keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Kaikesta huolimatta, -arvonta...

Kauhajoen tragedia toi oman menetykseni, suruni ja tuskani entistäkin lähemmäksi...
Surujemme suuruutta ei voi verrata, sillä se on jokaiselle henkilökohtainen.
Voin vain yrittää kuvitella niitä tunteita joita näiden menehtyneiden nuorten perheissä eilen, yöllä ja tänään on käyty läpi.
Voin vain rukoilla myös heille voimia. Tällaisia ei pieni ihmissydän koskaan voi ymmärtää...

Kuvassa näkyvät miehen ja minun yhdessä tuunamat kirpputorilöydöt; pieni pöytä sekä tuoli.

Olen pitkään miettinyt, miten ikinä voin kylliksi kiittää teitä ihanat ihmiset jotka näiden kuukausien aikana olette jaksaneet "kulkea" minun sekä läheisteni rinnalla pienen matkaa...
Olen saanut ihania kommentteja, rukouksia, ajatuksia, -varmasti sellaisiakin joita ei tänne ole jätetty. Jokainen niistä on kantanut pienen hetken minua eteenpäin.
En voi muuta kuin LÄMPIMÄSTI KIITTÄÄ, -ja samalla antaa teille mahdollisuuden osallistua arvontaan.
En pyydä kauniita sanoja, lohtua tai osanottoja, -niitä olen saanut niin paljon. <3
Toivon vain, että voisit kertoa kuka olet ja mistä päin. Arvonta-aikaa on tämän viikon loppuun, eli sunnuntaina kello 18.00 päättyy. Palkinnoista en uskalla varmuudella luvata mitä ovat, -sillä kaikki menee kuitenkin oman vointini ja jaksamiseni mukaan. Sinäkin, joka et ehkä ole aiemmin kommentoinut, voisit tehdä sen nyt! =)
Haluaisin tietysti palkita kaikki, mutta se ei ole mahdollista... En osaa vielä sanoa montako onnellista voittajaa arvon, mutta jokatapauksessa enemmän kuin yhden... ;-) Onnea Kaikille! Lämpimin halauksin, Titti (Minä tarvitsen teitä yhä "kulkemaan rinnallani" täällä...)

58 kommenttia:

  1. moi

    Olen mä lukenut sinun tarinaasi, mutta en ole oikein tienyt mitä kommentoisin ja välillä en ole vaan pystynyt kommentoimaan mitään. Tiedän millaista on menettää rakkaan. Pari vuotta sitten olin melkein menettää isäni ja 11 vuotta sitten menetin rakkaan kummisetäni, mistä on vielä syvät haavat. Mulla oli toi 90 luku todella raskas jonka seurauksena pelkkähaudoille meno alkaa ahdistaa.

    Haluaisin toivoa että jaksaisit jotenkin olla täällä meidän seurassa. Kyl netissä jotain apua saa. Olen itsekin sen huomannu.

    Anteeksi jos kertaan jo ennestään tuttuja asioita. Mutta niin kun kerroin, en osaa enkä tiä, mitä kommentoisin etten vahingossa tee sinulle syvimpiä haavoja ja pahempaa oloa...

    VastaaPoista
  2. Jätän minäkin käynnistäni merkinnän, olen lukenut jo kauan blogiasi, katsonut usein ja toivonut, että aika antaa sinulle voimia.
    Pirteitä syyspäiviä sinulle, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  3. Muutaman kommentin olenkin jo jättänyt Sinulle ja vierailitkin omilla sivuillani.
    Liian nuorena minulle tuli suru uutinen vuonna 2006:
    "Aamuun aurinkoiseen heräsin, alkoi päivä hymyillen, löi kello päivään puolen, tuli enkeli pieni ja kertoi sen, äitisi luoksemme nyt tullut on."
    Voimia Titti, osaan samaistua menetykseen jossa ei voi enää viimeistä jäähyväistä jättää.

    Ai niin, halusit tietää kuka ja mistä.. Olen "YhdenNaisenTitanic"
    Turun saariston eteläkolkasta..Saaristomamma =)

    VastaaPoista
  4. Oli se eilinen kyllä järkyttävä tapaus :( Todella surullista että Suomessa alkaa olla näitä :(

    Minusta on ollut hienoa, miten olet saanut surusi puettua sanoihin. Kauniisti olet kirjoittanut, vaikka tektistä huokuu mitä suurin suru, ikävä, lapsen kaipuu. Omaat mahtavan kirjoitus taidon!

