tiistai 30. joulukuuta 2008

Rukalta....

TALVISET MUTTA LÄMPIMÄT TERVEISET TÄÄLTÄ RUKALTA.
ON OLLUT MUKAVAA, -MUTTA PÄIVÄT TUNTUVAT KULUVAN IHAN LIIAN NOPEASTI...

KIITOS ONNITTELUISTA SEKÄ KAIKISTA IHANISTA TOIVOTUKSISTA! <3
HUOMENNA KILISTÄMME KUOHUVALLA JUHLISTAEN SEKÄ UUTTA VUOTTA, ETTÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄNI!

VOIKAA HYVIN YSTÄVÄT!!

perjantai 26. joulukuuta 2008

Joulu on ohi...

Lämmin ja suuri kiitos jokaiselle teistä jotka jätitte kauniita sanoja ja toivotuksia edelliseen postaukseen.

Joulu alkaa olla jotakuinkin ohi! Onneksi! Se oli pahempi kuin olin osannut kuvitellakaan...
Mutta kaikki ei johtunut pelkästään siitä, ettei Esikoista enää ole, -vaan oli muutakin.
Se ei ollut mitään uutta eikä yllättävääkään, mutta että se piti tapahtua juuri tänä ensimmäisenä jouluna jonka vietin ilman rakasta Esikoistani, niin se tuntuu kurjalta.

Mutta siitä ei sen enmpää.
Kuusi on kannettu ulos jo tänään. Nisset saavat vielä istuskella yhdessä viimeisiä hetkiä.
Yhtään kuvaa en joulustamme jaksanut ottaa, -en olisi tästä edes selvinnyt ilman ihania vanhempiani ja sisaruksiani perheineen...
He auttoivat, tukivat, ymmärsivät ja tekivät niin paljon, että voimme viettää yhteisen joulun.


Nyt yritän pikkuhiljaa unohtaa joitakin asioita joulustani ja keskittyä muuhun.
Ensi yönä, tai oikeammin aamuyöstä lähden kohti Rukaa!!
Veljeni perhe kutsui meidät kaikki sinne mökille. Vanhempani eivät jaksaneet lähteä ja minun sekä siskoni nuoret olivat sopineet jo muuta uudeksi vuodeksi, -jonka siis myös vietämme siellä.
Oli pettynyt etten rakasta "AinoKaisaani" saanut mukaan. Nimitän siis 16-vuotiasta kuopustani -poikaa- AinoKaisaksi, hän kun on minun ainokaiseni nyt kun veljeään ei enää ole.
Mutta toki ymmärrän että tyttöystävä ja muut kaverit täällä ovat tärkeämpiä.
Lähdemme siis veljeni perheen sekä siskoni ja hänen ex-miehensä kanssa varhain aamuyöllä.
Olemme siellä viikon eli uusivuosi (jolloin on myös syntymäpäiväni, -mittariin tulee jo 46v-.) menee myös siellä.

Odotan lunta ja luonnon rauhaa...
Itse en laskettele mutta murtomaasukset on mukana. Hiihtämisestäkin on aikaa, sillä täällä etelässä ne kelit ovat yleensä melko vähissä.


En tiedä minkälainen mahdollisuus minulla on siellä koneella käydä, -tai jaksaisinko edes.
Mutta jos voin, niin käyn vähän päivittämässä.
Siltävaralta, ettei se onnistu, niin toivotan kaikille teille ihanille ihmisille leppoisaa loppuvuotta ja kaikkea hyvää tulevalle uudelle vuodelle!
Lämpimin halauksin, Titti



maanantai 22. joulukuuta 2008

Viimeiset askartelut...

Sain viimeiset askartelut ja ompelukset valmiiksi.
Ystäväni tilasi neljä pullopussia, -innostuin tekemään niitä yhdeksän...


Askartelin servettirenkaat jouluaaton aterialle.


Pari joulusukkaa omaan kotiin takan reunalle.


Lahjat on jotakuinkin paketoitu.


Yhtään en ole siivonnut... Jääkaapin ovessa on kyllä lista töistä joita pitäisi tehdä, -mutta aika käy vähiin eikä voimia ole!! Ei tämä joulu ole yhtään sen helpompi siivoan tai en, -Esikoinen on poissa...
Jos voisin, niin nukkuisin koko joulun yli...
Mutta jotenkin tästä vain on selvittävä.

KAIKILLE TEILLE JOTKA TÄÄLLÄ PIIPAHDATTE, TOIVON TUNNELMALLISTA JA RAUHAISAA JOULUA!

perjantai 19. joulukuuta 2008

Joulu sydämessä...

Monesti kuulee sanottavan, ettei jouluna ulkoisilla puitteilla ja materialla ole niin väliä, -vaan että sen joulun tuntee sydämessään...
Minulla taitaa tänä vuonna olla ensimmäinen kerta jolloin joulu ei tule sydämeeni.
En tiedä tuleeko enää koskaan, -sydämessäni on niin suuri suru ja ikävä, koska Rakas
Esikoinen on poissa...

