Minä ja elämänkumppanini... -masennus

Hei taas pitkästä aikaa kaikki, -vieläkö te viitsitte piipahtaa kun täällä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla...??

Blogin Facebook sivuilla kävinkin eilen ilmoittelemassa että masennus on saanut niskalenkin ja pitää vahvasti ottessaan.
Instagramia olen käyttänyt, se kun on helppoa ja nopeaa.
Kuvaan edelleen paljon mutta en vain ole jaksanut käydä kuvia läpi ja päivittää blogiani (vaikka haluaisin kyllä).
Nyt kuitenkin olen jo voiton puolella, -kuvat ovat valmiina joten ei muuta kuin tekstiä tulemaan.

Hiukan vakavampaa ja henkilökohtaisempaa aihetta tällä kertaa.
Minut tuntevat ja blogiani pitkään seuranneet tietävätkin masennukseni, -joka on ollut elämänkumppanini nyt elokuussa tasan 20 vuotta.
Viimeiset 10 vuotta vaikeampaa ja erilaista kun aiemmin, -esikoispojan kuolema 10 vuotta sitten muutti oikeastaan lähes kaiken.
Minulle masennus ei ole tabu, -en häpeä sitä ja olen aina avoimesti siitä puhunut.

Ikävä elämänkumppanihan se on...

Tiedän mitkä asiat auttaisivat mutta kun niitä ei vain jaksa eikä kykene tekemään...
Esimerkiksi ulkoilu, luonnossa kävely on hyvää lääkettä.
Helteiden aikana en jaksanut yhtään mitään ja nyt vaikka on yksi parhaimmista vuodenajoista niin on todella vaikeaa saada itseään liikkeelle.
Olen kuitenkin käynyt tuolla lähimetsässä katsomassa mustikoita ja kantarelleja, -ja molempia löytyi vähän.

Ruoka, -siis erityisesti terveellinen ruoka, smoothiet, itse puristetut mehut yms.
Vaikka minulla on aikaa, niin miten se onkin mukamas niin ylivoimaista saada joka aamu tehtyä se hyvä ja terveellinen aamupala... -masennuksessa usein juuri ne aamut on vaikeita ja minulla se on juuri niin.
Jos on hyvä aamu niin aloitan touhuamisen (kotityöt yms. joita rakastan normaalisti) jo ennenkuin edes teen aamiaista. Miksei joka aamu voisi olla sellainen.
Toisinaan (nykyisin ihan liian usein) on niitä aamuja kun haluaa mennä sohvalle, vetää viltin päälleen ja vain torkkua...

Omasta puutarhasta... 

 

Tänä kesänä en ole samalla tavalla nauttinut edes omasta puutarhasta enkä ole jaksanut panostaa, kuten muina vuosina.

Yksi tärkeä asia joka myös auttaa ja piristää on ne mieheni ja minun autoajelut, -ihan näissä lähiympyröissä käymme katselemassa.
Nyt viimeaikoina esim. piipahdimme Nummelan lentokentällä katselemassa ja yhtenä päivänä Lohjan Museoan puutarhassa (miksei sinne tullut mentyä silloin kun kaikki kukki kauniisti, nyt oli jo suurinosa kukinnoista loppupuolella).

Usein näillä autoajeluilla mies vie minut johonkin lähialueen kirpparille josta silloin tällöin tekee kivoja löytöjä.

Kodinhoito ja sisustaminen ovat aina olleet henkireikiä, mutta kun tämän masennuksen niskalenkissä räpiköin niin niihinkään en pysty.

Yksi parhaimmista lääkkeistä on rakkaat läheiseni, -kuopus poikani ja miniäni tietenkin, äiti ja siskon + veljen perheet. Siskon kahden tyttären lapset ovat täällä vilahtaneet aina silloin tällöin.
Ovat niin ihania, minulle todella rakkaita ja nyt kun molemmat puhuvat niin yhdessäolo on saanut uuden erilaisen merkityksen. Juttua riittää ja leikit on hauskoja.

