tiistai 28. heinäkuuta 2009

Kuvia pieneltä lomalta...

Viime viikko kului siis Hangossa; -mies teki alkuviikon vähän remonttia siskonsa asunnossa jossa me samalla saimme asustella.
Ei mitään sen kummempaa, kauniita maisemia ja hyvää ruokaa. Eipä sitä muuta tarvitsekkaan...
Minä kun pelkään matkustamista lentokoneessa sekä laivassa. Vene on lähes kauhistus, -siis jos pitäisi sen kanssa vesille lähteä. Mielelläni niitä kyllä katselen.
Kuvasin aika paljon ja tässä joitakin otoksistani:
Kuvat suurenevat klikkaamalla niitä.
Erilaisia kauniita rakennuksia, parvekkeita ja katoksia on paljon:


Ihania ravintoloita ja kahviloita löytyy monenlaisia. Classic Pizzassa söimme ihanaa savulohi pizzaa, jossa oli myös mm. pinaattia sekä lemppariamme Cavi-artia. Oli ensimmäinen kerta kun tuollaista pizzaa kokeilimme, ja sitä tilaisin toistekkin, -mielelläni tässä kyseisessä ravintolassa, sillä palvelu oli todella ystävällistä ja ravintola oli kaunis ja viihtyisä.
Alan`s Cafessa olen vieraillut usein, Smörmagasines oli ensimmäinen kokeilu, -ihan perus lounasannokset söimme. Ei välttämättä tarvitse toista kertaa mennä...
Neljän Tuulen Tuvalla emme ruokailleet, mutta leivokset olivat vertaansa vailla!


Hangon toisella hautausmaalla käydessämme kuvasin joitakin erikoisia hautoja/hautakiviä.
Toivottavasti en tee suurta rikosta kun täällä niitä julkaisen, -taisivat olla kaikki 1800-1900 luvun alkupuolelta (kaikista ei saanut edes enää mitään selvää kirjoituksesta).
Todella hienoja ja erikoisia.


Hangossa oli viimeviikon lopulla esteratsatus kilpailut, -niitä seurasimme myös hetken.
Yhtenä päivänä satoi ja tuuli niin reippaasti, että jätimme pyörät "huilaam
aan" ja lähdimme autolla kiertelemään. Mies -entisenä hankolaisena tiesi, että Tulliniemen rannassa olisi
surffaajia. Veneilijöitä ja purjehtijoitahan Hangossa on aina. Ihailin upeita veneitä, ja mietin kuinka hienoa olisikaaan viettää lomaansa merellä, -JOS ei pelkäisi näin kovin kuin minä. ;-)
Mies ei ole tällainen "maakrapu" kuin minä, pienellä venellään kalasteli Hangossa asuessaan, ja Hangon meripelastusseuraan kuului silloin myös.





Maisemathan Hangossa ovat aivan uskomattomat. Sen historiasta kiinnostuin myös.
Mies tietää paljon sota historiasta ja onkin siitä kertonut. Minä mie
tin myös sitä 1800 lukua jolloin mm. Hangon kylpylä perustettiin. Alla olevassa kollaasissa vasemmassa alakulmassa näkyvä maalaus on Hotelli Regatasta, jonka lisäsiipi oli purettu ja tuo näkyi siellä vanhalla seinällä. Ja alakulmassa oikealla oleva kuva on Neljän Tuulen Tuvan kallioilta, jossa tiirapariskunta puolusti pientä poikastaan, syöksymällä niin lokkeja kuin liian lähelle tulevia ihmisiäkin kohti. Poikasesta pilkistää vähän sieltä ruohikon seasta.


Nämä vanhat laiturin rippeet 1800-luvulta kiehtoivat minua kovasti. Kylpylässä ovat silloin vierailleet ruhtinaat, kreivit ja paronit. Tätä laituria ovat he käyttäneet, -nyt sinne ei ole asiaa enää kuin linnuilla. Silloin joskus sieltä ovat kylpylävieraat saaneet vuokrata veneitä.



Hangon Casino taitaa olla hyvin monelle, hangosta edes jotakin tietävälle, tuttu nimi.
Siellä kävimme perjantai-iltana kuuntelemassa Pepe Willbergiä.
Mäntyjen katveessa oleva pieni Park on ollut vuonna 1889 Hangon kylpylän yhteyteen rakennettu voimisteluhuoneisto.
Ja "sokerina pohjalla" varmaankin koko reissun paras paikka oli Kala- ja äyriäisravintola På Kroken.

