Hih, nyt blogissani vähän "vakavampaa ja pohdiskelevampaa" aihetta,
-ja myös sitä vali-vali-valitusta.
Olen nyt neljättä päivää yksikseni kotona!
Normaalisti olisin nauttinut tästä täysin rinnoin, -siivoten, ommellen, askarrellen, ulkoillen ja saunoen. Unohtamatta hyvää ruokaa ja viiniä.
Nyt kuitenkin nuo välilevyn pullistumasta johtuvat kivut ovat niin kovat että liikkuminen on vaikeaa, -eikä se edes huvita koska sen jälkeen olen entistä kipeämpi.
Tiedän että pitää liikkua kivun sallimmissa rajoissa, -ja sitä olen tehnytkin- nyt vain ei enää edes halua! Fyysisen kivun lisäksi myös henkinen puoli on ollut niin kovalla koetuksella että olen saanut taas masennuksen vieraakseni (tai eihän se mikään vieras ole, "vanha tuttu" 15 vuoden ajalta).
Olen siis jonossa magneettikuvaukseen ja ortopedille, tällä viikolla kävin lääkärillä ja sain uudet lääkkeet (eivät ainakaan vielä ole auttaneet) ja ensi viikolla on fysioterapia.
Muuta en voi tehdä kuin yrittää kestää ja odottaa!
Nyt tässä sohvalla aikaa viettäessäni on tullut mietittyä monenlaista.
Olen myöskin vähän selaillut blogiani taaksepäin, -lähinnä kuvia.
Ja mietinkin tätä bloggaamista.
Ensimmäisen blogini aloitin 2006, -sen teki minulle Esikoiseni, Taivaspoikani.
Vuonna 2008 siirryin bloggeriin ja täällä olen siitä asti ollut.
Blogia olen pitänyt siis kahdeksan vuotta!!
Siinä ajassa on oma blogini muuttanut muotoaan mutta myös koko blogistania -jos ei nyt muuttunut- niin ainakin kasvanut -paljon!!
Ihania blogeja monilta eri elämänalueilta on tullut kuin sieniä sateella!
Valitettavasti ei vain jaksa seurata enää juuri kuin joitakin silloin tällöin.
Minulle tämä blogi on vähän kuin päiväkirja, -olen sellaista pitänyt pikkutytöstä aikuisikään asti.
Olen aikoinaan kirjoitellut itselleni myös pöytälaatikko runoutta ja proosaa.
Ajatuksien saaminen paperille on ollut se minun juttuni. Kirjeitä kirjoitin aikoinaan myös paljon.
Käsihän niissä väsyi, joten nyt onkin mukava kun voi kirjoittaa koneella.
Valokuvaaminen on myös lähellä sydäntäni joten nämä kaksi asiaa yhdistettynä sopii minulle!
Blogissani ei ole mitään "punaista lankaa" -kirjoitan ja kuvaan mitä milloinkin mieleen juolahtaa.
Muoti, vaatteet yms. ovat sellaisia joita en juurikaan käsittele. Syystä että, en ole enää mikään nuori nainen ja ylipainoakin on paljon! En halua kuvia itsestäni -enkä varsinkaan julkaista niitä.
Nyt kun olen Esikoisen menehtymisen jälkeen ollut yli kuusi vuotta kotona, ja tämän kuun alusta pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, niin bloggailu sopii minulle erittäin hyvin.
En ole kovin sosiaalinen ja viihdynkin hyvin kotona.
Se mistä jaksan aina iloita, on se, että kuinka paljon blogillani onkaan lukijoita VAIKKA täällä ei ole mitään hienouksia, glamouria, matkoja tms.
Vain yli viisikymppisen naisen kuvia ja mietteitä arjesta ja elämästä.
Jokaisesta teistä olen niin kiitollinen, vaikka en kirjoittaessani yhä vieläkään osaa ajatella kirjoittavani jollekkin, -pidän vain edelleenkin eräänlaista päiväkirjaa.
Tämä on minun harrastukseni, -joillekkin käsittääkseni blogin pitäminen on eräänlainen työ.
Olisihan se mukava jos tämän myötä saisin vähän taskurahaa, -pienen eläkkeen lisäksi- mutta en tiedä osaisinko tällä edes tienata jos se olisi mahdollista.
Varmaan pitäisi aiheet ja kuvat olla mielenkiintoisempia että olisi lukijoita enemmän ja voisi vähän tienatakkin.
Eli minä siis jatkan edelleenkin tällä samalla linjalla; -arjen asioita, mitä milloinkin mieleen juolahtaa.
Nyt kun olen muutaman kuukauden potenut tätä välilevynpullistumaa, niin ei oikein ole ollut mitään kivaa aihetta... kun mikään ei huvita.
Mutta näillä mennään nyt, ja katsotaan sitten kun joskus nämä kivut tästä helpottavat ja liikkuminenkin helpottuu!
Kuvissa viimeisin hankintani Eero Aarnion Tupla Kupla valaisin.
Muistakaahan siis ARVONTA vielä tiistai-iltaan asti!
.JPG)
