sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Sunnuntain supinoita...

Tänään oli taas normaalia vaikeampi aamu; -joka päivä joudun heräämään tähän todellisuuteen... Rakasta Esikoistani ei enää ole! Se on jotakin jota en vieläkään täysin voi ymmärtää vaikka hänen poismenostaan onkin jo hiukan yli vuosi. Tosin se on hyvin lyhyt aika tällaisessa asiassa. Ja yhä minusta tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen...
Se tuska ja ahdistus kun aamulla herätessäni ensimmäinen ajatukseni on, että voiko tämä olla totta, -se on jotakin sanoinkuvaamatonta!

Mies oli noussut jo paljon ennen minua ja oli autonpesu puuhissa. Jäin itsekkin heti aamusta ulos, laitoin pavuille sekä krassille tukilankoja, mies laittoi -jo viime vuonna ostamani- enkelipatsaan altaan reunalle. Laitoin sen ympärille kiviä ja kiertelin pihassa katselemassa ja kuvaamassa.
Onneksi mies oli jo ulkona, tuli minunkin jäätyä touhuilemaan jotakin, nii
n sain pieneksi hetkeksi ajatukseni muualle...
Sillä aikaa kun mies vielä vahasi auton, menin minä laittamaan hedelmäistä aamiaista, jonka söimme terssilla.




Tässä kuvakollaasissa kuva eräänä päivänä tekemistäni luomu viljapihveistä. Valmista kuiva-ainetta johon lisätään vain vesi. Olen näitä aiemminkin laittanut, -seuraavalla kerralla laitan sekaan varmaankin sieniä. Perjantai-iltana istuimme terssilla kynttilän valossa punaviiniä nauttien. Ja aivan kuin jo pieni aavistus syksyn saapumisesta oli aistittavissa viilenevässä illassa...




Muutama kuva aamulla kasvihuoneesta. Ensimmäinen tomaatti punastumassa., ruusukin on viihtynyt koko kesän hyvin kasvihuoneessa, basilika on vasta äskettäin viety s
inne. Ihastuttava kruunu on Riitalta.



Meillä on täällä menossa pienimuotoinen taistelu, -me vastaan hiiret ja myyrät!! ;-)
Nämä "ystävämme" taitavat -ikävä kyllä- olla voiton puolella! Suojasimme kasvimaat aid
alla pupujen varalta, -mutta hiiret (tai myyrät) ovat syöneet kaikki neljä kukkakaalin taimea, parsakaalin taimia toinen mokoma, -niitä on vielä kaksi jäljellä- ulos laitetut oma kasvattamani tomaatintaimet (onneksi niitä on vielä kasvihuoneessa), vanhassa emalipotassa olleet orvokin kukat, miljoonakellon kukkanuput, ruukkuihin laittamistani metsämansikoista puolittain punastuneet mansikat...!!! Kyllä alkaa pikkuhiljaa mennä ilo kasvattamisesta...
Perjantai-iltana mies laittoi hiirenloukkuja, -ja ensimmäinen jäi satimeen eilisiltana.
Pari loukuista olivat pienen laudanpätkän päällä, ja lauantai aamuna kun menin katsomaan niin siellä hiiri-herra istui samalla laudalla itseään sukien... Nauroin miehelle, että hiiri kiitti kun laitoit hänelle oman "terassin", jossa kuivatella aamukasteesta märkiä varpaitaan
... ;-)

Nyt viikonloppuna olisi ollut Billnäsin Antiikkimarkkinat... Olimme siellä viimevuonna, mutta se oli niin pian Esikoisen poismenon jälkeen, etten osannut oikein nauttia. Nyt olin kovin odottanut näitä tämänvuotisia, mutta lauantai aamuna alkoi tuntua siltä että ei. En halua sinne tungokseen. En jaksa sitä! Niinpä ehdotin miehelle, että vaihtaisimmeko antiikkimarkkinat kirpputori käyntiin.
Kävimme siis Salossa kirpparilla. Kotimatkalla kävimme syömässä täällä lempipaikassamme.

