Joulu ohi...

Joulu on ohi... Onneksi! 

Mukavasti meni, mutta ikävältä ja itkulta en välttynyt! 

Neljäs joulu ilman Esikoista ja ensimmäinen ilman isää!

Jouluaaton vietimme miehen kanssa kahden, -rauhallisesti, ilman kiirettä ja stressiä. 

Aattoaamuna mies kävi vielä kaupassa ja teki sen jälkeen peruna- ja sienisalaatin.

Hiukan myöhemmin päivällä lähdimme joulutervehdys käynnille läheisten luo sekä Esikoisen ja isän haudoille! Sen jälkeen vielä ajelimme ihan muuten vain.

Joulupäivänä illastimme (me, sisko perheineen sekä äiti) veljen perheen luona. 

Kuusi tuntia siellä olimme; -söimme ihania ruokia, muistelimme aiempia jouluja sekä isää ja Taivaspoikaani. ♥

Pelasimme pariin otteeseen myös pantomiimipeliä; -veli vaimoineen kirjoitti lapuille laulujen nimiä ja me pareittain (ensin saimme itse valita parit, mutta seka-sellaiset. Ja sen jälkeen arvalla ratkaistut parit) esitimme pantomiimina nostetussa lapussa olleen kappaleen nimen omalle parillemme, -jos tämä ei tiennyt, niin tiimalasin ajan loppuessa saivat muutkin yrittää. Voi sitä naurun määrää... ♥

Tapaninpäivänä illastimme äidin luona. Ja voi tuota meidän äitiä... ♥ 

Hän on aina tykännyt tehdä ruokaa ja kutsua meitä lapsia perheinemme syömään. Vaikka isä nukkui pois marraskuun alussa, niin äiti on siltikin jaksanut pitää perinteitä yllä!! 

Ihana rakas äiti! ♥

Joulublogissani pari kuvaa näistä kahdesta illasta! 

Minun ja mieheni aattoillasta muutama kuva. 

Sain aivan ihania lahjoja (vaikka olemme sopineet jo yli 10v sitten, ettei aikuisille osteta lahjoja...). Tässä yksi; uusi ompelukone!!♥ 

Mieheni sen minulle osti, -edellinen on n.23v vanha. Toimiva, -enkä oikeastaan olisi välttämättä tarvinnut uutta (vaikka siitä haaveilinkin). 

Minulla kun on jo miehen ostama saumuri, niin juuri tällainen peruskone (jossa paljon ihania erilaisia ompeleita) on minulle passeli. En varmaan tule edes tarvitsemaan kaikkia tuon koneen hienouksia... 

Tai ainakin se vaatii totuttelua. Tänään kokeilin monia kauniita ompeleita!

Taivaspojan ja isäni haudalla kävimme siis aattona iltapäivällä ja silloin satoi vettä niin etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan. 

Joulupäivän aamuna oli pakkasta ja kuuraa; puoli yhdeksän aikoihin aamulla lähdimme käymään uudestaan haudoilla, -ja oli niin kaunista! Kuinkahan kaunista olisikaan ollut jos olisi lunta...

Tämä kuva joulupäivän aamuna Taivaspoikani haudalta. Kynttilöitä oli paljon, vaikka jotkut kavereistaan ovat muuttaneet paikkakuntaa.

Loppuun vielä kuva veljeni vaimon tekemistä ihanista sukista. Sukat ovat siis hänen, eivät minun!

Joskus syksyn aikana näin jonkun blogissa (valitettavasti en yhtään muista kenen, mutta jos tuntuu tutulta, niin saa ilmoittautua) kuvan tällaisista sukista. Kerroin niistä mm. juuri veljeni vaimolle ja hän oli innostunut neulomaan itselleen samanlaiset. Kertoi, että oli ostanut hiukan liian vähän pitsiä, -mutta eivätkö vai olekkin ihanat???

Sukkien kärjet ovat valkoiset, mutta eivät näy kuvassa.

Kaikille teille...

Toivotan kaikille täällä vieraileville; 

-tutuille ja tuntemattomille oikein 

Tunnelmallista ja Lämminhenkistä Joulua!

♥~~♥

♥ Klikkaa tätä alla olevaa linkkiä ja laita kaiutin päälle!  ♥

(toivottavasti toimii...)

*KLICK*

Lunta odotellessa...

Tänään minulla oli intoa hiukan leipoa (siitä joulublogissani). 

Ja vaikka olin jalkojen päällä ollut pitkään niin lähdin vielä leipomisen jälkeen kävelylle ja olin peräti 45 minuuttia... Minulle saavutus!!

Kävely intooni saattoi vaikuttaa sää, -oli pakkasta, hiukan lunta ja kuuraa, -sekä uusi ulkoilupuku! ;-)

Kaivoin talvivarusteita esille, -sopivat paljon paremmin pakkaskeliin kuin vesisateeseen. 

Nyt kun lunta ei ole juurikaan satanut (tai ei ole jäänyt maahan) niin sitä kuvaa täpinöissään lähes jokaisen lumisen ja kuuraisen oksan! ;-)

Oma mahonia on niin kaunis...

