maanantai 29. maaliskuuta 2010

Pääsiäinen lähestyy...

Voi kiitos ystävät ihanaiset mieltä lämmittävistä kommenteistanne!
Tämä lähestyvä kevät-aika herkistää taas mieleni entistä enemmän... Ensikuussa Taivaspoikani syntymäpäivä, -samana päivänä juhlimme Kuopukseni 18
-vuotispäivää.
Toukokuussa äitienpäivä ja heti sen jälkeen se vaikein päivä... -kaksi vuotta Rakkaan Esikoiseni poismenosta. Myös toukokuun viimeinen on vaikea; kaksi vu
otta sitten sinä päivänä kun monet nuoret juhlivat koulujen päättymistä, me saatoimme Rakkaamme haudan lepoon...
Niin käsittämättömältä tämä yhä vain tuntuu...

Pääsiäiseen koitan kuitenkin vähän valmistua että saisin ajatukseni muualle.



Lauantaina miehen lähtiessä kauppaan pyysin katsomaan olisiko jotakin pääsiäiskukkaa, -ja sainkin pari kimppua narsisseja. Vaihdoin keittiöön tuollaiset kauniit -eurolla kierrätyksestä löytämäni- "rouheisen pellavaiset" vaaleankeltaiset verhot, joiden reunaan ompelin vähän pitsiverhoa.



En ole ottanut pääsiäislaatikkoani esille, enkä tiedä otanko. Minulla on aina keittiössä esillä näitä valkoisia tipuja yms. -nyt vain otan enemmän esille.



Mietin jo pääsiäisen kattausta, -jos kutsumme läheisiämme syömään. Näitä lautasia en kuitenkaan laita, niitä ei ole kuin kolme erikokoista. Löysin -kierrätyksestä- nuo kolme Pentikin Vekki-sarjan lautasta; -suurin oli euron, seuraavat muistaakseni 0,50 ja 0,20€.



Nuorena aikuisena en käynyt kirpputoreilla, kierrätyskeskuksesta en edes tiennyt.
Vaikka vaatteet eivät viimeisenpäälle merkkivaatteita olleetkaan, niin kirpputoreilta en olisi voinut kuvitellakkaan ostavani yhtään mitään!! Astiat, kodin tekstiilit ja koriste-esineet yms. olivat Iittalaa, Marimekkoa, Aarikkaa, Pentikkiä...
Jossakin vaiheessa "uskaltauduin" kirpputorille ja huomasin että sieltähän voi tehdä hyviä löytöjä edullisesti. Tosin ensin vähän "hävetti tunnustaa" jos joku oli ostettu kirpparilta...
Kierrätyskeskuksessa taisin käydä ensimmäisen kerran reilut 20 vuotta sitten, -nenääni nyrpistäen!! Ei enää ikinä sinne!! Siihen aikaan sai sieltä ilmaiseksi tavaraa, mutta
enhän voinut mihinkään edes koskea saati ottaa...
Oikeastaan vasta nyt Esikoisen poismenon jälkeen kun oli aikaa (yksi kirpputori ja kierrätyskeskus kävelymatkan päässä , -ajokorttia kun en omista), tulot putosivat ja myös elämä muuttui täysin ja lopullisesti yhdessä yössä -silloin myös muuttui monet arvot elämässä- olen "löytänyt" kierrätyskeskuksen. Onhan siellä todella ala-arvoista tavaraa ja hinnatkin nousseet tämän parin vuoden aikana melkolailla, -usein lähden ulos ilman mitään, mutta paljon olen tehnyt myös löytöjä!! Kun sinne ei ole kuin n.puolen tunnin kävelymatka, niin koitan käydä kerran viikossa. Vaatteita en juurikaan viitsi katsella... Ovat aika hirveitä, eikä siellä taida olla minun kokoani... ;-) Olen toki silloin tällöin nähnyt ihan hyviä ja siistejä merkkivaatteita, mutteivat ole isojen tyttöjen kokoa! Nykyisin siis mielelläni luuhaan kirpparilla ja kierrätyksessä, -koskaan ei tiedä mitä kivoja ja edullisia löytöjä tekee! =)

Sunnuntai aamuna askartelin pieniä nami-pussukoita sellofaanista, -virpojiin varautuen.
Ohi kävelivät, -ja kun Kuopus iltapäivällä vaihtoi kotia (meni siis taas viikoksi isälleen) niin annoin pussukat hänelle ja ystävilleen. No, joskus ennen viittä iltapäivällä ovikello soi mutta minä en tahtonut avata... Ei minulla enää ollut mitään...



