lauantai 27. maaliskuuta 2010

Sydänlämpöiset kiitokset...

Minä todellakin haluan koko sydämestäni kiittää kaikkia teitä!
Jaksatte käydä ja kommentoida, lukijoitakin näkyy olevan jo yli 80...!!! Olen ihan hämilläni.
Kyselette minulta noita tekeleitäni, vaikka blogi-maailma on täynnä toinen toistaan kauniimpia käsitöitä... Välillä tuntuu etten jaksa, -mutta koska olen sellainen ihminen joka ei oikein osaa sanoa ei, -koska ei halua pahaa mieltä kenellekkään-, ja jolle se an
tamisen ilo on se suurin ilo, niin minä teen. Ja ennenkaikkea teidän pyyntönne ja toiveenne saavat minut edes jotenkin toimimaan... Se ystävällisesti ja päättäväisesti "pakottaa" minut pois sohvalta, pakottaa ajattelemaan muutakin kuin vain Lapseni menetystä...
Usein tehdessäni näitä töitäni, mietin mitä Esikoiseni sanoisi... Hän jaksoi aina kehua ja kannustaa minua (joka asiassa, ei pelkästään käsitöissä...) -se ei ollut vain: "Joo, tosi nätti, " vaan hän otti tekeleeni käteensä ja KATSOI sitä.
Jos hän olisi saanut elää, niin ehken edes näitä käsitöitäni näin paljon tekisi... Ei olisi aikaa kun olisi se normi työ ja kodinhoitoa yms.
En tarvitsisi tätä henkireikää enkä niin kipeästi niitä pennosia joita töistäni saa
n... Niin, raha on myös yksi syy. Kun en kohta kahteen vuoteen ole työssä ollut, niin tulotkin ovat sitä luokkaa... Ilman miestäni en olisi edes selvinnyt!
Näitä koristemunia on kovasti kyselty! Joudun -HALUAN- tehdä niitä vielä lisää, mutta kuten teille joillekkin laitoinkin sähköpostia niin ennen pääsiäistä en valitettavasti niitä teille saa. Materiaalia puuttuu ja niiden kuivuminenkin kestää muutaman päivän.
Mutta teitä ihanaisia se ei tunnu haittaavan, -jaksatte odottaa ja ilmoitatte ettei ole kiire, että voin tehdä ihan oman jaksamiseni mukaan.



Voi kuinka toivonkaan että Rakas Esikoiseni ei olisi menehtynyt, -että kaikki olisi kuten ennenkin... Antaisin mitä vain saadakseni hänet ja kaiken sen entisen takaisin...
Mutta kun se ei ole mahdollista niin näillä "eväillä" on mentävä, opeteltava -loppu elämäni- tätä uutta elämää...

Kyyneleet sokaisevat silmäni... Olin päättänyt etten täällä syvimpiä tuntojani kerro, -en sitä nytkään tehnyt, mutta pitkästä aikaa uskalsin "raottaa verhoani" sen verran että ajattelen ja annan kyyneleiden tulla. Kai se kiitollisuus mitä tunnen sitä kohtaan että te jaksatte minun -lapsensa menettäneen äidin- blogissa vierailla ja pitää siten minua "tolkuissani" tämän kaiken keskellä, herkisti nyt.
Moni on saattanut ajatella että voin jo paremmin, -no ehkä voinkin, mutta vain päällisin puolin. Tuska on ihan yhtä suuri, kipu yhtä kova, mutta en haluaisi si
tä edes ajatella ja yritän sen peittää. Sillä vaikka mitä tekisin niin ei mikään tuo Lastani takaisin...

Kiitos kun jaksoit vuodatukseni lukea... Nyt muihin aiheisiin...

Mainostan näitä Lidlistä ostamiani kauniita valkoisiua herkkuja; -bournbonvaniljan makuisella valkoisella suklaalla kuorrutettuja manteleita.


