Hei ystävät ja iso kiitos edellisen postauksen kommenteista!♥
Tätä vuotta on eletty jo ensimmäinen viikko.
Joulun siivosin siis jo ulos. Eihän sitä minulla paljon ollutkaan.
Ja ihanaa kun se on ohi, -tämä joulu oli kyllä pahin ikinä...
Nyt vain nautitaan talvesta (kunpa kunnollinen sellainen tulisikin... -no on täällä nyt vähän lunta ja tällä hetkellä pakkastakin reilut 10 astetta).
Kevättä kohti mennään... :)
Eilen lähdimme miehen kanssa aamupäivällä Turkuun.
Minulla vain mielessä kirpputori...
Tietenkin kävimme myös kauppakeskus Hansassa ja Stockmannilla sekä syömässä.
Ja arvatkaapa oliko jalat ja ennenkaikkea jalkapohjat kipeät illalla kun tulimme kotiin...
Useimmiten tulee Turun kirppareilla käytyä Manhattanilla, mutta tällä kertaa pitkästä aikaa suuntasimme Ideakirppikselle (josta en tehnyt löytöjä) sekä sen jälkeen Mimmin kirppikselle.
Sieltä ostin mm. kauniit valkoiset pitsireunus nenäliinat.
Niitä siinä katselin kun vastapuolella hyllyn välistä vanha, hieman kyttyrässä kävelevä rouva sanoi minulle että ne ovat kauniit nuo nenäliinat. Kehuin että niin ovat. Rouva kiersi hyllyrivin ja lähestyi minua, kysyen että ostaisinko ne jos hän vähän pudottaa hintaa. Kysyin että millä hinnalla hän ne myisi. Euron hinnasta pudotti; -kuusi kappaletta kauniita nenäliinoja olivat ensin 5,00€ -joka ei mielestäni paljon ollut sekään.
Sen jälkeen hän alkoi kaupata minulle kaunista vanhaa pitsilakanaa. Siisti ehjä ja puhdas. Luulen rouvan silittäneen tai mankeloineen sen ennen kirpparille tuomista.
Hintaa sillä oli vain 9.00€. En edes ryhtynyt tinkimään, sillä mielestäni se oli edullinen hinta niin kauniille lakanalle. Olen nähnyt vanhoja lakanoita, -rikkinäisiä ja tahraisia- myytävän paljon kalliimmallakin hinnalla. Ja minusta tuo euron tinkiminenkin niistä pienistä nenäliinoista oli vähän turhaa...
Pitkään ihailin myös eräällä hyllyllä olleita vanhoja; peiliä, harjaa ja kampaa.
Ihan edullisia eivät olleet, mutta mietin että jos en niitä ota niin harmittelen varmasti jälkeenpäin. Niin on minulle käynyt toisenkin kerran...
Minulla on jo pikku-wc:ssä vanha "hopeinen" hius- ja vaateharja. Olen toivonut löytäväni niiden kanssa sopivan käsipeilin, mutta eihän sellaista sopivaa tietenkään ole löytynyt.
Nämä uudet ovat nyt samaa sarjaa, -jompaan kumpaan wc:hen ne laitan rekvisiitaksi.
Esikoisen menehtymisen jälkeen en ole juurikaan jaksanut itseeni panostaa...
Aikoinani olin hyvinkin tarkka pukeutumisesta, sekä asusteista yms. -mutta siis Esikoiseni poismenon jälkeen on kaikki sellainen menettänyt merkityksensä. En juurikaan enää edes meikkaa, -ja joskus rivitalo-yhtiössä asuessani en vienyt edes roskista jos ei ollut ripsiväriä... ;-) No, silloin meikkaisn muutenkin päivittäin.
Ehkä joskus tulee taas sekin päivä että jaksan huolehtia itsestäni ja ulkomuodostani kuten aikoinaan, -mutta vielä ainakaan ei ole sen aika. Ei vain kiinnosta eikä huvita!
Nyt siis kuitenkin hiukan jotakin uutta itselle:
Saapikkaat, käsineet ja laukku!