Loppuun vielä kuva keittiömme ikkunasta kuvatusta pihakoivusta, -sunnuntai aamuna vesipisarat helmeilivät oksilla...



Tänä aamuna jäätä ja lunta... :(




lauantai 27. maaliskuuta 2010

Sydänlämpöiset kiitokset...

Minä todellakin haluan koko sydämestäni kiittää kaikkia teitä!
Jaksatte käydä ja kommentoida, lukijoitakin näkyy olevan jo yli 80...!!! Olen ihan hämilläni.
Kyselette minulta noita tekeleitäni, vaikka blogi-maailma on täynnä toinen toistaan kauniimpia käsitöitä... Välillä tuntuu etten jaksa, -mutta koska olen sellainen ihminen joka ei oikein osaa sanoa ei, -koska ei halua pahaa mieltä kenellekkään-, ja jolle se an
tamisen ilo on se suurin ilo, niin minä teen. Ja ennenkaikkea teidän pyyntönne ja toiveenne saavat minut edes jotenkin toimimaan... Se ystävällisesti ja päättäväisesti "pakottaa" minut pois sohvalta, pakottaa ajattelemaan muutakin kuin vain Lapseni menetystä...
Usein tehdessäni näitä töitäni, mietin mitä Esikoiseni sanoisi... Hän jaksoi aina kehua ja kannustaa minua (joka asiassa, ei pelkästään käsitöissä...) -se ei ollut vain: "Joo, tosi nätti, " vaan hän otti tekeleeni käteensä ja KATSOI sitä.
Jos hän olisi saanut elää, niin ehken edes näitä käsitöitäni näin paljon tekisi... Ei olisi aikaa kun olisi se normi työ ja kodinhoitoa yms.
En tarvitsisi tätä henkireikää enkä niin kipeästi niitä pennosia joita töistäni saa
n... Niin, raha on myös yksi syy. Kun en kohta kahteen vuoteen ole työssä ollut, niin tulotkin ovat sitä luokkaa... Ilman miestäni en olisi edes selvinnyt!
Näitä koristemunia on kovasti kyselty! Joudun -HALUAN- tehdä niitä vielä lisää, mutta kuten teille joillekkin laitoinkin sähköpostia niin ennen pääsiäistä en valitettavasti niitä teille saa. Materiaalia puuttuu ja niiden kuivuminenkin kestää muutaman päivän.
Mutta teitä ihanaisia se ei tunnu haittaavan, -jaksatte odottaa ja ilmoitatte ettei ole kiire, että voin tehdä ihan oman jaksamiseni mukaan.



Voi kuinka toivonkaan että Rakas Esikoiseni ei olisi menehtynyt, -että kaikki olisi kuten ennenkin... Antaisin mitä vain saadakseni hänet ja kaiken sen entisen takaisin...
Mutta kun se ei ole mahdollista niin näillä "eväillä" on mentävä, opeteltava -loppu elämäni- tätä uutta elämää...

Kyyneleet sokaisevat silmäni... Olin päättänyt etten täällä syvimpiä tuntojani kerro, -en sitä nytkään tehnyt, mutta pitkästä aikaa uskalsin "raottaa verhoani" sen verran että ajattelen ja annan kyyneleiden tulla. Kai se kiitollisuus mitä tunnen sitä kohtaan että te jaksatte minun -lapsensa menettäneen äidin- blogissa vierailla ja pitää siten minua "tolkuissani" tämän kaiken keskellä, herkisti nyt.
Moni on saattanut ajatella että voin jo paremmin, -no ehkä voinkin, mutta vain päällisin puolin. Tuska on ihan yhtä suuri, kipu yhtä kova, mutta en haluaisi si
tä edes ajatella ja yritän sen peittää. Sillä vaikka mitä tekisin niin ei mikään tuo Lastani takaisin...