    Toivon sinulle ja läheisillesi voimia jokaiseen tulevaan päivään <3

    Kuka olen mistä tulen?
    Sen sinä tiedätkin, ja linkkini kertoo blogini.

    Halituksin; Kati Mikkelistä

    VastaaPoista
  5. Eilinen kosketti varmasti meistä useimpia, mutta varsinkin rakkaansa menettäneitä! Suru ja ahdistus on suuri.

    Voimia sinulle täältä Ylä-Karjalasta!

    VastaaPoista
  6. Eilinen oli tosi kamala päivä meille kaikille! ja voin vain kuvitella,miltä sinusta tuntui...Onneksi pystyt näitä ajatuksia purkamaan täällä blogisssasi, se ehkä helpottaa vähän surutaakkaasi. Käyn blogissasi aina kun päivittyy, vaikken ihan joka kerralla kommentoi...
    Halaus <3

    VastaaPoista
  7. Toivon sinulla voimia ja kauniita syyspäiviä :)

    VastaaPoista
  8. Käyn täällä harva se päivä katsomassa, jos olisit päivittänyt blogiasi. Kovasti voimia toivotan sinulle. Suru on raskas taakka kantaa.

    VastaaPoista
  9. Suru koskettaa meitä kaikkia jossain elämämme vaiheessa. Minä olen menettänyt isäni pari vuotta sitten. Omaan elämääni mahtuu paljon järkyttäviä tapahtumia. Myös työni (josta nyt olen monen sairauden takia kuntoutustuella)sisältää paljon surua ja murhetta, mutta myös iloa ja riemua, elämän kolhimien nuorten parissa...
    Olen kehäraakki 46vee, Pohjois-Pohjanmaalla asustava. Onnen kerjäläinen.

    VastaaPoista
  10. Vanha tilaaja täälläkin, vaikka viime aikoina on kommentointi jäänyt vähiin.

    Värikkäitä syyspäivä Sinulle täältä Raisiosta :)

    VastaaPoista
  11. Olen seurannut blogiasi, tätä ja sitä aiempaakin, ja viime aikoina entistä tiuhempaan. Olet ollut paljon ajatuksissani ja myös eilen ja tänään erityisesti. Jaksan jatkuvasti ihailla sinun kauniita somistuksiasi ja löytöjäsi. Sinulla on erityisen ihana kauneudentaju ja somistustaito. Hieno muuten se miehesi tekemä aitakin, niistä heinäseipäistä.
    Toivon sinulle lisää pirteitä syyspäiviä ja innostuksen kohteita. :)

    VastaaPoista
  12. Säännöllisesti käyn lukemassa kuinka jaksat. Olet rukouksissa ja pyydän Sinulle voimia arkeen.

    Kauniita syyspäiviä,

    Linda Vantaalta

    VastaaPoista
  13. Hei!
    Olet ottanut todella kauniita valokuvia viime päivinä, ja ihania kirppariostoksiakin olet tehnyt. Surusta selviämiseen ei ole oikotietä, ei ajallisesti eikä millään muullakaan tapaa. Se, että pystyt pienin askelin jakamaan hetkellisesti vanhan harrastuksesi, kirpparit ja valokuvaus, tuntuu hyvältä. Anna niille hetkille tilaisuus tulla, ilman huonoa omaa tuntoa tai mitä muut ajattelevat. Se ei vähennä rakkauden ja ikävän määrää, vaan sen rakkauden ja ikävän voi pukea moniksi kauniiksi kuviksi ja huomata samalla tekevänsä surutyötä. Valokuvasi ovat parantavia, niin kauniita ja herkkiä, että katson niitä monesti kyynel silmässä. Voi hyvin!

    VastaaPoista
  14. En ole aiemmin kommentoinut, kulekenut kuitenkin ajatuksissani rinnallasi pitkän ja raskaan matkan. Sanoja ei ole ollut. Ei ole ollut käsitystä siintä suuresta tuskasta ja kaipauksesta. Nyt kuitenkin sanojesi rohkaisemana jätän pienen merkin itsestäni.
    Toivosisin voivani tukea sinua, antaa voimia jokapäiväiseen oloon.

    Mökö

    VastaaPoista
  15. Hei Titti!

