torstai 18. elokuuta 2016

Nyt kun kesä mennyt on.... -ja ihania uutisia!!♥


Voisin tietenkin jatkaa, että vielä on kesää jäljellä, -mutta ei sitä kyllä enää ole!
Syksy saapuu pikkuhiljaa.


Ihan ensin on suuri ilo ja onni aloittaa tämä postaukseni ihanilla uutisilla!

Kuopus pojallani ja hänen tyttöystävällään tuli tämänkuun alussa kolme vuotta yhdessäoloa.
He lähtivät juhlistamaan sitä kylpylään ja ensimmäisenä iltana sain kuvaviestin...



Poikani oli kosinut tyttöystäväänsä; -eikä miten tahansa.
Oli aiemmin viikolla soittanut anopilleen ja pyytänyt tyttären kättä. 
Kylpylässä sitten kun olivat olleet kävelyllä metsässä oli hän jossakin kallion päällä, upeiden maisemien avautuessa edessä, -polvistunut ja kosinut!
Olen niin onnellinen ja ylpeä pojastani joka näin hienosti oli yllättänyt tyttöystävänsä (ja meidät kaikki muutkin).
Voitte arvata että kun sain kuvaviestin (ja tietenkin heti soitin), niin kyllä ilon kyyneleitä riitti!
Jouduin salaamaan tätä jonkin aikaa (äidilleni sain luvan kertoa) sillä se kerrottiin virallisesti nyt viime viikonloppuna kun lähdimme laivalle juhlimaan äitini 80v synttäreitä. 
Eli juhlia on meillä ollut, -ensin kahdet ristiäiset sitten meidän Mummin (joksi minä ja sisarukseni myös äitiä kutsumme) 80v synttäri risteily. 
Äidistä ei ikinä uskoisi että on kasikymppinen, -hän on todella nuorekas!

Tämä vuosi on ensimmäistä kertaa Esikoisen menehtymisen jälkeen ollut oikea ilon vuosi. 
Suru on muuttanut muotoaan ja tuskalta on pahin kärki pois niin osaan jo iloita ja nauttia eritavalla kuin aiemmin.
Toki kaikki nämä iloiset tapahtumat ja juhlat tuovat ikävän ja surun pintaan... -miksi ei hän voi olla täällä kanssamme iloitsemassa ja juhlimassa...

Halusin järjestää meidän nuorelleparille kihlajaiset ja niitä juhlitaan ensiviikon viikonloppuna. 
Minulla on onni saada maailman ihanin ja suloisin miniä!



Mutta nyt varsinaiseen aiheeseen...

Kesä taitaa olla armottomasti ohi, -toki aurinkoisia ja lämpimiä päiviä vielä tulee, mutta kyllä niissä on jo syksyn tuntua.
Nyt on monta päivää satanut ja sade on hakannut kesäkukatkin. 
Liljat ja ruusut ovat kuolleet, -mikään ei oikein enää kuki.
Aurinko on niin alhaalla ettei sitä riitä meidän pihaan senkään vertaa kuin aiemmin. 
Ympärillä on paljon suuria puita. 
Satoa olen onneksi saanut korjattua. Vielä on kasvihuoneissa muutama kurkku, tomaatteja ja paprikaa, (jotka eivät taida ehtiä väriä vaihtamaan). Keittiöpuutarhassa on vielä kaikenlaista vihannesta.

Kuvissa siis muistoja heinäkuulta ja osa taitaa olla elokuun alusta. 






















Kasvua on ollut, niin kukissa kuin vihanneksissakin.
Siemenestä kasvattamani hirssi on kasvanut tosi hyvin!














Ihan parasta on kun omasta puutarhasta saa satoa niin lautaselle kuin maljakkoonkin!











Vielä muutamia kuvia ätini puutarhassa olevasta vanhasta veneestä.
Nämä on otettu heinäkuussa, -isännän iphonella- jolla vaikka hyviä kuvia saakin, niin ei ole ihan kameralla otettujen kuvien veroisia. 









Miten nuo äidit/mummit ovatkin sellaisia viherpeukaloita että saavat kaiken kasvamaan ja kukkimaan.


