooperista ostamassa styroxmunia ja jonkusen niistä olen saanut päällystettyä. Jätin ne kuivumaan vähän sinnetänne...

Toivottavasti viikonloppuna on tauti hellittänyt ja saisin koristeltua. FB:n kautta minulta noita on kyselty kun kuvan laitoin. Olen tehnyt näitä vuodesta -09. Eräänlaista terapiaa kun tämä käsillä tekeminen minulle on.

Löysin muutamia viime keväästä jääneitä.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

HUUTONET <- klikkaa kohteeni ovat avoinna vielä muutaman päivän. En jaksanutkaan lisää laittaa.

Täytyy jonakin päivänä laittaa taas uusi satsi. Tuota tavaraa ja vaatetta kun on...

~~ ♥ Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille! ♥ ~~

Minä taidan vielä huomisen olla saikulla, -jos kokeilisi silloin pystyssä oloa. Nyt tämänkin postauksen teen sohvalla pitkälläni, läppäri vatsan päällä. Ei kokoaikaa halua nukkua, ei katsoa telkkua... Lukea en jaksa.

Aurinkoista Naistenpäivää...

2012-03-08T08:10:00.001+02:00

Tulin vain toivottamaan kaikille teille ihanaisille Aurinkoista Naistenpäivää!♥

Ihanaa kun olette olemassa!

Minä olen saikulla... Pari päivää tein kipeällä selällä töitä, -eilis aamuna kun taas itkien yritin päästä sängystä ylös, niin mietin että rajansa kaikella... -ja jäin kotiin. Tänään menen lääkäriin.

Laitoin eilen vähän Huutonet kohteita! Klikkaa Huutonet sanaa ja kurkkaa kohteitani!

Ei mitään ihmeellistä, -kaappien tyhjennystä vain. Vaatteita sekä astioita on tulossa lisää, -kunhan jaksan taas laittaa!

Pientä päivitystä...

2012-03-05T13:31:00.000+02:00

Lämpimät ja suuret kiitokset teille kaikille ihanista kommenteista ja tsemppauksista!♥
Tuntuu hyvältä kun tietää että niin moni on "hengessä mukana".

Kolme työpäivää on jo takana. ;)
Olen jotenkin vähän "pallo hukassa" (enkä oikeastaan niin vähänkään...), -kaikki on uutta ja outoa...
Monen vuoden tauon jälkeen yht`äkkiä (uusi) työ ja (uusi) työpaikka.
Opetella heräämään aamulla aikaisin (työaikani on 7-11), opetella lähtemään töihin ja kulkemaan bussilla...
Kodin turvalliset seinät jäävät ja "astun uuteen ja tuntemattomaan."
Jostakin tämä voi vaikuttaa vähintäänkin oudolta, mutta minulle tämä on valtavan suuri asia elämässäni.
Kuten olen niin monesti maininnut, niin luonteeni on arka ja olen vähän "erakko", eikä tilanne todellakaan ole paremmaksi muuttunut Esikoisen menehtymisen jälkeen... Päinvastoin!

Kroppa ja mieli on reagoinut heti ja voimakkaasti, mutta on vain yritettävä.
Tiedän että menee pitkään totutella tähän kaikkeen.
Sen verran voin kuitenkin sanoa että ihan hyvältä on alku tuntunut... Siihen paljolti on varmasti auttanut kolleegani jotka tuntuvat todella mukavilta naisilta.
He tietävät tilanteeni ja olen huomannut että heille kummallekkin on helppo puhua. He ottivat minut ystävällisesti vastaan ja ensimmäisen päivän jälkeen minusta tuntui kuin olisimme tunteneet kauemminkin...
Samoja kiinnostuksen kohteita on ja niistä on mukava aina välillä jutella siellä moppaamisen lomassa! ;-)
Ja luulenpa että huumorintaju meillä taitaa olla aikalailla samanlainen. Ja mikä mukavinta, -minäkin huomaan taas nauravani! :)
Olen heitä kyllä jo "varoittanut" päivistä jolloin en puhu enkä naura... Niitä tulee varmasti, -varsinkin nyt kevään lähestyessä kun tulee Taivaspojan syntymäpäivät, äitienpäivä sekä hänen kuolinpäivänsä, -joka muuten on tänä vuonna samana päivänä kuin äitienpäivä!!

Myös kirjaston henkilökunta vaikuttaa mukavalta, , -heidän kanssaan en niin paljon ole tekemisissä.

Näillä siis mennään, -toivotaan että kroppa ja mieli kestää...

Nyt minun tekee mieli hetkeksi sohvalle, -luen jotakin- tai oikeammin katson vain kuvat ;-)
Uni varmaan tulee sillä väsyttää niin henkisesti kuin fyysisestikkin.
Taidan selailla äidiltä lainaamaani Viherpihaa.
Kevättä ja kukkia odotellessa ostan niitä kaupasta kotiin!
Tämä kaunotar City-Marketista.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Ihana kerrottu kevätesikko, -en ole aiemmin tällaista nähnytkään.

