Lehtijuttu puutarhastani...

Viime postauksessa mainitsin, että seuraavaksi taidan kirjoittaa ulkonäöstä ja itsestään huolehtimisesta, mutta nyt kun lehtijuttu puutarhastani on ilmestynyt niin ajattelinkin tehdä siitä postaksen.
Ja tavallaan tämä on hyvä aasinsilta siihen ulkonäkö postaukseen sitten myöhemmin...

Jotkut ehkä muistavat kun syyskuussa 2016 ja viime kesänä meillä kävi puutarhuri Paula Ritanen-Närhi kuvaamassa puutarhassa ja tekemässä haastattelun.
Voit kurkata niitä täällä  ja täällä ←klikkaa

Kodin Pellervo teki siitä jutun joka on julkaistu nyt tammikuun lehdessä.
Jos haluat kurkata niin juttu löytyy Kodin Pellervon nettisivuilta täältä  ←klikkaa

Vähän hävettää kun katson tätä jutussa olevaa kuvaa...
Mutta miten sitä sanotaan, -ei voi syyttää peiliä jos naama on vino!🤣
En tiennyt silloin kun Paula tuli juttua tekemään että minuakin kuvataan, joten en ollut yhtään varautunut...
Äidille kun kerroin että minusta on koko sivun kuva ja olen aivan kauhean näköinen, niin hän totesi että eihän kukaan puutarhatöitä tee täydessä meikissä ja hienoissa vaatteissa.

Muistan että olin tuolloin loppukesästä ja alkusyksystä hyvin väsynyt ja masennus oli taas pahemmin päällä.


Kävin kampaajalla jonkin aikaa ennen kuin sain tietää tuosta lehtijutusta ja näin kuvat, -onneksi!
Olin sanonut kampaajalleni että haluaisin nyt ihan jotakin uutta ja harmaantumiseni (joka paheni pojan kuoleman jälkeen) peitettiinkin punertavalla värillä.
Tuntui etten totu tähän millään, mutta kun näin tuon lehdessä olleen kuvan, niin totesin että lyhyt malli ja joku kiva väri on huomattavasti parempi!!
Jos mieheni ei kävisi varaamassa minulle aikaa hiusten leikkuuseen ja väriin niin tuollainen harmaapää minä varmaan olisin ikuisesti. Hän on varmaan jo yli 10 vuotta yllättänyt minut aika ajoin käymällä varaamassa minulle ajan. Kampaamon rouvat aina kehuvat kuinka ihana mies minulla on.💙


Lehti löytyy lehtipisteistä ja tässä kuvat siitä.

Lämmin kiitos vielä Paula!

Juttu oli tosi kauniisti kirjoitettu.
Harmi että upeat pionit olivat jo kukkineet...

Tässä vielä muita Paulan ottamia kuvia joita sain luvan julkaista.

Yllä olevat puutarhakuvat eivät siis ole minun ottamiani vaan puutarhatoimittaja Paulan!

Tämä taisi olla seitsemäs haastattelu/lehtijuttu joka minusta on tehty, -ikävä kyllä kaikki ne liittyvät esikois poikani kuolemaan, mutta se on asia joka ei ole minulle tabu.
En vaikene siitä vaan haluan puhua ja kertoa omia tuntojani, -sillä jos siitä olisi apua/lohtua edes yhdelle lapsensa menettäneelle vanhemmalle niin se tekisi minut onnelliseksi.



Seuraavana aiheena sitten siitä ulkonäöstä ja itsestään huolehtimisesta.
Sain tästä siis sen hyvän aasinsillan siihen aiheeseen, -lehden kuvista kun näkee miten käy kun ei jaksa huolehtia itsestään ja näissä kampaajalla otetuissa kuvissa näkee että kun vointini oli vuoden alussa selvästi parempi niin jaksoin muuttaa ilmettäni, -no, kuten mainittu niin siitä kiitos kuuluu ihanalle miehelleni joka pitää huolen siitä että jos vaimo ei itse jaksa niin mieskin voi varata sen ajan kampaajalle.💙

Palailen taas!♥

Ruokaisa postaus...

