torstai 19. maaliskuuta 2009

Kuvakollaasi ja kiitokset...

Lämpimästi kiitän ensin Tyttiä joka myös antoi minulle tunnustuksen "hyvän mielen blogista". Voi miten mukavalta tuntuukaan, että vaikka oma mieli ei ole aikoihin ollut hyvä, niin olen voinut sitä saada aikaan muille. Tai saanhan minä hetkeksi hyvän mielen näistä tunnustuksista sekä teidän kauniista ja kannustavista kommenteistanne! Joista taas tässä haluan kiittää; edelliseen postaukseeni tuli niin paljon ihania kommentteja!! Oikeassa olette kyllä. Onhan minulla oikeus kirjoittaa menetyksestäni -ja voisi tehdä hyvääkin jos pystyisin kirjoittamaan... Mutta, olen tuolla aiemmissa (jo poistetuissa) postauksissa pahoittanut mieleni joistakin hyvää tarkoittavista kommenteista. Herkkä olen muutenkin ja ne mitkä koskevat suruani ja menetystäni -niiden suhteen olen vielä herkempi! (enkä tarkoita pelkästään kommentteja täällä vaan ihan missä vain).
Ja yksi suuri syy on myös se, että olen edelleen täysin lukossa menetykseni kanssa. Järjen tasolla toki tiedän, ettei Lastani enää ole, -mutta tunnetasolla tämän käsittely ei ole vielä edes kunnolla alkanut; en voi ymmärtää, hyväksyä, uskoa... Näitä yritän terapeuttini avulla selvitellä, mutta helppoa ei ole sekään!
Niin käsittämättömältä tämä kaikki tuntuu, että siksi yritän täällä "blogi-maailmassa" nauttia teidän kauniista blogeistanne, ihanista kuvistanne siellä, -sekä myös itse niitä omaani laittaa. Lastani ja hänen poismenoaan en hetkeksikään pysty unohtamaan, mutta täällä voin pieneksi ajaksi yrittää saada ajatukseni muuhun...
Tämä viikko on ollut vaikeeakin vaikeampi... En ole jaksanut ommella en askarrella (Päivi ja Hannele, en ole silti lupaustani unohtanut, ne kyllä pidän... <3) -en yhtään mitään!! Kankaat, pitsit ym. tarvikkeet odottavat tekijäänsä, ja minua suututtaa kun olen levittänyt ne ruokailutilan pöydälle (keittiön pöydälläkin on osa...) ja siksi on niin sekaista!! Odotan vain sitä inspiraatiota...
-joko ompeluun, askarteluun tai siivoamiseen!!

Jos ei äitini olisi päättänyt, että ryhdymme käymään sauvakävelyllä ja minua hakenut sekä patistanut niin mitenköhän olisin tästä viikosta selvinnyt. Ilman Äitiäni en olisi Esikoisen poismenosta selvinnyt tähänkään asti!!
Tänään pidämme huilipäivän -äitini kun on jo yli 70vuotias, -nuorekas kyllä ikäisekseen! =)

Seuraavassa kollaasissa on kuvia meidän eiliseltä kävelyreissultamme. Teimme sen siellä vanhempien lähellä, -siis minun lapsuus maisemissani. Voi kuinka ovatkaan muuttuneet uuden moottoritien myötä... :((
Kuvassa näkyvä vanha vene sekä rappuset ovat Koivulan takapihan puolelta. Uusien teiden tultua pääsimme katsomaan myös sieltä puolelta.
Kuvasin myös muutaman äidin ihanan arteen; hänen joskus kirpputorilta ostamansa köyhänmiehenhopeinen teekalusto sekä ihana viinipullo jonka löysimme eräänä päivä kierrätyskeskuksesta. Huom. Kuva suurenee klikkaamalla sitä.

Tuosta kirjasta on kyselty, -se on norjalainen -josta minä enkyllä mitään ymmärrä-, mutta kuvat ovat kauniita. Ihania ideoita vanhojen tavaroiden uudellee
n käyttöön, tuunaukseen yms. Uskallan suositella. Omani tilasin täältä.


Kun pesukone on pysähtynyt ja olen saanut pyykit kuivumaan, niin yritän "ottaa itseäni niskasta kiinni" (lause jota yli 10 vuotta masennusta sairastaneena inhoan... -näinhän meille usein sanotaan, mutta tässä sairaudessa se ei todellakaan ole helppoa, ei usein edes mahdollista...) ja lähteä vähän ulos kävelylle, -ilma on aurinkoinen.


