maanantai 27. helmikuuta 2012

Elämän uusia tuulia...

Hirmuisesti kiitos kaikille kommenteistanne edellisessä postauksessa!

Tämän aloitan nyt ihan tavallisella mukavalla asialla...
Pidimme lauantaina ulkoilu päivää Mummilassa, -siis lapsuuden kodissani jossa äiti asustelee.
Minä mieheni kanssa ja sisko ex-miehensä kanssa sekä haimme ystäväni Oton myös mukaan, -emäntänsä (siis siskoni keskimmäinen tytär) sai leipoa ja valmistella rauhassa illan syntymäpäiväjuhliaan kun ystävänsä olivat tulossa.
Ei Otto siinä mitenkään olisi esteenä ollut, me vain halusimme Oton mukaamme Mummilaan, -itseasiassa mieheni sitä ehdotti.
Lumitöitä siellä osa teki, -miehillä tosin meni pitkä aika lumilingon korjauksessa, kun siitä meni jokin käynnistysnaru poikki, ja jotakin muutakin taisi vähän piiputtaa.
Viime talven  jälkeen sitä ei ollut käytetty, -isä sillä aina teki lumityöt. Kun hän marraskuussa nukkui pois niin luntahan ei vielä ollut. 

Oli mukava pakkaskeli, -siskoni teki pienen lumiukon, suurta ei voinut tehdä kun ei ollut suojalunta.
Otto tutustui lumiukkoon... (EI nostanut jalkaansa jos joku sitä miettii...) 

KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA.






Me naiset juttelimme pihalla ja seurasimme Oton iloa... Siskoni alkoi heittää lunta ja siitäkös Otto innostui!









 Sisko teki nuotion jossa paistoimme makkaraa. Hänen ex-miehensä toi mukanaan sellaisen ihanan takorautaisen alustan joka oli meillä nuotion päällä. Niin, -tiedän kyllä että oikeasti makkarat kuuluu paistaa tikun nokassa... 
Lunta vain on jokapaikassa vyötäröön asti niin emme ryhtyneet tikkuja tekemään. Ja sitä paitsi olemme kaikki jo sen ikäisiä ja mukavuutta rakastavia ettemme olisi jaksaneet kykkiä nuotion vieressä. ;-)
Makkarat söimme pihalla, ihan talouspaperi palaan käärittynä. :)
 




Myöhemmin joimme vielä kahvit ja teet pihalla.
Olisi ollut mukavaa jos olisi aurinko paistanut, mutta ihan kiva ilma kyllä silti.




Minun mittarini mukaan ei ole vielä kevät, ei edes kevättalvi, -vaan ihan oikea kunnon talvi!
Kevättalvi alkaa kun aurinko lämmittää, kinokset pienenvät ja räystäät tippuu.
Joka keväinen versojen ja itujen kasvatus on minulla kuitenkin jo alkanut. Ennen joulua jo tein tilauksen EKOLOSEGO:sta. Tilasin mm. monenlaisia siemeniä. Valkolupiinin siemet kasvoivat hyvin ja ensimmäisen erän olen jo syönyt. Aivan ihania ja rapsakoita! Aion kyllä koittaa kasvattaa näistä ihan kukkiakin! 


TUMMEMMALLA OLEVISTA NIMISTÄ PÄÄSET KLIKKAAMALLA KOHTEEN SIVULLE.