Minulla on ollut väsymystä ja masennusta...
Vaikka asiat ovat hyvin ja iloisia tapahtumia on paljon niin tämä sairaus on sellainen joka ei sitä katso. Juuri on takana aivan ihana risteily rakkaiden läheisten, sukulaisten ja ystävien kanssa; 
-hyvää ruokaa ja juomaa, parasta seuraa, kuohuvaa, tanssia, juttelua (äiti kun sai sviitin, niin sinne mahduimme kaikki kilistelemään ja juttelemaan). Väsynyt olin kyllä sielläkin...
Synttäri sankari tykkäsi ja nautti, -hän sai heti laivalla tiaran päähänsä ja pitikin sitä lähes koko ajan.

Meidän Sofia teki sitten ensimmäisen matkansa. Veikko vanhempineen ei päässyt, samoin oli muutama muu meidän nuorista jotka eivät päässet työn tai matkan takia.
Ihana Emppu ystävämme äitinsä kanssa oli myös, -hänkin ensimmäistä kertaa laivalla. 
Että minä sitten tykkään tästä(kin) tytöstä.
Down-lapset ovat hurmaavia.
Emppu on kova tyttö nauramaan ja hassuttelemaan, ja tietää että Titti hassuttelee hänen kanssaan!






Ulkoilu ja luonnossa liikkuminen olisi hyvää lääkettä, mutta kun ei sitäkään oikein saa itsestään irti...
Olen minä muutaman kerran käynyt, josta on todiste.
Tarkoitus oli näistä jotakin askarrella, mutta sekin jäi...



Mutta näillä mennään, kyllä tämä olo varmasti jossakin vaiheessa taas helpottaa. 
Kahdeksantoista vuotta olen tämän kanssa elänyt...

Voikaa hyvin ja nauttikaa aurinkoisista päivistä -ja tietenkin myös sateisista!
Olen kesällä hämärinä aamuina ja iltoina poltellut kynttilöitä, -nyt se sesonki vasta alkaakin!
Ja takkaa saa poltella taas...





tiistai 9. elokuuta 2016

Toiset ristiäiset...


Reilu viikko sitten meillä oli ne toiset ristiäiset, -siskoni keskimmäisen tyttären + miehensä pojan.

Niin kaunis ja lämminhenkinen juhla.
Sankari itse, -Veikko, oli tapansa mukaan hyvin rauhallinen.



Kaunis kastepuku oli 60 vuotta vanha, -siinä on kastettu ensimmäisenä Veikon Papan sisko, sitten Veikon Pappa, Veikon isä, isänsisko ja monta muuta.
Minä kiinnitin nuo -jo valmiina olleet- siniset rusetit ja laitoin keskelle tuollaisen helminapin.
Sylikummina oli siskoni nuorin tytär, muita olivat Veikon isän sisko sekä isän kaveri.

Miten voikin pieni ihminen olla suloinen...





Tarjoilut olivat niin herkulliset että vieläkin tulee vesikielelle...









Pieni-mies sai paljon ihania lahjoja.

Tässä kuvassa myös siskoni vanhimman tyttären vauvalle tekemäni kortti.
Hänen ristiäisistään voit lukea TÄÄLTÄ!
Sofia ja Veikko saivat samanlaiset kortit sekä valokuva-albumit, vain väri oli eri.


Meidän lahjat.




Myös Veikko sai tekemäni Hyvänyön Enkelin, -poika sellaisen!




Mieheni epäili etten kiireiltäni ehtinyt kuvaamaan tuota ja oli napannut siitä tallenteen.


Sofia antoi serkku-pojalle satukirjan.




En ehtinyt kaikkia lahjoja kuvata.





Ihanat juhlat, -ja me kaikki olemme niin onnellisia pienokaisista!




Nämä meidän suvun pienet ihmiset (sekä Veikon äiti, siskoni keskimmäinen tytär) saivat Titin innostumaan sellaisesta jota en ole tehnyt n. 24 vuoteen...
Nimittäin vauvanvaatteiden ompelusta!
Aluksi nyt vain pöksyjä ompelen!

Ystävät näitä ovat jo kovin kyselleet ja yhdelle ystävälleni tein neljät pöksyt!

Jos siellä ruutujen toisella puolella on äitejä, isiä, mummeja, kummeja tai ketä vain joita nämä kiinnostaisi, niin laittakaa viestiä tai jättäkää kommentteihin yhteystietonne niin minä laitan viestiä.

Kangaskaupoissa on tullut vierailtua ahkeraan...








 
 Näitä on mukava ommella!