Keittiössä meillä on melko suuri ikkuna ja sen edessä työtaso, -siellä jo "kasvihuoneessa" pienet ruukut odottavat... -jotakin yrttejä varmaankin kylvän.

Tulppaaneja pitää olla.

Tämä aiemmin kuvaamani hortensia on vielä hyvä, -valkoinen on kitukasvuinen, mutta yritän pitää sen hengissä että voin kesällä istuttaa ulos.

TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN IHANAA JA AURINKOISTA VIIKKOA!

VOIKAA HYVIN!

~~~~ ♥ ~~~~

Elämän uusia tuulia...

2012-02-27T15:12:00.000+02:00

Hirmuisesti kiitos kaikille kommenteistanne edellisessä postauksessa! ♥

Tämän aloitan nyt ihan tavallisella mukavalla asialla...
Pidimme lauantaina ulkoilu päivää Mummilassa, -siis lapsuuden kodissani jossa äiti asustelee.
Minä mieheni kanssa ja sisko ex-miehensä kanssa sekä haimme ystäväni Oton myös mukaan, -emäntänsä (siis siskoni keskimmäinen tytär) sai leipoa ja valmistella rauhassa illan syntymäpäiväjuhliaan kun ystävänsä olivat tulossa.
Ei Otto siinä mitenkään olisi esteenä ollut, me vain halusimme Oton mukaamme Mummilaan, -itseasiassa mieheni sitä ehdotti.
Lumitöitä siellä osa teki, -miehillä tosin meni pitkä aika lumilingon korjauksessa, kun siitä meni jokin käynnistysnaru poikki, ja jotakin muutakin taisi vähän piiputtaa.
Viime talven jälkeen sitä ei ollut käytetty, -isä sillä aina teki lumityöt. Kun hän marraskuussa nukkui pois niin luntahan ei vielä ollut.

Oli mukava pakkaskeli, -siskoni teki pienen lumiukon, suurta ei voinut tehdä kun ei ollut suojalunta.
Otto tutustui lumiukkoon... (EI nostanut jalkaansa jos joku sitä miettii...)

KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA.

Me naiset juttelimme pihalla ja seurasimme Oton iloa... Siskoni alkoi heittää lunta ja siitäkös Otto innostui!

Sisko teki nuotion jossa paistoimme makkaraa. Hänen ex-miehensä toi mukanaan sellaisen ihanan takorautaisen alustan joka oli meillä nuotion päällä. Niin, -tiedän kyllä että oikeasti makkarat kuuluu paistaa tikun nokassa...

Lunta vain on jokapaikassa vyötäröön asti niin emme ryhtyneet tikkuja tekemään. Ja sitä paitsi olemme kaikki jo sen ikäisiä ja mukavuutta rakastavia ettemme olisi jaksaneet kykkiä nuotion vieressä. ;-)

Makkarat söimme pihalla, ihan talouspaperi palaan käärittynä. :)

Myöhemmin joimme vielä kahvit ja teet pihalla.
Olisi ollut mukavaa jos olisi aurinko paistanut, mutta ihan kiva ilma kyllä silti.

Minun mittarini mukaan ei ole vielä kevät, ei edes kevättalvi, -vaan ihan oikea kunnon talvi!
Kevättalvi alkaa kun aurinko lämmittää, kinokset pienenvät ja räystäät tippuu.
Joka keväinen versojen ja itujen kasvatus on minulla kuitenkin jo alkanut. Ennen joulua jo tein tilauksen EKOLOSEGO:sta. Tilasin mm. monenlaisia siemeniä. Valkolupiinin siemet kasvoivat hyvin ja ensimmäisen erän olen jo syönyt. Aivan ihania ja rapsakoita! Aion kyllä koittaa kasvattaa näistä ihan kukkiakin!

TUMMEMMALLA OLEVISTA NIMISTÄ PÄÄSET KLIKKAAMALLA KOHTEEN SIVULLE.

By the way.... Täällä blogissani muutamat ovat kertoneet minulle siitä Salon Radiokirppiksestä.

Kiitos vain kovasti vinkistä -piipahdin siellä eilen. Oli oikein viihtyisä ja siisti paikka.

En kauheasti jaksanut kiertelyyn keskittyä, (ostin vain kauniin kangaspussukan) -oli nimittäin hiukan nälkä ja olimme menossa Design Hilliin lounaalle. Ihana salaatti ja keitto. Tuota paikkaa olen ennenkin täällä suositellut, kun ystäväni Jaana siitä kertoi ja siellä kävimme. Suosittelen edelleenkin. Saman katon alla saa "monta kärpästä yhdellä iskulla."

Ostin tällä kertaa vain hiukan askartelu tarvikkeita.

