keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Tekokukkia ja Huutonet`iä...

Lämmin ja suuri kiitos teille ihanista ystävänpäivä viesteistä!
Minulla on ollut normaalia kurjempi olo... (luulin ettei edes olisi mahdollista tulla enää kurjemmaksi...)
Näen aika usein unta rakkaasta Taivaspojastani; -ja seuraavana aamuna ikävä on entistä suurempi ja sydämeni entistä suuremmalla mykkyrällä...
Siksi kai en ole juuri mitään jaksanut kotona tehdä.


Eilen äitini haki minut päiväksi heille, että saan vähän muuta ajateltavaa.
Kävi
mme ensin pikaisesti tässä lähi kirpputorilla. Näin siellä kauniin vanhan Uuden Testamentin, -vuodelta 1874.
Fontti oli juuri sellaista vanhaa ja ihanaa (jota en kyllä oikein osaa lukea).
Eihän minulla tietenkään siihen varaa nyt ollut, mutta rakas äitini halusi ostaa sen minulle!

Yritin vastustella ettei hän voi niin kallista kirjaa minulle ostaa, -muttei siinä vastustelut auttanut. "Se on tiistai-päivälahja", totesi äitini! =)
Se on signeerattu omistajansa nimellä 24.6 1884, -liekö kyseinen Ida Maria saanut sen silloin lahjaksi.



Minä en koskaan ole erityisemmin pitänyt minkäänlaisista tekokukista, -mutta näin talviaikana kun luonnosta niitä ei saa, eikä aina voi olla ostamassakaan, niin olen joitakin löytämiäni kelpuuttanut.
Tässä ensimäisessä kuvassa kuitenkin ihan oikeat ja aidot valkoiset ruusut.


Mutta ihan kauniit ovat nämä tekoruusutkin...


Tekoneilikat viihtyvät hyvin tässä Riviera Maisonin suuressa kynttilälyhdyssä...


Löysin täältä -sekaisesta- työhuoneestani pari kaunista vanhaa tyynynpäällistä ja laitoin ne vielä HUUTONET myyntiini. Minulle kävi vain turha ja typerä moka!! Painoin tuollaiseen kauniiseen vanhaan paksuun ilmeisesti pellavaiseen tyynynpäälliseen kauniin kellotaulun kuvan, ja sen tehtyäni huomasin sinne kuvan ja kankaan väliin jääneen kissankarvoja tms.
Kyllä kuului pari ärräpäätä, -enhän sellaista kehtaa Huutonettiin myyntiin laittaa.
No, koitin sitten vielä pienempään tyynynpäälliseen painaa samaisen kuvan. Se onnistui kun osasin olla tarkempi, mutta tyynynpäällinen ei ollut ollenkaan niin kaunis kuin tämä ensimmäinen.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Ystävänpäivänä 14.2

Lähetän virtuaalisen kortin ja toivotan aurinkoista Ystävänpäivää kaikille teille ihanille blogi-ystävilleni sekä niille "ihan oikeille" jotka minut tuntevat ja täällä vierailevat!
Erityisesti Mialle iso ja lämmin halaus!





lauantai 13. helmikuuta 2010

Ompeluksia Huutonettiin...

Tuntuu etten mitään saa aikaiseksi, -ideoita on kyllä jonkin verran muttei intoa...
Huutonettiin olen kuitenkin jotakin ommellut. Tyynynpäällisiä en enää ole viitsinyt ommella, niitä nostalgisilla kuvilla olevia kun siellä näyttää olevan aika paljon myynnissä. En minä "osaa" omillani kilpailla... Hintani ovat kyllä olleet halvimmasta päästä, sillä tuntuu etten kehtaa omista tekeleistäni paljoa pyytää.
Niitä mielestäni kauniita wanhanaikaisia valmiita tyynynpäällisiä painetulla kuvalla olen vielä kaupitellut tuolla.
Olen koittanut keksiä jotakin "uutta ja erilais
ta" ja nyt olenkin tehnyt pannumyssyjä sekä patalappuja. En tiedä kuinka moni nykyisin käyttää enää mitään pannumyssyyä -paitsi itse kun haudutan valkoisessa posliinipannussani vihreää teetä ;-)
Mutta onhan tuollainen kaunis koristeena keittiön sisustuksessa, -samoin patalaput.

