Huutonet päättyy tänään...

Tänään päättyy Huutonet myyntini.
Olen ollut aivan ihmeissäni kuinka taas kerran tekeleeni tuntuvat tekevän hienosti kauppansa!
Osaltaan luulisin siihen vaikuttavan sen, etteivät lähtöhintani eivätkä korotuksetkaan ole omasta mielestäni kovin suuria. Minusta kun huutokaupan periaate on se, että lähtöhinta ei ole korkea!

Minä ostin syksyllä ihanaa valkoista Novitan lankaa (olisikohan ollut Rustica).
Ostin sitä vain kaksi kerää ajatellen jotakin pientä värkkääväni jossakin vaiheessa. No, näin ei kuitenkaan tapahtunut, (ompelu on enemmän se minun juttuni).
Tässä alkuvuodesta kysyin äidiltäni voisiko hän neuloa minulle yö-säärystimet (vanhan ja kankean luita ja niveliä kun kolottaa...). Valkoinen lanka ei riittänyt emmekä mistään lisää löytäneet niin ostimme rosan väristä Teddyä, joka oli paksuudeltaan lähinnä sopivin.
Tällaiset ihanuudet rakas äitini minulle neuloi. =)



Torstaina kun rakas ainokaisani pääsi kerrankin aikaisemmin koulusta, niin minä paistoin hänelle lettuja. Tein ne vanilja soijajogurtista ja raastoin vähän sitruunankuorta makua lisäämään. Poika tuli kylmästä ja viimasta posket punaisina, -ja letut maistuivat! ♥



Löysin eräänä päivänä kierrätyskeskuksesta kauniin lasisen -olisiko joku salaatinkastike- pullon. Sopii hyvin joskus kirpputorilta löytämäni maustesetin kanssa.



Vielä kuva ihanista herkuista, suklaaleipäset olivat hyviä, mehua en ole raaskinut vielä aloittaa...

Sain kuin sainkin siivottua...

Kiitos ihanista kommenteista edellisessä postauksessa. ♥
Toissapäivänä siis sain vähän nurkkia putsattua!
Aamusta aloittelin ja ennenkuin Kuopus lähti kouluun niin auttoi lipaston siirtämisessä.
Vanhemmilta saamani vanha klaffilipasto on ollut makuuhuoneessamme, mutta mietin että se on siellä oikeastaan ihan turhaan! Ei sillä ollut siellä käyttöä.
Kannoimme sen siis ns. työhuoneeseeni (Taivaspoikani huone). Siellä siirsin työpöydän jossa on tietokone ja tulostin, niin toiselle seinälle, ja klaffilipasto sen vanhalle paikalle ikkunan eteen.
Vanha (muttei aina niin varma) Toyotani on nyt siis aina valmiina työntekoon... ;-)
Nyt ei enää ole ompelukseni päivätolkulla ruokailutilan pöydällä...


Muutama kuva piti räpsiä kun villakoirat olivat siirtyneet keskuspölynimurin mukana muille maille... (varastoon säiliöön...)

Nyt voisi yrittää pistää hetkeksiToytan töihin, -jos nyt on yhteistyöhaluinen, eilen vähän "ryppyili". Voikaa hyvin ystävät armaat!

Laiskamato vaivaa...

Koko viikonlopun onnistuin välttelemään siivousta... Ehdotin miehelle, että kävisimme ajelulla ja ihastelisimme kaunista talvea auton ikkunasta. No, sain hänet suostumaan, sillä ei hänkään ole siivouksesta innostunut. Minä pyhästi lupasin että siivoan kyllä sitten itsekseni viikolla, kunhan vain viikonloppuna vähän saan vaihtelua tähän arkeen. Mutta enpä ole ainakaan vielä tänään mitään saanut aikaiseksi... Miten voikin olla näin huono omatunto kun en siivoa, ompele, tee sitä tai tätä!?! Ei pitäisi, mutta näin nyt vain on.