Aika on taas vierähtänyt kuin huomaamatta.
Tuota edellistä postausta tehdessäni oli vielä ihan kesän tuntu, mutta nyt ei enää oikein ole...
On satanut aika paljon, tuuli tiputtelee keltaisia koivunlehtiä ja ilma tuntui tänä aamuna vähän viileämmältä. Syksy on tulossa.🍁🍂

Huomasin tuossa jokin aika sitten että minulla on aika paljon ruokakuvia koneella, mutten ole niitä tänne laittanut. Niinpä siis nyt sellaista, -reseptejä minulla ei ole antaa.
Silloin tällöin niitä minulta kysellään, mutta minä kun olen sellainen ruuanlaittaja joka kokkaa omasta päästä, siitä mitä kaapeista löytyy enkä mittaile vaan laitan mutu-tuntumalla, niin reseptien jakaminen on vähän vaikeaa.
Olen joskus kyllä luetellut aineksia joita olen käyttänyt, mutta nyt on osan kuvien otosta jo sen verran aikaa etten muista kaikkea mitä olen laittanut.

Me mieheni kanssa pidämme ruuanlaitosta -ja ruuasta  (jonka kyllä huomaa...😉)
Minä kokkaan kasvisruokaa ja mieheni ihan perinteisiä kotiruokia.

Aamut aloitan yleensä joko smoothiella tai jogurtilla (soija-,kreikkalainen-,turkkilainen) jossa marjoja tai hedelmiä, siemensekoituksia yms. Chiasiemeniä minulla on jääkaapissa lähes aina (vedessä turpoamassa) ja niitä laitan sekä smoothien että jogurtin sekaan.
Nyt on ollut ihanaa kun on saanut marjoja omasta puutarhasta.

 Vihersmoothieen on saanut lehtimangoldiaa ja lehtikaalia ym.

Tuo Kitchen Aid blenderi on lähes päivittäisessä käytössä.

 

Vaikka isäntä tekee niitä perinteisiä kotiruokia niin kyllä hänkin silloin tällöin tekee kasvisruokia, esim. tämä juustoinen kukkakaalikeitto vei kielen mennessään.

Minä tykkään tehdä uuniruokia...

...joihin kuuluu myös tortillapohjaan tehty pizza.😊

En ole vegaani, en edes täysin kasvissyöjä. Pääsääntöisesti syön kasvisruokaa ja itse teen sitä.
Myös eläväravinto/raakaruoka on minulle tuttua.

Metsässä on tullut muutaman kerran käytyä (tässä lähellä, kävelymatkan päässä kotoa, kun en sitä ajokorttia omista) ja saalistakin olen saanut. Olen antanut myös pojalle ja miniälle.

Ja hyvin usein mukaan tarttuu myös muutakin sieltä metsästä.

Viimevuotisia suppiksia ja mustatorvisieniä on vielä vähän.
Saa nähdä miten käy tänä vuonna, pääsenkö mistään etsimään.
Nämä ovat äidin naapurimetsästä, josta nyt tänä kesänä kaadettiin metsää niin ettei taida olla toivoakaan sienistä.

Minulla tulee nykyisin aika harvoin leivottua, -syystä että: minä itse niitä sitten syön.
Jos on vieraita tulossa niin silloin leivon, -kuten tässä jokin aika sitten kun siskoni oli luonani "maailmaa parantamassa" -suolaista piirakkaa, itseasiassa pippurimakrillia laitoin.

Tomaattia ja kurkkua on tullut ihan mukavasti, kurkkua on riittänyt annettavaksi läheisille ja myös tomaattia annoin meidän nuorille.
Punajuuret on vielä maassa, sipuleista osa jotenkin mätäni, -onneksi syödäkkin saimme.
Pavut (paitsi härkäpapu) on kerätty ja syöty, ei niitä niin paljon tullut että olisin raaskinut pakastaa.

Kesäkurpitsaa on tullut myös mukavasti, niitä annoin äidille ja olen kokkauksen lisäksi myös pakastanut vähän.

Tein myös elämäni ensimmäisen kerran kesäkurpitsa-sipsejä.
Ihan liikaa laitoin öljyä ensimmäisiin. Myllystä vähän suolaa ja pippuria ja osaan laitoin parmesaania. Olivat hyviä!

Keittiö on ihana paikka ja kokkaaminen mukavaa!

Minulle kattaus ja kauniit astiat ovat myös tärkeä asia.

Tilasin Li`l Decorista ihanat lautaset ja mukit, -meillä kun silloin tällöin käy myös niitä pieniä vieraita.

Loppuun vielä kuvakollaasi ihanasta esiliinasta jonka ostin Hangon Käsityöläisten puodista.
Se on tehty isosta miesten kauluspaidasta.
Mietin että jos kokeilisi joskus itsekkin tehdä, tuohan olisi aika kiva lahjaidea.

Toivottelen teille kaikille ihania syyskesän päiviä!💛
Vieläköhän sitä kesää on jäljellä...