Kiitos kun jaksoit vuodatukseni lukea... Nyt muihin aiheisiin...

Mainostan näitä Lidlistä ostamiani kauniita valkoisiua herkkuja; -bournbonvaniljan makuisella valkoisella suklaalla kuorrutettuja manteleita.


Ja vielä pitää kehua tuota Huutonetin keskustelu-palstaa. Äidilläni on tällainen kaunis vanha Arabian kannu, josta siskoni ja minä turhaan olemme yrittäneet etsiä tietoa. Laitoin kuvia ja kyselyn tuonne Huuonetin keskustelun antiikki osastolle, eikä mennyt kauaakaan kun sain sitä kautta tietoja kannusta. =)


Mukavaa viikonloppua kaikille teille! Lämpimästi teitä halaan...

Jossakin vaiheessa kevättä pidän pienen arvonnan, voidakseni edes jotenkin osoittaa kiitollisuuttani.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kuvia vain...

Olen koittanut harjoitella Canonin käyttöä ja räpsinyt kuvia sieltä täältä kodistamme.



Olen tällä viikolla liikkunut muutamana päivänä apostolinkyydillä kun en ajokorttia omista enkä aina halua äitiäni vaivata. Tänäänkin olin reilun kolme tuntia reissussa, -josta osan aikaa kyllä istuin kun kävimme ainokaisani kanssa Foodissa kahilla/teellä ja patongilla.
Väsyttää niin ettei jaksa nyt mitään... Päivälepo sohvalla taitaa olla paikkallaan...

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Huutonet päättyy....


Ajattelin vielä täällä mainostaa, että HUUTONET myyntini päättyy huomenna iltapäivällä.


Kuten olen joskus aiemmin maininnut, niin läheisistäni jotkut ovat sanoneet minun myyvän liian halvalla, ja nyt sitten miehen ehdotuksesta laitoin Huutonetissä eräille koristemunille lähtöhinnaksi 5,00€/3kpl (vaikka se minusta tuntui vähän korkealta). Mies perusteli sillä että suklaamunatkin maksavat varmaan ainakin parisen euroa kappale, ja että minun tekemäni ovat kuitenkin itse käsintehtyjä kauniita töitä jotka säilyvät vuosikausia. Ja onhan se tosi ettei varmaankaan liikkeestä vastaavanlaisia edes saisi... Itse pidin niistä kovin, -mutta yhtään tarjousta en niistä ole saanut... No, täytyy jotenkin laittaa kiertoon ne!

Tänään auringonpaisteessa kuvailin vähän, -valkoinen helmililja on vielä niin nuppuinen ettei kannata kuvata...



tiistai 23. maaliskuuta 2010

Keväältä ei tunnu...

Kalenterin mukaan tähän aikaan kai pitäisi olla jo kevät, mutta ulos katsottaessa -ainakaan minusta- ei siltä näytä eikä tunnu. Toissa iltana ja yönä lunta tuli taas monta senttiä.
Olen koittanut iloita (sen minkä nyt elämässäni enää pystyn mistään varsinaisesti iloitsemaan...) siitä että kerrankin on ollut oikea kunnon talvi!! Mutta nyt rehellisyyden nimissä täy
tyy sanoa, että jo riittää!! Keväästä olen aina pitänyt, mutta Esikoisen menehtymisen jälkeen kevät on saanut surun-sävyn, tänä keväänä vasta toinen sellainen...
Siitä huolimatta kaipaan tämän talven jälkeen jo kevään vihreitä sävyjä, -ja koska niitä ei ulkona ole, niin olen yrittänyt saada niitä kotiin. En tekstiilien tms. muodossa, sillä valkoinen on minulle niissä se hyvä, kaunis ja rauhoittava. Mutta olen kasvattanu
t vihreää...