    Minulla oli tuossa kesän aikana pitkä blogi tauko, jonka jälkeen blogeille palattuani luin tarinaasi. Tuntui jotenkin vaikealta sen jälkeen kommentoida, kun ei oikein tiennyt mitä sanoa, mutta sanon senkin nyt. Otan osaa suruunne, joka varmasti vielä tuntuu syvänä. Toivottavasti vointi ja pikkuhiljaa alkavat työtkin rupeavat paranemaan. Lämpin ajatuksin sinua täällä Vantaalla ajattelee Eeva. =)

    VastaaPoista
  16. Heippa täältä Keski-Pohjanmaalta.
    Olen minäkin käynyt sivujasi lukemassa ja elämääsi sillätavoin seurannut. Useinkaan en ole kommentoinut, ei vaan ole ollut sanoja. Ei minullakaan, puheliaalla viisikymppisellä. Olet sinäkin vieraillut luonani puukaupungissa ja olemme kohdanneet toisten blogien kommenttisivuilla.
    Piipahdetaan taas toistemme luona.
    elina

    VastaaPoista
  17. Olen aika vasta löytänyt blogisi, mutta laitoin sen heti suosikkeihini. Nyt kun olen itsekin äiti kahdelle ihanalle tytölle, tulee mietittyä paljonkin kaikkia vaaroja ja kauheuksia mitä maailmalla on. Sitä toivoo, että voisi varjella omiaan kaikelta pahalta.

    Toivon sinulle paljon voimia eteenpäin! Nautitaan mahdollisuuksien ja voimien mukaan näistä ihanista syyspäivistä mitä meille on nyt annettu. Maailma on kaunis, kaikesta huolimatta.

    T:Marjo Heinolasta

    VastaaPoista
  18. Luvattu Maa

    Itku loppumaton
    äideiltä maan
    itku loppumaton
    loppunut kokonaan
    kirvonnut kahel kyynelten
    kirvonnut taakka ihmisen
    loppumaton
    itku loppunut on

    Ootko vastassa siellä
    odotatko jos tuun?
    Ootko vastassa jos
    mä pääsen maahan luvattuun?

    Onpa lapsella helppo
    laulella vaan
    onpa lapsella helppo
    vailla tuskia maan.
    Niin loistaa päivä kirkkauttaan
    yötä ei enää milloinkaan
    lapsella helppo
    laulaa vaan.

    Ootko vastassa siellä?
    Odotatko jos tuun?
    Ootko vastassa jos
    mä pääsen maahan luvattuun?

    (Juha Tapion levyltä Suurenmoinen elämä)

    Neljän lapsen äitinä voin vain arvailla tuskasi suuruutta.
    Toivon, että jaksat jatkaa hetki hetkeltä, askel askeleelta.
    Kohti valoa.

    Halauksin
    Hellapoliisi/ Kati

    VastaaPoista
  19. Olen lukenut sinun blogiasi jo kauan, mutta en ole kommenttia jättänyt. Olen iloinen siitä että jaksat kirjoittaa, vaikka sinulla on ollut suuri suru. Voimia jokaiseen päivään toivotan täältä Länsi-suomesta Hanna.

    VastaaPoista
  20. HEI!!!
    Minä olen kommentoinut muutamia kertoja blogiasi. Osaat kirjoittaa hyvin, ja on ollut vaan pakko jotain sanoa, osallistua tai jakaa suruasi.
    Pidän myös vanhoista tavaroista, arvostan antiikkia, vanhan elämän aikaa...
    Olen äiti neljän lapsen, uudeltamaalta.

    VastaaPoista
  21. Minäkin käyn melkeinpä päivittäin kurkistellemassa kaunista blogiasi mutten ole minäkään aiemmin viestiä jättänyt.Olen viime talvesta asti seuraillut blogiasi ja myötäelänyt surussasi viime aikoina.Täältä Kirkniemestä lähettelen sinulle syysterveisiä ja jaksamisia. T:6:den äiti

    VastaaPoista
  22. Hei,
    olen uskollinen lukijasi Ranskanmaalta. Kangaskasa tuossa ylhaalla pukikin sanoiksi ajatukseni, joten totean vain yhtyvani hanen sanoihinsa.