Täytyy vain ruveta näitä käyttämään vaikka kauppa-reissuilla. ;-)
Perjantaina kävimme iltateellä/-kahvilla ABC:lla.
Monissa niissähän on niitä pikkuputiikkeja, -tai ainakin täällä meillä on.
Siellä on myös mm. kirjakauppa. Piipahdimme siinäkin ja molemmat ostimme mieleistä luettavaa...
Minä kamera/kuvaus opuksen ja mies sotahistoriasta kertovan kirjan.
Vino pino hänellä niitä onkin (monena jouluna olen lahjaksi ostanut), mutta koska pitää (ja tietää) todella paljon suomen sotahistoriasta, niin jaksaa lukea vaikka kuinka monta kirjaa.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Voikaa hyvin!
~ ~ ♥ ~ ~
Upeita kirppislöytöjä teit. Hyvä, kun pikkuhiljaa jaksat panostaa myös omaan hyvinvointiin. Kauniit saapikkaat ja laukku sekä hanskat. Kirpeitä pakkaspäiviä sinulle, kevättä kohti...
VastaaPoistaKiitti kirpparivinkeistä. Mulle tuo Manhattan tuttu, myös MiniMani-kirppis Turussa on aika jees. Oletkos siellä käynyt ? Mielettömän iso, ei meinaa jaksaa kahlata läpi..Salon Radiokirppistä myös sinulle suosittelen..Hyvää alkanutta vuotta, tulee vielä se aika, kun alat taas itseesi panostamaan. Ymmärrän tunteesi, pikku jutut menettää merkityksensä suurien menetysten äärellä.
VastaaPoistaHei Titti!
VastaaPoistaOli varmaankin mukava päivä vaikka jalkojen päälle ottaakin.
Käyn tuolla Mimmin kirppiksellä aina silloin tällöin ja AINA joka kerta tuo vanha kumarassa kulkeva rouva on paikalla. Hänellä on muutama loosi vuokrattuna vakituisesti ja ne ovat täynnä tavaraa. Rouva hipsuttelee siinä loosiensa ympärillä ja on joskus mullekin jotain kommentoinut.
Hyvää tulevaa viikkoa :)
Tosi kivoja kirppislöytöjä olet tehnyt! Itsekkin just mietin, että olis aika poiketa Salon suurkirppiksellä, sieltä olen aina löytänyt hyvää tavaraa ja halvalla, kuten Sulo Vilen sanoi aikoinaan:)
VastaaPoistaJa muuten, hyvännäköiset asusteet olet hankkinut:)
Kauniit löydöt olet tehnyt :)
VastaaPoistaHyvää tätä vuotta ♥
VastaaPoistaJohanna, kiitos! Teille myös toivottelen ihania ja pakkaspäiviä ja kaikkea hyvää tähän vuoteen!♥
VastaaPoistaReissuja ja romantiikkaa emäntä, Netistä katsoinkin tuota MiniMani-kirppistä. Täytyykin seuraavalla kerralla suunnata sinne.
Salon radio kirppiksestä en ole kuullutkaan... Laitoin nimet kalenteriini ylös, -vastaisuuden varalle. Kiitos vinkeistä!
Siirisofia, -jotenkin kirpparimyyjän puheista ymmärsinkin, että tuo rouva on tuttu näky siellä! ;-)
Anne-Mari, Salon suurkirppikseltä en minäkään ole tainnut kertaakaan tulla ulos tyhjin käsin! ;-)
Katariina, Kiitos! Itsekkin olen oikein tyytyväinen! :)
Sanna-Mari, Kiitos! Sinulle myös oikein hyvää alkanutta vuotta!♥
Todella kauniit ostokset!
VastaaPoistaMAnhattanilla minäkin piipahtelen. Tuo Mimmin kirppis täytyy hetimmin tutkailla:) Salon suurkirppis kolutaan aina läpi, kun käydään vanhassa kotikaupungissa:) Turun Länsikeskuksen kirppis on se tutuimmaksi tullut.
VastaaPoistaIhania löytöjä sinulla!
