SAIRAALASSA...

Nyt ei kohta kestä enää pää eikä mieli...

Olen taas sairaalassa.

Eilen kun kävin hakemassa postin, niin kompastuin jotenkin rappuralliin.

Kaaduin betoniportaille ja taas on käsi poikki.

Epäilin että se aiempi levy/ruuvit ovat irronneet, mutta röngtenissä selvisi, että luu oli mennyt poikki sen levyn yläpuolelta...

Leikkaus ajasta ei ole vielä varmaa tietoa. Kivut on todella kovat.

Palaan jossakin vaiheessa...

Nyt vain mietin miten tämä voikin olla mahdollista, -näin vanhaksi olen saanut elää ilman suurempia haavereita ja nyt pienen ajan sisällä olkavarsi on mennyt poikki kaksi kertaa...

Onkohan joku asettanut päälleni jonkin kirouksen...

 

Huutonet myyntiä...

Kiitos kaikille kommenteista!♥

Sen verran tuosta ortopedillä käynnistä; -oli kyllä aikas "outo" käynti -minun mielestäni.

Röngtenissä oli jonoa joten pääsin vasta reilut 20 minuuttia myöhemmin kuin aikani olisi ollut. Lääkärin aika siis siirtyi samalla.

Kun pääsin lääkäriin minulle sanottiin että pääsen melkein samantien sisään.

Odottelin käytävällä kun vasemmasta suunnasta alkoi kuulua laahustavaa ääntä...

Käytävää pitkin todellakin "hiihti" (=laahusti) musta -aivan alkuasukkaan- näköinen mies lääkäri. Hän meni juuri siihen huoneeseen johon odottelin pääsyä.

Ei mennyt kauaa kun kutsui minut sisään. 

Kättely oli veltto kuin "kissan oksennus". Sanoi että katsotaan kättä ja kysyi miten käden laita on. Sanoin että on edelleen tosi kipeä.

Lääkäri käski minun nostaa kättäni sivulle, nostin minkä pystyin ja sanoin että sattuu.

Lääkäri seisoi pöytänsä vieressä eikä koskenutkaan käsivarteeni... Ei katsonut haavaa, ei kokeillut liikeratoja, ei mitään!

Olin aivan ymmälläni. Puheestaan ymmärsin ettei olisi vielä kokonaan luutunut, mutta että kaikki olisi ok. Kyselin eikö tarvitse enää tulla, -kuulemma ei.

Minä en missään nimessä ole rasisti enkä hetkeäkään epäile lääkärin ammattitaitoa MUTTA kyllä minua ihmetyttää ettei lääkäri koskenutkaan käteeni. Olen tottunut että lääkäri tutkii...!! 

Vitsinä sanoin miehelle ja äidille, että jospa onkin alkuasukas ja heidän heimossaan ei valkoiseen naiseen saa koskea. ;-)

Toki luotan että kaikki on kunnossa kun niin sanottiin, -toivotaan että kipukin ajan kanssa hellittää.

Minun juhannukseni on mennyt laittaessa Huutonettiin kohteita. No, en nyt ihan koko aikaa sentään...

Olen viimein saanut kuvattua ompeluksiani joista osa on valmistunut jo maalis-huhtikuussa. Tuo onnettomuus vain esti kaiken tekemisen.

Käykäähän kurkkaamassa kohteitani HUUTONETISSÄ

Kuvia joistakin kohteistani:

Täällä oli eilen juhannusaattona aivan ihana aurinkoinen sää. 

Tein vähän pihalla pientä puuhastelua ja mies rakensi istutuslaatikon tomaatintaimille. Iltapäivällä ja illalla istuskelimme patiolla, -ja saunassa kesän ensimmäinen vihta! ♥

 Meidän takapihan pation seinällä on ollut kaksi saviruukka joihin en ollut vielä ehtinyt kukkia istuttaa, -nyt en enää voi...

Harmaasieppo (näin oletamme) pariskunta on tehnyt toiseen ruukkuun pesän.

Aika hienosti ovat meihin tottuneet, -toivotaan että emme häiritse ja pesintä onnistuu.

Hieno "kivitalo yksiö" tällä pariskunnalla. ;-) 

Käykäähän siis kurkkaamassa HUUTONET kohteitani -jos ette kaikki ole lomalla... ;-)

Kohteisiini pääset klikkaamalla vaaleanpunaisella kirjoitettua "HUUTONET" sanaa tai oikeassa sivussa olevasta vaaleanpunaisesta piirros (nainen) kuvasta.

Voikaa hyvin ja nauttikaa kesästä!

Kesäisiä luonnonkukkia ja hamppupihvit...

Kiitos ihanaiset kommenteista edelliseen postaukseen!♥

Kiitän niin itseni kuin äidinkin puolesta! 

Minulla on matalapaine jatkunut... Kun ei ole kyennyt yli kuukauteen mihinkään, niin arvaahan sen. Kodin siivottomuus tässä kai eniten harmittaa! Olenhan minä tuota kättäni käyttänyt enemmän kuin olisi sallittua, -sehän on selvää kun on oikea kätinen- mutta juuri siivoaminen ja puutarhatyöt ovat sellaisia joihin en kykene.
Tänään on röngten ja ortopedi, -saa nähdä mikä on tuomioni!