Vaikka viihdyn parhaiten kotona niin kyllä yhteiset hetket rakkaiden kanssa tuovat ihanaa vaihtelua.
Vähän aikaa sitten olin siskon keskimmäisen tyttären luona Noshin vaatekutsuilla.
Yleensä näissä minä vietän aikani lastenhuoneessa ja niin tälläkin kertaa.
En paljon yleensä vaatteita katsele sillä minun on vaikea löytää niin suurta kokoa.
Tällä kertaa koin kuitenkin yllätyksen... Noshin Palat-paitamekko ihastutti ja kuinka ollakaan koko olikin sopiva, -itseasiassa jopa vähän väljä.

Tämän kimpun oman pihan kukista vein tuliaisina.

Suunnittelen tekeväni jossakin vaiheessa postauksen tällaisen plus ikäisen ja plus kokoisen naisen pukeutumisesta/vaatteista. Olen kerran sellaisen tehnyt ja se sai silloin kovin kehuja ja toiveita jatkosta. Koin nimittäin jokin aika sitten toisenkin vaate yllätyksen kun huomasin että Marimekon Jamesia Räikky mekko mahtui päälleni.
Se olikin minulla tuolla Noshin vaatekutsuilla.

Tuossa yllä siis se Palat-tunika, tykkään tosi kovin.
Laitan sitten parempia kuvia kun on hiukset siistimmässä kunnossa ja meikattukkin vähän.

Tarkoitukseni ei tässä postauksessa ollut valittaa... Halusin vain kertoa masennuksesta minun omalla kohdallani. Niin mielelläni tekisin ilolla kaikkia noita edellä mainittuja asioita mutta jotkut vain on sellaisia ettei jaksa eikä kykene. Ei tällä hetkellä mutta jonakin päivänä kyllä taas!

Itseasiassa minä vähän toivon että jospa tämä avautumiseni helpottaisikin oloani.
Terapiassa en ole käynyt vuosiin, viimeksi kävin yhteensä viisi vuotta Esikoisen kuoleman jälkeen.
Kun on 20 vuotta tämän kanssa elellyt niin kyllähän sitä tietää kuviot.
Joku voisi ajatella että no mitäs tuosta nyt, ei todellakaan ole iso juttu lähteä kävelylle tai tehdä noita muita asioita josta nautin, -mutta se ON iso juttu. Masennus kun ei ole tahdon asia!

Mutta päivä kerrallaan, -se onkin ollut mottoni viimeiset 20 vuotta.

Toivotan teille kaikille oikein ihania syyspäiviä, -sillä vaikka aurinko paistaakin vielä paljon niin syksyn kirpeyttä on havaittavissa. Viljat ja omenat kypsyvät ja ulkona tuoksuu jo syksylle.
Nauttikaa!💛

Ylipainoisen naisen pukeutuminen, -mallina minä itse...

Yhteistyössä Klingel.

Muutama vuosi sitten joku tuttavani kysyi minulta miksen koskaan tee vaate-/asupostausta.
En vastannut, nauroin vain.
Katsoin häntä ja totesin, että et kai tosissasi kysynyt...
Kyllä, hän kysyi ihan tosissaan.

Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja muodista.
Aikoinaan normaalipainoisena (ja yli 10 vuotta nuorempana) sain kehuja pukeutumisestani, -minulla oli kuulemma silmää yhdistellä vaatteita ja värejä.
Esikois-poikani menehtymisen jälkeen olen näiden vuosien aikana lihonnut ja rupsahatanut, -tuntui että vanhenin hetkessä monta vuotta... Näytän väsähtäneeltä!
(olisinkohan hyvä kohde johonkin muuttumisleikkiin😉)
Ei jaksanut eikä kiinnostanut.

Jäin miettimään, -minä ja vaatteet/muoti...
Kuka haluaa katsoa yli viisikymppisen ylipainoisen naisen vaatekuvia...
Kuitenkin olen huomannut itse toisinaan etsiväni kuvia ylipainoisten pukeutumisesta, -ne vain lähes järjestäen ovat nuoria naisia jotka ylipainostaan huolimatta ovat kauniita ja freesin näköisiä.

