keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Syksyistä Hankoa...

Tänä kesänäkin otettuja kuvia olisi vaikka kuinka paljon, mutta ajankohdan huomioon ottaen laitan nyt näitä viimeksi otettuja.

Olin parisen viikkoa sitten Hangossa kun miehelläni oli siellä asioita.
Hankohan on meille hyvinkin tuttu, -mieheni on asunut siellä yli 20 vuotta ja siskonsa + veljensä asuvat siellä edelleenkin.
Kun me aikoinaan tutustuimme, niin minulla olisi ollut mahdollisuus muuttaa Hankoon,  miehelläni oli kaunis omakotitalo n. puolen kilometrin päässä meren rannasta.
Minulla ei kuitenkaan ollut siihen mahdollisuutta, sillä asuimme poikieni kanssa silloin ihanassa kaksi kerroksisessa rivitalo kolmiossa jonka vieressä olivat minun työpaikkani, poikien koulu sekä kaverit.
Niinpä talo Hangossa myytiin ja mies muutti meidän luoksemme.
Siinä asuimme vielä parisen vuotta kunnes se myytiin ja ostettiin tämä talo.

Hanko on ihana kaupunki, olen tykännyt siitä jo nuoresta lähtien.
Hetkeksi se sai ikävän ja surullisen sävyn, sillä Esikois-poikani oli tulossa Hangosta silloin yöllä (oli siis vienyt siellä työharjoittelussa olleen tyttöystävänsä ja oli palaamassa kotiin) kun se auto-onnettomuus jossa hän menehtyi, sattui.
Sen jälkeen Hanko sai muutamaksi vuodeksi jotenkin ikävän sävyn, toki siellä paljon edelleenkin olimme.
Jos niistä haluat lukea, niin tuolla blogin oikeassa sivussa on kohta "Hae tästä blogista", sinne kun kirjoitat sanan Hanko niin löydät muitakin Hanko-postauksia. Tai tunnisteista kohta Hanko.

Jo ennen Esikoiseni menehtymistä sanoin, että voisin eläkepäivinä muuttaa Hankoon.
Nyt on elämäni muuttunut ja eläkkeelläkin olen.
Nyt se olisi mahdollista, -mutta, Esikoiseni hauta on täällä Lohjalla, poikani, miniäni ja muu perhe on täällä... Matkahan nyt ei ole pitkä!
Jos saisin mieheni joskus asiasta innostumaan niin eihän sitä koskaan tiedä...

No, nyt kuitenkin nautin niistä hetkistä kun siellä käymme.

Tällä kertaa kulkuni oli erittäin hidasta ja hankalaa, selkä oli todella kipeä, mutta eihän minulla kiirettä ollut. Mies jätti minut Bellevuen rantaan josta hissukseen könkkäsin (pysähdellen kuvaamaan ja ihailemaan) Itäsatamaan josta mieheni haki minut. Parisen tuntia siinä meni, ja vaikka kipu selässä oli kova, niin nautin!


























Kotimatkalla pysähdyimme Tammisaaressa syömään, Wi-Box on uusi ravintola-leipomo jossa on herkullinen lounas-buffee. Suosittelemme!




Ihanaa viikon jatkoa kaikille Teille!