~~~~~~~~~ ♥ ~~~~~~~~~

Lopuksi vielä tuohon otsikkoon: "elämän uusia tuulia..."

Olenkin täällä jossakin vaiheessa maininnut että työkokeilu on edessä. Halusin itse sitä.

Olinhan kokeilussa -apua- oliko se nyt 2009 vai 2010... No, kumpi tahansa, -niin se ei kuitenkaan onnistunut.

Päiväkodissa on työpaikkani ollut, -ja valtavasti työstäni olen tykännyt!

Voinut suoraan sanoa että rakastin työtäni. Monesti ihan liikutuin kuinka onnellinen olinkaan saadessani tehdä sitä työtä!

Jokin aika sitten selvisi että siellä en enää voi työskennellä... Se oli kova paikka, -vaikka ymmärsin hyvin ja itsekkin mietin ettei minusta oman lapseni kuoleman jälkeen enää olekkaan siihen työhön!

Senkin taisin mainita että koska minulla ei ole lähihoitajan koulutusta (myyjän ja ompelijan vain) niin ainoa työ mitä kaupunki voi minulle tarjota on siistijän työ.

Olen kovin miettinyt tilannettani, ja kun nyt on selvinnyt että työkokeiluni on pääkirjastossa, niin olen tullut siihen tulokseen, että oikeastaan se on hyvä!

Voin aloittaa ns. "puhtaalta pöydältä." Hih, -sananmukaisesti!

Minä ja koko elämäni on täysin muuttunut vajaa neljä vuotta sitten kun Esikoinen menehtyi.

Sitä vain ei monikaan ehkä ymmärrä!!

Ei minula ole oikeastaan enää mitään yhteistä monenkaan ihmisen kanssa... En jaksa kuunnella enkä puhua niitä "kahvipöytä-keskusteluja". Kaikella kun on minulle nykyisin ihan erilaiset mittasuhteet kuin ennen.

Minulle sellaiset asiat kuin esim. muutama ylikilo, (minulla sitä on muutama KYMMENkilo....) näppylä nenässä, hius-ja vaate muoti yms. ovat asioita jotka eivät jaksa kiinnostaa... Joskus ovat kiinnostaneet kovinkin, -ja varmaan jotkut asiat vielä kiinnostavat uudelleenkin, mutta ei nyt tällä hetkellä...

En ennen Esikoisen menehtymistäkään ole ollut kovin sosiaalinen, en mielelläni osallistunut keskusteluihin yms. Nyt olen sitä vielä vähemmän, -minulla on uusi erilainen elämä, -maailma- kuin kenelläkään tutullani. Olen vielä ihan hukassa itsekkin tämän kanssa ja lopun elämääni opettelen elämään asian kanssa; -lapseni on kuollut. Se ei siitä miksikään muutu. Se on edessäni aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä...

Kirjasto on hiljainen ja rauhallinen paikka. Täällä se on melko uusikin vielä.

Siellä jos voin kaikessa rauhassa tehdä siivoustyötä sen neljä tuntia ja siitä selviän -ennenkaikkea fyysisesti, -sillä en ole ihan nuori tyttö enää, ja vuodet sekä ylipaino ovat tehneet tehtävänsä tässä kropassa- niin olen tyytyväinen.

Olen ihan hyvin mielin menossa työkokeiluun, -joka alkaa siis tämän viikon torstaina, 1.3 klo. 8.00!! :)

Tokihan se vähän jännittää, -jokainen voi vain kuvitella miltä tuntuu kun on lähes neljä vuotta ollut pois työelämästä ja menee sitten ihan uuteen paikkaan ja työhön...

Mutta kun on joutunut kokemaan tämän elämän pahimman menetyksen, niin sen rinnalla kaikki asiat tuntuvat melko pieniltä, eikä sillätavalla pelota! Teen parhaani ja toivon että työ sujuisi hyvin.

Toivon että pikkuhiljaa innostun elämästäni uudelleen ja löydän paljon hyviä asioita...

Niin että torstaista eteenpäin tämä tyttö luuttuaa kirjaston käytäviä!

Saa tulla nykäisemään hihasta jos minut siellä näkee! ;-)

Kuva lainattu netistä, -en siis ole minä! ;-)

Ihania kirpputori löytöjä...

2012-02-18T08:50:00.001+02:00

Suuret kiitokset kaikille tuohon edelliseen heppa-postaukseeni kommentoineille, -ihanaa kun saa jakaa tuollaisia asioita ihmisten kanssa jotka ymmärtävät! ♥

Laitan pikaisesti muutaman kuvan viimeisistä kirppis löydöistäni.
Nuo nopat ovat mielestäni niin nätit! Kokonsa puolesta -15cm- mietin vielä sijoituspaikkaa, -en halua että näyttävät "hoopolta" silmään, -taustaksi joko jotain suurta tai sitten ei mitään. Ehkä tuohon eteiskäytävän pöydälle jossa on suuri dokumentti-juliste.