Minä yritän saada joulua aikaiseksi näillä ulkoisilla puitteilla. Nekin ovat tänä vuonna huomattavasti vaatimattomammat kuin aiemmin.


Kuusi kyllä hankitaan, mutta ostin myös suuren katajan jota hiukan koristelin.
Ruseteilla.


Ja ilman.


Makuuhuoneemme sängyllä -Leevi-kissan lisäksi- oleskelee myös nämä Nisset.


Tänä vuonna minulla on ollut kunnia ilostuttaa monen, -täysin vieraan ja tuntemattomankin ihmisen joulua. Ompeluksiani ja askartelujani olen myynyt Huutonetissä, kirpputorilla sekä myös blogini kautta.
Paljon olen niistä kehuja ja kiitosta saanut, -samalla itselleni pieneksi hetkeksi mielihyvää!
Eräälle vanhalle (ei siis iältään vanhalle...) ystävälleni lähti pussillinen tällaisia joulupalloja.


Vielä on hiukan kesken erään Ystäväni tilaamat pullopussukat. Ne kun saan valmiiksi on oman kodin siivousta ja sen jälkeen joulun odotusta... En voi sanoa sitä tänä vuonna mitenkään erityisesti odottavani, -päinvastoin. Vähän pelottaa, että kun kaikki on "valmista" enkä enää tartu ompeluksiin tms. niin miten voimakkaasti "tyhjyys" lyö päälle...
No, sitäkään ei pitäisi etukäteen miettiä...

maanantai 15. joulukuuta 2008

Ei sanoja...

En voi muutakuin lämpimästi kiittää sydämeni pohjasta kaikkia teitä jotka jaksatte kommentoida kauniilla sanoilla!
Haluaisin jokaista erikseen kiittää, mutta ei ole voimia, ei sanoja...
Sydän tuntuu pakahtuvan surusta ja ikävästä!!
Tälle päivälle vain muutama kuva.



lauantai 13. joulukuuta 2008

Joulu lähestyy...

...Ja minulla olo muuttuu kurjemmaksi ja -pelokkaammaksikin. Mitenhän tästä joulusta selviän, -ensimmäisestä ilman Rakasta Esikoista!
Olen kuitenkin sen verran miettinyt joulua, että kutsuin vanhempani sekä siskoni ja velje
ni perheineen joulun viettoon meille. Näin olemme tehneet joskus aiemminkin, mutta emme nyt vähään aikaan. Lähelläni ovat siis kaikki rakkaat ja läheiset ihmiset. Ihanaa, että he halusivat tulla, sillä jokainen tietää, että tämä joulu on vaikea meille kaikille.
Minulla tulee nyt vähän laitettua joulua, mutta kuitenkaan ei kaikkea tarvitse tehdä. Ruu
at pääsääntöisesti hoitavat varmaan muut, -minä keskityn pöydän kattamiseen ja kauniin tunnelman luomiseen.
Mitään suursiivoa en jaksa tehdä, mutta tunnelma onkin minusta tärkeämpää kuin puunatu
t kaapit yms. Toivon kovasti, että meillä kaikesta huolimatta olisi hyvä ja kaunis joulu.
Esikoinen on sydämissämme mukana.


En viime päivinä ole jaksanut paljoakaan, -blogeissanne olen piipahtanut, mutta kommentointi on jäänyt. Vähän olen ommellut kirpputoripöydälleni pussukoita yms., sekä tehnyt muutamia "tilaustöitä." Joulukortteja olen kuitenkin jaksanut väsätä.


Ostin jokin aika sitten tavaratalosta pienen pienen amarylliksen, valkoista ei ollut joten otin vaalenpunaisen. Näin kaunis se oli muutama päivä sitten.



Kirpputorilta löysin vanhan kirjan jossa teksti on sellaisilla ihanilla vanhanaikaisilla kirjaimilla.
Ruotsia, -ja vaikka kirja on pieni, niin askarteluun sen sivuja käytän. Kuten esim. joulukortteihin.


Meillä olisi täällä Menneen Ajan Joulumarkkinat, -mutta ainakaan tänään ei ole fiiliksiä lähteä, -vettä sataa, on synkkää ja märkää.
Taidan siis jatkaa ompeluksia ja askarteluja.

Mukavaa viikonloppua teille Ystävät armaat! <3

lauantai 6. joulukuuta 2008

Valkeata joulua...

...Niin eihän vielä ole joulu, mutta eipä ole valkeatakaan.
Meillä sisällä kuitenkin jonkin verran.


Katkaisin amarylliksestä yhden oksan, kaksi uutta kukkavanaa tulossa. Liekö tuosta katkaisust
a haittaa..

Löysin kirpparilta kauniin vanhan valkoisen Villeroy & Bochin kulhon. Aivan ehjä joten soppakulhonakin voin hyvin käyttää, -nyt kuitenkin kukkaruukkuna.



