Ihanaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa...

Hei taas kaikille ja kiitos edellisen postauksen kommenteista!♥

Olisi paljon kuvia oman puutarhan kukista yms. mutta ajattelin että jos nyt vaihteeksi välillä jotakin muuta.

Saimme miehen kanssa kutsun juhannuksen viettoon kummityttöni perheeltä.
Kummityttöni isä oli vuokrannut tästä suht läheltä Lohjansaaresta mökin jossa meitä oli aika iso porukka; -kummityttöni (siskon vanhin tytär) miehensä ja tyttärensä kanssa, hänen anoppinsa joka viettää nyt kesän suomessa, kummityttöni vanhemmat, meidän äiti, me sekä siskon hyvän ystävän tytär ihana Emppu!
Parempaa juhannusta en olisi voinut toivoa (paitsi että oma poikani ja miniäni olisi myös ollut siellä, mutta he viettivät juhannusta ystävien mökillä Inkoon saaristossa).

Vaari (joksi siis kutsumme kummityttöni isää) tarjosi ruuat ja juomat ja kummitytön mies joka on kokki, valmisti ne.
Ei ihan perinteistä suomalaista juhannusruokaa, -sillä kokki ei ole suomalainen.
Todella herkullista ruokaa, -me oikein odotimme mieheni kanssa että pääsemme herra C:n ruokien ääreen.😋
Lienenkö ollut kovin nälkäinen, kun vain pari kuvaa olin ottanut, eikä nekään onnistuneet.
Mutta muita kuvia sitten sitäkin enemmän.

Vein tuliaisiksi oman kasvihuoneen kurkkuja sekä oman puutarhan kukkia.

Ihanaa yhdessä oloa, ja minä nautin Sofian ja Empun seurasta.
Ensimmäisenä tein tytöille kukkaseppeleet (kovin kaksinen ei ollut valikoima).

Me leikimme, luimme, maalasimme vesiväreillä ja puhalsimme saippuakuplia ulkona.
Kukkien keräämistä unohtamatta.

Siskoni ja äiti innostuivat askartelemaan suodatinpaperi-ruusuja.
Miehet saunoivat ja juttelivat.

Aika tuulista oli ja välillä satoikin, mutta kyllä me olimme paljon myös ulkona.
Rakkaat Sofia ja Emilia.

Kummityttöni toi meidät yöllä kotiin ja haki taas seuraavana päivänä.
Ja kun pääsimme mökille niin Sofia sanoi heti: "Titti keräämään seppelii."
Niin me lähdimme siis taas keräämään kukkia.
En kuitenkaan ehtinyt heti seppelettä tekemään (sillä Sofia keksi jo uutta tekemistä, -se neiti on kyllä sellainen energiapakkaus, -totesin mökillä että hänellä pitäisi olla askelmittari niin näkisi kuinka paljon askeleita päivän aikana tulee😂) ja kukat ehtivätkin vähän kuivua kun olivat kuistilla pöydällä auringon paisteessa.
Myöhemmin kun Sofia nukkui päiväunia niin minä tein seppeleen.

Meillä Sofian kanssa riitti touhuttavaa. Rakastan tuota tyttö niin paljon, ja hänen seurassaan omat ikävät asiat unohtuvat hetkeksi. Nyt kun hän puhuu niin hänen kanssaan on ihana jutella.
Kuten huomaatte, niin kävimme myös mm. kottikärry ajelulla, -Titti keksii kyllä kaikenlaista.
Kumpparit jalassa me kuljimme Sofian kanssa koko ajan.
Vaikka tyttö on menevä eikä aina kauaa paikkallaan viihdy niin isän kanssa laiturilla kalastaessa hän jaksoi istui pitkän aikaa.
Olisin voinut katsella heitä vaikka kuinka kauan, -se ilo Sofian silmissä oli niin ihana kun saalista tuli. Mummi sai viedä Mimmi kissalleen Sofian kalat.

 

 

Ihanaa yhdessä oloa rakkaiden kanssa, -varmaan parasta mitä tiedän.

Siskon keskimmäisen tyttären poikaa Veikkoa on kova ikävä (heillä oli juhannuksena toiselle mökille meno), mutta viikon kuluttua näen häntäkin.

Eilen saimme minun poikani ja avovaimonsa kissoineen kylään.

Soittivat perjantaina että mitäs teillä syödään huomenna, -olin vähän ihmeissäni kunnes samantien selvisi että olivat kaupassa ja miniä oli ehdottanut että tulevat meille grillaamaan.

He toivat siis ruuat ja juomaa, -meidän isäntä grillasi ja minä tein salaatin.

Kissat viihtyivät hyvin patiolla, -paitsi nuorin, Hulina joka halusi olla piilossa, mieluiten oman mamman suojissa. Suurimman osan ajasta se oli miniäni villatakin sisällä poikani huppari päällä kun  istuimme pöydän ääressä. Taisi nukkuakin.😻

Matossa lukee "Welcome friends" mutta hitto soikoon sisälle ei kuitenkaan päästetä. 

Emme halunneet sekoittaa meidän vanha herra Leevin päätä...

