torstai 19. elokuuta 2010

Vieläkö on kesää jäljellä...

Kiitos taas ihan hirmuisesti kommenteistanne, -niin omasta kuin miehenkin puolesta!
Vaikka hän minusta toisinaan on kuin kiukutteleva ja lapsellinen pikku-ka
kara (enkä usko olevan ainoa mies tuota laatua...) -niin taas maanataina töistä tultuaan yllätti minut!!
Makoilin sohvalla ja katsoin telkkua kun mies ojensi minulle uuden hienon teräksisen ruokatermoksen, -kertoi ostaneensa sellaiset molemmille. Hänellä oli toinen k
äsi selän takana, ja kysyin mitä sinulla siellä on, -ilman muuta oletin siellä olevan hänen ruokatermoksensa-
Sieltä hän kuitenkin ojensi minulle suoristusraudan... Minulla on luonnonkiharat hiukset ja nyt kun tämän uuden mallin kampaaja suoristi raudalla, niin mietin josko
itselleni sellaisen ostaisin. Mies teki sen siis puolestani!
Lisäksi hän toi vielä uuden sähkövispilän jossa on sauvasekoitin. Upouudet makuupussitkin vielä esitteli. Liikuttuneena halasin ja suukotin, -nauroin, että pitääkö tässä lähteä syksyllä retkeilemään... ;-) me kaksi mukavuuden haluista sohvaperunaako...!!??!

Sauvasekoitinta eräänä aamuna testasin (on minulla tehosekoitin, ja yksi toinenkin sauvasekoitin, mutta tuo uusi oli nopeasti esillä ja käytössä) tein mustaherukoista, banaanista ja Activia luonnonjogurtista smoothien.



Rippijuhlat menivät mukavasti, -aina se on yhtä haikeaa kun e
i Rakasta Esikoistamme enää ole. Illalla sain veljen vaimolta puhelimeeni kuvaviestin jossa tämä rippinuoremme laittoi yhtä rippiruusuistaan Taivaspoikamme haudalle... Silloin minulta pääsi lohduton itku!! Sitä kun oli kokopäivän yrittänyt olla itkemättä ettei se pilaisi muiden juhlintaa (äiti joka on menettänyt lapsensa, on hiukan vaikea asia monelle, sen olen saanut huomata näiden kahden vuoden aikana).
Nuorimies komeana liituraita puvussaan laittoi ruus
ua oman rakkaan serkkunsa haudalle...


Minä olen viettänyt tiistaista asti päiväni, iltani ja yöni itsekseni... T
ai no parina iltana on Kuopus piipahtanut ystävineen -eilen tulivat täytekakun kanssa kun meidän kissalla oli nimpparit... ;-)
Mies on työjuttujen vuoksi ollut pois kotoa, huomenna tulee. Ei
hän tämä mitään mukavaa ole ollut, -varsinkaan kun en saa mitään aikaiseksi! Aikaa olisi, muttei intoa eikä voimia.
Saan nykyisin mangneettistimulaatio-hoitoa tähän pääkoppaani. Eihä
n se auta suruun ja ikävään, ne on ja pysyy, -mutta minulla on suuri ja harras toive, että se auttaisi siinä, että mieli kohoisi sen verran että saisin jotakin aikaiseksi... Minä kun oikeasti olen aina tykännyt kotitöistä, siivoamisesta yms. mutta nyt en vain saa itsestäni mitään irti!!
Kaikilla kuulemma mangneettistimulaatio ei auta, mutta koska siitä ei ole sivuvaikutuksia, niin halusin kokeilla kun lääkäri sitä ehdotti.

Ompelut ovat oikeastaan lähes ainoat mitä edelleenkin jaksan jonkin verran tehdä.
Onneksi ovat aika kivasti tehneet Huutonetissä kauppansa. Varmaan saan monia blogini lukijoita kiittää siitä!! :)
Tuskin niinkään paljon ompelisin jollei rahan takia tarvitsisi. Jokainen centti kun on tarpeen...
Yli kahden vuoden kotona olo on "tehnyt tehtävänsä". Kyllä sitä usein miettii, että kunpa asiat olisivat niinkuin ennen. Voin kyllä sanoa, että olisin vaikka kuinka varaton, jos voisin saada Lapseni takaisin... •*¨*•.¸¸¸.•*¨*• Mutta se ei ole mahdollista, -n
äillä "eväillä" mitä nyt on, niin näillä on mentävä...

