sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Uusi -vanha- vesikelkka...

Perjantaina tehdessäni päivällä ruokaa mies `metsästi´ vesikelkkaa.
Meillä olisi seuraavana päivänä pienet puutalkoot ja vesikelkka olisi ollut oiva apu tuolla metsänreunassa hangessa.
Soitot muutamiin antiikkiliikkeisiin vetivät vesiperän, -eivät siis vesikelkkaa.

Tarkoitukseni oli ruuan teon jälkeen laittaa pullataikina nousemaan, mutta onneksi en ehtinyt sitä tehdä, sillä mies päätti että nyt lähdetään muutamissa paikoissa käymään.
Ensin kävimme parilla oman kaupungin kirpparilla ja seuraavaksi suuntasimme kohti Tammisaarta ja sen antiikkiliikkeitä sekä kirppareita.
Matkalla mies mietti, että jospa sittenkin ajaisimme Saloon ja piipahtaisimme kirpputoreilla katsomassa.
Hän vei minut yhdelle kirpparille, että sain katsella omia juttujani, ja lähti sillä aikaa itse käymään toisella. Jonkin ajan kuluttua sain kuvan vesikelkasta ja soitin miehelleni, -kyselin että missä tuollainen vesikelkka on... Hän vastasi että auton takakontissa jo.
Aivan käsittämätön tuuri että sieltä sattui löytymään juuri sellainen vanha melko suuri vesikelkka joka miehelläni oli mielessä.
Ei tuollaisia taida kovin paljon olla enää myynnissä, ja jos antiikkiliikkeestä olisikin sattunut löytymään niin hinnassa olisi varmasti ollut "antiikki-lisä."

Tuo poikkilauta tuolla alhaalla oli siinä, eikä sitä otettu pois, sillä oli ihan hyvä lisä kun edessä oli puiden kuljetusta.
Kesällä minä saan tuon koristekäyttöön puutarhaan -mies vain vähän sitä siistii ja käsittelee, että kestää ulkona.


Vanhat maitotonkat meillä oli jo ennestään.




Illalla kun tulimme kotiin niin minä aloin vielä tekemään sitä pullataikinaa.


Niin enhän minäkään ihan tyhjin käsin kirpputorilta ulos tullut...
Löysin ihanan melko suuren nuottitelineen, -ei en soita mitään- tuo tulee varmaankin työhuoneeseeni ihan vaikka kirjatelineeksi.



Tämän koristeen halusin ehdottomasti koristamaan meidän toista wc:tä.


Se jotenkin niin sopii tähän tyyliin... Eikö?


Eilen sitten uusi kelkkamme pääsi tositoimiin sillä meillä oli ne puutalkoot, -tuosta tonttimme vierestä on kaadettu puita ja mies sai luvan ottaa niitä takkapuiksi.
Kolmen miehen voimin he siellä hommia tekivät.
Äitini ja siskoni olivat minun seuranani ja auttamassa ruuan valmistuksessa.
Katselimme ensin siskon koneelta hänen (+äitimme) matkakuvia ja sitten ryhdyimme valmistamaan miehille kahvia ja evästä ulos.
Edellisenä iltana leivotut korvapuustit sekä rahkapiirakka (pullataikinaan) pakattiin mukaan, paistoin pakastimesta puolivalmiita karjalanpiiirakoita ja niihin päälle kinkkua ja juustoa.
Eväät laitettiin tietenkin voipaperiin.
Kahvia, teetä ja kaakaota termospulloihin.
Vähän tuli kiire noiden kahvien kanssa että yksi miehistä ehti eväistä nauttia ennenkuin lähtisi hakemaan vaimonsa (siskoni vanhin tytär, minun kumityttöni) töistä.
Olisimme panostannut enemmän tuohon eväiden yms. asetteluun ilman sitä pientä hoppua,
-joka johtui siitä että taisimme katsella niitä kuvia vähän liian kauan...


Nautimme kaikki yhdessä eväistä ulkona, -risuista tehtyä nuotiota olisimme vähän kaivanneet, mutta taajama-alueella sen teko on valitettavasti kielletty.



Me naiset lähdimme sisälle valmistelemaan ruokaa ja miehet jävät vielä jatkamaan.
Iso kattilallinen höyryävää jauhelihakeittoa syntyi meidän naisten käsissä, -tai oikeammin äitini käsissä!
Lisäksi leipää ja juustoa.
Minä söin sitä edellisenä päivänä tekemääni kasvis-tofuvuokaa.
Jälkiruuaksi kahvit/teet, omena-murupiirakkaa + vaniljajäätelöä.


