Joku on jo ehkä osanut jotakin aavistellakkin kun blogini hiljeni...
Olen muuttamassa Leevi-kissani kanssa pieneen vuokrayksiöön, näillä näkymin nyt tulevana viikonloppuna.
Suuri ilo oli se, että sain kodin keskustasta, sillä ajokortittomana toivoin kaiken tärkeän olevan kävelymatkan etäisyydellä. Johon tietenkin kuuluu myös Esikois-pojan sekä isän haudat.
Tähän ei liity mitään draamaa, toisia tai kolmansia osapuolia.
Ratkaisu ei ollut helppo ja on pitkän pitkän mietinnän tulos...
Kuten jokainen varmaan voi arvata, niin Esikoisen menehtyminen viisi vuotta sitten muutti minua ja elämääni. Kaksi vuotta sitten muutti ainokaisani omilleen ja pian sen jälkeen isä nukkui pois.
Todella isoja asioita elämässäni...
Kun reilu vuosi sitten sattui ne kaksi ikävää tapaturmaa jolloin katkaisin käteni enkä pitkään aikaan pystynyt tekemään mitään, niin nekin ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet.
Yht`äkkiä huomasin etten enää nauttinut kodin hoidosta ja sisustuksesta, puutarhatyötkään eivät oikein maistuneet... Neliöitä tuntui olevan ihan liikaa...
Sitä vain voi ns. "kasvaa erilleen", -vaikka kliseeltä kuullostaakin.
Päivä kerrallaan mennään. Välimme ovat ok ja asialliset.
Tämän blogin tie on tullut päätökseen, -käyn varmaan vielä laittamassa Huutonet kohteisiini linkkiä, sillä edelleenkin myyn tavaraa. Tavaraähky on niin suuri että ahdistaa, -eikä pieneen yksiöön paljon mahdukkaan.
Koitan kyllä pikimmiten -voimieni mukaan- aloitella uutta blogia.
Tämä on eräänlainen harrastus ja tästä on tullut vähän niinkuin tapa, -ja kun en ole mikään kovin sosiaalinen luonne, niin tämä tällainen sopii minulle hyvin.
Myös sen uuden blogin yritän pitää mahdollisimman kauniina ja positiivisena.
Mitään pahempaa en koskaa tule kokemaan kuin oman lapsen menetys, joten vaikka nyt tuntuu äärimmäisen pahalta, niin uskon että aika auttaa pikkuhiljaa...
Ilmoittelen täällä kun on uuden blogin aika.
VOIKAA HYVIN IHANAISET!
♥
♥





