Ja vielä pitää kehua tuota Huutonetin keskustelu-palstaa. Äidilläni on tällainen kaunis vanha Arabian kannu, josta siskoni ja minä turhaan olemme yrittäneet etsiä tietoa. Laitoin kuvia ja kyselyn tuonne Huuonetin keskustelun antiikki osastolle, eikä mennyt kauaakaan kun sain sitä kautta tietoja kannusta. =)


Mukavaa viikonloppua kaikille teille! Lämpimästi teitä halaan...

Jossakin vaiheessa kevättä pidän pienen arvonnan, voidakseni edes jotenkin osoittaa kiitollisuuttani.

21 kommenttia:

  1. Voi Titti kyyneleet ne täälläkin sumentavat silmäni, ymmärrän ettei noin suuresta menetyksestä voi koskaan toipua mutta aika, kuten sanotaan hiukan arpeuttaa.Itsellänikin on tuo askartelu henkireikä,en ole ollut neljään vuoteen työelämässä,olen puolieläkkeellä ja toimeentuloni on mitätön enkä pärjäisi ilman miestäni.Halaus ja rutistus sinulle koita jaksaa <3

    VastaaPoista
  2. rakas ystäväni,
    lämpimät ajatukset ja voimaa antavat halaukset sinulle:)
    olenkin ajatellut että jotain myönteistä noissa tilauksissni on, saat mielekästä tekemitä ja ajatukst muuttavat suuntaansa, ainakin hetkeksi...
    suloista huomista sunnuntaita sinulle!
    lämpimästi
    päivi

    VastaaPoista
  3. Hei Titti!

    Käsityösi ovat kauniita ja koristemunat yli ihania!!

    Pakettia odotellen=)

    Karita

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle Titti:-)) Oikein mukavia askarteluhetkiä!

    VastaaPoista
  5. Kyyneleitä valui täälläkin! Voimia!

    Kauniita ovat munasi! Olisivat ihania huvilalle, mutta eipä sinne taida pääsiäiseksi päästä. Herkulliselta kuulostivat myös mantelit, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  6. Aina vaan yhtä koskettavat mutta silti ihanat juttusi vetävät puoleensa :) soittelen ensviikolla kun olen lomalla :) T.Mia

    VastaaPoista
  7. Hei Titti,
    uskonpa, että täällä me ymmärrämme jokainen tuskasi. Eikä minulla ainakaan ole mielessä ettetkö kärsisi joka hetki.
    Äitinä ainakin sen voi vaan kuvitella miltä sinusta tuntuu.

    Minusta on kuitenkin aivan hatun noston arvoinen paikka sinulle kun jaksat täällä olla kanssamme.

    Ja ajatteleppa - tämä on kuitenkin sellainen purkautumispaikka sinulle.
    Ja tulee vähän muutakin ajateltavaa pakostakin elämääsi.


    Olet antanut meillekkin hurjasti omilla kertomuksillasi. Kun on vaikeaa itsellä niin lukiessani sinun tarinaasi täällä jotenkin sitä mitoittaa omat ongelmansa ja vaikeutensa uudelleen...

    Nuo sinun kauniit munasi ovat niin ihania, että tekisi mieli tilailla lisää... nythän minullakin on ne esillä ja tykkään satasella niistä.

    Kiitos Titti sinulle kun olet kanssamme ♥

    VastaaPoista
  8. Hei Tintti- löysin luoksesi ainosofian blogista...Perhettänne on kohdannut suuri menetys. Kirjoitat todella liikuttavasti...ja niin kostettavasti, pistää ajettelemaan elämän rajallisuutta. Sisustuksesta, askartelusta jne huokuu tunnelmallisuus, kiitos että jaat kanssamme tämän kaiken! Tulen toistekin, mukavaa lauantaita ja huomista Palmusunnuntaita. t, Anne

    VastaaPoista
  9. Tervehdys Titti!

    Kirjoitat todella aidosti ja koskettavasti. Mielestäni on vain hyvä että edes vähän pystyt kertomaan tuntojasi täällä blogissakin!

    Voit ja saat kirjoittaa omien tuntojesi mukaan vaikka ne olisivat miten murheellisia.
    Toivon sinulle enkelin siipien hellää hipaisua ja
    hyvää pääsiäistä!

