torstai 19. marraskuuta 2015

Haastatteluni Kotilääkäri lehdessä...


Tällä viikolla ilmestyi Kotilääkäri lehti jossa oli toinen haastatteluni.
Seura lehteen tehdyn haastattelun ilmestymisestä en vielä tiedä.

Tyytyväinen olin molempiin juttuihin.

Tänään oli sitten vuorossa vielä neljäskin haastattelu...
Meidän paikallinen ilmaisjakelu lehti Länsi-Uusimaa Ilta pyysi minua Viikon vieraaksi.
Juttu ilmestyy ensi viikolla.
Aivan ihania toimittajia ja kuvaajat ovat olleet. Kuitenkin aihe on arka ja vaikea...

Tämän meidän pikkulehden toimittajan kanssa puhuimme, että jännä miten nyt tänä syksynä niin moni toimittaja on löytänyt Joulu Blogiini ja pyytänyt haastattelua, -olen kuitenkin viisi vuotta sitä kirjoittanut. Ehkä hyvä ettei ole aiemmin tämä tapahtunut, -en tiedä olisinko kyennyt haastatteluihin.







Eilen meillä piipahti vieraita, siskoni keskimmäinen tytär sekä vanhin tytär (kummityttöni) miehensä kanssa, -niin ja tietenkin keskimmäisen tyttären ihana koira Otto oli mukana. Otto kun niin tykkää Titistä ja Hessusta -ja tunne on molemminpuolinen!
Tytöt tulivat kuten he itse sanoivat, katsomaan että mitä kivaa "Titin Joulupuodista" löytyisi.
Tein aamupäivällä savulohipiirakkaa.




Minä ihastuin kovin tähän `pallollisen väriseen` kankaaseen ja siitä tehtyihin sukkiin.
Mies käyttikin minua tänään hakemassa vähän lisää kangasta, -jossa on muuten pellavaa.







Eiköhän se taas viikonloppuna vähän ompelukone surise!


7 kommenttia:

  1. Yhden haastattelun luin minäkin, mutta enhän minä heti tuntenut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, -tässä on nyt monessa eri lehdessä minun naamani näkymässä...

      Poista
  2. Mulla on kyllä sellainen olo, että ehkä ovat jo aiemminkin blogisi löytäneet, mutta tänä vuonna on varmasti selvästi havaittavissa muillekin kuin minulle, että olosi on muuttunut parempaan ja ehkä pystyt asiaa käymään lävitse. Onneksi osaavat olla hienotunteisia. Kyllähän näissä teksteissäsi on selkeä muutos iloisempaan ja valoisampaan suuntaan ollut tänä vuonna. Voimia vaan edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, -enpä tullut tuota ajatelleeksi. Ihan mahdollista tosiaan.
      Huomasin itse selvästi tänä vuonna syys-kesällä päässeni vähän etennpäin surussani!☺

      Poista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