Jos vain vierailette Hangossa niin omasta ja mieheni puolesta voin lämpimä
sti suositella, että käykääpä Hangonkylän satamassa tässä ravintolassa -kuulemma sieltä saa myös pippuripihviä... ;-)
Me söimme upean aterian saaristolaispöydästä, -24,00€ oli buffee aterian hinta, ja ehdottomasti sen väärtti! Pöydät notkui
vat toinen toistaan ihanampia herkkuja! Kyllä kalat ovat hyviä ja valkoviinipullo coolerissa vain lisäsi nautintoa. Olimme siellä siis polkupyörilllä, siksi mieskin pystyi nauttimaan viiniä. Takaisin matka polkien oli hiukan tuskaa; -massut olivat niin täynnä. No, onneksi Hangossa ei ole pitkämatka mihinkään...


Tulipas tästä melkoinen kuva-kavalkaadi... Siitä huolimatta laitan vielä kuvat meidän pienen perheemme yhteistempauksesta. Otimme eilen kaikki tatuoinnit. =)
Minä olen omaani haaveillut varmaankin lähes 20 vuotta, -aina olen keksinyt milloin minkäkinlaisia syitä miksi en ole ottanut... Suurin syy kuitenkin se kivun pelko.
No, tekihän tuo kipeää, mutta nyt se haave on toteutettu. Luulenpa päässeeni kuitenkin vähimmällä kivulla verrattuna perheen miehiin. Kuopuksen tribaalin teko kesti kauan, n. 2½h.
Mutta niin vain nuorimies kesti vaikka kipeää teki.
Mies otti kiltin leijonan, ja ensiviikolla ottaa vihaisen leijonan. =)
Tatuoinnit teki ihanan ystäväni Mian tytär.
Iho on vielä punainen ja hiukan turvonn
ut ja se näkyy kuvissa.


Miehellä vielä kolme viikkoa lomaa, -se taitaa mennä ihan tässä kotinurkissa oleillen.
Kotona kyllä riittää puhaaa, -vaikka muille jakaa! ;-)

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Kiireellä mainos Huutonettiin...

Minulla on mennyt koko päivä näiden ompeluksieni laittamisessa Huutonet myyntikuntoon; -ensin silitys, sitten tyynyliinoihin vuorotellen tyyny sisälle, valokuvaus, kuvien läpikäyminen ja mahdollinen rajaus. Sitten jokainen vuorollaan Huutonettiin tekstien ja kuvien kera! HUH!
Olemme lähdössä viikokoksi Hankoon. Kuopukseni ja yksi hänen kaverinsa lähtevät mukaamme, mutta heidät tuomme takaisin jo aiemmin.

Jätän siis nyt pienen lomani ajaksi mainoksen HUUTONET myyntiini. Tyynynpäällisiä ja pussukoita on taas kaupan.



Olen siis pois koneen ääreltä, mutta rakas isosiskoni on luvannut päivystää jos Huutonetisssä jollakin on kysyttävää. Toivotaan että kauppa kävisi yhtä hyvin kuin aiemminkin, -jokainen euro on tarpeen kun nyt olen yli vuoden ollut työelämästä pois...

Aurinkoista viikkoa kaikille!


Pitäisi jo oikeastaan olla Hangossa, -mutta minä en ole edes ehtinyt pakkaamaan kun kaikki aikani on mennyt tämän Huutonet myyntini kanssa...

torstai 16. heinäkuuta 2009

Tämä päivä...

Lämpimät kiitokset taas kaikille edelliseen postaukseen kommentoinelle! Olette ihania!
Tästä blogistaniasta on tullut eräänlainen henkireikä minulle, -ilman tätä en varmaan olisi pysynyt tämänkään vertaa järjissäni.
Olen saanut pakotettua itseni tätä jatkamaan, -kuvaan ja päivitän kirjoittelemalla milloin mitäkin. Olen aika hyvin mielestäni onnistunut pitämään tämän suhtkoht positii
visena. Tottakai on päiviä jolloin on pakko kirjoittaa niitä vähän syvempiä ja synkempiäkin tuntoja, mutta olen halunutkin pitää tämän sellaisena "pakopaikkana". Teidän ihastuttavat bloginne saavat ajatukseni hetkeksi muualle tästä tuskastani, -ja kauniit kommentinne koskien valokuviani, ompeluksiani ym. saavat minut paremmalle mielelle ja myös pitämään tätä yllä. En koskaan ole ollut kovin sosiaalinen enkä viihtynyt suuressa joukossa, siksipä tämä blogi-maailma on minulle ihan sopiva paikka ylläpitää "sosiaalista elämää".
No, huomenna olen tekemässä poikkeuksen tässä sosiaalisen elämän vietossa; meidät on kutsuttu mieheni sukulaisiin Vantaalle, -"100-vuotis" kesäjuhliin (kukaan ei näin vanhaksi ole elänyt, mutta eräässä perheessä vanhempien ja lasten ikävuodet yhteenlaskettuina tulee 100v).
Kyllä vähän mietitytti, että jaksanko ja haluanko, -mutta tiedän, että miehe
lle se on tärkeää,
-ja hyvää se varmasti tekee minullekkin, olenhan yli vuoden ollut tässä kotona ilman sen suurempaa elämää... Uskon ja luotan, että missä tahansa sukulaisilla tai tutuilla ymmärretään minua kuitenkin!




