Toukokuuta...

Yhä edelleen pääni yllä tuntuu tummat pilvet viipyvän...
Ikävä Taivaspoikaani on käsittämättömän suuri!
Mitään en ole aikaiseksi saanut. No, kuvia jonkunverran kuitenkin.
Omasta puutarhasta:
Kuvat suurenevat klikkaamalla.



Viime lauantaina kävimme miehen kanssa Korkeasaressa:



Sain veljeni vaimolta kesällä -08 viiniköynnöksen samoihin aikoihin saamaani kasvihuoneeseen. Nyt köynnökseen tulee pieniä nuppuja...
Satoon en kuitenkaan jaksa uskoa... epäilen että loppuu kesä kesken.
Kesäkukkia olen vähän hankkinut; -odottelevat patiolla laatikoissa ja koreissa että saan jostakin intoa istuttaa ne oikeille paikoilleen!!



Suuret ja sydänlämpöiset kiitokset kaikille jotka jaksatte täällä vierailla!♥
Erityis kiitokset teille jotka jaksatte jättää kommentteja, -voi miten ihania olettekaan;
-kauniita sanoja ja välittämistä todella! ♥
Sen verran tässä mainitsen, kun tuolla kommenteissa joku kyseli käynkö ammattiauttajalla, että olen käynyt kohta kaksi vuotta, ja aion käydä niin kauan kuin se vain mahdollista on.
Oman lapsen yht`äkkinen ja traaginen menetys ei vain -ainakaan minun kohdallani-
ole ihan hetkessä käsitelty... Minulla on kyllä aivan ihana terapeutti!

Ihana Riitta kyseli minua kevään kirppistapahtumaan myymään tekeleitäni, (Kiitos Riitta, tämä on jo kolmas tapahtuma johon olet minua kysellyt, ja se saa aina mieleni hyväksi♥), mutta niin kovin kun olisinkin halunut sinne tavatakseni teitä "sisustus-siskoja" ja blogi-ystäviä, niin en vain vielä pysty tuollaiseen sosiaaliseen tapahtumaan... Mutta haaveissa on että joskus voisin tulla mukaan joko joulunajan tapahtumaan tai kevät kirppistapahtumaan.
Riitta on uskomaton kun järjestää meille mahdollisuuden tällaisiin!

Aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä kaikille teille!

P.S. En ole unohtanut lupaamaani arvontaa, -ei vain nyt ole ollut voimia sellaisen järjestämiseen...
Mutta jossakin vaiheessa on tulossa!

Kevät kauneimmillaan....

Minulla ei vain mieli tunnu piristyvän, -melkeinpä päinvastoin. Flunssastakin jäljellä nuhaa ja yskää, jotka saattavat kestää pitkäänkin.
Helatorstaina tuli siis kaksi vuotta Esikoisen poismenosta, -joudun ihan sormilla laskemaan että kaksiko vuotta. Tuntuu kuin se olisi vasta tapahtunut. Mietin miten ja mihin nämä vuodet ovat kuluneet... Suru on ehkä vähän muuttanut muotoaan, -mutta helpottanut se ei ole!! Melkeinpä päinvastoin, -ihan kuin vasta jotenkin alkaisin pikkuhiljaa ymmärtämään ettei rakasta Poikaani enää todellakaan ole... Kaksi vuotta sitten elämäni muuttui täysin, ja tätä minä yritän opetella elämään, -niin kauan kuin itse täällä olen ja elän!
Pidimme meillä taas silloin 13 pvä pienen muistohetken Rakkaamme muistolle ja kunniaksi.
Ihan kaikki eivät päässeet, mutta suurinosa. Kahvia, limua, Taivaspoikani mieliherkkuja; kinuskikakkua, lempikeksejään, namia, sipsiä yms. Suurinosa kävijöistä kun olivat nuoria.
Vaikea päivä, mutta ihan yhtä vaikeaa on ollut siitä eteenkinpäin. Kaikki tulee taas eritavalla ja voimakkaammin mieleen ja tunteet pintaan.

Meillä kävi viikonloppuna ihan uusia ja ihania vieraita. ;-)
Taivaspoikani sekä Kuopukseni lapsuudenystävä toi näytille heidän "vauvat."


