sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Päivitys...

Tänään on ollut vaikea päivä, siitä huolimatta aamulla katselin kuvista uudemman esikoisen kuvan lipaston päälle. Tuossa mikä nyt oli ollut, hän oli hyvin nuori. Katselin kuvia koneelta ja itkin...
Eräästä kuvasta -jossa nämä lähimmät ystävänsä ja tyttöystävä toivat hänelle kynttilöin koristellun makkaraperuna"kakun" (luitte oikein; laatikossa oli makkaraperunat, päällä teksti "onnea pikku prinsessalle" ja kynttilöitä) rajasin kasvokuvan hänestä. Ilme on ihana, yllättynyt ja huvittunut nauru, -mutta siinä hän oli niin itsensä näköinen... Ja kuva oli o
tettu vain vajaa kuukausi ennen hänen poismenoaan. Otin sen ulkoa päin kun hän tuli avaamaan ovea kun ystävänsä soittivat ovikelloa (olin silloin itse pihatöissä).

Äitini on ollut tänään kanssani. Kävimme vähän kävelyllä ja kieloja keräämässä. Olen niin ahdistunut ja tärisen sisäisesti että tuntuu kuin ei jalat kantaisi... Mutta jotakin on pak
ko yrittää, en voi jäädä makaamaan ja itkemään...

Tänään ensimmäinen Ystävä otti tekstiviestitse yhteyttä. Ei minulla paljon ystäviä olekkaan, mutta eräs pitkäaikainen Ystävä keski-suomesta laittoi viestin ja kysyi jaksaisinko jutella jos hän jonakin päivänä soittaisi. Hän ymmärsi kun vastasin etten tiedä onko minusta siihen. Rukoilee puolestani ja on ajatuksin tukenani. Eräästä asiasta lupasi myös kysellä muulta taholta. Kiitos Erja Sinulle, et tiedäkään kuinka arvostan sitä, -ensimmäinen, vähäisistä ystävistäni joka uskalsit virallisten surunvalittelujen jälkeen ottaa yhteyttä ja kysyä jak
sanko jutella. En millään tavalla tarkoita tätä pahalla niitä muita tuttuja tai ystäviä kohtaan!! En vastaavassa tilanteessa itsekkään osaisi/uskaltaisi kohdata tai ottaa yhteyttä äitiin joka on menettänyt lapsensa... Ihailen tämän ystäväni rohkeutta kun uskalsi minua lähestyä.

Kävimme tänään miehen kanssa onnettomuuspaikalla, veimme kynttilän. Ensimmäistä kertaa sen yön jälkeen jolloin poikani löysimme. Oli paljon kynttilöitä ja kukkiakin. Poikani ystävät olivat aiemmin vieneet puolestani kynttilän ja kielokimpun, kun en itse pystynyt menemään.
Sydäntäni puristi ja tärisin, mutta itkua ei tullut... Olen kyllä aamupäivällä itkenyt niin paljon, etten olisi varmaan jaksanutkaan. Aamut ovat kaikkein pahimpia, kun herään siihen totuuteen, ettei poikaani enää ole...


Minun viimeaikaiset lukemiseni ovat olleet Anna-Mari Kaskisen kirjat, Pia Perkiön kirja sekä Raamattu.




13 kommenttia:

  1. Lintu pilven reunalla,
    katsoo maata kaukaisaa.
    Siellä paljon surua,
    äiti itkee lastansa.
    Äidin suru pohjaton,
    suuri musta lohduton.
    Lintu pieni pyrähtää,
    maahan tuohon kaukaisaan.
    Siivellä äidin kasvoa koskettaa,
    kuiskaa:
    " Äiti, minä tässä. Minulla on kaikki hyvin!"

    ~Titille 25.5.2008 t. KaSil ~

    *Voimia , olet yhä ajatuksissani joka päivä ja rukouksissani. Tie on vaikea sinun kulkea nyt, mutta koeta jaksaa !!!*

    VastaaPoista
  2. Olet päivittäin ajatuksissani!

