Toimittaja oli tosi mukava ja hänelle oli helppo puhua, -mutta kyllä otti koville palata niihin muistoihin poikani onnettomuusyöstä ja elämään sen jälkeen...
Oli ns. takki tyhjä toimittajan lähdön jälkeen, päätä särki ja silmiä kirveli.
Väsytti mutta en pystynyt nukkumaan, oli jotenkin ihan "pöö-olo."
Vielä pari seuraavaakin päivää meni pää tyhjänä.
Huomasin paljon unohtaneeni asioita, mutta sen varmaan mieli tekee koska se kaikki on niin tuskaista. ja tekee kipeää...
Yhtenä päivänä oli kaunis aurinkoinen sää, -tai no onhan sitä ollut useampanakin- mutta yhtenä päivänä kuvasin.
Aurinko on niin alhaalla näin syksyisin että varjojen leikki sisällä on ihan erilaista kuin esim. kesällä.
En onnistunut vangitsemaan sitä ihan samoin kuin miten sen silmillä näin, mutta jotakin kuitenkin.
Näistä kuvista näkee aika hyvin tuon miten meillä keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat oikeastaan samaa tilaa kaikki.
Hups, tulipa paljon taas kuvia, -kiitos jos jaksoit katsoa!☺
Kerta kiellon päälle, -tämä ja ylempänä näkyvä valkoinen on ostettu ihan Siwasta.
Ja tämä karvakasa sängynvaltaaja on meidän Leevi.
Suloista (ja ainakin meillä sateista) sunnuntaita sekä Isänpäivää.
Meillä tuli viikko sitten neljä vuotta isän poisnukkumiseta, -viides isänpäivä ilman isää.♡
Todella kaunis koti ja ihana Leevi!
VastaaPoistaMinulla tämä on ensimmäinen isänpäivä ilman isää. Isällä oli aina tapana kutsua isänpäivänä syömään omatekoista mansikkakkkua. Joskus rakkaatkin muistot tekevät todella kipeää.
Voimia sinulle!
Kiitos Sussi!♡
PoistaVoin kuvitella miten vaikea päiväsi on ollut... -voimia myös sinulle!
Itsekin tykkään mustavalkoisesta sisustuksessa ja sinä olet kyllä hyvin siinä onnistunut. Sekin on kivaa, että sama tyyli jatkuu tilasta toiseen.
VastaaPoistaIso kiitos Mervi!♡
PoistaUpeita kuvia kauniista kodista.
VastaaPoistaLämmin kiitos!♡
PoistaKyllä on kaunis koti !
VastaaPoista-päivi-
Iso kiitos Päivi!♡
PoistaKyllä teillä on kaunista! Ja aivan upea se kompassi siinä ruokailutilan edessä lattialla. Taidolla rakennettu ja sisustettu.
VastaaPoistaMä uskon, että muistoihin palaaminen oli varmasti todella tuskallista. Ne rankimmat asiat, kun ihminen tahtoo peittää ja unohtaa, jotta jaksaa taas seuraavaan päivään. Eikä oman lapsen kuolemasta selviä varmasti koskaan kokonaan. Vuosien myötä ehkä hieman helpottaa, mutta hieman kun pintaa raaputtaa se tuska sieltä kyllä löytyy ja pääsee valloilleen.
Voimia lähipäiviin!
Suuret ja lämpimät kiitokset Sari!♡
PoistaTalon edelliset omistajat jotka siis tämän rakensivat, olivat kovia purjehtimaan siitä tuo kompassi.
Kiva yksityiskohta ja kovasti on kehuja saanut.
Ei, -oman lapsen kuolemasta ei selviä koskaan.
Lopun elämääni opettelen tämän kanssa elämään ja vaikka suru on muuttanut muotoaan, niin ei se eikä ikävä mihinkään ole hävinnyt eikä häviä!
Hei Titti! Olet varmasti kirjoittanut poikasi onnettomuudesta näillä blogisivuilla, mutta olemme niin tuoreita tuttuja, että en tarinaa tunne. Seura-lehti pitää ostaa. Sinä olet urhea nainen, urhea äiti, sillä ei taida raskaampaa asiaa olla kuin oman lapsen menettäminen. Siitä selviäminen on pitkä tie. Ymmärrän, että tuo muisteleminen otti päälle.
VastaaPoistaTuosta muistoihin menemisestä kerron sen verran, että bonusminiäni (mieheni pojan vaimo) oli Konginkankaan onnettomuudessa, hän vammautui, mutta jäi henkiin. Olen hänestä kerran blogissa kirjoittanut. Sieltä YleTV bongasi hänet ja pyysi mukaan Katastrofin anatomia-sarjaan. Bonusminiäni kieltäytyi, hän ei jaksanut uudelleen repiä niitä tapahtumia.
Vielä Titti, kotinne on kaunis ja viihtyisä. Tykkään mustavalkoisesta sisustuksesta. Ja tuo vapaaherratar - arvonimi on ilmainen, ota käyttöön vaan. Neuvos / neuvoksetar tittelit maksavat. En tiedä, miten kallis titteli on oloneuvoksetar :D
Hyvää päivää Titti!
Niin kaunis, kodikas, harmoninen, tyylikäs, värit kohdallaan oleva koti ja mahtavat kuvat !!!
VastaaPoistaJa siistiäkin on... kiitos kun näiden kuvien innostamana jaksan lähteä siivoamaan omaa pesääni..
Syksyn harmauteen voimia sinulle toivottaa Tuikku