Tähän kauniiseen peilitarjottimeen rakastuin ensi silmäyksellä! ♥
Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä mustepullo-teline on myös kirppis löytö muutaman vuoden takaa.

Me lähdemme nyt miehen kanssa Venemessuille!

♥Ihanaa talvista viikonloppua kaikille!♥

EDIT.

HUUTONET <--klikkaa- kohteeni päättyvät huomenna.

Enhän minä sinne enää jaksanut muuta lisäillä (paitsi siihen sisustuspakettiin), -mutta ensiviikolla koitan taas laittaa uusia juttuja. Siis yritän jaksaa... ;)

Keinuhevonen ja kukkia....

2012-02-13T16:11:00.000+02:00

Minulla on taas yksi haave toteutunut (muistatte varmaan TÄMÄN postauksen jossa kerroin parista toteutuneesta haaveesta...).

Olen vuosia haaveillut keinuhevosesta. Katsellutkin, esim. Huutonetissä ja antiikkiliikkeessä, -mutta sitä oikeaa ei ole vastaan tullut. Haaveenani oli sellainen koristeellinen joita kauresellissakin näkee.

Ihanasta Marian käsityökerho-blogista bongasin eräässä kuvassa taustalla kauniin keinuhevosen ja kyselin häneltä että mistähän se on hankittu. Ja voitteko arvata; -hän kertoi voivansa myydä sen minulle! Olin niin iloinen ja onnellinen! Nyt on kaunotar saapunut uuteen kotiinsa!

Kiitos Maria kun mahdollistit tämän unelmani! ♥

Niille jotka eivät minua tunne, niin kerrottakoon, että minulla ei ole pieniä lapsia eikä lapsenlapsiakaan. Ainokaisani; rakas kuopuspoikani on keväällä 20v täyttävä nuorimies eikä asu enää kotona. Ehkä joskus niitä lapsenlapsia kuitenkin saan... ;-)

Tuo ihanuus on siis vain omaksi ilokseni!

Kun joskus remontoimme Kuopuksen vanhan huoneen vierashuoneeksi, niin hepan paikka tulee varmaankin olemaan siellä. Huoneen väritystä kun olen suunnitellut valkoiseksi/ruskeaksi.

Kukkia pitää olla aina pöydillä ja lipastojen päällä.

Sorruin taas viikonloppuna ostamaan hortensioita, -vaikka niiden hengissä pitäminen ei oikein minulta luonnistu! Luen kyllä netistä aina hoito-ohjeita, mutta aika pian kukinnot kuukahtavat. :(

Tulppaanit ovat kauniita ja kestävät mukavasti muutamia päiviä.

Lopuksi toivottelen kaikille Teille oikein hyvää huomista

~♥~ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ~♥~

Ihanaa kun olette olemassa!

Huutonet päättyy...

2012-02-07T17:18:00.000+02:00

Nuo minun tekeleeni tuolla HUUTONETISSÄ <- KLIKKAA

päättyvät torstaina 9.2.

Uusia juttuja olen laittanut -ja laitan lisää kunhan taas saan itsestäni irti käydä kaappeja läpi -ja kuvata!!

Tällä kertaa on kaikenlaista tavaraa kodista. Vaatteita ja laukkuja on myös tulossa.

Kovat pakkaset ovat hellittäneet, ja sen jälkeen tullut lunta lisää!

Tykkään tällaisesta oikeasta kunnon talvesta, mutta kyllä tuo lumi jo riittäisi. Sen sulamista kun meidän -aika varjoisella- pihalla saa taas odotella vaikka kuinka kauan...

On ihanaa kun aurinko paistaa, -yhtenä sellaisena päivänä kuvailin vähän omalla pihalla ja tein myös pienen kävely lenkin kameran kanssa. Sisälläkin olen vähän kuvannut.

Jos haluat kurkata, niin Huutonet kohteisiini pääset klikkaamalla TÄTÄ!

Uudet ihanat popottimet...

2012-01-31T14:45:00.001+02:00

Tämä on ihan pakko jakaa kanssanne!

Minut tuntevat tietävät etten Esikoisen menehtymisen jälkeen ole tuntenut minkäänlaista mielenkiintoa itsestäni huolehtimiseen, ulkonäköön, vaatteisiin yms.

Nyt kuitenkin on hiukan herännyt kiinnostus niihin.

Tämän vajaan neljän vuoden aikana olen kasvanut leveys suunnassa hurjasti joten vanhat vaatteet eivät päälle manhdu. Olen nettimyymälöistä katsellut (ja jotakin tilannutkin) vähän mm. vaatteita.