Kävimme siskoni kanssa keskustelua (hyväntahtoista sellaista) tuosta minun hinnoittelustani Huutonetissä... Sisko kysyi paljonko olin ajatellut laittaa pannumyssyjen lähtöhinnaksi; -sanoin että kuusi euroa, johon hän totesi etten voi aina niin halvalla myydä töitäni ja ehdotti kymmentä euroa. Olin kauhuissani, -en voisi pyytää sellaisia summia. Äitimme ratkaisi asian sanomalla, että no jos kahdeksan euroa... ;-)
Anteeksi Auli ja äiti, en sittenkään kehdannut laittaa kuin sen kuusi euroa!!


Ompelin myös aamiais-/pääsiäispöytään sopivan "myssyn" kananmunille. ;-)


Nyt hetkeksi sohvalle lukemaan uutta Toivekoti lehteä jonka äitini osti minulle ystävänpäivä lahjaksi. Sen jälkeen mietin mitä jaksaisin tehdä vai jaksanko mitään... ;-)
Ai niin, olinhan minä eilen aika reipas; -avustin nuoria hiukan pullataikinan teossa (tekivät laskiaispullia) sekä illalla vielä kaksi isoa piirakkaa. Mies toivoi sellaista perinteistä "vanhanajan" pellille tehtyä lihapiirakkaa, -tein sellaisen sekä toisen broileri täytteellä, -vielä lisäksi raikasta vihreää salaattia. =)

Viettäkää ystävät rakkaat leppoisa lauantai!
Tulen luultavasti vielä huomenna tekemään pienen ystävänpäivä postauksen.
Käykäähän vilkaisemassa minun HUUTONET myyntejäni.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Keltainen teema....

Tässä keltaisessa teemassa ei ole kyse Iittalan astiastosta, -vaan siskoni järjestämästä illanvietosta minulle ja hänelle. Viime vuonna hän järjesti yöpuku-teemalla tällaisen illanvieton ja tänä vuonna sain vain ohjeen pukea päälleni jotakin keltaista...
Minun vaatevarastossani ei juurikaan keltaista ole joten sidoin vain hiuksiini keltaisen jenkkihuivin.
Tuliaisiksi vein siskolleni keltaisen tulilatvan, -olisin halunut viedä kevätesikon, mutta kun kiireellä tavaratalosta hain, niin minun tuurillani siellä ei tietenkään silloin ollut keltaisia esikoit
a...
Alkosta hain pari viinipulloa jossa oli keltaista (mausta en tiedä sillä näitä emme avanneet).
Sisko antoi ensin tervetuliaismaljana keltaista likööriä (nimeä en muista).
Pöytä oli katettu keltaisin astioin ja rekvisiitoin, salaatit olivat keltasävyisiä. =)
Nyt kuvia katsoessani huomasin, että tällä vieraalla on tainnut olla nälkä kun ei ollut malttanut odottaa edes pöydän loppuun kattamista kun jo oli kuvansa räpsinyt, -siksi siis kuvissa ei näykkään kuin tuo yksi salaatti... Jälkiruokana oli vielä hedelmäsalaattia.
Siskoni vanhin tytär (27-vuotias -ja minun kummityttöni -jolta myös olen saanut Titti nimen -hän kun ei pienenä osannut sanoa kummitäti niin hänen suussaan se muuttui Titiksi.) jo
ka opiskelee Jyväskylässä, piti mesen kautta meille musiikki aiheisen tietokilpailun. Minä voitin, -jota kyllä ihmettelen, sillä siskoni on varsinainen kävelevä tietokirja mitä musiikkiin tulee!
Ihana ilta, KIITOS rakas isosisko!