Tässä joitakin pieniä löytöjä Salon kirpputorilta, -kaikki muut paitsi tuo risti joka on Riitalta.
Tuo hopean värinen ruokakello näkyy myös tuolla ylempänä kuvakollaasiss
a jossa on tämän aamuinen hedelmä aamiaisemme. Noita lokerovateja minulla on jo jokunen... Tuo vasemmassa alakulmassa näkyvä lokerovati on sellainen että kulhot ovat erillisiä, niitä on kolme. Hintalapussa luki Riihimäki, mutta itse en osaa sanoa onko Riihimäen Lasin. Kaunis joka tapauksessa.



Tällaiset kauniit punalasiset kulhot löysin kaupunkimme keskustan pieneltä kirpputorilta. On erään ompelukoneliikkeen alakerrassa. Punainen ei ole minun värini, -nykyisin enää edes jouluna, mutta tuo kaunis metallinen koriste reunus sai minut nämä ostamaan. Eiköhän näistä joskus jouluna jotakin syödä. ;-)



Lopuksi vielä kuva viikolla tekemästäni Louhisaaren simasta. Etiketitkin tein! =)
Edellisen kerran tätä on juotu viime vuoden keväällä Esikoisen muistotilaisuudessa...
Äitini teki sitä, -on hyvä kesäjuoma, ja Esikoinen piti tästä kovasti...


12 kommenttia:

  1. Hei- en tunne sinua mutta luettuani tekstisi tuli niin voimakas tunne, suru, ja halu sanoa jotakin mutta mitä - en tiedä. Teillä on varmaan suuri tukiryhmä jne mutta haluan silti sanoa että jäit ajatuksiini kertomuksellasi <3 Iloa jokaiseen päivään ja suru kuuluu myös elämään, halauksin Anne

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia jälleen! Ompas teillä jo hämärää illalla... Ja hienoja löytöjä olet tehnyt. *Halaus ja rutistus sinulle*

    VastaaPoista
  3. Täällä viihtymässä, hetken pysähtymässä, halauksen lähettämässä ja vain voimaa.
    Ilona

    VastaaPoista
  4. Kauniita asioita jälleen kuvissasi!
    Hedelmäinen aamiainen on aivan mahtava alku päivälle.
    Asetat kaiken niin kauniisti esille.
    Tomaattisi näyttävät muhkeilta ja varmasti maku on niissä makoisa.

    Lämpöä päivääsi Titti!

    VastaaPoista
  5. Olen jonkin aikaa blogiasi lukenut. En tiedä, mitä esikoisellesi tapahtui, mutta haluan toivottaa jaksamista surussasi. On varmasti vaikeaa kun rakas lapsi on mennyt pois, mutta jälleennäkemisen riemu on jonain päivänä suuri. Halaus sinulle.

    VastaaPoista
  6. Anttiikkimarkkinat olisivat varmasti mielenkiintoisia, mutta hinnat aika korkeat...Hyvä, että jaksasit lähteä kirpputoreille, niin ihania löytöjä teit!
    Odotan nyt ihanaa pussukkaa ;).

    Halit sinulle!
    Nicole

    VastaaPoista
  7. Hei Titti,
    Kerrot ja kuvaat elämästäsi todella kauniisti. Liikuttuneena lueskelin tekstejäsi taakse päin.
    Sinussa on erityislaatuista vahvuutta myös...jaksat nähdä kauneutta ympärilläsi ja luot sitä taitavasti itse.

    Suuri halaus sinulle ja voimia arkeen.

    VastaaPoista
  8. Voi, kuinka ihastuttavia kuvia olet meille jälleen laittanut! Kylläpä sinä katat todella kauniisti, oikeinhan tässä nälkä ja jano tuli...;) Ja tuo hiiritarina oli hauska;D

    Sinulle lähetän voimia ja halauksen ja Taivaan Isän siunausta, enkeleitä vierellesi!!!!

    VastaaPoista
  9. Miten kauniita kuvia!
    Harmi että myös pienet tuholaiset ovat löytäneet teille.

    Lämmin halaus sinulle, ja voimia kohdata surun aaltoja.

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