Aivan ihana päivä yhdessä, -talkooväki lähti vasta illalla- väsyneinä mutta varmasti onnellisina.
Viihdymme yhdessä (kaikille ei eilinen sopinut).
Minä jo mietin että jospa vielä tässä talven aikana ehtisi kutsua läheisiä syömään loimulohta, olisi ihana tuolla ulkona syödä kun mies loimuttaisi.




Tykkään kelkasta kovin, -siskoni muisteli kuinka lapsina mummolassa serkkujen kanssa olivat iltasella laskeneet vesikelkalla tietä pitkin, niin että kipinät jalasten alla olivat lennelleet.
Näissä kemuissa minä en ole ollut mukana, -olin (olen aina ollut) äidin ja isän tyttö ja ikävöinyt kotiin niin etten edes mummolassa ole pystynyt olemaan, vaikka isosisko on ollut mukana.
Jo lapsena viihdyin paljon itsekseni.
Minun muistoni mummolasta on kun sukulaisia meni heinätöihin, -myös siis meidän äiti ja isä, eikä minun tarvinnut jäädä yöksi. Sisko varmaan jäikin, -vietti paljon kesiä siellä.
Me serkut työnsimme toisiamme maitokärryissä pitkin pihaa ja peltoteitä.
Maitokärryt vielä joskus täytyy hommata.

 


Onko teillä lukijat joitakin samantyylisiä muistoja lapsuudesta?
Esimerkiksi koskien jotakin tavaraa tms. siltä ajalta.


20 kommenttia:

  1. Ihana kelkka. Juuri tuommoisella me lapsena laskettiin mäkeä ja mummo kuljetti maitotonkkia kellariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sude!
      Jäin miettimään, että ehkäpä kuitenkin vähän olen lapsena tuollaisen kyydissä liukunut, en vain muista.☺

      Poista
  2. Hei!. Itteki olen laskenut mäkeä samanlaisela kelkala. Kläppiä oli paljo kyytissä ja oli hauskaa. Omat muistoni liittyvät haravakonheeshen mikä on meän pihala nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Virkkuumummo, ja kiitos kommentistasi!
      Olen haaveillut haravakoneesta pihalle jo aika kauan, mutta ehkä sopisi paremmin ihan oikeaan maalaisympäristöön.
      Ne maitokärryt sekä vanha reki olisi sellaisia joista haaveilen myös.☺

      Poista
  3. Voi teitä onnenpekkoja! Tiedän kuinka vaikeaa on tuollaista löytää, itsekin kun sellaista etsin.
    Aivan upea kelkka!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu, me myös tykkäämme kelkastamme kovin.
      Pidän peukkuja että löytäisit itsellesi samanmoisen!☺

      Poista
  4. Ei nyt tuu mieleen tuollaista kelkkaa, mutta heinäkuormat joissa oltiin aina kyydissä ,sekä latoon vietäessä hypittiin heinissä nämä asiat ovat jääneet mieleen. Talvella hiihto. Olen maalta kotoisin ja joskus kun koko perhe muutettiin kaupunkiin vuonna papu , niin itse aina vietin kaikki vapaa-ajat mummolassa 16 vuotiaaksi asti. Viihdyin siellä.
    Kivat on nuo sinun ostoksesi etenkin tuo nainen sopii juuri väreiltään tuonne wc:n.
    Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tellupa!
      Minulla on myös hämärässä muistissa juuri tuollainen kun heinäkuorman mukana mentiin ja navetan vintillä hypittiin heinissä.☺