Naiselliseen tapaan myös minä olen kiinnostunut kengistä. Oikeastaan koskaan en ole tykännyt korkeista koroista, -ehkä siksi että pitkänä naisena en halunut enää hirveästi pituutta lisää, mutta ennenkaikkea siksi että minulle on tärkeää että kengät ovat hyvät jalassa ja minun hyvä niillä liikkua!

Nyt kävi kuitenkin niin että näin Putiikki Rannalla sivuilla NIIN ihanat nilkkurit, etten hetkeäkään harkinnut.

Pelkäsin etteivät ehkä mahdu, tai ovat liian korkeat tai muuten epämiellyttävät...

Mutta erehdyin!! Mahtuivat hyvin, eivät ole liian korkeat ja tuntuvat hyvältä jalassa.

Eihän nämä nyt tällaisten talvi kelien kengät ole, koska on tuota pitsiä, -mutta kun autolla liikumme niin ovat hyvät "hienostelu-kengät".;-) Ja tietenkin keväällä.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Minusta nämä ovat todella kauniit!

Muistattehan HUUTONET (<--- klikkaa) kohteeni!

Huutonet myyntiä....

2012-01-27T18:46:00.000+02:00

Pikainen Hei kaikille teille!

Olen vähän ommellut, -kun on ystävänpäivä ja äitienpäivä tulossa...

Sydämiä ja tuoksupusseja.

Löysin kätköistäni myös pari aiemmin tekemääni kaunista pussukkaa.

Sekä wanhoja isoäidin aikaisia tyynynpäällisiä joihin olin painanut kuvat.

Samoin pari vanhasta pitsilakanasta tekemääni keittiöpyyhettä löytyi kaapista!

Laitoin näitä HUUTONETTIIN myyntiin.

Käykäähän kurkkaamassa.

Klikkaa tuota HUUTONET sanaa tai sitten oikealla sivussa hiukan siellä alempana on kuva jossa nainen ompelukoneen vieressä, -sitä klikkaamalla pääsee myös suoraan kohteisiini.

Tässä vähän esimakua...

Kuvat suurenevat klikkaamalla!

Toivotan kaikille teille ihanaa talvista viikonloppua!

~~♥~~

Kuvankäsittely leikkiä...

2012-01-23T10:20:00.000+02:00

Hei kaikille ja lämpimät kiitokset edellisen postauksen kommenteista!
On ihanaa kun sain jakaa nuo pienet toteutuneet haaveeni kanssanne, -te kun ymmärrätte.
Ja tiedän että olette puolestani iloisia!

Minä olen iloinen kun opin yhä enemmän käyttämään tietokoneen "hienouksia."
Nyt mm. kuvankäsittelyä taas uudella ohjelmalla. :)

Lauantaina lähdimme aamulla miehen kanssa autoajelulle. Inkoo, Siuntio, Kirkkonummi (jossa kävimme Pressossa aamuteellä/kahvilla.)

Minua on pikkutytöstä asti kiehtonut vanhat rakennukset. Ja niin on yhä edelleen!
Siuntion Sjundbyn linnaa olen ihaillut aina kun siellä päin ajelemme.
Joskus kun pääsisi ihan pihalle ja sisälle kauniiseen rakennukseen...
Se on kuitenkin yksityis käytössä ja vain ryhmillä on mahdollisuus päästä käymään.

Uskaltauduin kuitenkin hiukan sitä kuvaamaan, sillä uskon, että omistajat ovat siihen tottuneet.
Näillä kuvilla samalla kokeilin Photoscapea.

Ihanaa talvista viikkoa kaikille teille!

~~♥~~

Toteutuneita haaveita....

2012-01-19T14:19:00.000+02:00

Minulla on haaveita...
Ei mitään suuria! En haaveile maailmanympärys matkasta, -en minkäänlaisesta matkasta-
sillä kotona on hyvä olla. Ja kotiin yleensä liittyvätkin haaveeni, niin siis nämäkin joista nyt kerron.

Jo vuosia olen haaveillut viulusta, -ei, en osaa soittaa enkä aio opetellakkaan... ;-)
Jostakin voi kuullostaa vähintäänkin oudolta mutta olen haaveillut viulusta ihan sisustusesineenä.
Kirpparilla olen vanhoja sellaisia katsellut, mutta sadan euron molemmin puolin ovat olleet hinnat.
Yhtenä iltana keksin sitten huvikseni laittaa Huutonettiin haun viulusta -ja siellähän niitä oli.
Kun näin tämän viulun, niin kauaa en miettinyt kun huusin sen.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Tuo on minusta NIIN kaunis... ♥
Roka oli ruskeaa puuta joten sen varmaan jossakin vaiheessa maalaan.
Tuo viulukin on varmaan itse maalattu.

