Sähkökatkos...

Ihan ensin suuret ja lämpimät kiitokset kaikille teille jotka olette jättäneet kommentteihin kauniita sanoja isäni poisnukkumisen johdosta...♥

Äärimmäisen kiitollisia olemme kaikki, -äiti ei ole pystynyt blogissani nyt käymään eikä siten ole pystynyt myöskään viestejänne lukemaan, -mutta on tietoinen että niitä on tullut paljon! Jonakin päivänä luemme niitä yhdessä. 

Minä sain eilen inspiraation ja iltapäivällä aloitin joulusukkien, -sydämien ja tuoksupussukoiden ompelua. "Yleisön pyynnöstä" koitan saada niitä lisää aikaiseksi... ;-)
Ja eikö hitto soikoon meillä mennyt sähköt!!! 
Sähköt meni siis koko tältä asuinaluuelta, -onneksi meillä paloi kynttilät (kuten joka ilta) joten ihan pimeässä ei tarvinnut lisää kynttilöitä etsiä! 
Toki minua harmitti kun kerrankin olisi ollut ompeluintoa ja sitten kävi näin!
Mutta kun sain lisää kynttilöitä sytytettyä ja pääsin sohvalle joulu-/sisustuslehtien kanssa, niin oli oikeastaan ihan hyvä olla... Tuli tunne, että suklaata kun vielä olisi ollut! ;-)

Mutta kun oli pari tuntia kulunut, väsytti ja silmiä jo kirveli kynttilän valossa lukeminen, ja harmitti kun "Tanssii tähtien kanssa" oli jo loppusuoralla, enkä nähnyt sitä, -niin kyllä alkoi jo vähän potuttaa... No, sähköt tulivat kyllä vähän ennen yhdeksää.  
Mietin että pitäisi johonkin vaikka vaatehuoneen hyllylle tehdä itselleen sellainen oma "survival-pakkaus".  Niitä parhaimpia sisustuslehtiä ja -kirjoja, vähän suklaata... ;-)

Sen verran vielä tähän loppuun, että nuo Huutonet myyntini päättyvät tänään!

Koitan saada laitettua lisää jouluompeluksiani, -uskomatomman ihanaa miten töistäni pidetään ja niitä on kyselty! ♥ 

Se on kyllä asia joka saa mieleni hyväksi!! ♥

Ensimmäiset joulusukat taisin tehdä vuonna 2008 Esikoisen menehtymisen jälkeen, -ja joka vuosi tuntuvat kiinnostavan yhä useampia. Vaikka näköjään Huutonetissä samantyylisiä näkyy nyt kauppaavan jotkut toisetkin. Silloin 2008 ei ollut vielä muita, eikä tainnut olla v. 2009:ään. No, Huutonetissä ei plagiointi ole kiellettyä, vaikka se ikävää onkin. 

Ja Huutonetissä sitä tapahtuu paljon, enkä tarkoita nyt pelkästään tätä omalle kohdalleni sattunutta. 

Nyt minä jatkan taas ompeluksiani, -myöhemmin päivällä menemme äidin kanssa käymään Isän ja Taivaspoikani haudoilla. 

~~ ♥~~

Voikaa hyvin, ja jos jossakin on jo lunta, niin puhaltaakapa niitä lumipilviä tännekkin päin ;-). 

Kaipaan jo niin valkoista ja talvea tämän harmauden tilalle...

 

Joulua hiukan...

Eilen ahkeroin koko päivän ja siivosin, -niin suurta siivousta en olekkaan aikoihin jaksanut tehdä! Intoa sain siitä kun tiesin saavani rakkaat muruseni; Kuopuksen ja hänen tyttöystävänsä myöhemmin iltapäivällä yökylään! ♥
Mies oli aiemmin keksinyt että viettäisimmekin pientä pikkujoulua ja söisimme vähän jouluruokia.
Myös "tonttu" oli käynyt muistamassa meidän nuortaparia... ;-) Sillä aikaa kun he olivat saunassa, niin Tonttu (Torvinen...) oli tuonut heille pienet paketit pihalle yhteen ruukkuun. 
Tuo tapa meillä on ollut siitä asti kun Taivaspoikani oli ihan pieni, -ja minä pidän perinnettä yllä yhä! :)


Siivottuani laitoin vähän joulua kotiin. 
Esikoisen menehtymisen jälkeen en ole innostunut laittamaan ja koristelemaan kotia kuten aiemmin...

Meillä oli ihana ilta yhdessä; saunottuamme söimme illallisen ja sen jälkeen pelasimme myöhään yöhön! ♥

Kuten monet lukijani tietävätkin, on meillä ollut surua ja raskasta aikaa, kun isä nukkui pois!