Isäntä laittoi tänään tähden ikkunaan.


Toivotan kaikille mukavaa ja tunnelmallista Itsenäisyyspäivää!
Minä menen myöhemmin iltapäivällä rakkaan siskoni luo; -hyvää ruokaa, juomaa ja jutustelua! =)

torstai 4. joulukuuta 2008

Tunnelmointia....

Tänään en ole ommellut, -jotenkin ei vain innostanut... Sen sijaan kaivelin kaapista tavaraa kirpparille. Jotenkin tuntuu, että nyt haluaisin kaikesta turhasta eroon. Ne mitkä eivät kirpparilla käy kaupaksi, ne vien kierrätyskeskukseen.
Päivä on ollut pimeä vaikka lumi-räntääkin taivaalta tuli. Kynttilöitä olen poltellut taas.



Pikkuhiljaa haluaisin alkaa laittamaan kotia jouluisempaan kuntoon, -mutta sitä ennen pitäisi suorittaa suursiivous. En todellakaan ole jaksanut sellaista muutamiin kuukausiin. Kunhan saan tuon isännän lämpenemään ajatukselle, niin emmeköhän me yhdessä käy toimeen.
Eilen kun laitoin ja hinnoittelin kirpputorille menevää tavaraa, niin rakas äitini mankeloi ison kasan liinavaatteitamme. Kiitos Äiti!
Kiitokseksi vein hänet kasvis- ja kalaravintola Rosmariiniin syömään.



En varmaankaan ole täällä maininnut, että aloitin marraskuun alussa seurakunnan järjestämän sururyhmän. Se on joka toinen torstai, eli tänään olen kolmatta kertaa menossa.
En tiedä onko siitä varsinaisesti minulle apua, mutta tunnelma on rauhallinen ja hyväksyvä. Niin lukossa olen edelleenkin tämän Esikoisen menehtymisen vuoksi, että puhuminen tuollakin on vaikeaa. Kuitenkin saan siellä hetken jonkunlaista lohtua; -vaikka menetyksemme ovat erilaiset, niin meitä yhdistää sama suunnaton suru. Ryhmässä on neljä naista joista minä olen nuorin, sekä kaksi vetäjää.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Puuhasteluja...

Tulin koneelle pienelle tauolle. Aamulla puoli kahdeksan aikana aloitin vanhojen joulutavaroiden ja -koristeiden läpikäymisen... -Ja huh, nyt meillä on entistä sekaisempaa, jokapuolelle olen niitä levitellyt.
Jotenkin Esikoisen poismenon jälkeen ei monikaan joulutavara tunnu enää miltään... Siksipä päätinkin viedä niitä kirpparille. Ja sitä tavaraa todella on; meillä on ollut sinisiä, hopeisia, punaisia ja kultaisia jouluja... Viime vuonna oli ensimmäinen valkoinen joulu (ja nyt siis tark
oitan joulun koristelua ja -sisustusta) ja se jatkuu nyt tästä eteenpäin, köyhänmiehen hopealla höystettynä.
Äidillä oli viime vuonna lainassa kaikki minun punainen joulurekvisiittani, ja luulenpa hänen ottavan ne tänäkin vuonna. Siellä on vaikka mitä, punaisista astioista tonttuihin...
Nyt ei punainen väri ja kaikenkirjavat tontut oikein "iske". Toivotaan jonkun kirppari kävijän tekevän mieleisiä löytöjä! ;-)

Keittiössä pitää kuitenkin olla hiukan punaista, mutta tonttuverhot ovat vaihtuneet hillittyihin raidallisiin.

Puuhastelu ompelukoneen äärellä on jatkunut. Ja näitä olisi tarkoitus tänään viedä kirpparille.

Joulusukkia ja pussukoita.


Tilasin Country by mail putiikista mm. tällaista ihanaa paperia jossa on ranskankielinen jouluruno. Siitä eilen askartelin tällaisia.

Kirpparille päätyvät nämäkin.

Nyt on taukoni ohi ja menen jatkamaan puuhastelujani, -siis hintalappuja väkertämään.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Tunnustuksia...

Jo jonkin aikaa sitten Maikki antoi minulle tällaisen ihastuttavan tunnustuksen.
Anteeksi kun olen tästä unohtanut kertoa, -mieltäni lämmitti kovasti kyllä!




Nyt myös Tarjuska muisti minua tällä kauniilla suojelusenkelillä, joka tuli kyllä tarpeeseen...
SYDÄMENI POHJASTA KIITÄN LÄMPIMÄSTI TEITÄ MOLEMPIA!



Valitettavasti minulla ei nyt ole voimia jatkaa näitä, mutta jokainen joka blogissani on vieraillut, on nämä ansainnut; -LÄMMÖLLÄ...


Voi kun jostakin saisin sen verran "töpinää töppösiin", että jaksaisin edes astianpesukoneen tyhjentää... Synkästä päivästä huolimatta lähettelen Teille Kaikille lämpimiä ja rakkaita ajatuksia... <3