Eilen sain kuitenkin itsestäni irti lähteä kävelemään ja kukkia keräämään... 

Omalla pihallani kasvaa suurta poimulehteä, joka on perenna ja jonka olen ostanut joskus puutarhalta.

Sunnuntaina olimme suurella porukalla äidin luona tekemässä pihalla hommia. Minä tosin en kyennyt osallistumaan... 
Koitin sisällä tehdä Neiti Kesäheinälle uutta päätä ja hiuksia.
Sekin oli vaikeaa...
Tämä Neiti on sellainen jota tein äidin ja isän kanssa heidän pihalleen kesällä -08, -vain jonkun aikaa Esikoisen kuoleman jälkeen...


Nimestään huolimatta Neiti Kesäheinä on ulkona myös talvisin, -kauniissa talvivaatteissa ja luistimet kaulassa. Nyt on kuitenkin aika tehnyt tehtävänsä ja Neitiä pitää hiukan uusia... 
Tehdessäni tuota Neiti Kesäheinän päätä menin autotallista etsimään rautalankaa, -ja voi miten tulikaan ikävä isää... Itkuhan siinä tuli kun mietin kuinka ei voi enää isältä kysyä että missä sitä rautalankaa on...

Alla oleva kuva on kesältä 2009.

 

Ruokaa pystyin kuitenkin vähän tekemään. Tai no "ruokaa ja ruokaa", -eipä ole suuri työ lisätä valmiisiin aineisiin vettä ja paistaa pihvejä...

Monelle onkin ehkä tuttu Sysmän Luomu viljapihvi ainekset, joita saa ihan normi ruokakaupasta. 

Niitä tein, sekä Ekolosta tilaamistani hamppupihvi aineista pihvejä.

Ensi kerralla lisäilen kyllä noihin hamppupihveihin jotakin. Kokeilin niitä nyt ensimmäistä kertaa, -mieluiten teen kyllä itse alusta loppuun tuollaiset pihvitkin, mutta nyt kun kaikki tekeminen on vaikeaa, niin passaa "valmisruuat". ;)

Eipä ne tainneet muiden kuin minun herkkuani olla... 

Lisäksi oli erilaisia salaatteja (mm. siskoni ex-miehen tekemää aivan ihanaa perunasalaattia) makkaroita (piti grillata, mutta vesisade esti), äidin ihania lihapullia yms. yms.

Kuvassa näkyvät vilja- sekä hamppupihvit ja etualalla äidin leipomaa hiiva- ja ruisleipää.

Nyt minun täytyy suydä lounasta ja alkaa valmistautumaan sairaalalle lähtöön.

Pitäkäähän peukkuja että käsivarressa olisi kaikki kohdallaan eikä olisi ruuvit löysällä... ;)