Viime lauantaina jätimme isälle jäähyväiset lähimpien kesken, ja tänään aamupäivällä laskimme isän uurnan sukuhautaan. ♥

Voi miten sydämeeni sattui kun itkien kuljimme hautausmaan käytävää...

Veljeni kantoi uurnan. Hän myös laski sen hautaan. Äiti kantoi käsissään isän tärkeimpiä tavaroita, ne jotka piti aina olla mukana; kotiavaimet, lompakko (johon olimme laittaneet perhe valokuvan joka meistä otettiin kun isä helmikuussa täytti 80v) sekä puukko joka aina roikkui isän vyöllä. Veli laittoi ne uurnan kanssa hautaan ja hän myös peitti haudan... 
En osaa edes kuvitella miltä veljestäni tuo kaikki on tuntunut... Mutta olimme äärimmäisen iloisia ja ylpeitä veljestä/pojasta joka sen kaiken pystyi tekemään, ♥  
-meistä perheen naisista ei niihin olisi ollut!

Nyt on takana ne raskaimmat hetket... Jäljellä vain suuri suru ja ikuinen ikävä! ♥

Uurnan laskun jälkeen lähdimme kahville ja glögille veljeni perheen luo. ♥
Veljeni vaimo oli tehnyt paljon erilaisia ihania pieniä suolapaloja joita glögin ja kahvin kanssa nautimme!
Sää oli silloin vielä aika harmaa ja kynttilät paloivat niin ulkona kuin sisälläkin. 
Voi kuinka onnellinen olenkaan rakkaista läheisistäni! ♥

Vaikka mitä tapahtuisi niin meillä on aina toisemme ja niin läheiset ja hyvät välit! 

Olen aina pitänyt sitä suurena rikkautena, -ja aikoinaan kun Taivaspoika oli vielä kanssamme niin sitä pojilleni muistin aina korostaa!

Hiukan piti minun "kiusata" veljeni perhettä... Sanoin siskolle ja äidille että eikö jäädäkkin tänne koko päiväksi, -heillä on aina niin ihana ja kodikas tunnelma. Heillä on kaunis ja hyvällä maulla sisustettu koti! He itse ovat aivan ihania ja saavat aina kaikki viihtymään. Tarjoilut aina uskomattoman ihanat ja niissä on nähty vaivaa.

Siskoni oli heti "mukana" ja sanoi että jäädään vain, -mietimme että voisimme ottaa pienet aamupäiväunet ja veljen vaimo tekisi ruuan. Illalla heidän pitäisi lämmittää meille sauna siinä kuuden seitsemän maissa... ;-) 

No, en katsonut veljeni ilmettä, mutta siskoni totesi sen olleen "hyvin innostunut"... ;-) 

Kuulemma heillä olisi menoa... 

Vielä lähtiessäni sanoin, että no, me tulemme sitten aamiaiselle huomenna! ;-)

Voi kuinka rakastaankaan näitä läheisiäni, -ja tiedän että hekin rakastavat minua! ♥

Kaikille teille toivotan oikein ihanaa ensimmäistä adventtia! 

 ♥~~♥

♥ Nauttikaa ja iloitkaa tekin rakkaista läheisistänne! ♥

Monella on varmaan kuten minullakin; -kaikkia heitä ei enää ole, mutta he ovat aina sydämissämme. Ja me jotka vielä täällä olemme, niin ollaan onnellisia ja kiitollisia toisistamme!

Mikään raha tai materiaali ei ikinä korvaa rakkaita läheisiä! ♥

P.S. Jouluinen-blogini on myös päivitetty!

Pikainen päivitys...

Jaksoin tänään laittaa muutaman kohteen HUUTONET-myyntiini.

Tällä kertaa myös pari vaatetta. Niitä olisi vaikka kuinka paljon vielä, kunhan vain jaksaisi kuvata.

Vuonna 2008, -Esikoisen poismenon jälkeen olimme Tapaninpäivän jälkeen Rukalla. 

Sillä reissulla ostin Kuusamosta kauniin toppapuvun. Mutta kun sitten alkoi tämä "kasvu" ;-) (lihoaminen...) niin enpä ehtinyt montaa kertaa sitä pitämään! : (  Päätin sen nyt kaupata!

Laitoin myös joitakin emali astioita. 

Kysyisinkin nyt, että tietääkö kukaan tämän (kuvassa alempana) pienen kannun "oikeaa" nimitystä??

Soitin äidillekkin ja kysyin, -kun muistin, että ollessani lapsi niin äiti sulatti esim. rasvaa tuon tapaisessa. Kun ei ollut mikroja! 

Äitikään ei muistanut olisiko sillä joku nimitys. Onkohan sillä siis mitään "nimeä"??

