tag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post4922483641778020649..comments2023-12-14T20:47:50.499+02:00Comments on Titin Blogi : Usko, toivo ja rakkaus...Tittihttp://www.blogger.com/profile/17633510724901238063noreply@blogger.comBlogger11125tag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-56060901007950588862008-06-09T20:08:00.000+03:002008-06-09T20:08:00.000+03:00Kun suru tai murhe täyttää sydämesi kutsu luoksesi...Kun suru tai murhe täyttää sydämesi kutsu luoksesi enkeli valkoinen. Hän sinut kantaa lähteelle lohdutuksen ja ohjaa tielle valoa päin. <BR/>On hyvä, että saat johonkin kirjattua ajatuksiasi. Ote Surutyö-kirjasta: "Jaa surusi toisten kanssa. Yhteisten kokemusten kautta sydämenne jakavat hiljaisen ymmärtämyksen, joka on syvempi kuin mitkään sanat."<BR/>Totuus on se, että kun suru kohtaa ei toinen voi ajatella miltä sinusta tuntuu. On hyvä, että saat puettua tuntojasi blogin välityksellä sanoiksi. Meidän perheessä mieheni veli kuoli auto-onnettomuudessa, myös nuorena, 6 vuotta sitten. Vieläkin muistelen häntä ja välillä ihan itkettääkin, surutyön pituutta ja kulkua ei voi edeltä käsin määrätä. En voi edes ajatella miltä tuntuu oman lapsen menettäminen (meillä 3 kpl). Ote Surutyö-kirjasta: "Surusi on ainutlaatuista, se syntyy teidän välisestänne erityisestä suhteesta erityisissä olosuhteissa. Älä välitä muiden yrityksistä selittää mitä sinun on tunnettava ja kuinka pitkään."<BR/><BR/>Suuressa surussa lohtua toivoen Taija.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-38718418852854897612008-06-07T23:43:00.000+03:002008-06-07T23:43:00.000+03:00<3 Haleja! <3Lissuhttps://www.blogger.com/profile/08457435690585964792noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-89075812077037793072008-06-07T17:15:00.000+03:002008-06-07T17:15:00.000+03:00Hei taas Titti, iloitsen, että olet jaksanut kirjo...Hei taas Titti, iloitsen, että olet jaksanut kirjoittaa tänne. Äläkä ole ollenkaan huolissasi "surublogista". Blogissasihan kerrot omasta elämästäsi ja nyt on aika surra ja aika itkeä.<BR/>Mielessäni lähetän sinulle valoa ja voimaa ja jaksamista.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-81050767809180009062008-06-07T09:45:00.000+03:002008-06-07T09:45:00.000+03:00Olet ollut usein ajatuksissani, en voinut pidättää...Olet ollut usein ajatuksissani, en voinut pidättää kyyneleitäni lukiessani kirjoituksiasi.<BR/><BR/>Jos voisin, antaisin osan omasta voimastani nyt sinulle, pärjäisin itse vähemmälläkin.Villa Vaaleahttps://www.blogger.com/profile/02654409357356506461noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-68190009015261087082008-06-06T19:58:00.000+03:002008-06-06T19:58:00.000+03:00Paljon jaksamisia sinulle.Olet ollut ajatuksissani...Paljon jaksamisia sinulle.Olet ollut ajatuksissani vaikka en sinua tunnekkaan..<BR/>Toivottavasti joskus suru ja kaipuu vähän "helpottavat". Koskaan ne eivät katoa mihinkään, mutta varmasti muuttavat muotoaan jotta ne olisi kevyempi kantaa mukanaan.Noorahttps://www.blogger.com/profile/04164956978478946894noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-54150586183266748232008-06-06T19:40:00.000+03:002008-06-06T19:40:00.000+03:00Jälleen tulin katsomaan mitä sinulle kuuluu. Olet ...Jälleen tulin katsomaan mitä sinulle kuuluu. Olet edelleen minun rukouksissa joka päivä.