torstai 14. kesäkuuta 2018

Kauniit kesäpäivät, kukkia ja syreenisiirappia....


Hei taas ihanat!
Kyllä tuntuu aivan uskomattomalta tämä kesä, -lämmintä ja aurinkoa yllinkyllin.
Olen koittanut nauttia, niin omalla pihalla kuin luonnossakin, -joista molemmista on mukava kerätä kukkia, -kotiin:



















Pihalle pöydille:








Ja myös Taivaspojan haudalle:





Oikein lämpiminä päivinä kun ei jaksa mennä ulos niin voi vaikka leipoa.
Esimerkiksi raparperipiirakkaa ja suolaista piirakkaa villivihanneksista.








Villivihanneksia en ole tänä vuonna kerännyt yhtä paljon kuin muina vuosina, -syystä että,
jotenkin kevät meni ihan hujauksessa, -en oikein ehtinyt mukaan.😂
Ja kun on ollut niin kuuma, plus että pelkään tosi kovin punkkeja.
Minulla oli viime vuonna se borrelioosi epäily.
Onneksi niitä löytyy -ei siis punkkeja vaan villivihanneksia- myös omasta pihapiiristä, -ja koitan käyttää.
Mm. ruuissa sekä smoothieissa (silloin kun jaksan tehdä...)
Tosin eiköhän pihapiiristä punkkejakin löydy...😱








Tässä on jo pidemmän aikaa ollut vähän ikäviä ja vaikeita asioita elämässä, mutta koska ne eivät koske pelkästään minua niin en niistä halua kirjoittaa.
Koitan ottaa päivä kerrallaan kuten ennenkin, -ja nauttia pienistä hetkistä.
Aina se ei onnistu ja silloin ollaan melko syvissäkin syövereissä.
Onneksi minulla on mahdollisuus silloin tällöin viettää aikaa siskon tyttöjen lasten kanssa.
Erityisesti kummityttöni tyttären Sofian kanssa.
Heidän seurassaan ikävät asiat unohtuvat hetkeksi.


Tein tässä jokin aika sitten syreenisiirappia, ohjetta katsoin Lumo lifestyle blogista.








Ja yhden kerran olen tehnyt joka kesäistä lemppariani, -kotijuustoa.
Siihen laitoin omasta puutarhasta ruohosipulia, valkosipulia ja yrttejä.





Aika paljon taas kuvia... Pitäisi jaksaa useammin päivittää niin ei näitä olisi aina niin paljon yhdessä postauksessa. Toivottavasti jaksoitte kuitenkin selata loppuun.
Josta tulikin mieleeni... Ihan pakko kertoa.
Jokin aika sitten yhdessä lähikaupassa kassarouva kysyi minulta että olenko minä se jolla on se ihana blogi... Kerroin olevani ja hän kehui blogiania, kuviani, kotiani, pihaa...
Olin hämmentynyt mutta äärimmäisen onnellinen ja myös liikuttunut. Lämmitti mieltäni todella.💜
Olenhan minä saanut kommentteja ja viestejä joissa blogiani on kehuttu, mutta on se vähän erilaista kun yht`äkkiä sitä saa noin kasvotusten kauppareisssulla.
Vaikka vain yksikin ihminen tulisi iloiseksi ja saisi hyvänmielen minun blogistani niin se on minulle todella suuri asia ja ilo!
Kaksitoista vuotta olen blogia pitänyt ja sinä aikana tämä "maailma" on muuttunut ja ihania, upeita blogeja on tullut valtavasti. On uskomatonta että minullakin on paljon lukijoita vaikkei tämä mitenkään ihmeellinen ole. Siis moneen muuhun verrattuna.

Nyt täytyy sulkea kone ja levätä hetki, -työilta edessä. Siellä vaateliikkeessä siis.

Nautitaan kesästä -ja toivotaan vesisadetta!
Olen kastellut vesijohtovedellä niin paljon että hirvittää ajatuskin vesilaskusta...
Kyllä meillä tuossa yhtenä päivänä satoi, mutta siitä ei kasveille ollut apua.






Ai niin, loppuun vielä; -jos satutte liikkumaan Lohjalla/Virkkalassa niin minulla alkoi eilen myyntipöytä Virkkalan kirppiksellä. Yritän huomenna jaksaa viedä lisää tavaraa.







sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kesä yllätti...


Ihan ensin lämpimät kiitokset kaikille työ-tsemppauksista ja onnitteluista.
Muutaman kerran olen ollut ja vaatihan se toki vähän aikaa tottua.