Huutonetissä näkyy olevan aika paljon samantyylisiä kuin mitä itsek
kin teen (sehän ei ole kiellettyä!!). En itse juurikaan katsele mitä siellä on, mutta kuulen aina silloin tällöin joltakin tutulta, että on ollut ihan kuin minun tekemiäni. Tunnistin sieltä muistaakseni ainakin yhden nimimerkin joka joskus huusi minun töitäni, ja myy nyt itse samantyylisiä... Tiedän kyllä että on ihan sallittua, eikä se minua mitenkään harmita, -ei minulla ole mitään yksinoikeutta tehdä juuri tällaisia. Sitä kun on tapahtunut vuosien aikana kaikenlaista, niin on nämä elämänarvot muuttuneet, -ei enää murehdi pikkuasioita. No, nyt kyllä joudun totuuden nimissä sanomaan, että hiukan mietin, että ostaako kukaan enää kohta sitten minun tekeitäni... ;)
Minulla on kyllä onni "omistaa" jokunen vakituinen asiakas, jotka kerta toisensa jälkeen haluavat tekeleitäni itselleen... Kiitos heille!

Laitanpa muutaman kuvan vielä tähän loppuun. Tekstiä jo tulikin... Liikaak
in!!
Huomaa, että olen ollut muutaman päivän yksikseni ja olo -tänään varsinkin- ollut taas pahasti pakkasen puolella...
Tuli vuodatettua nyt varmaan ihan turhia asioita...


Kasvihuoneessa viiniköynnös tekee ensimmäistä satoaan (sain kasvihuoneen sekä tuon viiniköynnöksen kesällä -08, Esikoisen poismenon jälkeen) Ei taida riittää enää kesää niin että nuo ehtisivät valmistua, vaikka vähän jo väriä ovatkin pintaansa saaneet.



Viimevuonna ostamani boysenmarja tekee myös vähän marjoja. Mahtavatkohan nämäkään ehtiä kypsyä...
Saisi vielä olla vähän kesää jäljellä... ;-)



Kasvihuoneessa elämäni ensimmäiset itse kasvattamani kurkut.




Kun mies oli kesälomalla, niin lähes joka aamu minun noustuani ylös hän oli tehnyt aamiaisen valmiiksi; puuroineen, voileipineen. Sitä kun tottui "passaamiseen", niin onpa kurja nousta nyt yksin kun ei olekkaan aamiaista valmiina... Nyt kuitenkin muutamana aamuna olen tehnyt itselleni herkku-leipiä. Tänä aamuna viimeksi, -Real täysjyväleipää; päälle oman maan salaattia, avocadoa, oman kasvihuoneen tomaattia, paprikaa ja kurkkua . Pinnalle vielä tuoreita yrttejä. Namm. Suosittelen!


Ja ruuassa pysyäkseni (vatsa murisee) kerron vielä eilisen reseptini. Äitini oli joskus jostakin kokki ohjelmasta bongannut tämän tyylisen, munakoisolla tehtynä. Minulla ei sitä tietenkään ollut, niinpä käytin keltaista kesäkurpitsaa. Ohjelmassa käytettiin jauhoja leivittämiseen, minä käytin seesaminsiemeniä. Eli kahden kesäkurpitsa viipaleen väliin viipale vuohenjuustoa, leivitys ja paistetaan öljyssä. Järjen käyttö ruuanlaitossa on sallittua ja suotavaakin, mutta minulla taisivat olla aivot nälkäisessä vatsassani, sillä jätin kesäkurpitsa viipaleet hiukan liian paksuiksi. Mutta hyvää oli; -täysjyväcouscousia ja omia vihanneksia lisänä.



Kai sitä pitäisi täksipäiväksi keksiä jotakin ruokaa... Nälkä on jo niin kova, että taitaa suuremmat kokkailut ja kikkailut tällä kertaa jäädä...

15 kommenttia:

  1. Ihania kuvia sinulla taas. Ruokakuvista tulee nälkä....
    Hienoa, että rippilapsi oli käynyt serkkunsa haudalla, todella kaunis ele. Ja ihan ymmärrettävää, että sinulla tuli itku, niin tuli melkein täälläkin.

    VastaaPoista
  2. Kivoja arjen pieniä lahjoja mieheltäsi :) Ja kyllä täällä myös silmät kostuivat kun luin rippilapsen vieneen ruusun serkun haudalle.

    Mulla on myös haaveena saada kasvihuone- kiva kun olit laittanu kasvihuonekuviakin :) Ja on vielä kesää jäljellä, mulla jatkuu maanantaina kesäloma vielä kahden viikon ajan ;-)

    VastaaPoista
  3. Kyllä toivoisin, että vielä olisi kesää jäljellä, mutta kai se on hyväksyttävä, että sieltä se syksy hiipii viileämpinä ilmoina, ihan selvästi.! Näyttääpä smoothie herkulliselta. Haikeana ajattelen serkkua, joka toisen serkkunsa haudalle rippiruusunsa asettaa. Niin kaunis on ele myös.

    Toivottavasti saisit tuosta hoidosta apua. Olen kyllä kuullut monesti magneettien hoitavasta vaikutuksesta.

    Ei kopioiminen ole kiellettyä, ei. Mutta jos ihan prikuulleen samanlaisen tuotteen tekee, niin se on vähän ikävää. Siksipä isot firmat lisenssioivat ja patentoivat tuotoksiaan.

