keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Ajan kulumista, olosuhteiden pakosta...


Yritän olla valittamatta...
Tilanne on tämä mikä on, -ja näillä mennään- kun on pakko.
Vietän aikaani sohvalla 24/7... 
Tiedän, EI ole pakko. Voisin käydä kävelyllä, MUTTA en uskalla.
Pihalla käyskennellessä lähes joka askeleella pelkään etten vain horjahda ja kaadu.
Tasapaino oli huonontunut jo ennen näitä onnettomuuksia, nyt se on vieläkin huonompi.
Oikea käsi kun on kantositeessä kiinni kyljessä...

kuvat suurenevat klikkaamalla



Takapihan pation puutarhakeinussa voisin istuskella, -mutta harmaasiepot hautovat vielä, en millään haluaisi heitä häiritä... Ja aina pitää tukea tuo oikea käsivarsi tyynyillä, muuten kipeytyy entisestään. Tässä sohvalla  tuettuna on aika hyvä. 
Ja onhan tässä muutenkin hyvä olla; läppäri vatsan päällä, pöydällä vieressä juotavaa, lehtiä, lääkkeet, -ja kun mies on kotona niin hän passaa ja tuo syötävääkin. Eikä aina niin terveellistä...





Mikäs tässä on ollessa, katselen välillä telkkua, lukisinkin jos jaksaisin keskittyä; -sisustus-, puutarha- ja käsityökirjat menee kun voi vain katsella kuvia...
Jos väsyttää, niin voi ottaa pienet päikkärit. :)
Ihan hyvin pärjään...


Äiti, sisko ja tämän ex-mies lähtivät Lappiin. Ihanaan vanhaan eräkämppään kauniin järven rannalle, -keskelle ei mitään. Vanhempani ovat vuokranneet tältä samalta opettaja pariskunnalta mökkiä -70 luvulta lähtien, kun me lapset olimme vielä pieniä. Vanhempani ja tämä pariskunta ystävystyivät, pitivät yhteyttä muutenkin kuin vain kesäisin kun taas mökkiä varattiin. Nyt on äitini sekä tämän ko. perheen rouva leskiä... Mutta jatkavat yhteydenpitoa hekin vielä.
Isäni toivoi viimeiseen asti vielä pääsevänsä sinne mökille... Kun hän oli sairaalassa ja huonossa kunnossa, me halusimme puhua, että vielä sinä tulet kuntoon ja menemme Lapin mökille. Kaikki me kuitenkin taisimme tietää ettei niin enää tapahdu...
Nyt siis nuo kolme meidän perheen jäsentä on siellä mökillä. (tai oikeammin siellä on kaksi; vanha ja uudempi mökki). Se on vähän niinkuin "muisto-matka", -isän ja Papan muistoksi...
Ja kun he olivat päässeet mökille, roikkui siellä naulakossa meidän isän takki... ♥
Oli edellis kerralla jäänyt, mutta silloin kukaan ei ollut varma jäikö juuri mökille, veneeseen vai johonkin muualle.
Nyt kyyneleet sumentavat silmäni... Voi kuinka ikävöinkään isää -tai isiä- kuten olen aina sanonut, -viimeisten reilun parinkymmenen vuoden ajan sanoimme Pappa, se jäi tietenkin kun tuli lapsenlapsia.


Eilen en viettänyt koko päivääni sohvalla...
Meille oli tulossa kummityttöni (siskon vanhin tytär) miesystävänsä kanssa. 
Tiedän ettei minun olisi tarvinnut -enkä oikeastaan olisi edes saanut- tehdä mitään, mutta kun olen tällainen kun olen, niin leivoin pieniä marjakakkusia (kaupan valmis pakastetaikinasta ja pakaste marjoista).
Kun en pysty kaulinta(kaan) käyttämään, niin päätin tehdä leivonnaisia ihanilla vanhoilla leivosmuoteilla joita minulla on vino pino. Niistä tuli kauniita ja maistuivat hyviltä vaniljajäätelön kanssa.♥
Mies toi töistä tullessaan suolaista kahvileipää.
Niin, -ja minä myös imuroin... Ei saa kertoa kenellekkään!
Olin pyytänyt edellisiltana miestä ottamaan minulle imurin valmiiksi esille. 
Vasemmalla kädellä hiukan suurimpia villakoiria...

Tänään toimin kuten kunnon toipilas tekee; huilailen. Tai no, kello on vasta n. puoli yhdeksän ja olen kuudesta asti ollut hereillä, -mietin että jos iltapäivällä uskaltaisin kävellä kirpparille ja tulisin miehen kyydissä kotiin kun hän tulee töistä...



Sää on pilvinen, viileähkö ja tuulinen. 
Käyn vähän puutarhassa ja kasvihuoneella käyskentelemässä -varovasti- ja sen jälkeen taidan laittaa kynttilän palamaan, -ehkäpä joku mieto kukkais tuoksukynttilä olisi passeli tähän päivään!