Ilma on kaunis eikä pakkastakaan ole paljon, mutta täällä minä vain kyhjötän sisällä!
Koitin kuvata paria kohdetta johon aurigon säteet täällä sisällä aamupäivällä osuivat.
Siinä kuitenkaan kunnolla onnistumatta...



Ostin tässä jokin aika sitten tällaisen "kirjan"; -hyvä kaukosäädinten säilytykseen. =)



Kirpparilta löysin eilen tällaisen kauniin vanhan veitsitelineen. Veitset olen hankkinut joskus aiemmin antiikkiliikkeestä.



Mies osti jokin aika sitten minulle tämän ihanan cd-boxin. Vaikken siihen cd:tä laittaisikaan, niin kaunis on ihan vain koristeenakin.



Meille tulee nyt keväällä kuusi vuotta kun olemme asuneet tässä talossamme, -lähes koko sen ajan olen haaveillut keittiöremontista... Olin jo luopunut toivosta, sillä nyt Esikoisen menehtymisen jälkeen kun en ole kyennyt normaalin työhöni, niin tuloni ovat todella pienet.
Ei silloin kannata suunnitella mitään suuria rahanmenoja!
Nyt yllättäen mies on hiukan vilauttanut vihreää valoa. En tosin uskalla tuulettaa asiasta vielä, sillä meidän näkemyseromme saattavat jättää koko projektin toteuttamisen.
Mies kun tietenkin ajattelee käyttöä ja käytännöllisyyttä ja minä vain että olisi nättiä... ;-)
Perhe jolta talon ostimme rakensi tämän itse ja se valmistui -92. He olivat laittaneet valkoiset kaappien ovet, mutta välitilojen laatoitus oli Villery & Bochin sellaista mustaa laattaa jossa näkyy sinistä ja keltaista eritavoin, riippuen miten valo osuu. Ihan kaunista ja kalliin näköistä, mutta minä niin haluaisin vaaleata, valkoista... Työtasot ovat musta/harmaata graniittijäljitelmää ja niihinkin minä toivoisin jotakin vaaleaa...
No, katsellaan ja kuulostellaan, miten tässä käy.

Lisää Huutonet ompeluksia...

Kirjoitin jo yhden postauksen, mutten jostakin syystä saanut sitä julkaistua...!??!
Nyt siis ilman turhia turinoita (en ehdi sillä olen terapiaan lähdössä) laitan vain muutaman kuvan uusista ompeluksistani joita lisäilin TÄNNE!

Omia ompeluksiani Huutonettiin...

Sainpa vihdoinkin jotakin pientä ompelua aikaiseksi, -nämä pussukat ovat olleet valmiiksi leikattuina ja painettuina, nyt sain ne aamupäivällä ommeltua!
HUUTONET:in siis nämäkin.

Kuva suurenee klikkaamalla.




Yritän vielä jotakin jaksaa jatkaa, vaikka kello näyttääkin kohta "päiväuni-aikaa"... ;-)

Huutonettiin tekeleitäni...

Laitoin juuri muutaman tyynynpäällisen Huutonettiin.
Eivät ole ompelemiani, vaan sellaisia kauniita wanhoja isoäidinaikaisia joihin olen painanut kuvan.