<BR/>Kauniisti osaat kirjoittaa uskon, että saat siitä voimia jaksaa eteenpäin. <BR/>Voimia ja lämpimiä haleja!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-71709624918907757942008-06-05T23:24:00.000+03:002008-06-05T23:24:00.000+03:00Olen käynyt useasti katsomassa mitä sinulle kuuluu...Olen käynyt useasti katsomassa mitä sinulle kuuluu ja toivon että saat voimia meiltä kaikilta blogisi lukijoilta jotka haluamme sinua lohduttaa ja tukea. Meistä ei varmasti kukaan ajattele että tästä blogistasi olisi tullut kokonaan "suru-blogi", sen aika on nyt. Uskoisin että kirjoittaminen auttaa myös surun kanssa elämiseen ja pikku hiljaa, kun surun harso ei ole enään niin musta ja vahva pystyt kirjoittamaan myös kivoista jutuista, surustasi kirjoitat kauniisti. Anna surulle aikaa ja muista että täällä Blogistaniassa on paljon ystäviä joita et ulkopuolella tunne mutta jotka haluavat auttaa ja tukea sinua. Me tunnemme sinut vain blogisi kautta mutta blogissasi olet antanut jotain itsestäsi ja ilahduttanut muita, sen vuoksikin on meidän vuoro olla kanssasi, vaikka vain kommenttien kautta. Voimia sinulle ja koko perheellesi!Sammaccohttps://www.blogger.com/profile/10601208000452675187noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-18926236374027517122008-06-05T09:25:00.000+03:002008-06-05T09:25:00.000+03:00Voimia edelleen ja halauksia täältäkin! Kyllä ne p...Voimia edelleen ja halauksia täältäkin! Kyllä ne psykiatrian polilla todella osaavat työnsä ja saat varmasti rauhassa suruaikaa. t. SariAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-49878894041168603332008-06-05T07:19:00.000+03:002008-06-05T07:19:00.000+03:00Osanottoni Titti! Muistot elävät.Osanottoni Titti! Muistot elävät.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-53107505190594718342008-06-04T17:14:00.000+03:002008-06-04T17:14:00.000+03:00täällä lähettelen halauksia ja voimia edelleen.Ih...täällä lähettelen halauksia ja voimia edelleen.<BR/>Ihanaa että pystyt blogiisi kirjoittamaan tuntiestasi, se on osa surutyötä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7530138954623643892.post-29476459753342410582008-06-04T16:47:00.000+03:002008-06-04T16:47:00.000+03:00Kyynelsilmin luin uusimpaa päivitystäsi ja tiedän,...Kyynelsilmin luin uusimpaa päivitystäsi ja tiedän, miten sinua sattuu :( Ei ole suurempaa menetystä mitä oman lapsen menetys on ! Se jättää tunteen kun pala vietäisiin itsestäänkin ja niinhän se onkin, palanen mitä kukaan ja mikään ei voi koskaan korvata. <BR/>Niin koko sydämeni pohjasta asti toivotan sinulle ja koko perheelle voimia ja jaksamista ! Ja surun ollessa voimakkaimmillaan, ota vain hetki kerrallaan. <BR/>Sanotaan että "huominen tulee ja jokaisen huomisen myötä suru hellittää otettaan". Tämmöisen kortin sain sisareltani kun menetin ensimmäisen lapsenlapseni Melindan tammikuussa -05. En pystynyt silloin ajattelemaankaan töitä kahteen kuukauteen, lyhistyin aivan ja siinä oma menetykseni, pienen esikoiseni, jonka menetin kätkytkuoleman kautta, nousi niin traumaattisena esiin, että jouduin sitäkin surua vielä työstämään psykologin luona monet kerrat. <BR/>Lähetän sinulle rakas ystävä lohduttavat ajatukseni ja suuret voimahalaukset.Anonymousnoreply@blogger.com