Toinen haaveeni on sekin jo monen vuoden takainen; -wanha polkuompelukone!!
Niitäkin olen katsellut , aina kuitenkin on ollut jokin syy miksen ole ostanut (liian kallis tai huonokuntoinen yms.).
Eilen kyläilin flunssaa potevan ainokaisani luona. Kävelin sieltä kotiin ja ajattelin piipahtaa Kierrätyskeskuksessa, matkan varrella kun oli.
Olin siellä viimeviikolla käynyt ja nähnyt kauniin siistin vanhan Singerin, -siinä kuitenkin oli varattu lappu päällä.
Hiukan harmittelin, että pitipä käydä huono tuuri.
Eilen siis kun siellä taas kävin, niin se samainen Singer oli siellä yhä, -eikä varattu lappua!!

Olin ihan täpinöissäni ;-).
Hinta oli 60€, -kysyin eräältä paikan työntekijä mieheltä tinkisikö hän siitä kymmenen euroa, niin maksan sen heti ja haemme mieheni kanssa illemmalla. Minä joka en koskaan uskalla/kehtaa tinkiä!!
Kaupat tehtiin! Kun kävelin tuolta kotiin niin taisi olla hymy korvissa! =)

Se on niin kaunis! ♥
Koneen sivulaatikossa oli käyttöopas joka sisälsi myös ompeluohjeita... :)

Mistähän löytäsin tuon koneen valmistus/käyttövuoden, -ehkäpä joku osaisi kertoa??
En ole vielä edes puhdistanut tuota. Paikkaakin vielä mietin.
Työ-/ompeluhuoneeseeni se ei tällä hetkellä mahdu, mutta kun varmaan kevään aikana mies remontoi Kuopuksen vanhan huoneen -siitä tulee meidän vieraskammari- niin mietin tuon Singerin paikkaa.

Haaveita pitää olla, -minulla on niitä vieläkin; jo nuorena tyttönä haaveilin pianosta.
En koskaan ole ollut musikaalinen, kuten ei oikeastaan kukaan silloin perheestämme.
Nyt voisin jopa jo opetella vähän soittamaankin (muutakin kuin Ukko Noan). En tosin nuoteista, sillä en niistä mitään ymmärrä!
Aikuisiällä piano-haaveeni on saanut tarkennusta; -haluaisin sen olevan valkoinen... ;-)
Mutta luulenpa että on tyytyminen vain nukkekotini valkoiseen pianoon!

Tänään (yöllä jo) on satanut paljon lunta, -luonto on kaunis.
Ajattelin kävellä myöhemmin iltapäivällä kauppaan ja tulla miehen kyydissä kotiin.

Toivotan kaikille ihanaa, talvista loppu viikkoa!

Voikaa hyvin!

Vähän ostoksia...

2012-01-08T15:33:00.000+02:00

Hei ystävät ja iso kiitos edellisen postauksen kommenteista!♥

Tätä vuotta on eletty jo ensimmäinen viikko.

Joulun siivosin siis jo ulos. Eihän sitä minulla paljon ollutkaan.

Ja ihanaa kun se on ohi, -tämä joulu oli kyllä pahin ikinä...

Nyt vain nautitaan talvesta (kunpa kunnollinen sellainen tulisikin... -no on täällä nyt vähän lunta ja tällä hetkellä pakkastakin reilut 10 astetta).

Kevättä kohti mennään... :)

Eilen lähdimme miehen kanssa aamupäivällä Turkuun.

Minulla vain mielessä kirpputori...

Tietenkin kävimme myös kauppakeskus Hansassa ja Stockmannilla sekä syömässä.

Ja arvatkaapa oliko jalat ja ennenkaikkea jalkapohjat kipeät illalla kun tulimme kotiin...

Useimmiten tulee Turun kirppareilla käytyä Manhattanilla, mutta tällä kertaa pitkästä aikaa suuntasimme Ideakirppikselle (josta en tehnyt löytöjä) sekä sen jälkeen Mimmin kirppikselle.

Sieltä ostin mm. kauniit valkoiset pitsireunus nenäliinat.

Niitä siinä katselin kun vastapuolella hyllyn välistä vanha, hieman kyttyrässä kävelevä rouva sanoi minulle että ne ovat kauniit nuo nenäliinat. Kehuin että niin ovat. Rouva kiersi hyllyrivin ja lähestyi minua, kysyen että ostaisinko ne jos hän vähän pudottaa hintaa. Kysyin että millä hinnalla hän ne myisi. Euron hinnasta pudotti; -kuusi kappaletta kauniita nenäliinoja olivat ensin 5,00€ -joka ei mielestäni paljon ollut sekään.

Sen jälkeen hän alkoi kaupata minulle kaunista vanhaa pitsilakanaa. Siisti ehjä ja puhdas. Luulen rouvan silittäneen tai mankeloineen sen ennen kirpparille tuomista.