Jokinaika sitten kun kävimme Maatilapuodissa, niin ostin pussilliset vehnää ja ruista.
Pääsiäisruohona olen jo vuosia käyttänyt ohraa jota tavaratalot rairuohon ohella myyvät. Sitä siis nytkin odottamassa pari pikkupussia. Mutta halusin kokeilla vehn
ää ja ruista. Vehnänoras (sen mehu erityisesti) on terveellistä ja olenkin sekä sitä että ruista saksinut ruokien ja salaatin joukkoon. Ruis ei ollutkaan niin heleän vihreää.


Myös sireenit yrittävät saada pieniä nuppujaan kohti aurinkoa, -eihän se tosin maljakossa jaksa näitä tämän enempää varmaan avata, taitavat ruveta kuivumaan.


Eilen kuvailin niitä tekeleitäni joita minulta oli kyselty. Olin niin iloinen ja hämilläni siitä kuinka moni halusikaan koristemunia sekä tötteröitä... Blogimaailma kun tänä vuonna näyttää olevan täynnä toinen toistaan kauniimpia pääsiäisen koristemunia... Viimevuonna tein ensimmäiset ja silloin niitä haluneet halusivat tänä vuonna lisää...
Heidän lisäkseen muutama muu oli blogissani niitä nähnyt ja kyseli minulta.
Kiitos vielä teille kaikille! Joudun tekemään lisää, sillä haluan niin mielelläni kaikille kyselleille niitä suoda! En vain ole päässyt nyt tarvike ostoksille!! Mahdankohan edes saada kaikille niitä ennen pääsiäistä, -onneksi monet ovat sanoneet ettei se haittaa, niitä kun moni pitää näkyvillä muulloinkin.
Samalla kuvailin siis myös noita yllä olevia kuvia sekä jotakin muutakin, mm. näitä suuria koristemunia. Näitä en edes tarjonnut kenellekkään, -nehän ovat vain niitä avattavia pahvimunia joita maalailin valkoisiksi ja lisäilin pitsiä.


Loppuun on vielä laitettava kuva jonka sunnuntaina otin; mies laittoi päivällistä ja minä touhuilin täällä työhuoneessani omiani. Kun hän huuteli minua syömään niin tulin hyvälle mielelle kun hän oli kattanut pöydän kauniisti ja kattauksen keskelle siirtänyt minun tekemiäni asetelmia...
Mies tietää, että minulle kaunis kattaus on tärkeää!




lauantai 20. maaliskuuta 2010

Huutonet myyntiä...

Aamupäivällä kuvailin niitä tekeleitäni joita minulta on "tilattu", kunnes yhtäkkiä muistin että Huutonetin kuvilla onkin kiire... Siirryin kuvamaan siis töitäni jotka laitoin HUUTONETiin.
Siellä on tuollaisia koristemunia joihin vain ykskaks sain idean. Minusta ne ovat aika kauniita...
Toivotaan, että joku muukin pitää niistä ja haluaisi omakseen. ;-)
Ainakin ovat erilaisia ja persoonallisia. Kun en itse pidä mistään värikkäistä koristemunista, niin tietty teen toisenlaisia.
Mietin kovasti hintaa noille, -mies sitten "nosti hintaa"; -totesi että kaupassa suklaamunatkin maksavat varmaan pari-kolme euroa kappale...
En voinut laittaa myyntiajaksi kuin viisi päivää, että ehdin postittaa ne ennen pääsiäistä.
Vähän turhan myöhään sain inspiraationi.




Joitakin pussukoita olen myös ommellut, -näitäkin siis HUUTONETISSÄ.



Nyt kokeilen josko valo riittäisi vielä niiden tötteröiden ja koristemunien kuvaamiseen, että saisin teille niitä kyselleille kuvan lähtemään. Todella harmaa päivä on ollut, hyviä ei noista Huutonetin kuvistakaan tullut, -mutta minä en pidä salaman käytöstä! Mielestäni niistä kuvista tulee jotenkin "kovan ja kylmän" oloisia.
Mies on tänään toiminut kokkina.
Uunissa on valkosipuliperunat, joissa seassa vähän homejuustoa lisäksi viljapossun pihvejä -miehelle, ja minulle kananpojan fileepihviä. Taidan kyllä vähän maistaa tuota viljapossua... ;-)
Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Pientä päivitystä...