    Sinua halaten Liisa

    VastaaPoista
  10. Kirjoitat asioistasi niin kauniisti ja kuvasi ovat todella kauniita! VOimia sinulle kovasti!!

    Blogissani on sinulle jotain kivaa :)
    Ihanaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
  11. Kiitos samoin hyvää viikonloppua myös sinulle!
    En tiennytkään että Huutonetissä on tuommoinen palsta, kiitos vinkistä.

    Ja kyllä jokainen varmasti ymmärtää kuinka lähellä pintaa suru vielä on, ja kuinka helposti se valtaa mielen.
    Mutta päivä kerrallaan selvitään eteenpäin.
    Lämpimiä ajatuksia sinulle!

    VastaaPoista
  12. lämmin halaus Titti<3
    kuvasi ovat todella kauniita...ehkä niissä näkyy rakkaus esikoiseesi..

    VastaaPoista
  13. Koska käyn samaa tuskaa kuin sinä, on myös tuttua tuo loppuelämän pohtiminen, miten sen jaksaa, kun suru on aina mukana. Sinä olet purkanut suruasi kauniisiin asioihin, käsitöihin, tekemisiin. Minä purkanut puhuen, vääntäen ja kääntäen asiaa, joka silti pysyy siinä: kaipuu.

    Valoa sinulle sinne!

    VastaaPoista
  14. Käsityösi ovat tosi kauniita ja postauksesi on koskettava.

    Ps. Kuvasi ovat kauniita, niitä selailen aina välillä täällä käydessäni.

    Lämpöinen halaus.
    Lennu

    VastaaPoista
  15. Voi, kuinka kauniita töitä oletkaan tehnyt! Olen kurkkinut tänne aina silloin tällöin ja aina yhtä ihastuttavaa katseltavaa on vastassa. Upeita kuvia! Voimia Sinulle tähänkin kevääseen!

    VastaaPoista
  16. Lämmin halaus sinulle Titti! Kyynelsilmin luin tekstisi... Voimia ja jaksamista sinulle Ystäväni <3
    Ja kiitos vielä kerran ihanasta paketista!

    VastaaPoista
  17. Titti rakas,

    minä käyn täällä ainakin aidosti siksi, että kaikki on niin kaunista - eikä täällä ole mitään turhaa. Ehkä kipeä menetys on saanut sinut näkemään, mikä elämässä on todella tärkeää - ja miten paljon turhaa. Minäkin haluaisin oppia näkemään sen. Nauttia elämästä ja pienistä lapsistani joka hetki. Jokainen hetki voi olla viimeinen. Onneksi sinulla on usko siihen, että taivaassa tapaat poikasi.

    Kevätauringon säteitä sinulle! Ja kiitos blogistasi!

    VastaaPoista
  18. Hei Titti!
    Minäkin käyn täällä katsomassa kauniita kuviasi ja lukemassa ajatuksiasi. Suru on aaltoliikettä, ja kääntää ihmeellisesti kuitenkin katseet elämään. Muistelit miten Esikoisesi kehui ja näki kaunista ympärillään - eihän sellainen häviä koskaan, ne hetket jotka saitte yhdessä elää. Aallot hiovat kivetkin sileiksi, anna surun tulla, vain niin sen kanssa voi elää. Siunattua ja rauhallista pääsiäisen aikaa sinulle ja perheellesi.Kiitos kauniista blogistasi! T. Lotta

    VastaaPoista
  19. HeipäHei:)

    Olet kohdannut varmasti kamalimman asian minkä ihminen voi kohdata...oman lapsen menetys.
    En voi edes kuvitella ikävän, tuskan ja ahdistuksen määrää...
    Ihan äärettömän paljon lähetän sinulle ajatuksissani voimaa ja energiaa!! Muista, että vahvuutta on uskaltaa olla heikko!
    Suuri ja Lämpöinen Halaus!!!

    VastaaPoista
  20. Terkuin, Riikka:)

    Tuli näköjään anonyyminä tuo edellinen viestini.

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