Miehet laittoivat patiolle (joka onneksi on suuri) juoksulangat ja siinä oli kissojen hyvä kulkea.

 

Kissat saivat myös ruokaa kun mekin söimme.

Kuvasta puuttuu se yksi kainaloinen...😹

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Koitan pikimmiten taas tehdä päivityksen, -noita kuvia kun on...

Kesä yllätti...

Ihan ensin lämpimät kiitokset kaikille työ-tsemppauksista ja onnitteluista.
Muutaman kerran olen ollut ja vaatihan se toki vähän aikaa tottua.


Sanotaan aina että talvi yllätti autoilijat.
Tämän tytön yllätti kesä -ja luulenpa etten ole ainoa.

Ei ollut niitä viileitä -mutta kuitenkin talven jäljiltä lämpimiä päiviä jolloin totuteltiin vähempiin vaatteisiin ja seurattiin luonnon kasvua.
Aivan yht `äkkiä puissa oli lehdet ja ja moni kukka kukki; -pihlajat, mansikat ym.kukkivat toukokuussa. Omena- ja kirsikkapuut ovat olleet niin täynnä kukkia etten muista aikohin olleen.
Helteet veivät ihmiset rannoille ja shortseihin on saanut pukeutua todella monena päivänä.
Totuudennimissä täytyy sanoa että minua tuo helle on väsyttänyt, -mutta en valita!
Aivan uskomattoman upea toukokuu ollut, mutta olisin toivonut (tai oikeammin puutarha ja luonto) vesisadetta, vaikka yöllä.
Ei oikein jaksaisi kastella niin paljon kuin puutarha vaatisi, -tai oikeastaan minä tajusin jokin aika sitten etten ollut antanut puutarhan kasveille vettä kun jotkut olivat todella kitukasvuisia.😂

Harmi vain että olen ollut jotenkin aika väsynyt...
Joo, työkuviot varmasti väsyttävät, mutta tämä on ollut enemmän henkistä väsymystä.
Uusi elämäntilanne työn oaslta aiheuttaa tietenkin aluksi väsymystä myös henkisellä puolella, mutta tässä on ollut monenlaista muutakin.
Vaikka tietää että mm. luonto ja puutarhatyöt ovat hyvää lääkettä niin ei ole niitäkään jaksanut niin paljon kuin olisi halunnut.
No, täytyy muistaa olla itselleen armollinen.

Olen paljon kuvannut, mutten vain ole saanut niitä aikaiseksi käytyä läpi ja laitettua tänne, -joten nyt tulossa varsinainen kuva-kavalkaadi. V-A-R-O-I-T-U-S 😉

On ollut ihanaa kun luonnosta ja omalta pihalta on saanut kerätä kukkia maljakkoon.

Omassa puutarhassa kukkii ja kasvaa...
Osa on jo kukkinut, kuvien otosta kun voi olla aikaa.

Kesäkukkia en ole hirveästi vielä laittanut, -orvokkeja kyllä.
Jotenkin koko ajan ajatellut että kyllä sitä kylmää, pakkasta ja rakeita vielä tulee... Vaan eipä ole.
Toki voi tulla kesäkuussa vielä.
Kurkut kasvaa kasvihuoneissa (alkoivat tehdä satoa jo sisällä). Ei minulla varmaan koskaan ole ollut toukokuussa kasveja kasvihuoneissa, -yleensä kesäkuun alussa olen laittanut.
Jospa ensi viikonloppuna laittaisin muitakin kesäkukkia kuin niitä orvokkeja.
Patio kun on suuri niin näyttää jotenkin autiolta kun ei ole vielä kukkia ruukuissa.

Patiolla on ollut ihana nauttia aamiaista silloin tällöin.

Villivihanneksia tietysti on syöty (ei niin paljon kuin haluaisin kun on päiviä että isäntä kokkaa niin hän ei niitä käytä. Syö kyllä jos minä laitan).

Raparperipiirakkaa tehty.

Ja mikä parasta, olen saanut viettää aikaa myös siskoni tyttärien lasten kanssa.
Sofia (heinäkuussa täyttää 2v) oli meillä hoidossakin kerran.
Voitte vain arvata kuinka kovin nautin...💖
Olimme meidän pihalla ja tein Sofialle voikukkaseppeleen, kävimme puistossa ja isäntä jäi tekemään sillä aikaa ruokaa.
Ruokailun jälkeen menimme päiväunille meidän sänkyyn ja tuntui että sydän pakahtuu kuin sain torkkua siinä ihana pieni tuhisija kainalossani.

Viikko sitten juhlimme Veikon 2v synttäreitä.

Eilen kummityttöni piti Noshin vaatekutsut ja koska minä olen niin lihava etteivät ne vaatteet sovi minulle niin leikin Sofian ja Veikon kanssa Sofain huoneessa. Ja nautin!💓💙
On ihanaa kun nuo pienet osaavat puhua niin heidän kanssaan on ihana höpöttää ja kysellä kaikenlaista.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikki te ihanat jotka jaksatte täällä vielä piipahtaa vaikka postauksia on aika harvakseltaan.

Olette tärkeitä minulle!💛💚