Ompeluksiani on tulossa jossakin vaiheessa, -sillä nyt on aikaa!
Yllätyksekseni lääkäri pisti minut kahden kuukauden sairauslomalle... Keskivaikea-vaikea masennus, -ja minä kun olen yrittänyt jaksaa työkokeilussa. Helpottavaa, että tämä uusi lääkäri huomasi ja sanoi sen. Nyt minun ei ole pakko jaksaa, vain siksi että oletan sitä minulta odotettavan...
Lisäksi hän totesi minulla olevan alkava nivelrikko molemmissa polvissa...
Ne ovat olleet kipeät jo pitkään, mutta en ole niistä lääkärillä käynyt sillä arvasin sen johtuvan painon noususta. Eikä Esikoisen poismenon jälkeen mikään fyysinen kipu tunnu niin vaikealta kestää, -suurin kipu minulla on sydämessä kun ei Lastani enää ole...
En minä nytkään olisi polvistani mitään puhunut jollei lääkäri olisi kysynyt onko mitään muita vaivoja tai kipua.
Sain siis jumppa ja liikunta ohjeita polvieni kuntouttamiseen, ja kehoituksen pitää nyt itsestäni huolta...
Minut tuntevat ovat varmasti huomanneet muutoksen Esikoisen menehtymisen myötä, -hautajaisten jälkeen en ole parturissa käynyt (aiemmin minulla oli aina melko lyhyet hiukset joita kävin n. kuukauden välein leikkauttamassa). Vaatteet eivät jaksa kiinnostaa ja taitaa olla melkein yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat kun olen meikannut, -ennen Esikoisen poismenoa meikkasin päivittäin.
Tuolaliset(kin) asiat ovat menettäneet merkityksensä, -mutta ehkä joskus, mene ja tiedä...

Taikatalvi...

Yllätyin miten jotkut teistä olivat huomioineet kuvani vaihtumisen, -kiitos siitä!
Ihmettelin itseäni, että mikä sai minut sen laittamaan nyt kun Esikoisen poismenon jälkeen olen lähes täysin jättänyt itsestäni huolehtimisen ja lihonnut äärimmäisiin mittoihin...
No, kuten kaikki elämässäni, -niin myös se miltä näytän ja mitä muut siitä ajattelevat,
ovat menettäneet merkityksensä...

Tästä kauniista taikatalvesta olen kuitenkin yrittänyt nauttia! Eipä tiedä tuleeko minun elinaikanani enää toista tällaista.
Olen potenut kipeää selkääni ja haaveillut hiihtoladulle menemisestä.



Tänään Buranan avulla kävin kokeilemassa.
Säästän teidät yksityiskohdilta; -voitte vain arvailla mitä se oli, kun "Paksu-Bertta"
4-5 vuoden tauon jälkeen yrittää hiihtää suksilla joissa taisi olla enemmän pitoa kuin luistoa... ;-)



Tunnustan; -jälkeeni jäi pari "kraateria" ja takaisinpäin tullessani kannoin loppumatkan sukset käsissäni... En kuitenkaan aio luovuttaa, -mies saa voidella sukseni ja ensikerralla menen hänen kanssaan, niin on auttamassa minut ylös hangesta... =)



Enpä minä sinne ladulle kuntoilu mielessä mennytkään, olen sellainen "sunnuntai-hiihtäjä" ja katselin sekä kuvasin kauniita maisemia.



Tänään olin ensimmäistä kertaa uudella terapeutillani, -ja tuntuipa ihanalta ihmiseltä.
Käynti oli tietenkin erittäin rankka, sillä hänelle kerroin asioita siitä yöstä jolloin rakas Esikoiseni menehtyi...
En kuitenkaan voisi ajatellakkaan lopettavani käyntejäni, -vaatii varmasti vielä useamman vuoden ennenkuin olen sen verran päässyt eteenpäin, että uskallan ns. "olla omillani."



Ompeluinspiraatiota olen tässä odotellut jo jonkinaikaa, -ideoita olisi, mutta into puuttuu!!
Voikaa hyvin ystävät rakkaat ja nauttikaa tästä taikatalvesta... =)

White winter....

Vaihdoin yläbanneriin uuden talvisen kuvan. Olen myös kerännyt tuohon oikeaan sivuun omia suosikkiblogejani jotka näet siis klikkaamalla tuota tekstiä: "titinsuosikit.blogspot.com."
Sieltä saattaa puuttua joitakin jotka ennen näkyivät tuossa sivussa, mutta lisäilen pikkuhiljaa.



