perjantai 27. helmikuuta 2009

Kokeilua ja harjoittelua...


Kuva kollaasin harjoittelua.... Ehkä tämä on ihan mukavaa kun/jos kunnolla opin.
Ainokaisani on taas vapaapäivällä ja hänen (ei ehkä niin suosiollisella avustuksella, -kun itsellään on juuri jotain omalla koneellaan menossa...) avustuksella yritän vähän opetella uutta!!

torstai 26. helmikuuta 2009

Keräilenkö vai enkö keräile...

Olen usein ajatellut, ettei minulla ole mitään varsinaista ns. keräilykohdetta.
Nukkeja ja nalleja jonkinverran joskus keräilin, (ja enkeleitäkin aikoinani) mutta suurimman osan olen nyt myynyt kirpputorilla.
Katselin kotiamme "uusin silmin" -ja totesin (taas kerran) olevani varsinainen hamsteri...
Kaikenlaista (turhaa-kin) tavaraa on vaikka kuinka... -en liene tässä "lajissa" ainoa kuitenkaan...
Edelleenkin väitän, etten kerää mitään, mutta joihinkin asioihin olen "heikkona"....
Kuten esimerkiksi kauniisiin lasiastioihin.




"Köyhänmiehen hopea" on myös yksi heikkouteni...


Kynttilänjalkojakin on jokunen... Viimeisin ostokseni antiikkiliikkeestä on tuo oikeassa reunassa oleva "hopea" jalka.


Sitten on vielä lasimaljakot, lasikuvut, kermanekat....
Mutta enhän minä keräile, -ostan vain silloin kun kirpputorilla tai antiikkiliikkeessä näen edullisen ja kauniin "jutun".... ;-)
Mitenkäs on Sinulla...??

Yritin saada tuonne sivupalkkiin linkkiä minun Huutonet sivulleni, mutta enpä onnistunut...
Mainostan siis vielä TÄSSÄ.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Tänä päivänä...

Aurinko on paistanut ja AinoKaisallani oli vapaapäivä. =) Kävelimme aamulla kauppaan vähän herkkuja hakemaan. Kiva kun äidin isomies lähti mukaan. ;-)
Sen jälkeen ihana AinoKaisani auttoi minua hiukan blogin uuden ulkoasun kanssa (=hän siis teki sen). Niille jotka ehkä miettivät kuka "AinoKaisa, -äidin isomies", -kerrottakoon että kyse on siis Kuopuksestani; kohta 17-vuotiaasta miehenalusta jota nimitän AinoKaisaksi. Hän kun on nyt siis ainoa lapseni, -ainokaiseni, jonka muutan AinoKaisaksi...
Hänelle siis suuri kiitos avusta! <3



Kävin eilen kierrätyskeskuksessa ja tein muutaman kivan ja edullisen ostoksen.
Tällaisen kauniin Villeroy & Bochin purkin. Teepussien säilytykseen tuo on tarkoitettu, ja epäilen, että siinä on saattanut olla kansikin. Minulla se toimii nyt näin -ja kukkava
asinakin varmasti joskus.


Tällaisen kauniin vanhan hyllyn löysin myös. Naulakoiksi siihen on naulattu vanhoja puisia lankarullia. Toivon, että mies saa ne ehjänä pois, -talteen tulevat. Hyllyn maalaan joskus valkoiseksi.



tiistai 24. helmikuuta 2009

Ompeluksia Huutonet-iin...

Koneeni kirjaimista osa on ihan sekaisin, joten en voi paljon kirjoittaa...
Mutta kuvia hiukan, Huutonet myyntiin...

Palaan /jos & kun kirjaimet toimivat kunnolla... Halaus kaikille!

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Yritän taas...

Ajattelin taas kokeilla postausta allekirjoituksella. Siskoseni huom! Ilmoitteletko onnistuuko kommentointi tähän...
Kuvatonta postausta ei kuitenkaan...



EDIT: Syytä en nyt tiedä, mutta allekirjoitukseni sotkee joidenkin ihmisten koneella blogi kirjoitukseni ja kommentoinnin täysin... Täytyy siis toistaiseksi jättää allekirjoitus pois ja paneutua joskus uusin voimin siihen asiaan...

tiistai 17. helmikuuta 2009

Testi

Sain siskoltani ilmoituksen, ettei blogiini pääse kommentoimaan... Ei ole päässyt omalla eikä työ koneellaan!??! Iselläni pääsee ja jotkut muutkin näköjään ovat päässeet. En ymmärrä missä vika, ja miten se korjata!! Mietin, että vaikuttaakohan tuo allekirjoitukseni jotenkin (sen kanssa kun minulla on ollut vähän ongelmia) niinpä teen nyt testin, -en laita allekirjoitusta ja jään odottelemaan siskoni vastausta... Muuttuikohan tilanne??.


maanantai 16. helmikuuta 2009

Armoton aurinko...

Ihan mukavaa kun valo lisääntyy ja aurinkokin näyttäytyy. Se vain paljastaa niin rypyt kasvoissa kuin pölyn ja lian kodissa...
Rypyt eivät minua haittaa, -niille kun en kuitenkaan mitään voi, mutta se, etten jaksa edes kotia siivota, se kyllä harmittaa -varsinkin näinä päivinä kun aurinko paistaa oloh
uoneen suuremmasta ikkunasta ja suoraan keittiöön... "paljastaen" kaiken sillä välillä; alkaen ikkunasta ja päätyen keittiön viimeisimpään nurkkaan!!! Ja pölyä, likaa, sormenjälkiä, -niitä kyllä sille välille mahtuu!!
Mistähän sitä saisi intoa ja puhtia siivoamsieen (olen kyllä aina aiemmin pitänyt siitä hommasta).
Olen hankkinut ihanat Maison Bellen pesuaineet, -on "pelit ja pensselit" mutta voima
t ja into puuttvat.