    VastaaPoista
  3. Rakas ystäväni, näinä päivinä olen ajatellut sinua paljon,
    itkenyt kanssasi surua ja tuskaa,
    rukoillut voimia jaksaa eteenpäin.
    Haluan tukea sinua surun keskellä.

    Lämpimin halauksin...
    (jos jaksat, lue myös sähköpostisi)

    VastaaPoista
  4. En ole ehtinyt viikonloppuna käydä lukemassa viestejäsi, mutta edelliseen viestiisi haluan kommentoida, että älä ajattele töihin menoa. Sairaslomaa saa surun perusteella niin pitkään kuin tarvitsee! Oma äitini oli lomalla useamman viikon isäni kuoleman jälkeen.
    Voimia teille tälle viikolle, rukoilen puolestanne kevätjuhlapäivänä, koettakaa jaksaa! t. Sari

    VastaaPoista
  5. Ihan JOKA ikinen päivä ajattelen sinua ja lähetän voimistavaa energiaa. Anna itsellesi aikaa.

    VastaaPoista
  6. Suru on vaan surtava ja tie on raskas. Jonain päivänä sitten yllättyy, kun huomaa taas, että aurinko paistaa ja linnut laulavat. Toivon sinulle ja perheellesi paljon voimia vaikealla matkallanne.

    VastaaPoista
  7. Olet ollut päivittäin ajatuksissani. Voimia sinulle ja läheisillesi jokaiseen päiväänne! Anna itkun tulla, kun on itkun aika...anna ilon tulla sitten kun on sen aika.

    Lämpimin ajatuksin!

    Tarjuska

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentistasi.
    Jos voisin taakaasi kantaa edes vähän, ottaisin sen, mutta en voi.
    Joten vähintä mitä voin, on rukoilla puolestasi.

    Voimia tähän uuteen päivään ja tulveiin!

    VastaaPoista
  9. Sanoja ei oikein ole, mutta päivittäin käyt ajatuksissani, vaikka en edes tunne sinua.
    Surusi on niin suuri, voimia sinulle ja koko perheelle.

    T. sarppa

    VastaaPoista
  10. Voima- ja lohtuhaleja sinulle, Titti!
    Olet ajatuksissani!

    Jaana

    VastaaPoista
  11. Kuljet ajatuksissani mukana jokaikinen päivä. Toivon sinulle äärettömän paljon voimia, jotta jaksat kulkea läpi tämän pilkkopimeän tienpätkän, joka tuli kohdallesi.

    Olet kohdannut elämässäsi kaikista suurimman menetyksen ja surun, jonka äiti voi kohdata. Se surutyö vie kauan aikaa ja sille pitää antaa aikaa. Jos et jaksa mennä töihin, saat varmastikin sairauslomaa ja sitä sinun kannattaa silloin hakeakin.

    VastaaPoista
  12. Lämmin osanottoni suureen suruunne.
    Isä Jumalalta pyydän teille kaikille voimia tuleviin päiviin.
    Siunauksen toivotuksin Riitta.

    VastaaPoista
  13. "Kaikella on määräaika,
    ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

    Aika on syntyä ja aika kuolla.
    Aika on istuttaa
    ja aika repiä istutus.
    Aika on surmata
    ja aika parantaa
    Aika on purkaa ja aika rakentaa.
    Aika on itkeä ja aika nauraa.
    Aika on valittaa ja aika hypellä.
    Aika on heitellä kiviä
    ja aika kerätä kivet.
    Aika on syleillä ja
    olla syleilemättä.
    Aika on etsiä ja aika kadottaa.
    Aika on säilyttä
    ja aika viskata pois
    Aika on reväistä rikki
    ja aika ommella yhteen
    Aika on olla vaiti
    ja aika puhua.
    Aika on rakastaa ja aika vihata.
    Aika on sodalla
    ja aika rauhalla."

    Näiden kauniiden lauseiden myötä toivotan Sinulle, Titti, voimia jaksaa sen, millä juuri nyt on aika Sinun elämässä.

    Olet ajatuksissani joka päivä!

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