Ja hei nuo mustat saapikkaat on JUURI senmalliset, joita ollaan koitettu löytää meidän isommalle neidolle tuloksetta. Huoh.
KAikelle on aikansa. Älä pakota itseäsi mihinkään, mikä vielä tuntuu ei-tärkeältä. Sunnuntaina kirkossa oli puhetta siitä, että ihminen, joka joutuu käymään läpi oman lapsensa menettämisen, yksin tietää, mitä tuska on.
Voimaa ja siunausta arkesi päiviin!!
Manhattan on minun suosikkipaikka, jos kaupungissa poikkeamme.
VastaaPoistaKauniit ostokset.
Ihanaa talvista viikkoa sinulle.
Sussi, Kiitos!
VastaaPoistaTinttarus; Kiitos sinulle kauniista sanoistasi, Kai tässä pikku hiljaa pitäisi pystyä jo jonkinlaiseen elämään ja huolehtimaan itsestään. Koskaanhan ei elämä enää palaa "normaaliksi". Uutta "normaalia elämää" opettelen lopun ikääni...
Tesa; Kiitos myös Sinulle!
Olen itse vähän samanlainen; en huolehdi itsestäni. Mutta, tiedän, että se on vain huolimattomuutta, vaikka yrittäisin keksiä mitä tahansa "päteväksi syyksi". Toisaalta ymmärrän, että se on väärin perhettä kohtaan - olisihan se kivampi miehelle ja tyttökin tykkäisi, jos äiti tykkäisi itsestään niin paljon, että huolehtisi itsestään. Oletko yhtään samaa mieltä kanssani, että pitäisi nostaa katse pois omasta itsestä ja pahasta olosta ja ajatella enemmän muuta perhettä? Enkä missään tapauksessa tarkoita tätä sinulle moitteeksi tai syyllistämiseksi.
VastaaPoistaAnonyymi; onhan tässä ehkä kyse myös jonkinlaisesta huolimattomuudesta, -mutta kun Lapsensa menettää niin elämänarvot muuttuvat täysin. Ei siinä paljon jaksa ulkonäköään ajatella. Ennen huolehdin itsestäni hyvin, mutta Esikoisen menehdyttyä meni kiinnostus kaikkeen.
VastaaPoistaOikeassa olet siinä että pitäisi vain nostaa katse pois omasta olosta ja ajatella myös muita.
Minulla on vasta nyt tullut se tunne, että voisin pikkuhiljaa taas alkaa huolehtimaan itsestäni.
Väkisin en ole pystynyt sitä tekemään.
(en tiedä kauanko tämä minulla kestää, -masennus ja sen mukana tuomat tunteet kun eivät ole tahdon asia, yhtenä päivänä voi taas tuntua niin vaikealta ettei ymmärrä miten muka jaksaisi itsestään huolehtia)
En tiedä onko sinulle myös lapsen menetys kyseessä...
Toivon kovin, että jaksat sinäkin alkaa taas huolehtimaan itsestäsi. Pikkuhiljaa, -niin minäkin yritän ajatella!
Hienoja löytöjä olet tehnyt, mukava lähteä joskus vähän kauemmaksi kirppareille:)
VastaaPoistaMeistä jokainen on oma yksilönsä ja kukin suree lapsen menetystä omalla tavallaan ja omaan tahtiin.
Joskus tulee aika, kun voit taas iloita elämästä ympärilläsi, vaikka esikoisesi on aina sydämessäsi. Etene rauhassa omaan tahtiin kohti valoisampia aikoja. Masennus on niin vaikeaselkoinen sairaus, että sitä on ulkopuolisen vaikea ymmärtää:)
Lämpöiset halit Sinulle♥
Kiitos Hanne ystäväiseni!♥
VastaaPoistaHarva todella ymmärtää masennusta saati oman lapsen menetystä... Toki sitä voi kuvitella mutta ei todellakaan voi käsittää puoliakaan siitä... Ja kuten mainitsit, niin olemme kaikki yksilöitä ja jokaisella oma tapansa surra!