Hintaa sillä oli vain 9.00€. En edes ryhtynyt tinkimään, sillä mielestäni se oli edullinen hinta niin kauniille lakanalle. Olen nähnyt vanhoja lakanoita, -rikkinäisiä ja tahraisia- myytävän paljon kalliimmallakin hinnalla. Ja minusta tuo euron tinkiminenkin niistä pienistä nenäliinoista oli vähän turhaa...

Pitkään ihailin myös eräällä hyllyllä olleita vanhoja; peiliä, harjaa ja kampaa.

Ihan edullisia eivät olleet, mutta mietin että jos en niitä ota niin harmittelen varmasti jälkeenpäin. Niin on minulle käynyt toisenkin kerran...

Minulla on jo pikku-wc:ssä vanha "hopeinen" hius- ja vaateharja. Olen toivonut löytäväni niiden kanssa sopivan käsipeilin, mutta eihän sellaista sopivaa tietenkään ole löytynyt.

Nämä uudet ovat nyt samaa sarjaa, -jompaan kumpaan wc:hen ne laitan rekvisiitaksi.

Esikoisen menehtymisen jälkeen en ole juurikaan jaksanut itseeni panostaa...

Aikoinani olin hyvinkin tarkka pukeutumisesta, sekä asusteista yms. -mutta siis Esikoiseni poismenon jälkeen on kaikki sellainen menettänyt merkityksensä. En juurikaan enää edes meikkaa, -ja joskus rivitalo-yhtiössä asuessani en vienyt edes roskista jos ei ollut ripsiväriä... ;-) No, silloin meikkaisn muutenkin päivittäin.

Ehkä joskus tulee taas sekin päivä että jaksan huolehtia itsestäni ja ulkomuodostani kuten aikoinaan, -mutta vielä ainakaan ei ole sen aika. Ei vain kiinnosta eikä huvita!

Nyt siis kuitenkin hiukan jotakin uutta itselle:

Saapikkaat, käsineet ja laukku!

Täytyy vain ruveta näitä käyttämään vaikka kauppa-reissuilla. ;-)

Perjantaina kävimme iltateellä/-kahvilla ABC:lla.

Monissa niissähän on niitä pikkuputiikkeja, -tai ainakin täällä meillä on.

Siellä on myös mm. kirjakauppa. Piipahdimme siinäkin ja molemmat ostimme mieleistä luettavaa...

Minä kamera/kuvaus opuksen ja mies sotahistoriasta kertovan kirjan.

Vino pino hänellä niitä onkin (monena jouluna olen lahjaksi ostanut), mutta koska pitää (ja tietää) todella paljon suomen sotahistoriasta, niin jaksaa lukea vaikka kuinka monta kirjaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Voikaa hyvin!

~ ~ ♥ ~ ~

Uusivuosi 2012...

2012-01-02T14:52:00.001+02:00

Taas on yksi vuosi takana ja uusi edessä.
Kiitos kaunis teille edellisen postauksen kommentoijille.

Toivotan kaikille lukijoilleni mitä parhainta alkanutta uutta vuotta 2012.

Terveyttä ja hyvää mieltä!

Meillä vuosi vaihtui mukavasti hyvässä seurassa. Iltapäivällä olivat läheiseni; tietenkin Kuopus ja tyttöystävänsä, äiti sekä sisko ja veli perheineen. Se on traditio että uutena vuotena meillä on kahvitus. Kuin joulun päätös, ja samalla on minun syntymäpäiväni. Varsinaisesti ei ole mitenkään syntymäpäivä-juhla. Ehkä sitten ensi uutena vuotena, siis tämän vuoden, 2012. Mittariin kun tulee pyöreitä... ;-)

Olin tehnyt kaksi juustokakkua; cappuchino sekä mango. Koriste-ruusutkin tein itse.

Harmi ettei kaupassa karambolat olleet keltaisia (vaan vihreitä, -raakoja) olisin niitä halunut mangojuustokakun koristeeksi. Oli siis tyytyminen ananaskirsikkaan.

Mies hoiti suolaisen puolen; coktailpiirakoita, munavoita, lohta, juustoa, leikkelettä, ym.ym.

Kauniita kukkia sain:

Nämä eivät ole kukkia, mutta pakko laittaa tämäkin kuva.

Edellisessä postauksessahan kerroin niistä mustavalkoisista sukista joiden kuvan olin näyttänyt veljeni vaimolle. Hän oli neulonut itselleen samanlaiset.

Minullekkin oli tehnyt synttärilahjaksi!! ♥ IHANAT!!! ♥

Myöhemmin illalla tuli Kuopuksen ja tyttönsä ystäviä meille uutta vuotta vastaanottamaan.

Olimme tehneet miehen kanssa ison kulhon perunasalaatttia (kaupan sellaiset eivät mielestäni ole lainkaan hyviä!!). Minä tein vielä vihreän salaatin ja lisäksi oli karjalanpiirakoita tykötarpeineen, nakkeja, kananugetteja sekä falafelpyöryköitä.