Lihavan päällä vaatteet eivät näytä hyvältä, ja lihava ei näytä hyvältä missään vaatteissa, -ovat minun  mielipiteitäni! 
Merkkivaatteita ei tämän kokoiselle saa, mutta onneksi olen siinä iässä ettei se merkki ole enää niin tärkeä.😃

Nykyisin ylipainoisille naisille on hyvin tarjontaa.
Yksi niistä on Klingel, -kokoja löytyy koosta 34 kokoon 66!

Pukeudun väljiin vaatteisiin koska "peitän" niillä läskini.😉
Liivi on hyvä, -sen alta ei vatsa ja takamus ole heti näkyvillä.
Ei se tosin hoikenna yhtään, -lihava on lihava- mutta antaa itselle hiukan turvallisemman olon.

Tämä ihana musta liivi on pehmeää mokkajäljitelmää, -tykkään erityisesti noista hapsuista.
Liivi ja huivi Klingel.

Kävimme ajelulla -taas kerran- Kasvihuoneilmiössä.
Kuvat ovat siis sieltä ja mieheni ottamia.
Yllättävän hyvin onnistuivat, vaikka on varmaan yhden käden sormissa laskettavissa mitä hän on minun kameraani käyttänyt.

Ei, -en ole muuttamassa blogiani muoti-/vaate linjalle, mutta toivon että minulla olisi rohkeutta silloin tällöin tehdä postauksia ylipainoisen keski-ikäisen naisen pukeutumisesta!

Kumisaappaat on Michael Korsin, ja näillä jo ikää jokunen vuosi.
Tosi kivat suojakelillä.

 

Olen suunnitellut postausta tietokoneen käytöstä.
Olen siinä avuton tumpelo. Kuopus poikani opiskelee tietokonealaa ja mieheni kanssa usein pyydämme häneltä apua.
Minä vain en pysy mukana... Hän tekee ja näyttää minulle; "ensin tästä ja sitten tästä ja tästä."
Hän on tehnyt sen hetkessä ja minä olen siinä vieressä huuli pyöreänä että mitä...??😯

Latasin itselleni TÄÄLTÄ  E-kirjan Tietokoneen käytön alkeet.
Olen aloittanut siihen tutustumista.
Jonakin päivänä kerron enemmän tietokoneeni käytöstä.

Suloista sunnuntaita!
💓

Muotia...

Vähän erilainen otsikko...
Ei täällä kuitenkaan mitään asukuvia ole tulossa...☺

Tilasin jo paljon ennen joulua parit saappaat loskakelejä silmällä pitäen.
Toisia olen jo käyttänyt mutta noita Guessin saappaita en vielä.
Niissä olikin yllättävän kapea varsi, eikä vetoketju mene ihan kokonaan kiinni.
Niin, olen kyllä ylipainoinen, mutta kokooni nähden minulla melko kapeat sääret.☺
Ne jäi palauttamatta, ja koska niistä kuitenkin tykkään, niin mietin käydä suutarilla kyselemässä ideaa varren suun suurentamiseen.

Nämä Michael Korsin saappaat ovat olleet käytössä, -jotenkin harmaaksi vain mennyt pinta.
Liekö goolettamalla löytyisi ohjeita kumisaappaiden hoitoon...

Sateenvarjot ovat vanhoja ostoksia.

Kevättä ja kuivia kelejä odottavat myös nämä Anna Fieldin ihanat ballerinat, jotka nekin on hankittu jo ennen joulua. Näillä on tallusteltu vasta tällä pidennetyllä hotelli viikonlopulla.
Hyvältä tuntuvat jaloissa.

Kevättä ja aurinkoa odottavat myös nämä...
Louis Vuitton laukku on kuin karkki!

Meillä on vielä lunta, -paljon. Tonttimme on melko varjoisa ja täällä "laaksossa".
Mutta kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee... -voi kuinka kaipaankaan vihreää!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!♡

Titti