      Poista
  5. Lapsuusmuistoja tuli mieleen postaustasi lueskellessa. Etenkin potkukelkka oli niihin aikoihin kätevä menopeli. Sillä potkittiin kaverin luokse tuossa tuokiossa. Entäs sitten kun koko kylän lapsikatras laittoi kaikki potkurit peräkanaa ja tehtiin se kymmeniä metrejä pitkä JUNA ja viiletettiin äkeä alas. Se viimeinen työnsi kaikin voimin ja me muut istuttiin kyydissä ja potkittiin jalat sivuilla vauhtia. Nykyään näkee vain muutaman potkurin talvessa. Minulla on iso maalirapistunut perintöpotkuri vielä käytössä hyvinä talvina. Hyvä talvi on sellainen,että jalkakäytäviä ei ole hiekoitettu. Näinä päivinä se on harvinaista herkkua täällä laitakaupungilla. Pelätään niitä liukastumisia ja mätetään hiekkaa heti kun vähän tulee lunta.
    Maitokärryt sitten....viiletetty on pienenä, kukkamekossa, mummolan pihalla. Viimeksi viime kesänä ;) taadadaa
    Kivaa ystävänviikkoa sinulle.
    Terkuin Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa!
      Teillä on varmasti ollut hauskaa potkukelkka-junassa!☺
      Juuri viikonloppuna puhuimme siskon ja äidin kanssa siitä ettei potkukelkkoja enää pahemmin näy, -talomme ohi potkutteli juuri joku vanhempi rouva. Sisko kertoi etteivät edes ole kovin kalliita, työkaverinsa oli ostanut ko. menopelin.
      Tuo hiekoitus kyllä haittaa potkuttelemista...

      Poista
  6. Kyllä olen tullaisella vesikelkalla laskenut mäkeä. Kerran oli hankikantokeli. Laskettelin kaverini kanssa piikkilanka-aidan läpi, kun vauhti kiihtyi liian kovaksi. Minun talvilakistani jäi tupsu lankaan kiinni. Kaverini sai ohimoon haavan. Kumpikin istuttiin kelkassa. Ohjaimissa ei ollut kukaan. Piri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piri!
      Äitini muisteli kuinka omat veljensä joskus myös olivat menneet vesikelkalla hankikantokelillä. Puhuimme, ettei sellaisia hankikantoja enää edes ole...
      Onneksi teille ei käynyt pahemmin kelkkalaskuissanne!

      Poista
  7. Meilläkin oli lapsena maalla tuollainen kelkka, En muista että sitä olisi mäenlaskussa käytetty. Maidot vietiin talvella tienvarteen ja puita tuotiin sisälle sen kanssa. Taidettiin myös saunavedet vetää kelkella saunalle lauantaisin. Maitokärryjä näkee vielä, mutta harvemmin vesikelkkoja. Hienot löydöt odotti teitä kumpaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mummolassa vesikelkkaa käytettiin noihin samoihin hommiin (vaikka sillä siis myös välillä oli laskettukkin).
      Mieheni kotona samoin.☺

      Poista
  8. Ihana kelkka. Tuollaisella isä työnsi meitä lapsia pihamaata ympäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa huomata kuinka monella on muistoja juuri vesikelkasta, maitokärryistä, potkukelkoista yms.☺

      Poista
  9. Ihania kuvia, kiitos! Lumiukko on tosi hauska!
    Meillä oli isän kotona maitokärryt, joissa meitä välillä lykittiin ja joita me itse lykimme pitkin pihaa. Myös minä olin huono jäämään yökylään minnekään. Mamman ja papan luona olin aina kesällä viikon, mutta ensimmäinen ilta oli kamala kun piti mennä siellä nukkumaan. Sitten siihen tottui ja loppuviikko sujui hienosti.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari!
      Maitokärryistä ne minunkin muistoni ovat,-sieltä mummolasta.
      Minua tuo koti-ikävä vaivasi niin mummolassa kuin esim. kesäsiirtolassa jossa myös olin siskon kanssa.
      Isä ja äiti saivat hakea itkevän ikävöivän tyttärensä jokapaikasta kotiin...

      Poista
  10. Ihanaa ihanaa ihanaa :) Maitokärryt, yhdessä tekeminen, lumiukko, nuottiteline jne Ihania muistoja tuovat minullekin mieleen! Lapsuuden muistoja. Meiltä puuttu sekä maitokärryt että tälläinen lumikelkka. Löytyy sitten aikanaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristina!
      Muistot ovat ihania, -ne lapsuuden erityisesti- mutta on mukava tehdä asioita jotka tuovat lisää ihania asioita siihen muistojen helminauhaan.
      Olen samaa mieltä, ne maitokärryt tai se vesikelkka löytyvät kun aika on.
      Ei meillekkään varmasti olisi vesikelkkaa hankittu, mutta kun mies halusi sellaisen avuksi noihin puuhommiin, niin sitä lähdettiin etsimään... -uskomatonta on se, että se löytyi, ja juuri sellainen kuin mitä mies oli ajatellut.

      Poista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