Tänään viettää syntymäpäiviään sekä minun- että mieheni isä. Minun isäni täyttää 79 vuotta, -juhlimme eilen. Miehen isä täyttää kunnioitettavat 90 vuotta!! Juhlat olivat lauantaina Punkaharjulla.
Minä en lähtenyt mukaan; -tuollaiset suuret juhlat ovat vielä minulle erittäin vaikeita ja raskaita kun niissä vain korostuu se että olen oman rakkaan Esikois Poikani menett
änyt...
Juhlat olivat kuulemma olleet mukavat, -isänsä on todella hyvässä kunnossa vaikka ikää on jo noinkin paljon; varsinainen teräsvaari!
Minä kuitenkin tein muutaman kortin josta sitten mieheni veljenvaimo oli yhden valinnut. Valitettavasti kortit jäivät kuvaamatta, mutta otin kuvan tästä joka oli samantyylinen kuin se joka sankarille annettiin. Hän oli kuulemma siitä kovin tykännyt koska siinä myös oli viulun kuva. Sen laitoinkin siihen ihan siksi kun tiedän kuinka soittaminen on hänelle tärkeää ja viulu (sekä mandoliini+kitara) ovat rakkaita soittimia. Olen itsekkin ku
ullut hänen soittavan viulua! =)
Kuvassa hän on nuorena ja komeana, -valitettavasti ikäänsä siinä en nyt muista.
Hän ei mitään tietokoneita käytä eikä siis blogiani voisi lukea, mutta lähetän Ilamari-isälle-ukille ja minun "appiukolleni" lämpimiä ajatuksia ja toivon vielä monta tervettä vuotta!!


tiistai 2. helmikuuta 2010

Reipas minä...

Lämpimät kiitokset edelliseen postaukseen kommentoineille!
Kiitän myös äitini puolesta -suloisten säärystimieni saamista kehuista! =)

Olen ollut yllättävän reipas tänään... Aamulla pakkasin Huutonet myyntini (-postiin en vielä ole päässyt viemään, ajokorttia kun en omista ja niitä oli niin paljon, että tuolla auraamattomalla tiellä postiin tarpominen ei houkuttanut, -yleensä kävelen sinne reilussa puolessa tunnissa, mutta nyt olisi mennyt varmaan tuplaten se!) Odotettava siis että isäntä tulee töistä ja käyttää minua postissa.
Mankeloin aamupäivällä ison pinon liinavaatteita. Miten sitä aina kerääntyykin...
Loppujen lopuksi se on ihan mukavaa puuhaa.
Nyt vain sydämessäni väänsi NIIN k
ovaa, kun liinavaatekaapissa silmiini osui Taivaspoikani lapsena koulussa, vohvelikankaasta tekemä ja omin käsin kuvioima ja nimikoima sauna-pefletti... Samoin kun Pokemon pyyhkeen ripustuslenkissä oli nimensä, (minun kirjoittamani) -kouluaikana urheilutunnilla piti olla pyyhkeessä nimi.
Sitä tunnetta minkä tunsin ei voi sanoin kuvata...

Vaikka Rakas Esikoiseni on päivittäin ajatuksissani, niin siltikään en pysty loppuun asti ajattelemaan ettei häntä enää ole... Yritän vain saada ne ajatukset pois mielestäni ja touhuta jotakin! No, mutta kuitenkin mankeloitu on!



Tein myös pihalla lumitöitä sekä kävin pienellä sauvakävely lenkillä. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin tarpominen tuolla auraamattomalla tiellä ei houkuttanut, joten lenkki jäi melko lyhyeksi.



Ruuankin olen tehnyt; "omasta päästä" taas. Riisi-ruissekoitusta, soijasuikaleita, kasviksia ja valkosipulia... =) Syömme kun mies tulee töistä.


Kaiken tämän jälkeen voin hyvällä omallatunnolla viettää illan sohvalla telkkua katsellen... ;-)