Minulla on ollut päiviä jolloin olen jaksanut tehdä asioita jotka monelle ovat jokapäiväisiä itsestäänselvyyksiä. Enemmän on kuitenkin niitä huonoja päiviä...
Olen tietoisesti jättänyt täällä niistä kertomisen. Yritän -niinkuin s
uinkin pystyn, pitämään tämän sellaisena "hyvänä henkireikänä". Jospa siten jaksaisin ajatella, että hyviäkin asioita on vaikka Lapseni menetinkin!
Olen jaksanut tehdä ruokaa (en edelleenkään joka päivä) ja toi
sinaan jopa kaksi ruokaa, -itselleni kasvisruokaa (jota mieskin syö) ja muille tavallista.
Eilen leivoin; -halusin tehdä sitä oikein "vanhanajan" rahkapiirakkaa (pullataikinasta koko uunipellin kokoinen) jota mummo teki kun olin lapsi. Samaista teki ja tekee yhä, äitini, -vain sillä erotuksella että minä käytin tavallisen rahkan seassa myös vaniljarahkaa. Sellaisia ei ollut lapsuudessani. Yleensä teen pääasiassa korvapuusteja, nyt myös pieni pitko miehelle. ;-)



Koristemunat ja tötteröt ovat viittävaille valmiit, -loppuviikosta kuvaan ja lähetän ne meilinä teille jotka tekeleitäni halusitte. Saatte katsoa kelpaavatko...
Melko hidasta hommaa on munien teko; ensin silppuan paperia pieniksi paloiksi, liotan niitä pehmeiksi sen jälkeen sauvasekoittimella ihan hienoksi. Taputtelen massan styrox-munien päälle ja kuivatan ne. Sekin kestää jonkinaikaa. Näin niitä kuivatan.




Hirssit ja quinoat ovat kiehumassa joten tänään on jaksettava valmistaa päivällinen, -ei tosin mitään sen ihmeellisempää, vain kasviksia ja tonnikalaa noiden sekaan. Ensin ajattelin laittaa soijasuikaleita, mutta mies varmaan söisi mieluummin tuota tonnikalaa. ;-)
Kun olen syönyt on sohvan vuoro. Olenhan aamulla lämmittänyt takkaa sekä pessyt pari koneellista pyykkiä ja myöhemmin tein pienen kävelylenkin, -olen siis sohvailuni ansainnut ;-)
Mies tulee 17 jälkeen ja Kuopus on isällään tämän viikon.


Näissä kuvissa joitakin löytöjäni kirpputorilta ja antiikkiliikkeestä. Tuosta ruokakellosta pidän kovasti ja vanhojen ruokailuvälineiden kauneutta ei uudet voita...

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Canonille kyytiä....

Ihan ensin vastaan edellisen postauksen kysymyksiin niistä Adukin tuotteista.
Pääsääntöisesti käytän niitä erilaisissa kasvis- ja juureslaatikoissa (oman mielen mukaan kasviksia ja juureksia -viimeksi laitoin mm. fenkolia, varsiselleriä, purjoa, tofua... ja sitten tattaria ja hirssiä, vain kasvisliemi ja uuniin hautumaan, -yrttimausteita tai tuoreita yrttejä lisäilen myös), mutta myös lisäkkeenä riisin tapaan. Puuroa voi muistaakseni kaikista tehdä, mut
ta itse olen tehnyt vain tattarista. Omasta puolestani voin suositella kokeilemaan, -ovat hyviä.