    Ihanan näköisiä rypäleitä. Hassua ajatelle, että täällä meillä pohjoisessa kasvaa viinirypäleet. Saisikohan niitä jollain konstilla kypsytettyä? Tomaattejahan saa, mutta muista kasviksista/hedelmistä en tiedä. Tomaatteja meinaan itse uskaltaa laittaa ensi vuonna parvekkeelle kasvamaan.

    Se on oikeastaan hyvä, että ei ole kukaan passaamassa, sillä se kyllä myös passivoi ihmistä. Ja oletpa saanut itsekin aikaan herkullisen näköisiä tekeleitä!

    Näyttää tuo aurinko sittenkin vielä paistavan! Mukavaa loppuviikkoa!

    Paula

    VastaaPoista
  4. Hei Titti <3

    Voikun sinulla on ihana ja huomaavainen mies - vau!

    On sinulla mahtavat viljelykset siellä - toivottavasti ehtivät rypäleet kypsyä.
    Toivotaan tosiaan, että kesää olisi vielä jäljellä.

    Täällä nyt klo 19:30 vain 12.4 astetta ja viimeyönä oli +1... kukkasia saa kovasti olla peittelemässä. Mutta tämää kuuluu syksyyn.

    Voi hyvin!

    VastaaPoista
  5. Ompa sinulla ihana mies! Mukavilla asioilla sinua muistaa.
    Tuli aivan kyynellet silmiin, kun luin että rippilapsi oli käynyt serkkunsa haudalla... Voimia päiviisi sinulle Titti!

    VastaaPoista
  6. Onpas sinua hemmoteltu, olet kyllä sen ansainnutkin:-)) MInulla suoristusrauta nököttää kaapissa, en oikein osaa sitä käyttää:-(
    Paljon voimia sinulle Titti ja halaus<3

    VastaaPoista
  7. Ai ettet ole saanut mitään aikaan?
    Kasvihuone pursuaa herkkuja, ja jaksat kokata kaikenlaisia ihanuuksia.
    Noita kesäkurpitsapihvejä täytyy ehdottomasti kokeilla, kiitos ohjeesta.

    Ja juuri tuommoisia miehet ovat!
    Raivottuvia, ja sitten taas ihania.
    Me naiset emme suinkaan?

    Kyllä kesää vielä riittää rypäleille, minäkin toivon sitä omia seuratessa.
    Aurinkoa, valoa ja lämpöä päiviisi!

    VastaaPoista
  8. Ihana mies sinulla, kun piristää mieltäsi tuliaisilla.
    Kasvihuoneessasi kasvaa upea sato, nyt meillä on vaan ollut todella kylmiä öitä. Kurkut ja munakoisot eivät tykkää, elleivät saa suojaa tai lisälämpöä.
    Ihania ruokakuvia, ääh tulee nälkä:)

    VastaaPoista
  9. Ihana mies kertakaikkiaan!
    Kiitokset taas kivasta postauksestasi!

    VastaaPoista
  10. Voi miten ihana mies sulla! On se vaan ihanaa tulla hemmotelluksi, edes joskus :)

    Kivannäköinen blogi sulla, mukavaa sunnuntaita! :)

    VastaaPoista
  11. Moi, mun blogissa on sulle yks juttu :)

    VastaaPoista
  12. Hei, minunkin blogissani sulle ois yks juttu! :)

    VastaaPoista
  13. Mukava saada lahjoja.. se varmaan piristää ;D Kasvihuoneesihan on herkkuja täynnä. Oletko itse ommellut tuon pannumyssyn? Kannunkuva on kaunis.

    VastaaPoista
  14. Oi Titti, mitähän miehesi vielä keksiikin hiuksillesi,HI! Sinulla ihanat luonnonkiharaiset hiukset, voi ja oi näitä minun vääntelemiäni hiuksia moneen kertaan päivässä..ulos lähtiessäni ja sisään tultaessani..

    Voi mahtavat Onnittelut rypäleillesi, olisin ikionnellinen, jos saisin omaani edes jonkun rypäleen kasvamaan...en ole kyllä vielä yrittänytkään..ja nuo kurkkusi, ym.. makoisat onnittelut!

    Kaunis, niin kaunis et sana ei riitä tuo pannumyssyn kuva...et tiedä kuinka kauan katson sitä...kauan.

    Hyvältä näyttää ateriasi, mutta Titti hih! nyt sain juoman, joka on kaunis ja jota ei tarvitse kaataa karahviin!D

    Halaus Titti ystävälle!

    VastaaPoista
  15. Tuollaisen viinikeynnöksen A-Miniä istutti tänä keväänä omaan ihka uuteen kasvihuoneeseensa. Viiniköynnöksen kasvua on sitten seurattu porukalla ja hyvin se tuntuu juurtuneen. Rypäleitä kannattaa varmaan odotella parin vuoden kuluttua. =9)

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