Nuoria oli 10 ja minä + mies vielä päälle! Aikoihin ei ole ollut niin mukavaa vuodenvaihdetta. Tykkään valtavasti noista nuorista, -mukavia ja fiksuja kaikki!♥

Myöhemmin yöllä, rakettien ammunnan jälkeen oli vielä tarjolla kahvia ja pullaa, -sekä juustokakkuja!

Tänään on viimeinkin satanut täällä etelässä lunta, -ja sataa yhä! :)

En ole ehtinyt käydä ulkona siitä nauttimassa, sillä tänään siivoilin joulun pois!

Toivottavasti huomenna vielä on yhtä kaunista kuin nyt.

Vai pitäisiköhän sitä pieni lenkki käydä kävelemässä samantien...

Jospa saisin tuon isännän mukaan!

Joulu ohi...

2011-12-27T21:09:00.000+02:00

Joulu on ohi... Onneksi!

Mukavasti meni, mutta ikävältä ja itkulta en välttynyt!

Neljäs joulu ilman Esikoista ja ensimmäinen ilman isää!

Jouluaaton vietimme miehen kanssa kahden, -rauhallisesti, ilman kiirettä ja stressiä.

Aattoaamuna mies kävi vielä kaupassa ja teki sen jälkeen peruna- ja sienisalaatin.

Hiukan myöhemmin päivällä lähdimme joulutervehdys käynnille läheisten luo sekä Esikoisen ja isän haudoille! Sen jälkeen vielä ajelimme ihan muuten vain.

Joulupäivänä illastimme (me, sisko perheineen sekä äiti) veljen perheen luona.

Kuusi tuntia siellä olimme; -söimme ihania ruokia, muistelimme aiempia jouluja sekä isää ja Taivaspoikaani. ♥

Pelasimme pariin otteeseen myös pantomiimipeliä; -veli vaimoineen kirjoitti lapuille laulujen nimiä ja me pareittain (ensin saimme itse valita parit, mutta seka-sellaiset. Ja sen jälkeen arvalla ratkaistut parit) esitimme pantomiimina nostetussa lapussa olleen kappaleen nimen omalle parillemme, -jos tämä ei tiennyt, niin tiimalasin ajan loppuessa saivat muutkin yrittää. Voi sitä naurun määrää... ♥

Tapaninpäivänä illastimme äidin luona. Ja voi tuota meidän äitiä... ♥

Hän on aina tykännyt tehdä ruokaa ja kutsua meitä lapsia perheinemme syömään. Vaikka isä nukkui pois marraskuun alussa, niin äiti on siltikin jaksanut pitää perinteitä yllä!!

Ihana rakas äiti! ♥

Joulublogissani pari kuvaa näistä kahdesta illasta!

Minun ja mieheni aattoillasta muutama kuva.

Sain aivan ihania lahjoja (vaikka olemme sopineet jo yli 10v sitten, ettei aikuisille osteta lahjoja...). Tässä yksi; uusi ompelukone!!♥

Mieheni sen minulle osti, -edellinen on n.23v vanha. Toimiva, -enkä oikeastaan olisi välttämättä tarvinnut uutta (vaikka siitä haaveilinkin).

Minulla kun on jo miehen ostama saumuri, niin juuri tällainen peruskone (jossa paljon ihania erilaisia ompeleita) on minulle passeli. En varmaan tule edes tarvitsemaan kaikkia tuon koneen hienouksia...

Tai ainakin se vaatii totuttelua. Tänään kokeilin monia kauniita ompeleita!

Taivaspojan ja isäni haudalla kävimme siis aattona iltapäivällä ja silloin satoi vettä niin etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan.

Joulupäivän aamuna oli pakkasta ja kuuraa; puoli yhdeksän aikoihin aamulla lähdimme käymään uudestaan haudoilla, -ja oli niin kaunista! Kuinkahan kaunista olisikaan ollut jos olisi lunta...

Tämä kuva joulupäivän aamuna Taivaspoikani haudalta. Kynttilöitä oli paljon, vaikka jotkut kavereistaan ovat muuttaneet paikkakuntaa.

Loppuun vielä kuva veljeni vaimon tekemistä ihanista sukista. Sukat ovat siis hänen, eivät minun!

Joskus syksyn aikana näin jonkun blogissa (valitettavasti en yhtään muista kenen, mutta jos tuntuu tutulta, niin saa ilmoittautua) kuvan tällaisista sukista. Kerroin niistä mm. juuri veljeni vaimolle ja hän oli innostunut neulomaan itselleen samanlaiset. Kertoi, että oli ostanut hiukan liian vähän pitsiä, -mutta eivätkö vai olekkin ihanat???

Sukkien kärjet ovat valkoiset, mutta eivät näy kuvassa.