Tällaisetkin vanhanaikaiset pienet vadit laitoin myyntiin. 
Muistan kun olin pieni (60-70 luvulla) niin Mummolassa pihasaunassa käydessämme käytettiin tällaisia, -mutta siis suurempia. IHANIA!!

Sen verran vielä Isän jäähyväis-hetkestä; Tilaisuus oli siis pieni ja "koruton". 

Kuten olen maininnut niin isä ei kuulunut kirkkoon. Ei siis ollut mitään siunaustilaisuutta, pappia tai musiikkia. Halusimme kunnioittaa isän elämänkatsomusta,  ja jätimme jäähyväiset vain lähimpien kesken.   

Tilaisuus oli suuresta surusta ja koruttomuudesta huolimatta kaunis!!  ♥ 

Muistotilaisuus vietettiin veljeni perheen kodissa. 

Kynttilöitä oli paljon. Mm. etupihan suuren ja vanhan omenapuun oksilla paloi monta tällaista kaunista lyhtyä.

Isän arkku oli mäntyä. Emme osanneet kuvitellakaan isän arkuksi mitään valkoista jossa olisi rimpsua, rämsyä ja ristiä. Kun hautaustoimistosta meille kerrottiin ihan tavallisesta kotimaisesta puuarkusta, niin tiesimme heti; se jos mikä olisi isälle sopiva.

Hän rakasti luontoa; metsästi, sienesti, teki puuhommia tai vain käveli metsässä!

Isä ei pitänyt suurista juhlista tms. siksi ei ollut mitään suuria näyttäviä kukkalaitteita. Äiti valitsi arkulle kauniita, tummia kalloja.   ♥  

Muistojuhla oli niin ihana! 

Ns. muistopöytänä oli veljen luokse tuotu isän keinutuoli (hän sai sen aikoinaan 50-vuotis lahjaksi, -eli 30v vanha). 

Veli oli laittanut keinutuolin alle kiilat, niin että se pysyi paikallaan. 

Siinä oli isän kuva, kynttilä ja kukkakimppu.

 Yhdelle pöydälle oli koottu paljon valokuvia isästä. Nuoruudesta viimeisiin päiviin. Kuvissa oli myös perhettä, mm. lapsia, lapsenlapsia. ♥

Ensi viikon lauantaina meillä on vielä raskas hetki; me lapset äidin kanssa laskemme isän uurnan sukuhautaan...

Huutonet myyntiä taas...

Kiitos te kaikki ihanaiset!! ♥

Sananne lohduttavat ja lämmittävät mieltä!

En ole jaksanut edes blogeissa vierailla kun tuntuu että tämä suru vie kaikki voimat!

Ajatukset on tulevassa... Huomenna menemme saattamaan kun isä siirretään sairaalasta kappelin tiloihin. 

Lauantai aamupäivällä on jäähyväishetki. 

En muista olenko maininnut että isä ei kuulunut kirkkoon eikä uskonut mihinkään -muutakuin kovaan työn tekoon ;)

Jäähyväishetki on siis järjestetty juuri niin mitä tiesimme isän mistäkin ajattelevan. Haluamme kunnioittaa hänen muistoaan! Tänään terapeutilleni kerroin siitä kuinka saimme tavallaan jättää isälle jäähyväiset (vaikka emme silloin vielä voineet varmuudella tietää että se oli viimienen kerta...) ja kerroin myös miten olemme suunnitelleet jäähyväishetken, ja kuinka hautaan isän mukana laitetaan hänelle aina niin tärkeät: lompakko (johon varmaankin laitamme perhekuvan joka meistä otettiin kun isä helmikuussa täytti 80v), kotiavaimet (varsinkin kotiavaimet ja lomapkko olivat ne mitkä isällä piti aina olla mukana) sekä puukko, (joka hänellä aina roikkui vyöllä). Terapeuttini sanoi, että kaikki se mitä kerroin kuullosti hänestä aivan liikuttavan kauniilta!

Jäähyväishetki tulee olemaan hyvin vaatimaton, -ei musiikkia eikä pappia, -sillä isä ei olisi halunut. Surullinen se tulee olemaan...

Isä oli hyvin vaatimaton, -muistan yhden lapsuuden opetuksen; -isä aina teroitti meitä muistamaan, että koskaan ei saa esittää parempaa kuin on! Sen opin mukaan olen koittanut mennä, -vaikka lapsena toki olin perheen prinsessa! ♥

Ja itseasiassa vielä aikuisenakin, mutta se on sellainen perheemme inside-juttu! ;-)

Viikon päästä lauantaina me lapset äidin kanssa laskemme isän uurnan hautaan (sukuhauta). Toivon että sen jälkeen hiukan oloa helpottaisi, kun on nuo raskaimmat asiat takana! 