Tänään on ollut taas vaikea päivä; -aamulla otin kopioita kaikista papereista Esikosen onnettomuutta koskien, (vakuutusyhtiölle ovat menossa, -kerran jo sinne lähetin mutta joitakin jäi puuttumaan). Tietenkin siinä samalla niitä tuli vähän silmäiltyä,(vaikka ei olisi pitänyt)
niinpä suru ja tuska tulivat taas tiukasti kiinni minuun... Eiväthän ne mihinkään ole tämän vuoden aikana hävinneet, mutta nyt jotenkin onnettomuus ja kaikki se tulivat taas lähelle...
Liian lähelle...

Päivällä kävimme äidin kanssa haudalla, -ja jo kauan olen pelännyt miltä tuntuu mennä sinne kun hautakivi on paikallaan. Sen asennus oli arvioitu heinä-elokuulle.
Tänään jo kaukaa huomasin, että nyt on kivi paikallaan... Luojan kiitos äitini oli kanssani.
Tuntui että lyyhistyn ennenkuin pääsen edes haudalle asti...
Tuntui paljon vaikeammalta nyt kun oli kivi jossa oli kaikki päivämäärätkin, -ristissä kun oli vain nimi. Samalla kuitenkin hauta näytti kauniimmalta ja jotenkin virallisemmalta -oikealta haudalta, kun väliaikainen risti oli poissa.
Mutta yhä vieläkään en voi käsittää, että Rakas Esikois Poikani on poissa...

No, muihin aiheisiin nyt kuitenkin...
Kävimme tässä eräänä iltana hakemassa Kuopuksen ja kavereitaan Inkoon vanhasta kalasatamasta, kun tulivat kaverin mökiltä. Sain miehen lähtemään matkaan vähän aiemmin, niin että ehdin piipahtaa Rosalindassa. Liike on ihana, ja tälläkin kertaa mukaani tarttui jotakin pientä. Kauniit Brukan keittiötekstiilit sekä myös Brukan ihana ja suuri Pasta kulho.
Greengaten kaunis keittiöpyyhe. Ja niin suloinen Riviera Maisonin kannellinen voiastia "Burro". Kun kannen nostaa, niin lautasella lukee "finito".



Tällaisen ihanan wanhan "lypsyjakkaran" löysin kierrätyskeskuksesta; -ruskea väri vaihtuu valkoiseksi, -eli tämä menee siihen samaan maalattavien jonoon, -joka vain kasvaa loppupäästä, mutta ei yhtään vähene alkupäästä... ;-)

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Sunnuntain supinoita...

Tänään oli taas normaalia vaikeampi aamu; -joka päivä joudun heräämään tähän todellisuuteen... Rakasta Esikoistani ei enää ole! Se on jotakin jota en vieläkään täysin voi ymmärtää vaikka hänen poismenostaan onkin jo hiukan yli vuosi. Tosin se on hyvin lyhyt aika tällaisessa asiassa. Ja yhä minusta tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen...
Se tuska ja ahdistus kun aamulla herätessäni ensimmäinen ajatukseni on, että voiko tämä olla totta, -se on jotakin sanoinkuvaamatonta!

Mies oli noussut jo paljon ennen minua ja oli autonpesu puuhissa. Jäin itsekkin heti aamusta ulos, laitoin pavuille sekä krassille tukilankoja, mies laittoi -jo viime vuonna ostamani- enkelipatsaan altaan reunalle. Laitoin sen ympärille kiviä ja kiertelin pihassa katselemassa ja kuvaamassa.
Onneksi mies oli jo ulkona, tuli minunkin jäätyä touhuilemaan jotakin, nii
n sain pieneksi hetkeksi ajatukseni muualle...
Sillä aikaa kun mies vielä vahasi auton, menin minä laittamaan hedelmäistä aamiaista, jonka söimme terssilla.