14 kommenttia:

  1. Olet kyllä taitava löytämään upeat kuvauskulmat ja vielä vangitsemaan ne kameran takaa.
    Näihin ei kyllästy.
    -e-

    VastaaPoista
  2. Ihana kollaasi, olen samaa mieltä että osaat kuvaamisen taidon. Voimia ja jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kyllä, ihania kuvia jälleen!

    Hyvä, kun olet jaksanut vähän ulkoillakin.
    Päivä ja hetki kerrallaan...

    VastaaPoista
  4. hei ystäväni ja lämmin ajatus ja halaukset sinulle sinne<3
    älä sure , minä jaksan kaunista odottaa, ajatuksissa olenkin usein luonasi<3
    ....päivi

    VastaaPoista
  5. Kiitos vierailustasi blogissani! Kuvakollaasisi on utuisen herkkä ja kaunis. Minullakin on onni omistaa samanikäinen äiti kuin sinulla, ja yhdessä mekin olemme toisiimme tukien jakaneet meitä kohdanneen surun. Lämmintä ja auringontäyteistä kevättä teille molemmille! Tulen vastakin vierailemaan blogissasi :)

    VastaaPoista
  6. Hei!
    Kuviasi on aina todellinen ilo katsoa!!!:)) Myös bannerisi(se se varmaan on nimeltäänn, tuo otsikko?) on aivan ihastuttava!!
    Pikkuhiljaa on hyvä edetä.., eikö niin? Päivä kerrallaan...
    Taivaan Isän siunausta sinulle, Titti!

    VastaaPoista
  7. Kiitos taas kauniista katsottavasti, olet taitava kuvaaja ja kirjoitat vaikuttavasti. Toivotaan että saat lisää voimia selviytyä syvästä surustasi kevätauringon lisääntyvien säteiden myötä.
    Ihanalle Äidillesi myöskin lämmin tervehdykseni! Osaisimpa olla omille aikuisille lapsilleni yhtä hyvä äiti:
    Hyvää Viikonloppu Sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
  8. Tulin iloiseksi kun vierailit luonani. Kiitos!
    Aivan ihanan blogikuvan olet sinäkin laittanut. Ja muutenkin blogisi ilme on uudistunut, valostunut ja kauniita kuvia paljon. Käsityösi ovat upeita!
    Mukava, että äitisi jaksaa "kävelyttää" sinua.

    Ihania ulkoilupäiviä teille molemmille toivoopi lämmöllä Lennu

    VastaaPoista
  9. Huomenta Titti!
    Mukavaa kun jaksoit piipahtaa luonani. Kiitos:))
    Kuvakollaasit ovat kauniita ja tietysti asetelmat niissä.
    Kädentaitosi ovat vertaansa vaille.
    Aurinkoista viikonloppua!:))
    Terkuin Piitis

    VastaaPoista
  10. Hei Titti!
    Vielä kysyisin että kuinka olet saanut tuon kauniin selaaja-kuvan tuohon viereen? Tahtoisin minäkin sellaisen blogiini.

    VastaaPoista
  11. Hei Titti,

    ja kuuleppas ystävä hyvä - minä kuule jaksan niitä munia odottaa vaikka ensi pääsiäiseen. Nou hätä.
    Älä ihmeessä ota siitä lisäpäaineita itsellesi.

    Kauniin kuvakollaasin olet tehnyt ja mukava kuulla, että olet jaksanut ulkoilla. Äidillesi pisteitä :)

    Auringonsäteitä viikonloppuusi <3

    - ainosofia -

    VastaaPoista
  12. Kaipaus tuntuu joskus myös ihan ruumiillisena kipuna, niin kovasti haluaisi toisen vielä lähelleen.
    Ja se kipu väsyttää, sekin.

    Luin jutun äidistä joka kertoi että häntä ärsyttävät hyvää tarkoittavat ihmiset jotka kyselevät että oletko jo päässyt lapsen kuolemasta yli.
    Hänen mielestään siitä ei ole ollenkaan kyse, vaan siitä että pystyy ja oppii elämään menetyksen kanssa.
    Että se kulkee aina mukana, rinnalla, eikä ole jotain mikä ajan myötä jätetään taa.
    Jollain oudolla lailla se oli lohdullinen ajatus.

    Aurinkoista kevään jatkoa ja lohduttava halaus sinulle!

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