On ollut taas niin ihana talvinen päivä. Teimme pitkän kävelylenkin sillä aikaa kun ruoka valmistui uunissa. Ihana tuoksu leijui nenään heti ulko-ovella. =)



Ostin eräänä päivänä antiikkiliikkeestä nämä kaksi pientä kaunista hyllyä. Ovat siis ihan uustuotantoa eivät antiikkia. Olin kävellen eikä kantaminen houkutellut, niin kauppias lupasi tuoda ne samana iltana. =) Vielä en ole niihin sopivia tavaroita "löytänyt", -nuo ovat vain kuvausrekvisiittana. Valitettavasti kuva on erittäin epätarkka, mutta kunhan päivät tulevat valoisemmiksi niin kuvailen uudelleen.



Tämän kauniin lyhdyn löysin Cittarin alennusmyynnistä.



Pitkä lenkki sekä ruokailu väsyttivät niin, että taidanpa hetkeksi käpertyä viltin alle sohvalle...

Aurinkoa, lunta ja pakkasta...

Talvi on parhaimmillaan, -juuri tällainen talven kuulukin olla. Aina siitä ei vain jaksa lähteä nauttimaan tuonne ulos, mutta on ihanaa kun ikkunasta katsoessa luonto näyttää niin kauniilta!
Tänään kyllä sain pakotettua itseni liikkeelle kun piti mennä postiin.
Aurinko paistoi, lumi narskui kenkien alla ja pakkanen puri posket punaisiksi. Kotiin tultua maistui kuuma tee.




Joulun siivosimme eilen ulos. Mailegin nisset on pakattu yläkaappiin odottamaan seuraavaa joulua. Tämä "joululle kintaalla viittava" nisse on hankittu tänä jouluna.



Joulua on ihana laittaa, mutta on myös mukava korjata se pois. Nyt koti "kylpee" valossa ja valkoisuudessa. Valkoisia tulilatvoja sekä tulppaaneja olen ostellut.



Olen ihan unohtanut näyttää kuvan upeasta atsaleasta jonka sain rakkaalta ainokaisaltani syntymäpäivänäni. <3>

Suuret ja sydänlämpöiset kiitokset....

...kaikille Teille synttäri- sekä muistakin onnen toivotuksista. Liikuttuneena luin kuinka moni teistä olikaan halunut minua muistaa! <3
Tätä vuoden ensimmäistä päivää on vietetty rauhallisesti vain leväten ja oleillen...
Piti siivota joulu pois, mutta enpä jaksanutkaan...
Kun läheiseni illalla olivat lähteneet syntymäpäiviltäni olin totaalisen väsynyt; -ihana oli heitä kestitä ja mielelläni tein leipomuksia, mutta olin käyttänyt myös voimavarani äärimmilleen... Otin siis sherryä ja istahdin katsomaan telkkua.



Välillä kävin pihalla katselemassa; -raketteja räiskyi siellä täällä, mutta ennenkaikkea ulkona oli kaunista! Pakkasta, paljon lunta ja kuutamo! Yritin vähän kuvailla, mutta eihän sitä kauneutta ja tunnelmaa pysty vangitsemaan...



Ehdotin miehelle, että lämmitetään glögiä termospulloon, puetaan lämpimästi päälle ja mennään katselemaan ilotulitusta.


Naapurit tulivat halaamaan ja toivottamaan hyvää uutta vuotta; -juttelimme pitkään meidän pihallamme. Meillä kuumat glögit jotka olivat jo lopussa joten tarjottavaa ei ollut, naapurit tarjosivat kuohuvaa ja nostimme yhdessä maljoja. Jonkinajan kuluttua mieheni ehdotti sisälle siirtymistä, tarjotakseen naapurin isännälle "savu" wiskyä. Myös meidän kuohuvamme tuli korkattua... Mukava vuoden vaihtuminen ja yö siinä yhdessä jutellessa. =)