torstai 25. kesäkuuta 2015

Väsymystä ja masennusta...

Hei taas kaikki ihanaiset!♡

Juhannus meni, -mukavasti ja rauhallisesti- kahdestaan kotosalla.
Iltapäivällä oli poutaa joten teimme vähän pihapuuhailuja.
Nautimme kuohuvaa ja mies loimutti lohta, minä tein katkarapusalaatin.
Lisäksi tietysti uusia perunoita ja kalatiskiltä savusiikaa + savupallasta.
Olin niin väsynyt kun aloitimme syömään, etten jaksanut kuviakaan ottaa.



Seuraavana päivänä mies teki meille suolaisen piirakan katkaravuista ja Caviartista.
[kuva kännykällä]


Minä olen ollut jotenkin äärettömän väsynyt...
Masennus nostaa taas päätään. Olen koittanut miettiä syitä noihin, mutta tokihan tiedän ettei niihin mitään yksittäistä syytä tarvita. Masennus on sairaus (jonka kanssa vaihtelevasti olen elänyt 17 vuotta) jolle ei itse voi mitään.

Poden huonoa omatuntoa kun en joka päivä jaksa; -on ollut päiviä jolloin olen niin väsynyt että olen torkkunut sohvalla koko päivän.
Tiedän ettei  huonosta omastatunnosta pitäisi kärsiä, sillä tämä ei ole tahdon asia, -tekisinhän minä vaikka mitä, mutta kun ei vain kykene eikä jaksa.




Silloin kun jaksan, teen vähän pihalla hommia.



Käyn metsässä kävelyllä ja kerään kotiin kukkia.





Juhannuksena mieheltä saamani ruusut ovat vielä näin kauniita.♡



Kun jaksan niin kokkaan.










Tänään olen siivonnut omaa työhuonettani, -kunpa saisin ompeluinspiraation pitkästä aikaa.

Kunhan jaksan käydä Visbyn kuvat läpi niin laittelen niitä tänne blogiini.
Ja jo jokinaika sitten lupaamani arvonta on kyllä tulossa... -kunhan saan aikaiseksi.






8 kommenttia:

  1. Itsekin vuosia masennuksesta kärsineenä tiedän mistä puhut. Kun ei jaksa niin ei jaksa, ja silloin pitää olla itselleen armollinen. Jaksat kuitenkin luoda kauneutta ympärillesi, sekin kohentaa kummasti mielialaa. Juuri nyt en ole masentunut, huomisesta en tiedä. Useita vuosia jo on tuo peikko kuitenkin pysynyt poissa. Toivon että sinullekin koittaa vielä aika, jolloin voit nauttia elämästäsi ilman tuota kutsumatonta vierasta. Aina on toivoa! Aurinkoa toivottelen!

    VastaaPoista
  2. Ei aina tarvitsekaan jaksaa ja kun tiedät siihen syyn, anna sille aikaa ja ole itsellesi armollinen! Luulen tietäväni mikä on olosi, vaikka en itse niin pahasti olekaan sairastanut...mutta sen verran tiedän että mukavaa se ei ole. Ihanaa että sinulla on ymmärtävä mies rinnallasi! Päivä kerrallaan ja sen verran kuin voimia riittää, tee kaikkea mikä tuntuu itselle mukavalta :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kirjoittanut mitään pahaa mutta halusin kuitenkin poistaa kommenttini..voimia sinulle ja jaksamista :)

      Poista
  4. Ei aina ole pakko jaksaa. Ihana postaus ja paljon paljon kauniita asioita. Voimahaleja sinulle.

    VastaaPoista
  5. Samaa sanon: Ei aina tarvitse jaksaa♥ Voimia♥

    VastaaPoista
  6. Samaa sanon minäkin: ei aina tarvitse jaksaa. Iso halaus:)

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