By the way....  Täällä blogissani muutamat ovat kertoneet minulle siitä Salon Radiokirppiksestä
Kiitos vain kovasti vinkistä -piipahdin siellä eilen. Oli oikein viihtyisä ja siisti paikka.
En kauheasti jaksanut kiertelyyn keskittyä, (ostin vain kauniin kangaspussukan) -oli nimittäin hiukan nälkä ja olimme menossa Design Hilliin lounaalle. Ihana salaatti ja keitto. Tuota paikkaa olen ennenkin täällä suositellut, kun ystäväni Jaana siitä kertoi ja siellä kävimme. Suosittelen edelleenkin. Saman katon alla saa "monta kärpästä yhdellä iskulla." 
Ostin tällä kertaa vain hiukan askartelu tarvikkeita. 

~~~~~~~~~ ♥ ~~~~~~~~~


Lopuksi vielä tuohon otsikkoon: "elämän uusia tuulia..."
Olenkin täällä jossakin vaiheessa maininnut että työkokeilu on edessä. Halusin itse sitä.
Olinhan kokeilussa -apua- oliko se nyt 2009 vai 2010... No, kumpi tahansa, -niin se ei kuitenkaan onnistunut.
Päiväkodissa on työpaikkani ollut, -ja valtavasti työstäni  olen tykännyt! 
Voinut suoraan sanoa että rakastin työtäni. Monesti ihan liikutuin kuinka onnellinen olinkaan saadessani tehdä sitä työtä!
Jokin aika sitten selvisi että siellä en enää voi työskennellä... Se oli kova paikka, -vaikka ymmärsin hyvin ja itsekkin mietin ettei minusta oman lapseni kuoleman jälkeen enää olekkaan siihen työhön!
Senkin taisin mainita että koska minulla ei ole lähihoitajan koulutusta (myyjän ja ompelijan vain) niin ainoa työ mitä kaupunki voi minulle tarjota on siistijän työ.

Olen kovin miettinyt tilannettani, ja kun nyt on selvinnyt että työkokeiluni on pääkirjastossa, niin olen tullut siihen tulokseen, että oikeastaan se on hyvä! 
Voin aloittaa ns. "puhtaalta pöydältä." Hih, -sananmukaisesti!
Minä ja koko elämäni on täysin muuttunut vajaa neljä vuotta sitten kun Esikoinen menehtyi. 
Sitä vain ei monikaan ehkä ymmärrä!!
Ei minula ole oikeastaan enää mitään yhteistä monenkaan ihmisen kanssa... En jaksa kuunnella enkä puhua niitä "kahvipöytä-keskusteluja". Kaikella kun on minulle nykyisin ihan erilaiset mittasuhteet kuin ennen. 
Minulle sellaiset asiat kuin esim. muutama ylikilo, (minulla sitä on muutama KYMMENkilo....) näppylä nenässä, hius-ja vaate muoti yms. ovat asioita jotka eivät jaksa kiinnostaa...  Joskus ovat kiinnostaneet kovinkin, -ja varmaan jotkut asiat vielä kiinnostavat uudelleenkin, mutta ei nyt tällä hetkellä...
En ennen Esikoisen menehtymistäkään ole ollut kovin sosiaalinen, en mielelläni osallistunut keskusteluihin yms. Nyt olen sitä vielä vähemmän, -minulla on uusi erilainen elämä, -maailma- kuin kenelläkään tutullani. Olen vielä ihan hukassa itsekkin tämän kanssa ja lopun elämääni opettelen elämään asian kanssa; -lapseni on kuollut. Se ei siitä miksikään muutu. Se on edessäni aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä...

Kirjasto on hiljainen ja rauhallinen paikka. Täällä se on melko uusikin vielä. 
Siellä jos voin kaikessa rauhassa tehdä siivoustyötä sen neljä tuntia ja siitä selviän -ennenkaikkea fyysisesti, -sillä en ole ihan nuori tyttö enää, ja vuodet sekä ylipaino ovat tehneet tehtävänsä tässä kropassa- niin olen tyytyväinen.
Olen ihan hyvin mielin menossa työkokeiluun, -joka alkaa siis tämän viikon torstaina, 1.3 klo. 8.00!! :)

Tokihan se vähän jännittää, -jokainen voi vain kuvitella miltä tuntuu kun on lähes neljä vuotta ollut pois työelämästä ja menee sitten ihan uuteen paikkaan ja työhön...
Mutta kun on joutunut kokemaan tämän elämän pahimman menetyksen, niin sen rinnalla kaikki asiat tuntuvat melko pieniltä, eikä sillätavalla pelota! Teen parhaani ja toivon että työ sujuisi hyvin.
Toivon että pikkuhiljaa innostun elämästäni uudelleen ja löydän paljon hyviä asioita...

Niin että torstaista eteenpäin tämä tyttö luuttuaa kirjaston käytäviä!
Saa tulla nykäisemään hihasta jos minut siellä näkee! ;-)

 Kuva lainattu netistä, -en siis ole minä! ;-)

                                                        








23 kommenttia:

  1. Hienoa, että pääset kokeilemaan ihan uutta työtä. Ja oli mukava lukea, että tunnut olevan siitä ihan innostunut itsekin. Siellä teillähän on hieno kirjasto, olen piipahtanut.
    Teillä on ollut kiva viikonloppu...

    VastaaPoista
  2. Kivalta kuulostaa viikonlopun touhut ja kivannäköisiä kuviakin!
    Ihanaa et olet innostunut kokeilusta, tsemppiä, iloa ja intoa siihen.
    -päivi-

