keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Meidän kotia ja verho pulmaa...

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen postaukseen.
Jännäähän tuo on että lehtijuttuihin kyseltiin.
Nyt myös Seura lehti oli kiinnostunut tarinastani ja ensiviikolla tulee toimittaja ja kuvaaja.
Olisi hienoa jos tarinastani olisi lohtua jollekkin toiselle.
Vaikka en koskaan lapseni menehtymisestä selviä, niin pikkuhiljaa opin sen kanssa elämään.
Joudun opettelemaan sitä koko loppuelämäni ajan...


Olen melko tyytyväinen meidän kotiimme!
Jos ei sellainen pikku asia kuin raha, rajoittaisi niin tokihan sitä tekisi yhtä sun toista...
Meillä on olohuone, ruokailutila ja keittiö kaikki yhteydessä toisiinsa.
Olohuone ei ole mikään suuri mutta ihan riittävä.

Olen vähän sellainen, että saatan helposti jotenkin kyllästyä tiettyihin juttuihin sisustuksessa.
Siksi en mielelläni enää osta hirveästi mitään kovin arvokkaita design-tuotteita.

Nuorempana muutin kodin ilmettä vaihtamalla verhoja, aika useinkin.
Onhan ne täälläkin vaihtuneet, -kuten koko sisustustyyli muutamaankin kertaan näiden vajaan 12 vuoden aikana mitä olemme tässä asuneet.

Nyt on muodostunut ongelmaksi olohuoneen verhot.
Tuntuu ettei nuo Marimekon Ananas verhot sovi tuohon...
Jotenkin silmääni levoton! 
Ajattelinkin nyt kysyä teiltä että olisiko ideoita/neuvoja?
Mietin että yksiväriset olisivat ehkä kuitenkin paremmat. Mutta olisiko harmaa vai musta?
Uskon että täällä lukijoissa on monia joilla on silmää tällaiselle, -itse olen nyt jotenkin ihan sokea tuolle.















Eilen päivitin myös Joulu-Blogiani!



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Haastattelupyyntöjä...

Täällä on sairastettu flunssaa... -ensin mies ja sitten minä- kunnossa en ole vieläkään!

Sain tämän kuun alussa sähköpostia toimittajalta joka oli löytänyt Joulu-Blogiini!
Hän kertoi tekevänsä Kotivinkkiin pienen jutun muutamasta jouluihmisestä ja kysyi minua mukaan.
Se koskee mm. minun joulu-ompeluksiani ja siinä on myös poikani menehtymisestä.

Vajaa viikko siitä sain taas haastattelupyynnön...
Myös tämä toimittaja oli löytänyt jouluiseen blogiini ja kysyi pientä haastattelua Kotilääkäri lehteen, -siitä miten olen selvinnyt jouluista lapseni kuoleman jälkeen.
Haastattelut on tehty puhelimitse ja kuvaajat ovat käyneet kuvaamassa minua.
Olin innoissani, -nyt kun olen itse päässyt surussani vähän eteenpäin, niin se ei tuntunut niin vaikealta- vaikka tietenkin menetykseeni palaaminen toi taas tunteet enemmän pintaan.
Mietin, että olisi mukavaa jos minun tarinastani voisi olla apua jollekkin.
  
Hyvä mieli jäi haastatteluista, -ihanat naiset siellä luurin toisessa päässä.

Kuvaajien käynnit oli mukavat!
Molemmat kuvaajat olivat tosi kivoja.
Tottakai jännitti... käskettiin kuvissa hymyillä, -ja virnistyksiähän niistä tuli... 
-kun ei ihan hirveän tuttua ole tuollainen!
Piti ottaa kaapista jotakin jouluista kuvaan rekvisiitaksi.
Minulla ei enää ole kovin paljon mitään ns. normaalia jouluista, eli punaista. 
(kun silloin poikani menehtymisen jälkeen hävisi värit ja varsinkin jouluista se punainen...)
Muutama Mailegin tonttu onneksi löytyi!




Elämäni ensimmäiset haastattelut nämä eivät kuitenkaan olleet!
STUDIO55.fi sivustolle tehtiin vuonna 2010 ja paikallislehteemme tehtiin haastattelu vuonna 2011, -siitä kirjoitinkin TÄSSÄ!
Mutta ensimmäinen kerta kun valokuvaaja tulee minua kotiin kuvaamaan!






perjantai 16. lokakuuta 2015

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kotoilua ja melkein vegaani pizzaa...