    Kaunista syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
  23. Olen käynyt blogissasi usein ja lukenut kirjoituksiasi kyynel silmässä. Ihailen avoimmuuttasi ja että jaksat kirjoittamalla purkaa tunteitasi, sekin varmaan antaa voimia eteenpäin. Itse olen ollut aikaisemmassa elämäss ihminen joka ei ole puhunut vaan näyttänyt aina sen paremman puolen. Joka on ollut äärimmäisen raskasta aikaa. Nyt kun itse olen sairastanut masennuksen joka kautta sain uuden elämän. Olen oppinut avautumaan ja puhumaan asioita niiden omilla nimillä. Nyt rohkenen vasta kertoa senkin, että olen sairastanut myös syövän 15 vuotta sitten. Siitä en puhunut 12 vuoteen koskaan kenellekkään. Blogisi on rauhoittava ja kuvat ovat aivan uskomattoman kauniita.
    Ihania syyspäiviä sinulle toivoo Leilukka Ruokolahdelta neljän pojan äiti ja kolmen kullannupun mamma. Intohimona sisistaminen 1:1 ja nukkekodin rakentaminen

    VastaaPoista
  24. Täällä Miia-Rebekka Alajärveltä huikkaa taas kerran. Käyn säännöllisesti lukemassa blogiasi, mutta en kovin usein jätä käynnistäni merkkiä. Voisin tietty parantaa tapojani..

    VastaaPoista
  25. Löysin tän blogin muutama kuukaus sitte ja sen jäkeen oon ollu ihan koukussa (jos näin voi sanoa).
    Kommentteja en ol osannu jättää, kos järkeviä sanoja (varsinkaan Turun muteella) on vaikia löytää ;/
    Itkeny oon kerran jos toisenki ja näin kävi myös siskolle ja mun äiteelle... Jotenki iän myötä kuolema on alkanu pelottaa enemmän ja enemmän. Ikääntyneen, sairaan ihmisen kuoleman hyväksyn mukisematta, vaikka siinäki on aina oma kaipuunsa. Nuoremman ihmisen kuolema koskettaa taatusti enemmän ja oman lapsen menetystä en haluais ees ajatella. Kuitenki jostain syystä asia tulee ajatuksiin joskus, haluun sitä tai en. Joskin se on toisaalta hyvä asia, koska nyt muistan ehkä rakastaakki päivittäin enemmän.
    Sä osaat kertoa kaiken niin hienosti ja kauniisti ja hyvä niin, uskon, että kirjottaminen on auttanu todella paljon.
    Siskon kans ollaan ihasteltu näit kaikkii sun ottamii aivan ihanii kuvii...(ii-ii-ii, et tää murre onki nättiä) ;)
    Jatka samaan malliin ja pidä ittestäs huolta :) Uskon, että sä nouset viel tukevasti jaloilles jonaki päivänä :) Voimia ja haleja =)

    Jaa nii ja Piikkiöstähä mää olen 8D Oikia Turkulaine alunperin, mut saanu ny sukat jalkkaa :)

    VastaaPoista
  26. hei ystäväni, lohdutuksen pieni sana ja lämmin halaus sinulle taasen täältä kaukaa,
    voimaa ja jaksamista arjen keskellä sinulle toivon, ja sitä me kaikki joskus tarvitaan, kirjoituksiasi ja kauniita kuvia on aina ilo lukea ja katsella, kunpa pikkuisenkin tästä lohtua ja voimaa taas saisit<3
    lämpimin terveisin jo tuttu päivi

    VastaaPoista
  27. Olen vieraillut blogissasi säännöllisesti jo vuoden verran. Monesti olen aikonut kommentoida, mutta sanat ovat olleet hukassa. Olen kuitenkin mielessäni toivonut sinulle voimia. Joka kerta olen myös ihaillut kauniita kuviasi, joita on ilo katsella. Kaunista syksyn jatkoa toivotellen 28-vuotias neitokainen Pohjois-Pohjanmaalta!

    VastaaPoista
  28. Ajauduin sivuillesi aikoinaan sisustusjuttuja etsiskellessäni. Monesti olen yrittänyt kommenttia jättää, jotenkin ilmaista olevani ajatuksin ja rukouksin kulkemassa rinnalla- vaikkakin anomyyminä vierailija-kasvottomana kulkijana. Jotenkin vaan "oikean" tuntuisia sanoja ei ole löytynyt, joku toinen on osannut sanoa juuri sen mitä itsekin ajatteli sanoa. Meitä on varmasti monia, jotka eivät saa sanoja ulos, mutta silti ajatuksissa lähettävät sinulle ja läheisillesi voimia. Kauniit, taiteelliset käsityöt, asetelmat ja kuvat tekevät päiväkirjastasi herkän, puhumattakaan kirjoituksistasi. Tätä lukiessa tulee olo, että haluaisi kääriä jotain särkyvää pehmeään pumpuliin, eikä koskaan enää antaa yhdenkään kolhun uhata sitä. S.A.

