sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Syysaurinkoinen kotimme...

Minulla oli täällä keskiviikkona (vähän yli kaksi tuntia) toimittaja, joka teki henkilöhaastattelun Seura lehteen, ja reilun tunnin kuvaaja, -joka muuten oli "vanha tuttu", sama mukava mies joka hoiti myös Kotilääkärin kuvaukset.
Toimittaja oli tosi mukava ja hänelle oli helppo puhua, -mutta kyllä otti koville palata niihin muistoihin poikani onnettomuusyöstä ja elämään sen jälkeen...
Oli ns. takki tyhjä toimittajan lähdön jälkeen, päätä särki ja silmiä kirveli.
Väsytti mutta en pystynyt nukkumaan, oli jotenkin ihan "pöö-olo."
Vielä pari seuraavaakin päivää meni pää tyhjänä.
Huomasin paljon unohtaneeni asioita, mutta sen varmaan mieli tekee koska se kaikki on niin tuskaista. ja tekee kipeää...


Yhtenä päivänä oli kaunis aurinkoinen sää, -tai no onhan sitä ollut useampanakin- mutta yhtenä päivänä kuvasin.
Aurinko on niin alhaalla näin syksyisin että varjojen leikki sisällä on ihan erilaista kuin esim. kesällä.
En onnistunut vangitsemaan sitä ihan samoin kuin miten sen silmillä näin, mutta jotakin kuitenkin.

Näistä kuvista näkee aika hyvin tuon miten meillä keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat oikeastaan samaa tilaa kaikki.








































Hups, tulipa paljon taas kuvia, -kiitos jos jaksoit katsoa!
Kerta kiellon päälle, -tämä ja ylempänä näkyvä valkoinen on ostettu ihan Siwasta.



Ja tämä karvakasa sängynvaltaaja on meidän Leevi.






Suloista (ja ainakin meillä sateista) sunnuntaita sekä Isänpäivää.
Meillä tuli viikko sitten neljä vuotta isän poisnukkumiseta, -viides isänpäivä ilman isää.♡