Voikaa hyvin, palailen taas! 

 ~~~~~~ ♥  ~~~~~~

  

Edit.  Käsivarressa kaikki ok! :) 

Edelleen pitää olla varovainen! Tehdä sen minkä kivun rajoissa pystyy eikä vieläkään mitään painavaa saa nostaa!

Kesäistä kasviskeittoa sekä Mummin pihaa ja Mimmi...

Kiiitooos taas kaikille kommenteista. ♥

Ihan aluksi minun täytyy vielä palata tuohon edellisen postauksen savukalasalattiin ja merilevään...
Minä sitten jälkeenpäin sanoin miehelleni että salaatissa oli lisäksi myös yhtä jutskaa... 
Hän totesi että kyllä hän tietää siinä olleen merilevää. 
Olin ihmeissäni miten ihmeessä voi sen tietää. Sanoi että kyllä hänellä on sellainen Uuno Turhapuron makuaisti että maistoi sen salaatista. 
Ihmettelin ettei mitenkään voinut sitä maistaa eikä silmillä huomata sillä olin laittanut sen niin pieneksi. Totesin että mahdotonta sitä on huomata... -ellet sitten ole blogistani lukenut... 
Ja mies nauraen myönsi että täältä blogistanihan sen oli lukenut. ;)

Tänään meillä tehtiin yhteistyöllä ihanaa kasviskeittoa! 
Kotimaisia: varhaiskaalia, uusia porkkanoita, uusia perunoita, uutta kesäsipulia, fenkoli oli ulkolaista samoin vihreä tankoparsa ja tuoreet herneet.
Omasta puutarhasta lipstikkaa, lehtiselleriä, valkosipulia varsineen, yrttejä, tilliä ja persiljaa. Luomu kasvislientä. 
Oli niin hyvää.
Söimme patiolla kun oli niin ihana sää. Ihanaa maalais-ruisleipää, voita sekä Ekolosta tilaamaani villiyrtti levitettä.
Kuten monesti olen maininnut, niin minä vähän niinkuin keräilen kasviskeittokirjoja, -mutta silti kokkaan lähes aina "omasta päästä."
Tuon ihanan emalilävikön mies toi minulle eräänä päivänä kun tuli töistä! :)

Jälkkäriksi mies teki mansikkarahkaa (ruotsalaisia mansikoita) jonka makeutti hunajalla. Vaniljarahkan seassa oli vanilja jogurttia sekä soijakermaa. 

Olin tällä viikolla yhtenä päivänä äidin luona. Kuvasin hänen kaunista puutarhaansa...

Ja Mimmiä kuvasin tietty myös... ♥

Enkös vain olekkin suloinen... 

Titin korissa...

Menen piiloon... 

 

Kukkuu, nyt tulin piilosta...

 Vilkutan...

 

Mimmi on kyllä hurmaava ja niin Mummin tyttö (sanomme siis äitiämme Mummiksi, jäänyt siitä kun lapset olivat pieniä).
Nukkuu päikkärit äidin rinnalla kun tämä istuu sohvalla ja katsoo telkkua, -tai ottaa itsekkin pienet päiväunet istuen. 
Ennen päiväunille käymistä Mimmi kiertää äidin pään ympärillä naukuu ja puskee, painaa päätänsä äidin poskeen. Mimmi myös "osallistuu" tietokoneella olemiseen ja iltaisin kun äiti sängyssä täyttää sanaristikkoa niin Mimmi osallistuu myös siihen. ;)
Yönsä nukkuu hyvin, -ja äidin pään vieressä tyynyllä. ♥
Leikkii tosi paljon ja äiti leikittääkin Mimmiä vähän väliä. Iltaisinkin vielä vähän ennen nukkumaan menoa. ;) 
Tämä neiti on kyllä hurmannut meidät kaikki!

 

Auto-ajelulla...

Sunnuntaina lähdimme aamupäivällä hiukan autoajelulle. 

Vailla suunnitelmaa päädyimme mm. Kirkkonummelle. 

Nousimme autosta oikomaan välillä jalkojamme ja mies keräsi minulle suopursuja.. (ei päästänyt minua niitä keräämään etten telo itseäni lisää... -tasapaino on huono tuosta katkenneesta kädestä johtuen)  

Näissä on ihana tuoksu!

Niin ja tällaisia kuvasin auton ikkunasta...

Ajoimme sen jälkeen Espooseen syömään tänne ihastuttavaan paikkaan: Kaisankoti  < klikkaa  (olemme käyneet tuolla aiemminkin)

Voin lämpimästi suositella, varsinkin buffeeta -ruoka on hyvää ja sitä on runsaasti... ;)

Tässä kuvassa alkupala buffee; (minun suosikkini/heikkouteni on yleensä aina juuri alkupalat...)

Lämmintä ruokaa on niin kasvis-, kala- kuin liha vaihtoehtokin.

Me kun olemme molemmat vähän tällaisia kulinaristeja; -rakastamme hyvää ruokaa -ja paljon ruokaa... ;) niin syödä kuin tehdä itsekkin.

Paikka on viihtyisä niin sisältä kuin ulkoakin...

 

Kollaasi suurenee klikkaamalla.

Eilen taas kokkasin ja käsi on tänään entistä kipeämpi... 

Voitte vain arvata minkälainen oloni on kun en ruokaakaan pysty laittamaan (saati siivoamaan).

Isäntä teki pihalla hommia joten en vain voinut maata sohvalla ja odottaa että kun hän saa omat työnsä tehtyä niin tulisi vielä ruokaa laittamaan...

Tein savukalasalaattia. Meillä ei ollut täysjyvämakaronia, mutta löytyi Blue Dragonin kokojyvä nuudelia niin rikoin niitä kuivana ja keitin. Sekaan siis savumakrillia sekä -lohta, kevät- ja valkosipulin varsia, pieniä coctailkurkkua paloina, smetanaa raejuustolla kevennettynä, paljon tilliä. Mitähän vielä, -no ihania mausteita tietty, kananmunia keitin lisäksi -ja sitten jotakin mitä isäntä ei tiedä... ;) 
Hiukan merilevää.... En viitsinyt sanoa, epäilin ettei olisi syönyt jos olisi tiennyt. Vaikkei hän mikään ennakkoluuloinen ruuan suhteen olekkaan, niin kerran söimme itse tehtyjä susheja hiukan liikaa ja siinä ollut merilevä, -vaikkei olekkaan samaa kuin tuo yllä mainitsemani- alkoi jo hiukan ns. "tökkiä..."

Mies on minun kanssani joutunut oppimaan syömään vaikka mitä... Niin kasveja luonnosta kuin tofua, soijarouhetta, papuja, linssejä yms. yms. Äitini onkin sanonut että on hienoa että hän syö tuollaisia, on monia miehiä jotka eivät suostuisi edes maistamaan.

Eilenkin hän otti vielä lisääkin tekemääni salaattia ja kehui oikein hyväksi, -jospa tänään kerron että seassa oli myös hiukan merilevää...

Kuvaa savukalasalaatista en ottanut.

Näihin kuviin, -mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!