En oikein osaa vielä yhtään ajatella enkä suunnitella joulua...  
Kolme edellistä kun ovat olleet niin raskaita ja erilaisia kuin koskaan ennen, -ei ole ollut rakasta Esikoista! Nyt ei ole isääkään... Mutta joulu menee miten menee, tärkeintä on ettei äidin tarvitse olla yksin.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Huutonettiin olen taas laittanut myyntiin niin ompeluksiani kuin muutakin tavaraa. Lisää on tulossa kunhan jaksan kuvata. Karisma kirpparille olen vienyt myöskin.
Minulla on ollut mm. sellaiset aarteet  kuin vanha valkoinen enkeli sekä kaunis seimi. 
Niiden myymistä mietin kahteenkin kertaan, -mutta koska niihin ei liity mitään muistoa tai tunnesidettä (itse olen joskus ostanut) niin ajattelin että voin hyvin niistäkin luopua!
Nyt vain on tunne että paljosta tavarasta haluan luopua... 

Klikkaa tätä: HUUTONET sanaa, niin pääset suoraan kohteisiini!

Myös Jouluinen Blogini on päivitetty, -siellä lisää kuvia!

 VOIKAA HYVIN YSTÄVÄT RAKKAAT!

SUURET JA LÄMPIMÄT KIITOKSET...

Sydämestäni haluan kiittää jokaista teistä, -itseni, äidin, siskon ja veljeni puolesta- osanotoistanne isän poisnukkumisen johdosta! ♥   

Myös muiden läheisteni puolesta kiitos!

Olette ihania, -ettekä arvaakkaan kuinka paljon sananne ovat minulle merkinneet...

Olemme olleet aivan liikuttuneita kuinka ihmiset ovat muistaneet...

Ei tätä oikein vielä voi edes ymmärtää!

Tässä kuvassa äiti ja isi nuorena jossakin Aulangolla.♥ 

Päivä kerrallaan edelleenkin...

Kynttilöitä on tullut polteltua paljon, -niin synkkää ja harmaata kun on ollut!

Minullahan on Huutonetissä ollut tavaraa myynnissä, -ja se loppuu nyt keskiviikkona 9pvä. Klikkaa tuota Huutonet sanaa, niin pääset suoraan kohteisiini.

Vielä siis ehtii käydä kurkkaamassa josko joku kiinnostaisi.

 Sen jälkeen olisi tarkoitus laittaa sinne vielä jouluisia ompeluksiani. Niitä on tullut jonkin verran tehtyä; yksinkertaisia ja helppoja ommeltavia, -kun ei oikein pysty keskittymään mihinkään monimutkaiseen, mutta jotakin on välillä tehtävä... Ajatukset olivat silloin reilu viikko sitten isän luona sairaalassa, -hänessä on ajatukseni yhä edelleen, -ja ikävä niin iso!!♥  

Karisma kirpparilla päätin myös  jatkaa myyntipöytääni vielä neljä viikkoa. Kivasti on kauppa käynyt ja tavaraa olisi vielä vaikka kuinka. Sanoin siskoni tyttärille että voivat tuoda omiaan myyntiin pöytääni, -heillä kun on pieniä (siis hoikan ihmisen) ja kauniita nuorten naisten vaatteita!

Voikaa hyvin ystävät ihanaiset! ♥

PS. Päivitin myös Joulublogiani!

Isin tyttö ja äitin poika...

 
...Näin isi sanoi kun olin pieni... ♥  Se oli sellaista hellittelyä.

Nyt ei enää isiä ole...

Isä nukkui pois eilen aamuyöllä!

Olimme käyneet häntä päivällä katsomassa sillä sairaalasta oli soitettu että tilansa oli huonontunut.

Suurimman osan ajasta isä nukkui lääkityksestä johtuen, mutta ennenkuin lähdimme, hän viimeisillä voimillaan nosti oikeaa (toimivaa) kättään josta tiesimme hänen haluavan halata. Jokainen meistä painautui vuorollaan aivan lähelle isää ja hiljaa hän nosti kättään ja laski sen selkämme päälle... ♥  Äidin kohdalla se tapahtui kahteen kertaan! ♥

Totesimmekin siskoni kanssa että tämän voimalla me jaksamme pitkään! ♥ 

Kävimme vielä eilen aamuyöllä isää katsomassa sairaalassa (siis äiti ja me kolme lasta) kun oli jo nukkunut pois. 

Meillä ei puhuta että isä meni taivaaseen sillä isä ei uskonut eikä kuulunut kirkkoon.

Me haluamme kunnioittaa isän toiveita ja ajatuksia. 

Hautajaiset tulevat olemaan pienet ja lähipiirin kesken. 

Jos emme kunnioittaisi isän toiveita niin niistä tulisi melko suuret ja vieraita olisi varmaan aika paljon.

Me menemme eteenpäin päivä kerrallaan!