Sitten muihin asioihin. Voitte arvata, että minulla on kamera hyppysissäni vähän väliä, -räpsin kuvia melkein mistä tahansa. On niin hyvä kun niitä voi poistella jos ei olekkaan onnistunut.
Koitan lukea ohjevihkosta ja opaskirjaa, -mutten läheskään kaikkea ymmärrä... Minä olen sellainen, että paremmin opin kun joku "kädestä pitäen" selittää ja opastaa. T
äytyy kysellä neuvoja läheisiltäni; -siskoni ja veljeni tyttäret omistavat samantyylisen kameran ja ovat erittäin taitavia kuvaajia. Ex-mieheni on harrastanut valokuvausta yli 25 vuotta ja tietää siitä todella paljon, -ehkäpä joku heistä haluaa auttaa minua.
Nyt opetellessani, otan kuvia ihan mistä sattuu...
Yläkuvassa näkyvät valkoiset esineet ovat kirppari ostoja, -nuo pitkät joissa on ruusut, myytiin kynttilänjalkoina, mutta minusta käyvät hienosti maljakoikisin. Valkoista pikaaria
ei ollut kuin tuo yksi, -enemmänkin olisin mielelläni ottanut että olisin saanut vaikka viinilaseiksi. Nyt kuitenkin käytän tuotakin varmaan kukkavaasina.




Eilen oli aivan upea sää. Aamupäivällä mies ehdotti auto-ajelua. Lähdimme siis ihan ex-tempore ajelulle. Ajelimme Siuntion kautta Kirkkonummelle, siellä kävimme Maatilapuodissa, jossa käymme yleensä ainakin pari kertaa vuodessa (jos olisi lähempänä niin varmasti kävisimme useammin).


Sieltä ajelimme Porkkalan niemeen jossa jätimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään meren jäälle. Aurinko paistoi niin, että ihan lämmitti. Nautimme siitä ja katselimme kauniita maisemia. Naureskelimme peuran jälkiä jotka mutkittelivat niin, että olisi voinut luulla sen kulkeneen huppelissa. ;-) Harmi ettei tullut eväitä matkaan, -tai olihan meillä ostoksia Maatilapuodista, mutta ne eivät sopineet ihan sellaisenaan retki-evääksi ja olivat tarkoitettu kotiin viemisiksi, -kaikki muut paitsi ne herkulliset neljä karjalanpiirakkaa jotka nautimme autossa Laitilan limonadin kera ;-) -puhuimmekin, että ensikerralla noin upean sään ollessa, me pakkaamme eväät reppuun ja lähdemme johonkin päin retkeilemään. Jäällähän se on sikäli mukavampaa, että auringosta saa nauttia täysin siemauksin, -sitten vain rannalle eväitä syömään...


perjantai 12. maaliskuuta 2010

Uusi kamera....

Ihan ensin "pieni varoituksen sana"... -blogissani näkyvät kuvat saattavat tästä lähtien olla ihan ihmeellisiä ja hyvinkin erilaisia!! Mies osti uuden kameran; -ensimäinen järjestelmäkamerani!
Vaatii paljon aikaa ja työtä ennenkuin opin edes pienen osan sen saloista...
Harjoituskuvia siis kaikki tästä lähtien.
En kuitenkaan voi kokoajan olla kameran ja ohjekirjan kimpussa, vaan velvollisuuksiakin pitää hoitaa! ;-) Muutama blogi-ystäväni on tilannut minulta tekemiäni koriste
munia sekä sisustus-tötteröitä. Niitä siis olen askarrellut, -ovat tälläkin hetkellä työn alla, mutta päätin pitää pienen tauon ja katsoa minkälaisia kuvia olin saanut kameralle...


Olen nyt parin päivän ajan kuvaillut mm. nukkekodin pieniä yksityiskohtia, kukkia ihan läheltä yms. Myöhemmin sitten pidemmän putken kanssa ulos harjoittelemaan.
Seuraavan kuvan myötä mainostan Adukin ihania luomu-tuotteita joita muutama päivä sitten kävin luontaistuotekaupasta taas hakemassa. Minä meillä pääasiassa näitä syön, -isäntäkin kyllä mutta Kuopukselle en viitsi edes ehdottaa... Tiedän kommenttinsa! ;-)


Piti tänään aamupäivä askarrella ja iltapäivällä siivota, -mutta koska askartelu on hidasta ja vie aikaa, niin päätin suosiolla siirtää siivouksen huomiselle. ;-)