Leevi laitettiin makuuhuoneeseen, mutta ennenkuin pikku-neidit lähtivät ja olivat jo kuljetuskopassa (joka muuten on Leevin vanha) niin halusin heidän hiukan tekevän tuttavuutta. Meidän vanha-herra tuntui olevan kovin ihmeissään... ;-)



Viikonlopun pyörälenkiltä pari kuvakollaasia.



Viikonloppuna grillatun kalan ja kanan kanssa hyvää salaattia (mm. juustoleipää ja saksanpähkinöitä).



Ja tänään kasviskeittoa "omasta päästä" ja aineista joita löytyi jääkaapista; savoijinkaalia, kiinankaalia, fenkolia, varsiselleriä, punasipulia, purjoa, kesäkurpitsaa ja ihanaa vihreätä parsaa. Se kun maistuu tuoreenakin niin hyvältä! Omalta pihalta; nokkosia, lipstikkaa, ruohosipulia, valkosipulin varsia, -yrtit kasvimaalla vielä hyvin pieniä, mutta hiukan sain minttua ja mäkimeiramia.

Voikaa hyvin ja nauttikaa keväästä. Palailen taas kun tuntuu että jaksan!

Pieni päivitys...

Flunssa tekee tuloaan... Väsyttää, jäseniä kolottaa eikä "pää tunnu omalta."
Äitienpäivänä kävin viemässä Taivaspoikani haudalle kimpun valkovuokkoja.
Minä, sisko- ja veli perheinemme olimme vanhempiemme luona äitiämme juhlistamassa.
Ikävä on niin suuri; muistan äitienpäivän kahden vuoden takaa... Vain yhden päivän sen jälkeen sai rakas Esikoiseni elää. Seuraavana yönä hän menehtyi...

♥Rakas Kuopukseni, -ainokaisani- antoi minulle pienen pullon vaaleanpunaista shampanjaa sekä ihanan pienen kirjan, jossa kauniita kuvia ja kirjoituksia äidistä!! ♥
En ole taikauskoinen, mutta tätä pientä kirjaa kannan mukanani, -toivoen sen olevan jonkinlainen "onnenamuletti" minulle...




Nyt sohvalle ja peiton alle, -paleltaa ja olo on kurja... Toivottavasti selviän mahdollisimman pienellä flunssalla. Torstaina 13.5 tulee kaksi vuotta Rakkaamme poismenosta.
Tarkoitus olisi pitää taas pieni muistohetki meillä, kaikille läheisille.

Lämpimästi haluan halata teistä jokaista! Olette ihania kun jaksatte täällä vierailla ja kommentteja jättää! ♥

Hiukan päivitystä...

Laitanpa muutamina kuvia joita olen tässä kevään aikana räpsinyt.
Kasvihuone on pesty ja "sisustettu". Vapuksi ostin belliksen ja kaksi ruukkuruusua.
Huone odottelee vielä lämpimämpiä ilmoja ja erilaisia kasveja + kukkia...



Näsiä kukkii...



Ensimmäiset valkovuokot takametsästä kerätty...



Hiukan valkoisia orvokkeja olen laittanut pihalle ruukkuihin.


Huhtikuun ihanuuksia ja yllätyksiä...
Perunanarsissi takapihan pation pöydällä.




Lumen alta paljastui viimekeväänä -ihan Prismasta ostamani ja myöhemmin ulos istuttamani kevätkello. ♥ Tämä yllätys sai minut ihan liikuttumaan, -en moista edes muistanut, enkä olisi ikinä uskonut että kukkimaan saan... Pientä ja kaunista minun muuten niin vaikeassa elämässäni...



Huhtikuussa lumen alta paljastui myös syksyllä perennapenkin reunaan jättämäni muratti, kauniin vihreänä. Nyt varmaan jo kuivunut...



"Ruokapostauksena" ;-) tällä kertaa oman äidin lämpimät munkit joita paistoi kun vapunpäivänä aamusella menimme vierailulle. NAMM!!




Ja tarvikkeita falafel-pyöryköihin joita tein jokin aika sitten. Kuvaa en ottanut, -eivät olleet kuvauksellisia... ;-)



Loppuun vielä ihana kuva toisesta mamman-mussukasta. Tämä karvainen 9-vuotias Leevi. ♥
Toinen mamman mussukka (vähemmän karvainen) 18 vuotias ainokaisani on ensimmäistä kertaa kaveriporukalla opiskelija risteilyllä. (Ja äidin huoli suuri...)


Aurinkoisia päiviä teille ystävät rakkaat, voikaa hyvin! ♥