    VastaaPoista
  29. Syys terveiset tiinalta helsingistä ja paljon voimia edelleenkin!!!

    VastaaPoista
  30. Kauhajoen tapahtumien jälkeen olit heti mielessäni. Ajattelin, miten suru nousee varmasti rankemmin päälle jälleen.
    Rukoilin sinulle ja perheellesi voimia!
    Sari Turusta

    VastaaPoista
  31. Hei Titti!
    Käyn lähes päivittäin katsomassa blogiasi. Blogisi on mielestäni erittäin kaunis ja osaat todella kauniisti kirjoittaa vaikeasta asiasta, kuten läheisen kuolemasta. Lähipiiristäni yksi nuori menehtyi jo yli 10 vuotta sitten, mutta on edelleen mielessä päivittäin... Käyt läpi juuri niitä samoja asioita ja tuntemuksia,kuin itsekin silloin... Suru on edelleen läsnä, mutta on jo muuttanut muotoa. Rakkaat ihmiset ympärillä auttoivat jaksamisessa. Halaus ja voimia sinulle.
    terkuin louhis Kanta-Hämeestä
    ps. Olen joskus aikaisemminkin kommentoinut tänne...

    VastaaPoista
  32. Hei!Olen seurannut blogiasi kauan ja vierailen sivuillasi usein.Sinulla on kauniita kuvia blogissasi,joita ihailen!:)olen neljän lapsen äiti kainuusta

    VastaaPoista
  33. Hei Titti! Blogiasi olen vuodatuksesta asti seurannut, harvemmin olen mitään kommentoinut.
    Toivotan sinulle hyvää syksyä, vaikka elämä varmasti tulee olemaan raskasta ja erilaista.

    Välimatkaa meillä tuskin on montakymmentä kilometriä, Läntiseltä - Uudeltamaalta kun olen :)

    VastaaPoista
  34. Sykähdyttävää...
    kaunista kun miehesi kulkee kirpputorilla kanssasi ja että hän löytääkin sieltä yhteiseen kotiinne.
    Me kun menemme yhdessä, niin hyvä kun löydän miestäni:)
    Asetelmasi oli kaunis ja rauhallinen, josta minä pidän paljon, se vaan saa hengitykseni kulkemaan tasaisesti.
    Hetki hetkeltä me kuljetaan eteenpäin yksin ihminen on heikko, mutta siteet toisiin ihmisiin vahvistaa...
    Lämpimin ajatuksin, olet mielessäni.

    VastaaPoista
  35. Hei!
    Minäkin haluan jättää sinulle viestin. En muista olenko sitä aikaisemmin tehnyt.
    Löysin blogisi ihan sattumalta joitakin kuukausia sitten ja käyn sitä usein lukemassa.
    Olet kokenut suurimman menetyksen mitä me äidit voimme vain kokea.
    Ja tämä Kauhajoen tragedia nostattaa varmasti monenlaisia raskaita ja ahdistavia muistoja, ajatuksia ja tunteita pintaan.
    Itse menetin rakkaan isäni vuosi sitten. Saattohoidimme hänet kotona ja hän sai lähteä pois omassa sängyssään meidän läheisten saattelemana. Surun tie on pitkä ja raskas. Arki armahtaa neljän lapsen äitinä, mutta sitten taas tulee niin suunnaton ikävä ja kaipaus.
    Voimia sinulle ja koko sinun perheellesi täältä Pohjanmaalta.

    VastaaPoista
  36. Sinä rakas Titti!!!
    Meitä on niin monta,
    jotka kuljemme rinnallasi ajatuksin,huokauksin,rukouksin!!!
    Tuntevia,rakastavia ja herkkiä ihmisiä on tienoot täynnä täällä Blogistaniassakin~uskotko?!!!=O)
    Täällä moni käy sinua katsomassa ja toivomassa sinulle koko sydämellään voimia ja jaksamista!!!
    Kannatelkoot ne hiljaiset huokaukset,lempeät ja sanattomatkin ajatukset sinua
    aina vain!!!
    Rutistus ja hymy
    minulta sinulle!!!<3<3<3

    VastaaPoista
  37. Hei Titti !
    Täällä sinun blogillasi käyn ihan päivittäin, mutta aina en ehdi kommentoimaan.
    Joka päivä olet mielessäni ja tunnen suurta myötätuntoa ja lähetän ajatuksin voimia sinulle !
    Jälleen täältä löytyy niin kaunista ja herkkää, joka aina oikein herkistää minunkin mieleni.
    Lämpöiset terveiset ja halit lähetän täältä Ruotsista Gävlestä.

