Lehtijuttu puutarhastani...

Viime postauksessa mainitsin, että seuraavaksi taidan kirjoittaa ulkonäöstä ja itsestään huolehtimisesta, mutta nyt kun lehtijuttu puutarhastani on ilmestynyt niin ajattelinkin tehdä siitä postaksen.
Ja tavallaan tämä on hyvä aasinsilta siihen ulkonäkö postaukseen sitten myöhemmin...

Jotkut ehkä muistavat kun syyskuussa 2016 ja viime kesänä meillä kävi puutarhuri Paula Ritanen-Närhi kuvaamassa puutarhassa ja tekemässä haastattelun.
Voit kurkata niitä täällä  ja täällä ←klikkaa

Kodin Pellervo teki siitä jutun joka on julkaistu nyt tammikuun lehdessä.
Jos haluat kurkata niin juttu löytyy Kodin Pellervon nettisivuilta täältä  ←klikkaa

Vähän hävettää kun katson tätä jutussa olevaa kuvaa...
Mutta miten sitä sanotaan, -ei voi syyttää peiliä jos naama on vino!🤣
En tiennyt silloin kun Paula tuli juttua tekemään että minuakin kuvataan, joten en ollut yhtään varautunut...
Äidille kun kerroin että minusta on koko sivun kuva ja olen aivan kauhean näköinen, niin hän totesi että eihän kukaan puutarhatöitä tee täydessä meikissä ja hienoissa vaatteissa.

Muistan että olin tuolloin loppukesästä ja alkusyksystä hyvin väsynyt ja masennus oli taas pahemmin päällä.


Kävin kampaajalla jonkin aikaa ennen kuin sain tietää tuosta lehtijutusta ja näin kuvat, -onneksi!
Olin sanonut kampaajalleni että haluaisin nyt ihan jotakin uutta ja harmaantumiseni (joka paheni pojan kuoleman jälkeen) peitettiinkin punertavalla värillä.
Tuntui etten totu tähän millään, mutta kun näin tuon lehdessä olleen kuvan, niin totesin että lyhyt malli ja joku kiva väri on huomattavasti parempi!!
Jos mieheni ei kävisi varaamassa minulle aikaa hiusten leikkuuseen ja väriin niin tuollainen harmaapää minä varmaan olisin ikuisesti. Hän on varmaan jo yli 10 vuotta yllättänyt minut aika ajoin käymällä varaamassa minulle ajan. Kampaamon rouvat aina kehuvat kuinka ihana mies minulla on.💙


Lehti löytyy lehtipisteistä ja tässä kuvat siitä.

Lämmin kiitos vielä Paula!

Juttu oli tosi kauniisti kirjoitettu.
Harmi että upeat pionit olivat jo kukkineet...

Tässä vielä muita Paulan ottamia kuvia joita sain luvan julkaista.

Yllä olevat puutarhakuvat eivät siis ole minun ottamiani vaan puutarhatoimittaja Paulan!

Tämä taisi olla seitsemäs haastattelu/lehtijuttu joka minusta on tehty, -ikävä kyllä kaikki ne liittyvät esikois poikani kuolemaan, mutta se on asia joka ei ole minulle tabu.
En vaikene siitä vaan haluan puhua ja kertoa omia tuntojani, -sillä jos siitä olisi apua/lohtua edes yhdelle lapsensa menettäneelle vanhemmalle niin se tekisi minut onnelliseksi.



Seuraavana aiheena sitten siitä ulkonäöstä ja itsestään huolehtimisesta.
Sain tästä siis sen hyvän aasinsillan siihen aiheeseen, -lehden kuvista kun näkee miten käy kun ei jaksa huolehtia itsestään ja näissä kampaajalla otetuissa kuvissa näkee että kun vointini oli vuoden alussa selvästi parempi niin jaksoin muuttaa ilmettäni, -no, kuten mainittu niin siitä kiitos kuuluu ihanalle miehelleni joka pitää huolen siitä että jos vaimo ei itse jaksa niin mieskin voi varata sen ajan kampaajalle.💙

Palailen taas!♥

Tammisaari, Fiskars ja Billnäs -talvisia kuvia...

Varoitan -ja pahoittelen, -nyt tulee aika paljon kuvia, mutta äkkiäkös nuo rullaa alas.😄
En viitsi näistä tehdä postauksia erikseen.
Seuraavassa postauksessa sitten jotakin ihan muuta.

Olemme käyneet muutamina päivinä autoajelulla ja kun ilma on ollut kauniin kuurainen niin vähän on jaloiteltu.

Tammisaaressa kävimme lounaalla ja vajaan tunnin kävelyllä.
Lunta ei tuolloin vielä juurikaan ollut -nyt mekin olemme saaneet tänne etelä suomeen ihan mukavasti lunta- mutta keli oli niin kaunis.

Oikeassa reunassa näkyy ihana kesäravintola Knipan.

Kaukana jäällä näkyi lintuja joista ei saanut selvää, -no eipä saa kunnolla näistä rajatuista kuvistakaan (haaveeni uudesta objektiivista kasvoi taas), mutta merikotkaksi näitä epäilimme.

Kamerasta joku vipstaaki oli siirtynyt (sormet kun oli välillä vähän jäässä) ja muutama kuva meni pilalle, -tässä oli kuitenkin jotakin kaunista ylivalottuneisuudesta huolimatta.

Kävimme lounaalla Cafferiessa, ja voin kyllä suositella.
Viihtyisä ja todella hyvä ruoka. Me otimme uuniperunan skagen täytteellä sekä juustoisen linssikeiton, -johon mies otti pekonia.
Arkipäivisin tuolla on tarjolla lounas ja valikoimiin kuuluu myös erikoiskahveja, maukkaita leivoksia ja raikkaita salaatteja.
Heille ovat myös nelijalkaiset perheenjäsenet tervetulleita!

Tammisaaresta lähdettyämme ajoimme Fiskarsin kautta kotiin.


Jäin auton kyydistä pois ja kävelin joen vartta kulkevaa pyörätietä ruukkikylän toiseen päähän.
Kameraa ei ollut, mutta kännykällä räpsin kuvia.

Ja yhtenä päivänä kävimme ajelulla, ensin Kasvihuoneilmiössä (josta en koskaan taida selvitä ilman joitakin ostoksia...) ja sen jälkeen ajoimme Billnäsiin.
Siellä kuura oli kauniimpaa kuin muualla.
Meille nämä ovat ihan tuossa naapurissa joten aika usein tulee ajeltua siellä.
Kesällä useimmiten, mutta myös talvella on mukava käydä.

 

 Aika herttainen liikennemerkki, vai mtä?

Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Toivotan ihanaa viikonloppua teille kaikille!💛


Olen jo vähän miettinyt seuraavaa postausaihetta, -joka mitä ilmeisemmin käsittelee ulkonäköä.
Minä en ole siitä oikein jaksanut huolehtia Esikoispoikani kuoleman jälkeen.
Tänä vuonna nämä ensimmäiset viikot olen voinut paremmin ja oikein pysähtynyt miettimään näitä asioita, -kerron niistä lisää siis myöhemmin. Kunhan vain tämä hyväolo jatkuisi.