tiistai 17. lokakuuta 2017

Syksyisiä tunnelmia, meillä ja ystävän mökillä...


Mahtaakohan täällä kukaan enää piipahtaa...
On ollut vähän jäissä tämän blogin päivitys.
Lopettamista tuossa jokin aika sitten mietin, mutta sain muutamilta pyyntöjä etten kokonaan lopettaisi. En sitä varmaan teekkään, -harvemmin tulee päivitettyä, mutta ehkä jossakin vaiheessa taas innostun.

Viime postauksessa lupasin teille sen Kalenteri arvonnan, mutta siirrän sitä vielä vähän.
Minulla on nyt kuvia jotka haluan itselleni talteen paikkaan jossa niitä tulee katseltua.
Ne kun helposti jäävät ulkoiselle kovalevylle tai muistitikulle.

Kotoilua minun elämäni on, -viihdyn hyvin mutta joskus vaihtelu tekee hyvää.
Kynttilöitä polttelen varmaan lähes päivittäin, -aamuisin ja iltaisin.






Syksyistä lookia olen hiukan laittanut.






Kotioloihin sain kaivattua ja ansaittua vaihtelua vajaa pari viikkoa sitten kun lähdin ystävättäreni luo keski-suomeen.
Ensin bussilla Helsinkiin, sieltä bussilla Jyväskylään jossa ystäväni oli vastassa ja ajoimme reilun 100km päähän heidän mökilleen.
Olemme tunteneet tämän ihanan ystäväni kanssa 20 vuotta.
Poikani kuoleman jälkeen meni varmaan n. seitsemän vuotta etten ollut yhteydessä, -silloin en oikeastaan kehenkään...
Muutama vuosi sitten yhteydenpito jatkui ja ystäväni kävikin taas luonani.
En olisi koskaan voinut kuvitella löytäväni tällaista sielunsiskoa kuin tämä ystävättäreni on.
Olemme todella samanlaisia luonteiltamme.
Ei ole asiaa mistä emme pystyisi puhumaan.
Hän on minulle äärettömän rakas.💛
Vaikka tapaamme harvoin ja yhteydenpito on pääasiassa viestien/sähköpostien varassa, niin kun tapaamme on kuin vuosia tai kuukausia ei olisi välissä ollutkaan.

Hän siis kutsui minut pidennetylle viikonlopulle heidän mökilleen.

Kun perjantai-iltana saavuimme perille oli jo melko pimeää, mutta tällainen näkymä oli vastassa päämökin terassilta.

Kuvat on otettu kännykällä joten laatu ei ole ihan kameralla otettujen veroista.
Avasimme pienen Fresitan ja juttua riitti pitkälle yöhön.
Välillä kävimme saunassa (kävimme joka ilta) jonka jälkeen söimme tacoja.
Tuntui ettei malttaisi mennä nukkumaan, ja juttelimme vielä sängyssäkin.





Lyhdyt paloivat pihalla ja rannassa -joka puolella, sisällä kynttilät ja takka.


Seuraavan päivänä nukuimme pitkään ja aamiaisen jälkeen aloimme aika pian valmistella päivän ruokaa. Laitoimme sen uuniin ja lähdimme kävelylle.





Kaksi ja puoli tuntia meni näissä maisemissa...






Naapuri talon kissa lähti seuraamaan meitä jonkin matkaa.










Katsokaas minkä löydön tein!
Luulimme sitä hirvensarveksi, mutta ystäväni oli töissä näyttänyt kuvaa työkaverilleen (joka käy hirvimetsällä) ja tämä oli sanonut sen olevan peuran, -ehkä jopa kuusipeuran joka kuulemma on harvinainen. Kannoin sarven mökille ja ystäväni sanoi että kun hän sitä siellä katselee niin muistaa minut ja ihanan viikonloppumme.


Kyllä ruoka maistui kun pääsimme takaisin mökille, ja illalla taas saunaan.

Seuraavana päivänä (joka oli siis sunnuntai) satoi, mutta meitähän se ei haitannut.
Sadetakki päälle ja vaelluskengät kestävät kyllä vähän vettä.
Tällä reitillä kävelimme ensin maantien laitaa jolta poikkesimme kerran tai pari.



Totinen tallustaja, -joka harjoittelee selfien ottoja.😁


Kaksi tuntia meni vesisateesa ja kyllä oli ihana tulla lämpimään mökkiin.
Söimme ystäväni tekemää ja mukanaan tuomaa sienipiirakkaa ja salaattia.
Tällä kertaa ehdimme lämmittää saunan ennen pimeän tuloa.

 

Maanantaina oli haikeat fiilikset kun minulla oli kotiin lähtö, mutta teimme päätöksen että kun minä nyt kerran uskaltauduin pois kotoa ja matkustamaan bussilla niin rupeamme tapaamaan kerran vuodessa.
Nautin joka hetkestä ja näiden muistojen voimalla jaksaa pitkään!
Kiitos Riitta ihanasta viikonlopusta, seurastasi, pitkistä ihanista keskusteluista, tunnelmasta, ystävyydestäsi. Ihanaa kun olet olemassa ja kuulut elämääni!💛

Teille jotka vielä täällä blogissa käytte, toivotan kaunista viikkoa, -tulen pikimmiten järjestämään sen Kalenteri arvonnan!