Normaalin perussiivoksen lisäksi kun pitäisi siivota kaappeja ja hyllyjäkin. Kyllä sitä pölyä pääsee kummasti myös sinne ovien taakse, hyllyille.



No, tänäänkään tuskin saan siivousta aikaiseksi, mutta jos edes sen, että pitkästä aikaa saisin itseäni sen verran niskasta kiinni, että kävisin edes vähän ulkona kävelyllä... Niin mielelläni kun aina "piiloutuisin" sohvan uumeniin viltin alle; nukkuakseni ja "päästäkseni" siten edes hetkeksi "pois" tästä murheesta ja ikävästä...

Vielä kuva vahemmiltani Ystävänpäivänä saamastani kauniista enkeli rasiasta sekä krysanteemista. Sain myös sydän suklaarasian, mutta kuten arvata saattaa, -sitä ei enää ole. ;-)




lauantai 14. helmikuuta 2009

Hyvää Ystävänpäivää...

Ihan ensin haluan lämpimästi ja lujasti halaten kiittää teitä jotka olette edelliseen postaukseeni kommentoineet. <3

Toivotan kaikille blogi-ystävilleni Hyvää Ystävänpäivää!










Eilisiltana pitkästä aikaa jaksoin paneutua perjantain illalliseen. Suunnittelun aloitin jo edellisenä päivänä. Mitään aihetta juhlaan tms. ei todellakaan ollut, -päinvastoin; Esikoisen poismenosta tuli eilen yhdeksän kuukautta...
Mutta minun on "toimittava" silloin harvoin kun niitä hetkiä tulee!

Kynttilän valossa kera valkoviinin nautimme maittavan kala-/äyriäis illallisen. Jälkiruuaksi olin tehnyt valkosuklaa pannacottaa, -ja lisäksi (espanjalaisia) mansikoita.
Minulle on nykyisin iso asia kun jaksan tällaista tehdä.



keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Surulla on aikansa....


MITEN VOISIN TIETÄÄ,
MIKÄ ON SURUN MITTA,
KUN EN OSAA EDES SELITTÄÄ,
MINKÄ VÄRINEN SE ON.

MITEN VOISIN TIETÄÄ,
MIKÄ ON SURUN AIKA,
KUN EN OSAA EDES SELITTÄÄ,
MINKÄ MUOTOINEN SE ON.

MITEN VOISIN TIETÄÄ,
MIKÄ ON SURUN SUUNTA,
KUN EN EDES YMMÄRRÄ,
ETTÄ MAAILMA PYÖRII YHÄ.


Hanna Ekolan kaunis kirja "Surulla on aikansa" Muistojeni kirja, on käsissäni.
Itkien luen sen kauniita runoja. Tähän saisi kirjoittaa omia tuntojaan, kerätä muistoja ja kuvia... Pystynköhän siihen.

En, en nyt. Ehkä vuoden kuluttua, ehkä viiden vuoden, -ehkä en koskaan.
Niin kipeää tekee. Yritän olla ajatelematta asiaa, ja bloginikin pitää vain pintapuolisena raapaisuna joistakin asioista elämästäni. Mutta tulee hetkiä jolloin ei siihenkään pysty, -kun aamulla herää tähän todellisuuteen, -kuinka vaikeaa on ymmärtää, ettei Rakasta Esi
koistani enää ole.
Vaikka tapahtumasta on yli kahdeksan kuukautta, tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen.
Mihin nämä kuukaudet ovat menneet... Tieto siitä, että tämän kanssa minun on opittava elämään ja loppuelämäni sen kanssa elettävä, musertaa alleen...


SIITÄ HETKESTÄ LÄHTIEN

SURU KULKI VARJONA MUKANA.
SE OLI LÄSNÄ
JOKAISESSA AAMUSSA
JOKAISESSA ONNEN HETKESSÄ.
SE SÄVELSI MOLLEJA DUUREIHIN,
SE VÄRJÄSI VAALEAN TUMMAKSI,
TOI KYSYMYSMERKIT
VASTAUSTEN TILALLE.

JA HILJAISUUDEN,
JONKA LÄPI OLI KULJETTAVA HITAASTI,
PIENIN ASKELIN,
MUTTA ETEENPÄIN.

SIITÄ ALKOI
UUSI AJANLASKU:
AIKA ENNEN LÄHTÖÄSI JA
AIKA LÄHTÖSI JÄLKEEN.

Runot Hanna Ekola.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Neidin talviasu....

Ihan ensin haluan lämpimästi kiittää kaikkia teitä ihania ihmisiä jotka jaksatte kommentoida.
Hävettää kun itse olen siinä niin huono, -ajatuksissani olette ja blogeissanne vierailen, vaikken käynnistäni jälkeä jätäkkään.
Kesällä teimme vanhempieni kanssa heidän pihalle "Kesä-neidin".
Tämä kuva on jo aiemmin ollutkin näytillä.



Nyt olen ideoinut hänelle talvi vaatetuksen. ;-)
Tuo ihanasti "patinoitunut" kelkka on lapsuudestani.


Ompeluksiani koitan taas Huutonetissä kaupata.