lauantai 29. lokakuuta 2016

Kauniit kiitokset, -Joulu Bogini avautuu...


Ihan ensin suuret, lämpimät ja rakkaat kiitokset kaikille ihanista kommenteista edellisessä postauksessa, -koskien tätä masennustani.♥
Ette arvaakkaan kuinka hyvältä tuntui ja lämmittivät mieltäni!♥
Ja tiedättekös, olen aivan varma, että teitä on siellä monta jotka ovat ajatuksin mukana, vaikka eivät kommentoikkaan!

Herättelen pikkuhiljaa Jouluista Blogiani, <<klikkaa -sen mukaan päivitän miten jaksan.

Nyt olen laittanut sinne muutamia tekemiäni joulusukkia, -käykäähän kurkkaamassa!

Joka syksyinen syystähti on hankittu.






Leppoisaa lauantai-iltaa ja suloista sunnuntaita, -huomenna kun siirrymme talviaikaan!♡♡


lauantai 22. lokakuuta 2016

Masennuksessa -vain kuvia...


Vieläköhän täällä kukaan piipahtaa...??

Kuten aiemmin olen maininnut niin se paha-peikko -masennus- pitää minua otteessaan...
Mikään ei huvita, itkettää ja haluaisin vain nukkua.

Tällä kertaa siis vain kuvia...












Olemme saaneet lintulaudalle uusia vieraita, -pähkinähakkeja.
Ensin oli vain yksi mutta jonkin ajan päästä isäntä oli nähnyt neljä yhtäaikaa, minä näin kolme.
Kaunis lintu, eikö??










Syönyt olen -PALJON ja koko ajan...
Masennuksen yksi oireista voi olla ruokahalun häviäminen, minulla ikävä kyllä päinvastoin.
Enkä todellakaan ole syönyt kevyesti ja terveellisesti, vaikka seuraavista kuvista voisi niin luulla.
Olen muutenkin lihava ja nyt on paino hetkessä noussut monta kiloa kun ei liikunta huvita, -vaikka sen hyvää tekevän voiman tiedänkin.
Eilen kyllä olin Hangossa meren rannalla kävelyllä, kaksi ja puoli tuntia.
Tuuli todella kova ja kylmä, mutta silti minä nautin.






Tästä on jo jonkin aikaa kun laitoin leivitettyjä soijaleikkeitä ja basmatiriisiä (+paistettuja kantarelleja).





Tattari puurohiutale laatikon kyljessä on helppo ja hyvä rieskan ohje, -suosittelen!
Olen toisinaan lisännyt sekaan juustoraastetta ja tässä pinnalla on oluthiivahiutaleita.




Muutama kuva eiliseltä merenranta kävelyltäni Hangossa.
Kun jaksan niin laitan varmaan enemmän kuvia.
Merivesihän on nyt todella alhaalla, -näytti aika jännältä.


Toivottavasti jaksatte vielä täällä silloin tällöin käydä vaikka päivitykset ovat harvassa.
Kyllä minä tästä vielä "nousen"...
Minulla on jonkinlainen käsitys mitkä asiat ovat edesauttaneet masennustani, mutta niille en nyt tällä hetkellä voi mitään... On vain yritettävä jaksaa ja kestää.

♡ Voikaa hyvin te kaikki ihanaiset! ♡

 

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Syksyistä Hankoa...

Tänä kesänäkin otettuja kuvia olisi vaikka kuinka paljon, mutta ajankohdan huomioon ottaen laitan nyt näitä viimeksi otettuja.

Olin parisen viikkoa sitten Hangossa kun miehelläni oli siellä asioita.
Hankohan on meille hyvinkin tuttu, -mieheni on asunut siellä yli 20 vuotta ja siskonsa + veljensä asuvat siellä edelleenkin.
Kun me aikoinaan tutustuimme, niin minulla olisi ollut mahdollisuus muuttaa Hankoon,  miehelläni oli kaunis omakotitalo n. puolen kilometrin päässä meren rannasta.
Minulla ei kuitenkaan ollut siihen mahdollisuutta, sillä asuimme poikieni kanssa silloin ihanassa kaksi kerroksisessa rivitalo kolmiossa jonka vieressä olivat minun työpaikkani, poikien koulu sekä kaverit.
Niinpä talo Hangossa myytiin ja mies muutti meidän luoksemme.
Siinä asuimme vielä parisen vuotta kunnes se myytiin ja ostettiin tämä talo.

Hanko on ihana kaupunki, olen tykännyt siitä jo nuoresta lähtien.
Hetkeksi se sai ikävän ja surullisen sävyn, sillä Esikois-poikani oli tulossa Hangosta silloin yöllä (oli siis vienyt siellä työharjoittelussa olleen tyttöystävänsä ja oli palaamassa kotiin) kun se auto-onnettomuus jossa hän menehtyi, sattui.
Sen jälkeen Hanko sai muutamaksi vuodeksi jotenkin ikävän sävyn, toki siellä paljon edelleenkin olimme.
Jos niistä haluat lukea, niin tuolla blogin oikeassa sivussa on kohta "Hae tästä blogista", sinne kun kirjoitat sanan Hanko niin löydät muitakin Hanko-postauksia. Tai tunnisteista kohta Hanko.

Jo ennen Esikoiseni menehtymistä sanoin, että voisin eläkepäivinä muuttaa Hankoon.
Nyt on elämäni muuttunut ja eläkkeelläkin olen.
Nyt se olisi mahdollista, -mutta, Esikoiseni hauta on täällä Lohjalla, poikani, miniäni ja muu perhe on täällä... Matkahan nyt ei ole pitkä!
Jos saisin mieheni joskus asiasta innostumaan niin eihän sitä koskaan tiedä...

No, nyt kuitenkin nautin niistä hetkistä kun siellä käymme.

Tällä kertaa kulkuni oli erittäin hidasta ja hankalaa, selkä oli todella kipeä, mutta eihän minulla kiirettä ollut. Mies jätti minut Bellevuen rantaan josta hissukseen könkkäsin (pysähdellen kuvaamaan ja ihailemaan) Itäsatamaan josta mieheni haki minut. Parisen tuntia siinä meni, ja vaikka kipu selässä oli kova, niin nautin!


























Kotimatkalla pysähdyimme Tammisaaressa syömään, Wi-Box on uusi ravintola-leipomo jossa on herkullinen lounas-buffee. Suosittelemme!




Ihanaa viikon jatkoa kaikille Teille!