Sanotaan aina että talvi yllätti autoilijat.
Tämän tytön yllätti kesä -ja luulenpa etten ole ainoa.

Ei ollut niitä viileitä -mutta kuitenkin talven jäljiltä lämpimiä päiviä jolloin totuteltiin vähempiin vaatteisiin ja seurattiin luonnon kasvua.
Aivan yht `äkkiä puissa oli lehdet ja ja moni kukka kukki; -pihlajat, mansikat ym.kukkivat toukokuussa. Omena- ja kirsikkapuut ovat olleet niin täynnä kukkia etten muista aikohin olleen.
Helteet veivät ihmiset rannoille ja shortseihin on saanut pukeutua todella monena päivänä.
Totuudennimissä täytyy sanoa että minua tuo helle on väsyttänyt, -mutta en valita!
Aivan uskomattoman upea toukokuu ollut, mutta olisin toivonut (tai oikeammin puutarha ja luonto) vesisadetta, vaikka yöllä.
Ei oikein jaksaisi kastella niin paljon kuin puutarha vaatisi, -tai oikeastaan minä tajusin jokin aika sitten etten ollut antanut puutarhan kasveille vettä kun jotkut olivat todella kitukasvuisia.😂

Harmi vain että olen ollut jotenkin aika väsynyt...
Joo, työkuviot varmasti väsyttävät, mutta tämä on ollut enemmän henkistä väsymystä.
Uusi elämäntilanne työn oaslta aiheuttaa tietenkin aluksi väsymystä myös henkisellä puolella, mutta tässä on ollut monenlaista muutakin.
Vaikka tietää että mm. luonto ja puutarhatyöt ovat hyvää lääkettä niin ei ole niitäkään jaksanut niin paljon kuin olisi halunnut.
No, täytyy muistaa olla itselleen armollinen.

Olen paljon kuvannut, mutten vain ole saanut niitä aikaiseksi käytyä läpi ja laitettua tänne, -joten nyt tulossa varsinainen kuva-kavalkaadi. V-A-R-O-I-T-U-S 😉

On ollut ihanaa kun luonnosta ja omalta pihalta on saanut kerätä kukkia maljakkoon.



















Omassa puutarhassa kukkii ja kasvaa...
Osa on jo kukkinut, kuvien otosta kun voi olla aikaa.
























Kesäkukkia en ole hirveästi vielä laittanut, -orvokkeja kyllä.
Jotenkin koko ajan ajatellut että kyllä sitä kylmää, pakkasta ja rakeita vielä tulee... Vaan eipä ole.
Toki voi tulla kesäkuussa vielä.
Kurkut kasvaa kasvihuoneissa (alkoivat tehdä satoa jo sisällä). Ei minulla varmaan koskaan ole ollut toukokuussa kasveja kasvihuoneissa, -yleensä kesäkuun alussa olen laittanut.
Jospa ensi viikonloppuna laittaisin muitakin kesäkukkia kuin niitä orvokkeja.
Patio kun on suuri niin näyttää jotenkin autiolta kun ei ole vielä kukkia ruukuissa.







Patiolla on ollut ihana nauttia aamiaista silloin tällöin.


Villivihanneksia tietysti on syöty (ei niin paljon kuin haluaisin kun on päiviä että isäntä kokkaa niin hän ei niitä käytä. Syö kyllä jos minä laitan).



Raparperipiirakkaa tehty.





Ja mikä parasta, olen saanut viettää aikaa myös siskoni tyttärien lasten kanssa.
Sofia (heinäkuussa täyttää 2v) oli meillä hoidossakin kerran.
Voitte vain arvata kuinka kovin nautin...💖
Olimme meidän pihalla ja tein Sofialle voikukkaseppeleen, kävimme puistossa ja isäntä jäi tekemään sillä aikaa ruokaa.
Ruokailun jälkeen menimme päiväunille meidän sänkyyn ja tuntui että sydän pakahtuu kuin sain torkkua siinä ihana pieni tuhisija kainalossani.


Viikko sitten juhlimme Veikon 2v synttäreitä.



Eilen kummityttöni piti Noshin vaatekutsut ja koska minä olen niin lihava etteivät ne vaatteet sovi minulle niin leikin Sofian ja Veikon kanssa Sofain huoneessa. Ja nautin!💓💙
On ihanaa kun nuo pienet osaavat puhua niin heidän kanssaan on ihana höpöttää ja kysellä kaikenlaista.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikki te ihanat jotka jaksatte täällä vielä piipahtaa vaikka postauksia on aika harvakseltaan.
Olette tärkeitä minulle!💛💚