Olen niin hyvilläni siitä että blogissani käy vierailijoita ja jaksatte vielä jättää kommentteja mieltäni piristämään -vaikka itse olen ollut huono vierailemaan muiden luona...
Työkokeilu ei ole mennyt ihan niinkuin Strömsössä... ;-)
Oli siis se noidannuoli sekä kova flunssa. Nyt vanha vaiva tenniskyynärpää on vaivannut jo jonkin aikaa, ja kipu heijastuu jo olkapäähän ja niskaan.
Puhumattakaan kipeytyvästä selästä, polvista, jalkapohjista... <- kahdesta jälkimmäisestä voin syyttää vain ylipainoa ja sitä etten ole juurikaan liikkunut Esikoisen menehtymisen jälkeen).
Töiden jälkeen olen niin väsynyt etten jaksa kotona juuri mitään, -vaikka aikaa olisi!!
Uniongelmia minulla on ollut jo ihan kouluiästä asti. Kun olen ollut tässä kotona nelisen vuotta, niin ne eivät ole kauheasti haitanneet, kun ei seuraavana päivänä ole pakko jaksaa töissä.
Nyt tilanne on toinen, -vaikka olen sanonut etten Esikoisen menehtymisen jälkeen stressaa enkä ota turhia paineita mistään, niin on kuitenkin todettava että työ on sellainen josta näköjään paineita otan... Olen aika tunnollinen työssäni ja haluan hoitaa sen mahdollisimman hyvin.
Aamulla kun pitää viiden jälkeen nousta ylös niin illalla mietin sitä ja seuraavan päivän jaksamistani niin, ettei uni meinaakkaan tulla. Tämä on otettu huomioon jo ennen työkokeilun aloittamista ja otankin iltaisin melatoniinia, mutta kun sekään ei aina tunnu auttavan...
Työ kyllä tuntuu ihan mukavalta, -tykkään kun saan omissa oloissani siivoskella ja samalla toisessa korvassa on radiokuuloke.
Ja kuten jo aiemmin mainitsinkin niin työkaverit ovat tosi mukavia! Ja kirjasto on kiva paikka olla töissä!
Jotenkin ei halua mennä lääkärille valittamaan tuota tenniskyynärpäätä; -lääkärini kyllä tietää siitä ja sanoikin kerran että tulee olemaan ikuinen vaiva minulla.
Nolottaa olla pois töistä, vaikka tiedän että työkokeilun tarkoitus on katsoa sitä kykenenkö, ja mihin työhön. No, kyllä minun varmaan täytyy varata aika että saan kortisonipiikin, -vaikkei auttanut viimeksikään.
Pian alkaisi kevät-puuhat pihalla... Viime keväänä/kesänä oli rakas isosiskoni minua auttamassa, sillä kyynärpää vaivasi silloinkin pahasti.
No, ei nyt kuitenkaan todellakaan ole tarkoitus tässä valittaa, -kunhan kerroin kuulumisia!
Näillä mennään päivä kerrallaan ja katsotaan...
Jos ei muuta, niin sitä että onko siellä saunan takana tilaa... ;-)
~~~~~~~~~~~~~~~ ♥ ~~~~~~~~~~~~~~~
Olen saanut kahdelta ihanalta blogi-ystävältä Hyvän mielen-haasteen. Kiitos Hanne ja Nina! ♥
Koitan pikimmiten palata tuohon, -hetken joudun miettimään mitkä ovat niitä asioita jotka minulle hyvää mieltä tuottavat...
Ai niin, sen verran vielä, -täällä joku kyseli niistä koristemunista...
Niitä jäi jokunen yli kun tein parille rouvalle FB:n kautta, -mutta nythän taitaa olla jotakuinkin myöhäistä...
Olen pahoillani etten vastannut, -kysyjällä ei ollut blogia joten en voinut viestiä lähettää.
Jatkossa jos joku on kiinnostunut jostakin tekeleestäni, niin laittakaa ihmeessä sähköpostia. Silloin minun tulee vastattua.
Tosin ihan 100% varmaa ei sekään ole. Ihan siksi että työkokeilusta johtuva väsymys saa minut unohtamaan monia asioita... :(
Loppuun vielä kukkia, -kävimme jokin aika sitten Plantagenissa ja tietenkin sieltä jotakin tarttui mukaan... ;-)
Hempeän vaaleanpunaisia ruusuja, -jotka valitettavasti kuvan otto hetkellä olivat jo hiukan ruskistuneet.
Valkoisia orvokkeja
Englanninpelargonia, -jonka kukat ovat kuin orvokin.
Freesiat ja ruusut ovat Prismasta.
Ulos ruukkuihin olen laittanut jo mm. valkoisia krookuksia.
Perunanarsisseja.
Keltaisia narsisseja.
Ja vähän sinisiä helmilijoja.
Toivotan kaikille teille oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
Säätiedotus tosin ei taida ihan samaa toivottaa... ;-)
~~~~~~~~ ♥ ~~~~~~~~