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihana viikonloppu on teillä ollut,onnea työkokeiluun,onko Otto muuten tipsu?suloinen veitikka((:

    VastaaPoista
  4. Mukavan iloisia kuvia, kiva tunnelma niissä :) varmasti hyviä nuo versot !
    Tsemppiä sinulle lähtee täältäkin kovasti :)

    VastaaPoista
  5. Ihan tuo Otto koira!

    Kirjasto työpaikkana olisi varmasti sinun alaasi! Hiljainen ympäristö ja saisi olla työnsä ja ajatustensa kanssa rauhassa.

    Onnea ja voimia sinulle!

    VastaaPoista
  6. Kiva juttu tuo työkokeilu:) Olen viime aikoina huomannut, että valo ja ilo pilkahtelee postauksissasi useammin <3 Voimia ja haleja sinulle <3
    Ihana päivä ollut teillä oton ja sukulaisten kanssa:)

    VastaaPoista
  7. Hei,
    Hieno juttu että pääset työkokeiluun pääkirjastoon, jes!!!
    Saatamme jopa törmätä siellä:)
    Kyllä se hyvin sujuu, varmasti!

    Ihanan talvinen puuhailupäivä teillä ollut ja Otto on suloinen ja osaa nauttia lumesta.

    Mukavia päiviä sinulle, ystäväiseni.

    VastaaPoista
  8. Suloinen koiruli <3 Oikein kovasti onnea työkokeiluun!

    VastaaPoista
  9. Ihana pikku Otto.Taitaa olla chihuahua?Niin murheet on jokaisella erinlaiset.Jollekulle finni nenässä saattaa olla kamala paikka:)Jos ei ole lastaan menettänyt,eihän voi tietää miltä se suru tuntuu...Ei voi myötäelää asiaa,jota ei ole kokenut.Naana

    VastaaPoista
  10. Onnea työkokeiluun, toivottavasti se sujuu hyvin. Otto on kyllä ihanan näköinen koira ja vaikuttaa aika touhukkaalta :)

    VastaaPoista
  11. Ihana Otto! <3
    Tsemppiä työkokeiluun!!

    VastaaPoista
  12. Hyvää mieltä sinulle! Askel kerrallaan uuteen suuntaan.

    VastaaPoista
  13. Onpas teillä ollut ihana viikonloppu kera läheisten.

    Onnea työkokeiluun. Aloitatte sitten samana päivänä Suomen uuden presidentin kanssa. Taitaa molempia jänskättää aikas lailla.

    Aurinkoisia päiviä sinulle toivottelee Tarja

    P.S Voisitkos myydä huuto.netissä sellaisia silitettäviä siirtokuvia tai sitten suoraan ?? Tai osaisitko kertoa mistä sellaisia voisi ostaa ??

    VastaaPoista
  14. Ihanan valoisia tapahtumia ja uutisia.
    Oikein mukavaa ensimmäistä työpäivää!

    VastaaPoista
  15. LÄMPIMÄT KIITOKSET KAIKILLE TEILLE IHANAISILLE!♥♥
    VOI MITEN TUNTUUKAAN HYVÄLTÄ; KUN TIEDÄN ETTÄ OLETTE "HENGESSÄ MUKANA" HUOMISEN TYÖKOKEILUNI ALKAMISESSA!♥

    VastaaPoista
  16. Suloinen Otto <3

    Onnea ja tsemppiä työkokeilulle! Siitä se lähtee... Mukavaa ekaa työpäivää :)

    VastaaPoista
  17. Mukavia kuvia! Kovasti onnea ja tsemppiä sinulle työelämään! Pidän sulle peukkuja pystyssä huomenna!

    VastaaPoista
  18. Mäkin olin Radiolla sunnuntaina, meiltä on sinne n. 300 metriä. :D

    VastaaPoista
  19. Vaihtelua sinun elämääsi uusi työ tuo tullessaan. Iloja ja suruja ja kaipausta niistä emme pääse hetkessä.

    VastaaPoista
  20. Hei
    Tänään töissä eräältä asiakkaalta oli kuollut poika vuonna 2007, toinen poika 2008 ja aviomies 2011..
    Pojat olivat 60-luvulla syntyneitä.

    Toivottavasti työpäiväsi oli hyvä alku uudelle.
    T:Päivi

    VastaaPoista
  21. Hei. Olen aikisemminkin laittanut sinulle viestin. Toivon , että viihdyt uudessa työssäsi. Kirjoitin viimeksi, että menetin Pienen tyttäreni viime keväänä, tapaturmassa. Palasin töihin heti hautajaisten jälkeen, hoitamaan lapsia ryhmikseen. Olihan se kuin olisi suolaa heittänyt haavoihin. Jatkoin vaan sinnikkäästi, vaikka tuska oli välillä raastavaa ja on vieläkin ajoittain. Olen saanut paljon voimia ja tukea töistä ja lapset siellä tuovat iloa jokaiseen päivään. Jokainen päivä on kuitenkin sitä, että yrittää jaksaa oman tuskan kanssa, ja sitä toisenlisen elämän opettelua. Vuosia tulee ensivuonna 50. Asun Espoossa. Minulla on kaksi lasta tytär 19 ja poika 16, ja kolmas enkelilapseni olisi kohta 10. Voimia sinun jokaiseen päivään. T:Terhi

    VastaaPoista
  22. Hei Titi!
    Toivottavasti työ alkoi mukavissa merkeissä ja saat siitä voimaa ja vaihtelua. Itse olen ollut työttömänä lyhyitä jaksoja lukuunottamatta jo pitempään, nyt taas sain mukavan työn kesään saakka. Nautin kovasti, on ihana saada aikuiskontakteja, keskustella kahvi- ja ruokatauoilla työkavereiden kanssa ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.
    Aurinkoista kevättä!
    T. Arja

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