♥ Ihanaa keskellä-viikkoa päivää kaikille teille ihanaisille! ♥

13 kommenttia:

  1. Blogisi on kuitenkin valoisa ja kaunis ja eteenpäin elävän mieli, kaikkea hyvää toivotan ja onnellista kesän jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Kaikkea hyvää sinulle Titti, parane pian <3 Kaunista olet kuitenkin toipilaanakin saanut aikaiseksi!

    VastaaPoista
  3. Toipilaana aika käy varmasti pitkäkis, pikaista toipumista sinulle!
    Pienet retket voimien mukaan kodin ulkopuolelle varmasti tuovat piristystä päivään :)

    VastaaPoista
  4. tsemppiä, onneksi sinulla on niin ihana blogi, ja upeat kuvat!!

    VastaaPoista
  5. Paljon voimia erityisesti niihin huonoihin hetkiin! ja mukavaa, että jo jotain hiukan olet jaksanut puuhastellakin. Valoa kohti :))

    VastaaPoista
  6. Olet jaksanut puuhastella voi ja monenlaista leipomistakin. Blogissasi on monia ajatuksia luen ne aina. Hyvää keskiviikkoa.

    VastaaPoista
  7. Ihania leivonnaisia olet jaksanut tekaista vaikka kätesi on taatusti kipeä.
    Positiivisella mielellä olet jaksanut olla,se on jo puoli voittoa.

    Lisää voimahaleja Sinulle täältä lähetän, kun en oikein muutenkaan pysty auttamaan!♥

    VastaaPoista
  8. Niin nätit leivokset, mitä saat aikaiseksi kun on käytössä molemmat kädet?:)
    Uskon että aika on pitkä...ja ymmärrän täysin että tekee kiellettyjä juttuja, mutta minä en hiisku niistä sanakaan...hyshys:))

    VastaaPoista
  9. Tässä tulee itsekoettu neuvo. Olen toista vuotta ollut toipilaana (yrittäjällä vaan ei ole mahdollisuutta pitää sairaslomaa) ja siitä ajasta 4 kuukautta sisällä lähes tulkoon vaaka-asennossa. Lähtiessäni liikkeelle totesin kuntoni romahtaneen ja kaiken liikkumisen tuottavan tuskaa. Koko ruumis tuntui olevan tulessa, niin koville otti! Suosittelen siis tekemään edes yksinkertaisia jumppaliikkeitä, ettei lihakset pääse surkastumaan. Sinunkin kannattaa pitää huolen jalkojen lihaksista, esim. tuolille, ylös, alas,ylös...Itse pidän käsillä kiinni esim. tiskipöydästä ja teen tuota liikettä, tekee makeaa reisilihaksille. Paljon toistoja niin alkaa tuntua. Pelkällä makaamisella todella alkaa paino nousta ja kunto heiketä. Vähän ajan päästä hengästyt ja hikistyt pienestäkin ponnistuksesta. Näin ainakin minulla kävi. Nyt olen olosuhteiden pakosta JOUTUNUT rääkkäämään ruumistani, joten pikkuhiljaa voimat palautuu.

    VastaaPoista
  10. ps. itse en käytä blogissani näitä sanahirviötarkistuksia. Oletko huomannut, että niistä on jotain hyötyä, kun en ole niiden puuttumisesta havainnut haittaakaan olevan? Olen niin huono arvaamaan noita sanoja...

    VastaaPoista
  11. Jaksamista sinulle Titti! Kyllä se käsi siitä kuntoutuu. Näillä kesäkeleillä tuo huilailu sohvalla kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta.

    VastaaPoista
  12. KIITOS IHANAISET KOMMENTEISTANNE!
    HETKI JA PÄIVÄ KERRALLAAN KOITAN MENNÄ, -KUTEN JO NIIN MONEN VUODEN AJAN...
    TOTTA ON ETTÄ KYLLÄ TÄMÄ MAKOILU VIE RAPAKUNTOON, -OLEN HUOMANNUT SEN JO NELJÄN VUODEN AJAN MITÄ ON AIKAA ESIKOISEN MENEHTYMISESTÄ.
    EIHÄN MINULLA JALOISSA MITÄÄN VIKAA OLE, -MIELI VAIN EI KULJE NIIDEN MUKANA...

    VastaaPoista
  13. Kumpa asuisit naapurissani, niin kyllä nauraisit kanssani, samis<3
    Kauniit kuvat olet saanut kuvattua ja mikä ettei! ja kuinkas ollakkaan minäkin leivoin mustikkapiirakkaa sinä tiistaina ja minä torstaina!:)
    Viime viikollakin leivoin ja olen nauttinut mustikoita ihan tuoreeltakin ne kun ovat todettu niin terveelliseksi.
    Voimia sinulle Titti ja paljon kaikenlaisia mukavia ajatuksia, vaikka sitten minusta joka tykkää sinusta:)
    Rosa karvakuonoltakin pus<3

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