maanantai 15. toukokuuta 2017

Suru ja ikävä sisälläni sekä kuvia sisustuksesta josta nyt on punainen lanka hukassa...


On taas se aika vuodesta jolloin suru ja ikävä nousevat enemmän pintaan...
Ne ovat minussa aina, olleet yhdeksän vuoden ajan, ja tulevat aina olemaan.
13.5 tuli siis yhdeksän vuotta Esikois poikani onnettomuudesta. Silloin Äitienpäivä oli ollut juuri ennen, tänä vuonna se oli jälkeen.
Itkua ja syvää surua on ollut muutamana päivänä. Ikuinen ikävä on läsnä joka hetki ja joka päivä!
Onneksi sain viettää eilistä Äitienpäivää oman äitini luona kuopuspoikani, miniäni ja muiden rakkaiden läheisteni kanssa.
Nyt kun siskoni kahdella tyttärellä on pienokaiset niin päivä sai myös minulle toisenlaista merkitystä, Sofia ja Veikko ovat niin äärettömän rakkaita ja tärkeitä minulle, -meille kaikille!

Kuvia olen ottanut vaikken ole jaksanut blogia päivittää, -tällä(kin) kertaa siis taas tiedossa sekalainen seurakunta kuvia.

Olen kylvännyt lehtikaalia, -mangoldia ja papuja, -ensin mainitut alkoivat itää jo parin päivän kuluttua.
Ovat siis kasvaneet vielä näiden kuvien oton jälkeen.








 


Aiemmin kylvämäni pakchoit, tomaatit ja kurkut kasvavat lähes silmissä.
Oli tarkoitus istuttaa kurkut paljuihin, mutta olemme mieheni kanssa molemmat olleet vähän flunssassa emmekä jaksaneet. Kunhan olo helpottaa ja taas jaksaa niin aion siirtää nuo kaikki myös kasvihuoneisiin, -lämmitystä minulla ei ole, mutta täytyy peittää yöksi.





Kasvihuoneita ei ole vielä pesty, olen odottanut lämpimämpiä päiviä. Niitä oli viikonloppuna ja tänään mutta ei tässä kunnossa jaksa alkaa niihin puuhiin.
Kasvihuoneissa on muutamia orvokkeja.






Ensimmäistä hortaa on jo käytetty (sekin tänä vuonna myöhässä) ruuan seassa.
Sekä tietenkin oman pihan ruohosipulia + valkosipulin varsia.







Minulla on nyt jotenkin pallo hukasssa kodin sisustuksessa...
Silloin kun meillä oli valkoista ja maalaisromanttista niin tykkäsin.
Mieli kuitenkin muuttui vuosien saatossa ja vähän modernimpi alkoi kiinnostaa.
En osaa yhdistää uutta ja vanhaa, -tai no, varmaan osaisin ja sisustaisin juuri mieleisekseni jos ei raha rajottaisi.😉
Meidän lattia on kyllästyttänyt jo useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti vain minua...
Sen kun saisi edes hiottua ja maalattua niin kodin ilme muuttuisi paljon. Lottovoittoa odotellessa...















Huonekaluihin olen suht tyytyväinen, Ikean Ektorp sohva on ollut jo monta vuotta, siitä tykkään.
Päälliset vain ovat vaihtaneet väriä. Olohuoneen pöydästä en pidä.
Ruokailutilan ryhmä on myös mieleeni, vuosia sitten ostimme antiikkiliikkeestä vanhan kustavilaisen Tähkä-sarjan kaluston. Sen maalaamista haaveilen, pöydän pinta onvähän ikävän näköinen.
Alla oleva kuva on vuoden 2015 marraskuulta, lisää näitä kuvia voit katsoa TÄÄLTÄ.
Miten silloin onkin näyttänyt paljon paremmalta...




Ruokailutilan mustaan vitriinikaappiin ja seinällä olevaan pienen lasivitriiniin olen myös tyytyväinen.
Oikeastaan olohuoneen ja ruokailutilan välissä oleva matala taso (jonka päällä on Kupla valaisin) on sellainen joka nyt vaivaa... Olohuoneen valkoiset lipasto ja kapea vitriini menettelevät vielä jotenkuten.
Ja yksi mikä häiritsi ja otti silmääni oli se keltainen lisäys jota keväisin aina laitan... 
En vain osaa tyylikkäästi sitä lisätä. Otinkin jo ruokapöydältä pois Marimekon Räsymatto vahakankaan (mikähän ajatus seki oli aikoinaan ostaa kun vahakangas ei kuulu lemppareihini...)
Ruokailutilan ja keittiön verhot täytyisi vielä vaihtaa, keltainen nyt ei vain tunnu eikä näytä minun silmääni hyvältä.