Kauniit kiitokset edelliseen postaukseen kommentoineille!

Mukava kuulla että jotkut olivat sitä mieltä että myös minun kotini ja pihani on kaunis, -mutta oikeasti- ei voi puhua samana päivänäkään minun ja ystävättäreni kodista ja puutarhasta...
Ei meillä ole kaunista, -siksi kuvaankin yleensä vain yksityiskohtia- ettei totuus paljastuisi...





 

On ollut ihan uskomattoman kauniita syyssäitä, aurinko on paistanut eikä sateista ole tietoakaan.
Pientä pakkasta yön jäljiltä aika pitkälle päivään.

Sunnuntaina me teimme miehen kanssa vähän piha puuhailuja.
Ruoka oli uunissa ja kolmisen tuntia me nautimme kauniista syksyisestä päivästä.













Kyllä sen jälkeen ruoka maistuikin, -ja miehelleni päiväunet!
Saatoin siinä minäkin hetkeksi torkahtaa sohvan uumenissa viltin alla!

Ruuasta puheenollen -tein eilen taas tortilla pizzaa. 
Edellisen kerran taisi olla elokuussa, -tässä postauksessa.
Nämä eiliset olivat melkein vegaani versioita... Paitsi että tortilla pohjissa oli todennäköisesti kananmunaa tai muuta eläinperäistä tuotetta ja joihinkin laitoin täytteeseen raejuustoa. 
Minä en siis ole vegaani, -syön pääasiassa kasvis- ja kalaruokia.


Näihin pika-pizzoihin laitoin vaihtelevasti mm. hummusta, tomaattipyrettä, valkosipulia, lehtikaalia, tomaattia punasipulia sekä vegansalamia ja lempi tofuani Taifun Tofu Savu Manteli-Seesam.
Niin ja sitä raejuustoa joihinkin. Ja yrttejä tietty, kun vielä on tuoreita.







Juustoina käytin näitä.





Kasvihuoneista tuomani yrtit ja pari paprikaa taitavat vedellä kohta viimeisiään...
Eihän noista paprikoista mitään tule, pieniä käppyröitä, -ja onkohan tuossa punaisessa kirvoja tai jotakin... En vain raaskinut heittää suoraan kompostiin.







Loppuun on vielä pakko laittaa kollaasi eilen ottamistani kuvista (kännykällä, siksi huono laatu).
Niin kaunis syyssää oli, etten olisi malttanut kotiin palata. Kahdeksan kilometriä kävelin, -ja nautin.


Kauniita syyspäiviä kaikille, -nautitaan ruskasta niin kauan kuin sitä vielä on!



lauantai 10. lokakuuta 2015

Ystäväni kaunis koti ja puutarha...

Minulla on ilo näyttää teille ystävättäreni kaunista kotia ja puutarhaa.
Heillä on niin kaunista, sekä sisällä että ulkona!
Ihailen ihmisiä joilla on silmää ja taitoa.
Ystäväni mies on erittäin taitava kuten tulette kuvista huomaamaan.
Olemme tunteneet yli 30 vuotta, aikoinaan silloiset poikaystävämme (hänen nykyinen miehensä ja minun ex-mieheni) olivat hyviä kavereita.
Kun lapsemme olivat pieniä niin vierailimme vielä paljon toistemme luona mutta jossakin vaiheessa yhteydenpito väheni.
Noin pari vuotta sitten "löysimme" toisemme uudelleen.(minä aloin viimein pikkuhiljaa heräillä usvasta joka johtui poikani menehtymisestä)

Nämä kuvat on otettu elokuun lopulla.
Niin paljon kauniita yksityiskohtia, uutta ja vanhaa hyvällä maulla.














Näin kaunista puutarhaa en ole koskaan ennen nähnyt.














Vein oman puutarhan gladiouluksia.



Laitan vielä kuvia joita ystävättäreni nuorin tytär otti.
Myös hän harrastaa kuvausta ja sainkin vinkkejä häneltä.













Toivottavasti nautitte kuvien katselusta. Kollaasit pitäisi saada suuremmaksi klikkaamalla.

Leppoisaa lauantaita kaikille.

Minä lähden kohta lapsuuskotini maisemiin, Mummilaan niinkuin meillä sanotaan.
Siellä on iso remontti ollut jo kauan ja äiti asuu evakossa. Minä menen vähän hakemaan luonnontarvikkeita, -jos ehtisi jotakin askartelemaan.