Tässä kuvakollaasissa kuva eräänä päivänä tekemistäni luomu viljapihveistä. Valmista kuiva-ainetta johon lisätään vain vesi. Olen näitä aiemminkin laittanut, -seuraavalla kerralla laitan sekaan varmaankin sieniä. Perjantai-iltana istuimme terssilla kynttilän valossa punaviiniä nauttien. Ja aivan kuin jo pieni aavistus syksyn saapumisesta oli aistittavissa viilenevässä illassa...




Muutama kuva aamulla kasvihuoneesta. Ensimmäinen tomaatti punastumassa., ruusukin on viihtynyt koko kesän hyvin kasvihuoneessa, basilika on vasta äskettäin viety s
inne. Ihastuttava kruunu on Riitalta.



Meillä on täällä menossa pienimuotoinen taistelu, -me vastaan hiiret ja myyrät!! ;-)
Nämä "ystävämme" taitavat -ikävä kyllä- olla voiton puolella! Suojasimme kasvimaat aid
alla pupujen varalta, -mutta hiiret (tai myyrät) ovat syöneet kaikki neljä kukkakaalin taimea, parsakaalin taimia toinen mokoma, -niitä on vielä kaksi jäljellä- ulos laitetut oma kasvattamani tomaatintaimet (onneksi niitä on vielä kasvihuoneessa), vanhassa emalipotassa olleet orvokin kukat, miljoonakellon kukkanuput, ruukkuihin laittamistani metsämansikoista puolittain punastuneet mansikat...!!! Kyllä alkaa pikkuhiljaa mennä ilo kasvattamisesta...
Perjantai-iltana mies laittoi hiirenloukkuja, -ja ensimmäinen jäi satimeen eilisiltana.
Pari loukuista olivat pienen laudanpätkän päällä, ja lauantai aamuna kun menin katsomaan niin siellä hiiri-herra istui samalla laudalla itseään sukien... Nauroin miehelle, että hiiri kiitti kun laitoit hänelle oman "terassin", jossa kuivatella aamukasteesta märkiä varpaitaan
... ;-)

Nyt viikonloppuna olisi ollut Billnäsin Antiikkimarkkinat... Olimme siellä viimevuonna, mutta se oli niin pian Esikoisen poismenon jälkeen, etten osannut oikein nauttia. Nyt olin kovin odottanut näitä tämänvuotisia, mutta lauantai aamuna alkoi tuntua siltä että ei. En halua sinne tungokseen. En jaksa sitä! Niinpä ehdotin miehelle, että vaihtaisimmeko antiikkimarkkinat kirpputori käyntiin.
Kävimme siis Salossa kirpparilla. Kotimatkalla kävimme syömässä täällä lempipaikassamme.

Tässä joitakin pieniä löytöjä Salon kirpputorilta, -kaikki muut paitsi tuo risti joka on Riitalta.
Tuo hopean värinen ruokakello näkyy myös tuolla ylempänä kuvakollaasiss
a jossa on tämän aamuinen hedelmä aamiaisemme. Noita lokerovateja minulla on jo jokunen... Tuo vasemmassa alakulmassa näkyvä lokerovati on sellainen että kulhot ovat erillisiä, niitä on kolme. Hintalapussa luki Riihimäki, mutta itse en osaa sanoa onko Riihimäen Lasin. Kaunis joka tapauksessa.



Tällaiset kauniit punalasiset kulhot löysin kaupunkimme keskustan pieneltä kirpputorilta. On erään ompelukoneliikkeen alakerrassa. Punainen ei ole minun värini, -nykyisin enää edes jouluna, mutta tuo kaunis metallinen koriste reunus sai minut nämä ostamaan. Eiköhän näistä joskus jouluna jotakin syödä. ;-)



Lopuksi vielä kuva viikolla tekemästäni Louhisaaren simasta. Etiketitkin tein! =)
Edellisen kerran tätä on juotu viime vuoden keväällä Esikoisen muistotilaisuudessa...
Äitini teki sitä, -on hyvä kesäjuoma, ja Esikoinen piti tästä kovasti...


keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Kuvaotoksia...