Ei siis mitään vakavia ongelmia minulle nuo, kunhan mietin.
Muutosta tulee heti lottovoiton jälkeen!😉😊

Kunhan tämä olo helpottaa niin keskitän ajatukseni pihahommiin.
Siihen asti lepoa ja teetä...
Kollaasissa oikeanpuoleinen kuva on Äitienpäivä aamulta kun mies teki voileivät ja puuroa.



Kaunista keväistä viikkoa kaikille teille!🌞 



16 kommenttia:

  1. Kaunista sinulla on:) Tiedän tuon tunteen, ikävä ja suru ei katoa, vaikka meillä jo 13 vuotta kohta menetyksestä. Toivotan jaksamista ja terveyttä sinulle<3

    Kaunista kevään jatkoa. T.Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos ihana Minna!♥
      Ei lapsen menettämisestä toivu koskaan...
      Olen sanonutkin että niin kauan kuin itse elän niin minä opettelen tätä "uutta" elämää johon vasten tahtoani jouduin.
      Toivon Sinulle myös jaksamista ja kaunista tulevaa kesää!♥

      Poista
  2. Tuollaisesta surusta ei varmasti koskaan pääse irti. En osaa edes kuvitella miten raskaita nämä vuosipäivät sinulle aina ovat.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Hannele, -tästä surusta ei koskaan selviä.
      Tämän kanssa on vain pakko yrittää tulla toimeen ja opetella `uutta` elämää.

      Poista
  3. Sinun tunteitasi on vaikea edes kuvitella, miten syvä suru voikaan olla. Lämmin halaus täältä jälleen!
    Sen sijaan tiedän tuon tunteen oikein hyvin mikä taas liittyy kotiin ja sisustukseen. Meidän ulkopuolisten silmissä mikään ei ole vialla, mutta kun oma ajatus sanoo muuta niin siinä ei mikään auta : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Johanna!♥
      Niin, ikävä on ikuinen ja suru on sydämessä, vaikkei se päälle näy.
      Hih, taidat olla kyllä ihan oikeassa tuossa sisustus asiassa...☺
      Mutta kyllä minä muutoksia tekisin jos varaa olisi!

      Poista
  4. Ymmärrän hyvin surusi ja miten se koskettaa aina vuosipäivänä ♥
    Lähetän Sinulle Titti voimahalit ja jaksamista ♥~♥~♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Ma-te ihanainen!♥
      Halit tulevat tarpeeseen!

      Poista
  5. Voimia näihin raskaisiin päiviin! On ihan ymmärrettävää, että suru aina tähän aikaan nousee pintaan vielä normaaliakin enemmän. Se on vain elettävä ja itkettävä ja sitten taas hieman helpottaa.
    Kauniita kuvia olet taas ottanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ja lämmin kiitos Sari ihanainen!♥
      Niinhän se on, -vaikka suru ja ikävä on minussa aina, niin tiettyinä päivinä se nousee pintaan enemmän.
      Tämä on vain elettävä, -vaihtoehtoa ei ole...

      Poista
  6. Jaksamisia Sinulle. Sitä ei voi kuvitella kuinka raskasta tuollainen on :(
    Kaunista Sinulla on vaikka vaan noinkin. Puhun taas tuosta ihanasta vaaleasta mustan kera.Niin se raha rajoittaa täälläkin tekemisiä :)
    Toivottavasti nyt alkaa kevät kunnolla aurinko ainakin paistaa. Viikonjatkoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos ihana Tellupa!♥
      Päivä kerrallaan tässä mennään, -niinkuin jo niin monen monta vuotta!


      Poista
  7. Lämpimin ajatuksin Sinua ajattelen ♥ Kauniita kuvia ja niin ihanaa vihreää Sinulla siellä kasvamassa. Toivottavasti toukokuu muuttuu lämpimämmäksi ♥

    VastaaPoista
  8. Kun lapsi lähtee ennen vanhempiaan, niin asia käy yli ymmärryksen. Vuosipäivänä uskon tuskan tiivistyvän. Yritä jaksaa!

    Taidat olla haka pakchoiden kasvattajana. Kasvavatko ne sinulla kasvihuoneessa vai avomaalla? Onko tullut ongelmia kasvin kukkimisen kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piri!♥
      Olet niin oikeassa, -vaikka lapseni on ajatuksissani ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, niin vuosi- ja merkkipäivinä se tuska ja ikävä aina tiivistyy ja tulee enemmän pinnalle.
      Hih, en tiedä vielä kuinka haka olen pakchoin kasvattamisessa...☺
      Ensimmäistä kertaa kokeilen. Ovat vielä sisällä ruukuissa, en uskalla mitään laittaa kasvihuoneisiin (tai ulos) kun on niin kylmää.
      Varmaan laitan sekä että, ulos ja kasvariin.
      Enpä tiennytkään että voivat kukkia, kiitos vinkistä! Täytyypä googlettaa mitä sanotaan.

      Poista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