    VastaaPoista
  38. Titti!

    Löysiessäni ihan sattumalta ihanan blogisi, olen käynyt blogissasi lähes päivittäin. Blogisi on kokonaisuudessaan niin kaunis ja herkkä kaikin tavoin.

    Lämpimin ajatuksin

    Salaisen puutarhan emäntä

    VastaaPoista
  39. Hei Titti!
    Olen vasta muutama viikko sitten "vahingossa" löytänyt blogisi ja selasin läpi aikaisemmat kirjoituksesi, jossa kerroit traagisesta onnettomuudesta perheessäsi. Haluan siunata sinua ja rakkaitasi surussanne ja lohduttaa Isän sanoilla: "sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret" Hänen rakkautensa ympäröiköön teidät perheenä ja antakoon voimia päivittäin.

    On ollut virkistävää katsella ihania kuvia tekstien kera ja saada itsekin intoa kodin kaunistamiseen.
    t. Anja Pohjois-Pohjanmaalta

    VastaaPoista
  40. Titti, terveisiä lähetän minäkin. Tänään ei taas oikein mikään tule ulos "suusta", mutta tiedät kyllä, että sanoisin jos taas saisin sanottua :-)

    Toivottavasti kirja on muuten oikeasti mieleinen! Kohta lähtee uusi paketti matkaan... Kovasti kauniita ajatuksia toivon sinulle!

    terveisin Augustin Hannis

    VastaaPoista
  41. Halauksia edelleenkin! Katja

    VastaaPoista
  42. Olen sinua halunnut muistaa. Joskus olen jotain raapustellutkin blogiisi. En tiedä, olenko löytänyt yhtään lohduttavaa sanaa. Sinut rukouksiini sulkien, Himmeä helmi pääkaupunkiseudulta

    VastaaPoista
  43. Olen vanha vierailija sivuillasi.
    Kauniit kuvasi ja taitavasti tehdyt
    työsi ilahduttavat aina.Vointeja
    sinulle syksyyn.
    Terv.Päivi Lohjalta

    VastaaPoista
  44. Olen minäkin sinun blogia pitkään jo lukenut, mutta on vaikea kommentoida, joskus tuntuu ettei osaisi sanoa mitään ja joskus tuntuu että sanoisi liikaa. Lähipiirissä on paljon lapsen menettäneitä äitejä, isiä, veljiä ja sisaria jokainen heistä on liikaa. Niin moneen perheeseen ei lapsi tule viikonlopuksi kotiin opsikelupaikkakunnalta Kauhajoelta... suuri suru on monien läheisten sydämissä kun on meidän vieraidenkin. Silti on eteenpäin elettävä, silti on voima jostain saatava, hetki hetkeltä mutta eteenpäin, huomiseen.
    Levollista unta, hyviä hetkiä, onnellisia muistoja... puhu ja itke, ne varmasti auttavat!

    VastaaPoista
  45. Olen saanut paljon Sinulta ja blogiltasi. Sen kauneus ja rauhallisuus ovat minua paljon puhutelleet samoin miten kerrot menetyksestäsi ja omista voimistasi. Olet antanut monelle paljon oman surusikin keskellä. Toivon Sinulle ja perheellesi voimia elämän jatkuessa.
    Terveisin jalavan varjosta pohjoisesta Suomesta

    VastaaPoista
  46. Hei Titti!
    Useasti tuntuu, että elämä on niin epäreilua. Joutuu kohtaamaan mittavia tragedioita, joiden alle tuntuu tukehtuvan.
    Ja kuitenkin elämän on jatkuttava - kaikesta huolimatta ja jatkuuhan se toki. Matkaamme mukaan kulkemaan jää muistoja eletystä elämästä ja tapahtumista - elämän koko kirjo.

    Surun keskellä tuntee olevansa niin yksin, unohtaen, että kanssasisaria, menetyksiä kokeneita on paljon.

    Lämmöllä
    Nina "Hahtuvan heijastuksesta"

    VastaaPoista
  47. Hei!