Minulla on ollut tavallista enemmän matalapainetta enkä ole saanut oikein mitään aikaiseksi...
Suunnitelmia kyllä olisi; niin ompeluihin Huutonettiin kuin puutarhassa ja sisällä. Hiottavaa ja maalattavaakin olisi. Mies kun herää aamulla viiden aik
oihin ja tulee kotiin iltapäivällä viiden jälkeen, niin ymmärrän hyvin ettei enää kauheasti huvita minun "keksimäni" puuhat!!
Saisikohan tuon siskonsa innostumaan pienestä maalaus urakasta tai ikkunoiden pesusta kanssani; sen jälkeen sauna ja hyvää syötävää... Miltä kuullostaa siskoseni.??
Ta
rvitsen jonkun "potkimaan ja vauhdittamaan". Yksin en saa mitään aikaiseksi, -vaikka aikaa kyllä olisi. Aloittaminen ja toimeen tarttuminen kun on jotenkin niin vaikeaa...
Tilauksessa olevat ompeluksetkin ovat nyt vähän "jäässä"; onneksi nämä
ihanat ihmiset varmasti ymmärtävät...
Laitanpa muutaman kuvan kirpputori ostoistani. Ihana vanha Arabian kulho:



Kaunis köyhänhopeinen jalallinen ja kahvallinen "lehdykkä" vati.



Viinipikarit:



Vanha puinen helmitaulu jolla korkeutta 46 cm.



Äiditä kauniita jasmikkeen oksia:


Tässä yhtenä päivänä sain ystävältäni tekstiviestin, että hän oli tipauttanut postilaatikkoomme minulle jotakin... Ja voi, kun avasin postilaatikon, niin ihana tuoksu tulvi nenääni ensin. Siellä kauniissa lahjapussissa, kera saate-kortin, oli tämä kaunis saippua koriste (tai en ainakaan itse voisi tätä käyttää).
Kortissa ystäväni kertoi etsineensä vaniljantuoksuista saippuaa, muttei ollut löytänyt.
Lämmin kiitos Taina vielä näin julkisesti!! Miten tiesitkin, että vanilja o
n lempituoksujani, mutta ihana oli tuokin! Tilasin Tainalta tuollaisen samanlaisen äidilleni, -sinisellä nauhalla.



Vielä kollaasikuvia pihaltamme, -etupihalta:


Takapihalta:



Kasvimaan ympärille mies laittoi aidan, -minun ei tarvitse enää joka aamu jännityksellä katsoa onko pupu käynyt vierailulla...
Kasvihuoneessa viiniköynnös kasvaa hyvin, mutta taitaa mennä useampi vuosi ennenkuin on pientäkään satoa odotettavissa. ;-)
Kasvihuoneessa myös tuo paprikan taimi, joka on vain n. 20cm pitkä, teke
e kukkia... =)
Niin, ja vasemmassa alakulmassa näkyvät minun ämpäriperunani... ;-)

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Viikonlopun valokuvia...

Tänä viikonloppuna olen pitkästä aikaa päässyt vähän pidemmälle kotinurkista.
Lauantaisella auto-ajelullamme kävimme pitkästä aikaa TÄÄLLÄ.

Tilapuoti oli pullollaan asiakkaita, ja jotkut hyllyt ammottivat tyhjyyttään... Me saimme kuitenkin paljon ihania herkkuja. Kotimatkalle "matkaevääksi" kardemumma k
orvapuustit sekä Laitilan wirvoitusjuomaa... ;-)
Tuoreet vihannekset, ihana oliivileipä sekä tattaria....



Eilen oli iltapäivällä vierailu Hankoon mieheni siskon luo, -lähdimme aikaisemmin liikenteeseen ja poikkesimme ensin Tammisaaressa.
Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Ilma ei ollut erityisen lämmin, mutta eihän siellä helteellä olisi jaksanut kierrelläkkään... ;-)
Alimmassa kollaasissa näkyvä liike Nyter (lahja- & sisustusliike) on sellainen jossa käyn mielelläni silloin jos Tammisaaressa olemme, -nyt liike oli kiinni joten sain tyytyä ihailemaan vain ikkunan takaa. Cafe EkDahls on myös sellainen jossa käymme, -siellä on ihani
a lahja- ja sisustustavaroita. Tällä kertaa mukaani lähti kaunis lyhty, sekä äidille pieni tuliainen. Lyhdyn mukana tuli myös kaunis koukeroinen seinäteline, -paikka jo katsottuna.
Knipanin ruokalistaa katselimme ulkona, -mutta ennen kotoa lähtöä syöty lohi-katkarapukeitto esti menemästä sisälle. Ensi kerralla reissuun tyhjin vatsoin... ;-)



