Lahjuksia ja nukkekoti juttuja...

IHAN ENSIN HALUAN SYDÄMESTÄNI KIITTÄÄ KAIKKIA TEITÄ SANOISTA JA MYÖTÄELÄMISESTÄ TÄMÄN IKÄVÄN TAPATURMANI TIIMOILTA! ♥ 

Päivä kerrallaan on mentävä ja vaikka mieli on mustelmilla (kropasta ne alkavat pikkuhiljaa parantua) niin on vain pakko kestää tilanne. 

Aivan kauheaa kun mitään ei voi tehdä... No, vähän jotakin pientä olen koittanut (vaikka tiedän ettei saisi) ja käsivarsi on kipeytynyt entisestään. Mies on kyllä huolehtinut hyvin, mutta kun olen päivät yksin, niin tuntuu että "pää sekoaa" pelkästä olemisesta, siksi jotakin pientä koitan tehdä, mutta eihän mikään onnistu vasemmalla kädellä...

Kävelyllä olen vähän käynyt, mutta esim. metsään en uskalla mennä. Tasapaino on huono käden ollessa kantositeessä -ja jos kaadun niin... Hui, en uskalla edes ajatella.

No, -eipä tämä tästä valittamisesta miksikään tule. Käsittämätöntä tämä kyllä on... 

Tänään käytin ensimmäisen kerran kameraa. 

Kuvasin joitakin lahjoja. Sairaalan tuodut kukat jäivät kuvaamatta, mutta tuossa yhtenä päivänä veljeni vaimo piipahti tyttärensä kanssa (hän oli silloin Kööpenhaminassa kun minä olin sairaalassa eikä päässyt katsomaan, -veli kyllä kävi nuortensa kanssa ja toivat ruukkuruusun, -joka odottaa kasvihuoneessa ruukkuun/maahan istuttamista). Sain siis veljeni vaimolta kauniin kukkakimpun.

kuvat suurenevat klikkaamalla.

 

Olen tutustunut jo aika kauan sitten erääseen ihanaan naiseen joka on huutanut Huutonetistä ompeluksiani ja asuu samalla kylällä. Kun olin laitoshuoltajana työkokeilussa, niin näimme lähes joka päivä sillä hän työskentelee kirjastossa. Eräänä päivänä posti toi paketin ko. rouvalta, -ja kuulkaa- liikutuin aivan kun sen avasin; -hän oli halunut minua piristää ja lähetti ihanat sukat kera kortin toipumis ja kesän toivotuksineen.

Aivan käsittämätöntä, että ihmiset haluavat muistaa ja lohduttaa (niinkuin olen kirjoittanut täysin tuntemattomien blogini lukijoiden silloin tällöin tehneen). 

Jos elämä tuntuukin potkivan päähän kun näitä ikäviä tapahtumia minulla on ollut, niin kyllä tuollainen ihmisten pyyteetön välittäminen auttaa paljon!♥ 

LÄMMIN KIITOS JOHANNA VIELÄ KERRAN!

Äitienpäivä oli ja meni, -minulle se oli erittäin raskas, sillä samana päivänä tuli 4 vuotta Esikoiseni menehtymisestä. Olen Kuopukselle sanonut ettei ostelisi minulle mitään lahjoja, sillä hän itse ja se että hän voi hyvin on paras lahja minulle. No, eihän hän siitä sanomisesta piittaa, vaan oli ostanut minulle kauniin Kermansaven aamiaissetin -sekä suklaata. Kortti oli ihana, -meillä kun on lapsuudestani asti ollut (ja on siis yhä) perheen kesken sellainen "inside juttu", että minä olen prinsessa! 

Onhan sitä muitakin lahjoja tullut tässä viimeaikoina, -mies kantaa lähes joka päivä kaupasta minulle suklaata tms. hemmotellakseen kun olen kipeänä kotona. Olen kyllä sanonut, että voisi jättää tuomatta, sillä kun en paljoa liiku niin jo ennestään suuri painoni nousee hurjiin lukemiin!!! Hyvää huolta hän minusta pitää. Joka aamu ennen töihin lähtöään keittää puuron jonka tuo eteeni. Eilen istutti ostamiani kasveja pihalle, ja olihan siinä hänen itse ostamiaan kukkasipuleita (gladiolusta, liljaa yms.)

Yhtenä päivänä tuli töistä sodastreamin kanssa ja nyt juomme "oma tekemää" kivennäisvettä. Niin, ja kesäkukkiakin hän on minulle tuonut.

Aamulla kun hän lähti tuttavansa luo autotallin teossa auttamaan niin pyysin ottamaan minulle esille nukkekodin sekä sellaisen omatekemäni "roomboxin", joka on tuolla työhuoneen hyllykön päällä ollut varmaan yli kaksi vuotta. 

Nukkekoti harastukseni alkoi vuonna 2005, jolloin tein erilaisia roomboxeja. Tässä kaksi jäljellä olevaa.

Ylin kuva on vuodelta 2005 valmistumisen jälkeen.

Sinisissä ruukuissa (kaksi oikean puoleista) on massasta itse tekemiäni kasveja. Myös muuri oikeassa reunassa on tekemäni.

Vaaleanpunaiset ruusut ovat tekemiäni.

Tuon "luonnonkivi" lattian olen tehnyt kananmunakennosta ja muistaakseni "sammal" on värjättyä sahanpurua.

Myös tämä vanhan merikarhun Jalmarin ja hänen kissansa Roosan roombox on tekemäni, tai oikeammin sisustamani. Ensimmäiset kuvat ovat vuodelta -05.

Jalmarin villapaita on äitini neuloma, farkut ja lakki ovat minun tekemiäni.

Seinällä Jalmarin omakuva. ;-)

Vuonna 2006 ostin kirpparilta hiukan huonokuntoisen Lundbyn nukkekodin jonka maalasin ulkoa päin ja sisustin huoneet. Nukkekoti on vielä tallella vaatehuoneessa, mutta kaikki huonekalut ym. olen myynyt pois.

Esikoisen menehtymisen jälkeen lopahti nukkekoti harrastukseni...

Vuonna 2009 ostin kuitenkin ihanan "kartanon" mutta sitä en ole yhtään laittanut. Mies sen silloin kokosi, mutta en ole saanut intoa tapetointiin yms. Monenlaista olen sinne kyllä vuosien saatossa hankkinut. Tässä osa niistä kuvattu kartanon/Villan ullakolla.

Toivotaan että nukkekoti harrastukseni saisi uutta tuulta siipiensä alle. Nyt kyllä odotan vain että pystyisin ompelemaan!! No, se ehkä sujuisi jotenkuten, mutta saksilla leikkaaminen ei onnistu!

IHANAA JA AURINKOISTA LOPPUVIIKKOA KAIKILLE, TULEE NIIN HYVÄ MIELI KUN JAKSATTE VIERAILLA TÄÄLLÄ JA KOMMENTTEJAKIN JÄTTÄÄ!

♥ VOIKAA HYVIN! ♥