    Taas kurksituksella blogissasi. Ihanat nuo luistimet - tulee itselle niin saamaton olo kun en mitään koristeita saa tänne kotiin laitettua. Usein mietinkin, minkänäköinen kotinne on, kun niin aktiivisesti teet & keksit & löydät kaikkea uutta kotiinne.

    Terveisin ja voimia toivottaen,

    Terhi Sveitsistä

    VastaaPoista
  48. Hei, minäkin olen jo jonkin aikaa lukenut blogiasi ja harvoin olen puumerkkini jättänyt, mutta lukiessani toivonut Sinulle kaikkea hyvää ja voimia! Kauniita kuvia!-Sanna-

    VastaaPoista
  49. Minä olenkin usein viestiä jättänyt vaikka vain pienin sanoin, aina ei ole sanoja ollenkaan - niin toivoisi että voisi hiukan jakaa tuskan taakan painoa... Periferiani sijaitsee pohjois-Satakunnassa, kolmen maakunnan rajalla ja nimelläni olenkin kirjoitellut.

    VastaaPoista
  50. Osauduin blogiisi joskus viime huhtikuussa. Nyt en kyllä muista mitä kautta. Laitoin saman tien
    blogisi kirjanmerkiksi. Elikä olen vieraillut sivuillasi aina blogikierroksella, vaikken olekaan suinkaan aina jälkeä jättänyt. Sydämestäni olen pitkin kesää toivonut, että jostakin olisit saanut voimaa kirjoittaa tunnoistasi.

    Olen kotoisin Etelä-Savosta. Opiskelut toivat Helsinkiin ja sille tielle jäin. Kolmihenkinen perheeni asuu pääkaupunkiseudulla. Poikamme on lukiolainen (samaa vuosikertaa kuin kuopuksesi).

    VastaaPoista
  51. Syksyset terveiset tulin minäkin jättämään. Olen lueskellut blogiasi aluksi satunnaisesti, sittemmin säännöllisemmin. Olen Sarastusta ja blogini löytyypi osoitteesta www.saka.vuodatus.net

    Voimia jaksamiseen.

    VastaaPoista
  52. Syksyinen tervehdys keski-pohjanmaalta. Olen vieraillut blogissasi usein kuitenkaan rohkeuteni ei ole riittännyt kommentoimaan tai sanoja ei vain ole ollut. Voimia sinulle:)

    Karita

    VastaaPoista
  53. Hei Titti!
    Minäkin täällä säännöllisesti pistäännyn, vaikken niin usein jälkeä itsestäni jättänyt ole. Ajatuksissa olette olleet ja ihastellen olen katsellut oman käden tuotoksiasi ja kauniita kuviasi.
    Valoa pimeneviin syysiltoihin, toivottelee Anne

    VastaaPoista
  54. Hei!Olen jonkun aikaa lukenut blogiasi ja pari kertaa jotain kirjoittanutkin. Sanoja on vaan niin vaikea löytää..... Kuvasi ovat todella kauniita ja mukavaa kun jaksat kirjoitella myös. Itse olen neljän ihanan lapsen äiti (30,26,18 ja 7v.) Etelä-Savosta.
    Mukavaa viikonloppua!
    Terveisin Helena

    VastaaPoista
  55. En muista olenko kommentoinut mitään aiemmin, mutta olen seurannut blogiasi suunnilleen viime huhtikuusta eli siitä lähtien kun ylipäätään blogit löysin.
    Ihailen taitoasi luoda kaunista ympärillesi, kaikesta ikävästä huolimatta.
    t. Riikka Hämeenlinnasta

    VastaaPoista
  56. Joka päivityksen olen käynyt lukemassa, mutta kommenttia on ollut hirmu vaikea jättää... Ehkä oma elämäntilanne on ollut sen verran herkässä tilassa ettei ole oikein uskaltanut asioista keskustella ts. kaikki itkettää, ilot niinkuin surutkin.

    Kuitenkin, kaikesta huolimatta, toivon todella paljon voimia sinulle tuleviin päiviin :)

    VastaaPoista
  57. Niin ja jos haluat blogissani käydä vierailulla niin se löytyy osoitteesta luosu.vuodatus.net

    VastaaPoista
  58. Hei!
    Muutaman kerran olen käynyt kauniissa ja koskettavassa blogissasi. Toivon sinulle voimia tulevaisuuteenkin. Terveisin Tarja etelä-pohjanmaalta.

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