Olimme varanneet aikaa myös Hangossa kiertelyyn. Kaunpunki on niin ihana, -ensimmäistä kertaa olen siellä käynyt -80 luvun alkupuolella poikaystäväni joka nykyisin siis on ex-mieheni, kanssa picnic retkillä. Nyt viimeisen seitsemän vuoden aikana kaupunki on tullut hyvinkin tutuksi, -nykyinen avomieheni kun asui siellä tavatessamme. Oli ehtinyt asua jo yli 20 vuotta kunnes muutti luokseni. Minullakin olisi ollut mahdollisuus muuttaa hänen luokseen Hankoon, ja voin kertoa että ihan pienen hetken tunsin jonkinlaista "kiusausta" siihen...
Mutta järki voitti; minulla oli täällä perhe, työ, pojillani koulut ja kaverit. Aivan liian suuri muutos olisi ollut. Mieheni talosta oli vain n. 400m meren rannalle.
Olen kuitenkin saanut viettää siellä paljon aikaani. Kun mies on ollut jollakin tuttavallaan remontissa, niin minä ja polkupyöräni olemme olleet mukana ja olen viettänyt päiväni pyöräillen, ihastellen maisemia ja viettäen aikaa meren rannalla. Olemme
olleet myös poikieni kanssa siellä niin että olemme yöpyneet motellissa. Mies ollut päivät remontti hommissa ja me poikien kanssa viettäneet aikaamme mm. uiden! Mutta siitä on jo useampi vuosi... Silloin minulla vielä oli kaksi poikaa...
Tänäkin kesänä on todennäköisesti edessä pitkiä pyöräilyretkiä Hangossa. Mies kun entisenä hankolaisena on näyttänyt monia sellaisia kauniita paikkoja joita itse turistina
en osaisi edes etsiä... Ainoa ikävä "kaiku" Hangolla minulle on siinä, että Esikoiseni elämä päättyi matkalla Hangosta kotiin... Yritän kuitenkin olla miettimättä sitä, ja nauttia Hangosta ihan kuten ennen Poikani poismenoa.
Nyt viikonloppuna oli Regatta, ja ihmisiä sekä veneitä oli vielä eilen iltapäivällä enemmän kuin normaalina viikonloppuna. Ja ikävä kyllä kaupunki niin sotkuinen , kuten joka vuosi Regatan jälkeen.
Olen pikkutytöstä asti pitänyt vedestä; -mutta oikeastaan vain katsomalla sitä... Uidessa en esim. mielelläni sukella, veneessä ja jopa laivassa pelkään ja tule
n merisairaaksi. Mutta varsinkin merenranta, purjeveneet ja niiden mastot, ovat aina olleet jotenkin sellainen rauhoittava näky. Voisin istua rannalla, kalliolla tai venesatamissa vaikka kuinka pitkään vain katsellen ja ihastellen.

Hangon huvilat ovat myös oma lukunsa... Näitä jaksan ihastella vuodesta toiseen.




Loppu ilta kului mukavasti mieheni siskon luona. Siellä kun suunnitellaan taas remonttia...
Tietää minulle siis retkiä Hangon maisemissa. ;-)
Tällainen mukava ja kaunis oli minun viikonloppuni, -helppo tästä ei ole nauttia, kun joka hetki yhä enemmän kaipaan Taivaspoikaani! <3>




perjantai 3. heinäkuuta 2009

Lämpimät kiitokset ...

Voi teitä ihanaiset!! Kiitos kaikista onnitteluista ja kommenteista; -tuntui niin hyvältä, kun jaoitte kanssani tätä ilon aihetta!
Tapetti asiasta sen verran, kun moni mainitsi niiden palauttamisesta. Tämä tapetti juttu on miehelle nyt vähän "arka aihe"... ;-) Eikä hän halua lähteä niitä vaihtamaan tai palauttamaan... Tiedättehän sen miehisen egon; -omaa virhettä kun ei
oikein haluta myöntää!! Tai ainakin oma mieheni on sellainen... No, enköhän niistä (siis tapeteista) joskus eroon pääse.

Voitoksi sain kaksi kaunista puutarha kirjaa:




Pysyn voitoissa edelleen... Voitin joitakin aikoja sitten Huset på landet blogissa arvonnan.
Ja nämä ihanuudet sain. Kiitos Nicole vielä kerran!



Eilen sain vähän siivottuakin, ja omasta puutarhasta keräilin kukkia pöydille.