20 kommenttia:

  1. Kiva kun taas kirjoittelit, olen usein käynyt täällä kurkkaamassa. Mukavia tuollaiset ystävätapaamiset. Älä missään nimessä lopeta blogia, tätä on kiva lukea. Kaunista viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanainen!♥
      Ei sitä varmaan osaisi kokonaan lopettaa, -11 vuotta olen blogia pitänyt ja on samalla itselleni eräänlainen päiväkirja.
      Toivotaan että intoa tulisi jossakin vaiheessa lisää.

      Poista
  2. Ihana, kun ennätit päivittämään. Tuollainen ystävä ja tapaaminen on niin parasta sielunhoitoa, jota ihminen voi saada. Itselläni on myös yksi ystävä, jonka kanssa aina kaikki on niin ihanaa ja pienetkin tapaamisen hetket kantavat taas pitkälle. Ja kun tietää, että hänelle voin aina soittaa tai laittaa viestiä. Oli sitten ilo tai suru.
    Ihanaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari!♥
      On ihanaa omistaa sellainen ystävä joka on sielunsisko!

      Poista
  3. Niin ihania kuvia taas. Säännöllisesti käyn lukemassa blogiasi, mutta kommentointi jää usein tykkäykseksi facen sivulla. Ihana tuo maatuskaviltti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiinuli!♥
      Ei haittaa yhtään vaikka ei kommentoi, -mietin vain että kun minulla oli niin pitkä tauko että jospa lukijat ovat kaikonneet...

      Poista
  4. Ihanat kuvat, ja Ihana Ystävä Sinulla ♥ Ja tuo sarvi, miksei minun reitille tuollaista osu!!! Kirppariltakin olen etsinyt jo monta vuotta! Ihana löytö! Voin vain kuvitella miten mukavaa teillä on ollut yhdessä. Ja Sinun blogisi, se on kaunein, ihanin, niin kauniit kuvat. Pyydän kauniisti, älä lopeta ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Leena ihanainen!♥
      Olihan tuo sarvi melkoinen yllätys!
      Ei sellaisia kovin usein taida eteen osua.

      Poista
  5. Ihanat kuvat ja parasta on ihanat ystävät. Ruska olikin kaunis tänä vuonna. Uskomattoman upeaa, että löysit tuollaisen sarven. Noita ei saa kyllä mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli!♥
      Ruska on ollut kyllä todella kaunis!
      Jep, taisi olla melkoinen löytö tuo sarvi!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Sussi, -kyllä todella oli!
      Ihanaa kun on tuollainen ystävä!♥

      Poista
  7. Titti !
    Ihana kun olet jaksanut päivittää blogiasi. olen uskollinen lukijasi ja käyn kurkkaamassa millaisia päiviyksiä olet tehnyt. Blogisi on yksi parhaista , sillä tässä on elämää sekä arkea, kera mahtavien kuvien ! Olet taitava kuvaaja ja saat tunnelman vangittua kuviisi. Ihana kun olet rohkaistunut bussilla liikkumaan ja tapaamaan ystävääsi ja halusuit jakaa kokemuksen kanssamme ! Kaikkea hyvää loppu syksyysi !Toiveena että päivittelet blogiasi !!
    Ter. Tuikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuikku ihanainen!♥
      Kiva tietää että vaikka minulla olisi pidempikin tauko niin teitä lukijoita on ja toivotte että en kokonaan lopettaisi!

      Poista
  8. Kauniit kuvat taas kerran!Mukavia nuo ystävätapaamiset! Hyvää lokakuuta💓Älä nyt lopeta blogiasi..mä vasta täss alkumetreillä 7 kk bloggausta takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina!♥
      Ei kai tätä kokonaan osaisi lopettaa, -ja onhan se kiva huomata, että vaikka on ollut taukoa niin lukijoita vielä on.
      Sinulla on niin ihana ja mielenkiintoinen blogi että sieltä ei lukijat kaikkoa!

      Poista
  9. Hieno löyty tuo sarvi! Poika löysi kans viime syksynä hirvenjättö sarven. Se oli vaan jo ihan vihertävä. Kovan putsaustyön teki paapan kanssa ja lakkasivat sen ruskeaksi. Vaikka hirviä onkin metsissä paljon, helpompi on kuulemma saada lottovoitto kuin löytää sarvet! Saatikka sitten varmaan peuran sarvet?
    Kiva kuulla mukavista hetkistä ystäväsi kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maaka!♥
      Tuossakin sarvessa oli hiukan vihertävää.
      En tiedä mitä tekevät/miten käsittelevät sarven. Mutta hieno se oli!
      Vakka sitä aina miettii metsissä liikkuessaan että löytäisipä vaikka pienenkin sarven, niin en kyllä olisi uskonut tuollaiseen törmääväni!

      Poista
  10. Leppoisaa syksyistä viikonvaihdetta. Kyllä täällä poikkeillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Wiiks!♥
      On ihana huomata että vaikka postaukseni ovat vähentyneet (ja valitettavasti myös omat vierailuni teidän toisten blogeissa) niin täällä kuitenkin vielä piipahdetaan!

      Poista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