Tulen vielä ennen aattoa jättämään tänne joulun toivotukset...

Teko-joulu...

Kuten lähes kaikki lukijat tietävät, ovat jouluni muuttuneet vuodesta 2008 täysin...

Mikään ei enää ole kuten ennen, eikä koskaan tule olemaankaan!

Ei sitä voi kuvitella sellainen joka ei ole joutunut lastaan menettämään.

Jouluista on kuitenkin jotenkuten selvitty ja vaikka nyt tuntuu vaikealta niin selvitään tänäkin vuonna. Vaikka sitä joutuu väkisin vähän pitämään teko-hymyä yllä ja tekemään työtä että jaksaa..

Isän poisnukkuminen vaikeuttaa tätä joulua entisestään.

Ja olen tehnyt päätökseni; -meille tulee tekokuusi! Olen kyllä vannonut ettei ikinä minulle... ;-)

Mutta näin se vain mieli muuttuu kun elämä menee eteenpäin ja kaikenlaista tapahtuu...

En vain kestä niitä varisevia kuusia ja neulasia joka paikassa.

Toivotaan että koristeilla saan tekokuusesta kauniin ja aidon näköisen. Ehkä kokeilen laittaa oikeat elävät kynttilät. 

Muutakin "tekoa" meillä on, -en kyllä koskaan ole tykännyt minkäänlaisista tekokukista. 

Löysin kirpparilta kauniin muovisen havu-kranssin ja ostin sen. Sisällä kun ei havut varisematta kestä. Tuunasin sitä hiukan ja niin uusi ja hillitty koriste oli valmis

.

Tänä jouluna laitan vieläkin vähemmän koristeita kuin viimevuonna. Kynttilöitä poltan kyllä sitten sitäkin enemmän! Ne luovat parasta tunnelmaa. Hillittyjä ovat koristeet meillä;

Ja taas jotakin "teko" kasvia... Kirpparilta löysin nämäkin, -muutaman jouluruusun oksan. Onhan minulla ihan aito ja oikeakin jouluruusu, mutta se on kukintansa lopettanut ja vein sen ulos.

Hyasintit, joulutähdet ja tämä amaryllis ovat ihan oikeita ja aitoja. 

Tämä jonka mies osti minulle jokin aika sitten, on kyllä aivan uskomattoman kaunis! Tuosta naapurissa olevalta puutarhalta ostettu, -ja vaikka maksoi aika paljon, niin on kyllä mielestäni kauniimpi kuin esim. tavaratalosta ostetut. 

(jotka siis nekin toki minulle kelpaavat)

Jouluverhotkin ovat olleet jonkin aikaa jo ikkunassa, ja tykkään kovin. 
Svaneforsin tekstiilit on kauniita ja hillittyjä, -niitä minulla on muutenkin kuin jouluna.

Voikaa hyvin kaikki ihanaiset jotka täällä piipahdatte!

Vielä joulusukkia Huutonetissä...

Kiitos kaikille ihanista kommenteista!

Sukset, kelkka ja luistimet ovat siis sellaista talvista rekvisiittaa. Vanha potkukelkkakin on, mutten vielä ole sitä esille laittanut, -ei näytä kovin kivalta vesisateessa....

Laitoin vielä muutaman joulusukan HUUTONETTIIN! 

Huutoaika on kyllä vain viisi päivää, että ehtisin lähettää ne jouluksi. 

Jos eivät mene kaupaksi niin onhan se joulu ensi vuonnakin. ;-)

Klikkaamalla tuota HUUTONET tekstiä, pääset suoraan kohteisiini. 

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Viikonloppuna olen askarrellut joulukortteja edelleenkin, -huomenna koitan jaksaa tehdä loput. Minä niin tykkään siitä puuhasta!

Lauantaina kävimme Salossa, -ihmisiä joka paikassa niin valtavasti, että en olisi halunut enkä jaksanut jäädä mitään shoppailemaan. 

Kävin Mulperi nimisessä askartelu kaupassa. Ihana myyjä ja hyvä palvelu!

Plazassa etsimme Tiimaria, -ja voi kuinka olinkaan iloinen että satuimme kulkemaan juuri tiettyä käytävää, -siellä ihana ystäväni Jaana oli myymässä kauniita jouluisia käsitöitä. 

Voi miten tuntuikaan hyvältä halata ja hetki rupatella.♥

Hän neuvoi meille (tai oikeammin miehelleni, -minä kun vain ihastelin ja hypistelin kaikkea kaunista mitä hänellä oli myytävänä) reitin sellaiseen paikkaan kuin Desing Hill. 

Tiimarissa oli niin pitkä jono, että pyörähdin heti ovelta takaisin.  

Niinpä lähdimme ajamaan tuonne ystävättäreni neuvomaan paikkaan. 

Ja voin todellakin suositella paikkaa muillekkin. Sieltä katon alta löytyy kaikkea ihanaa.

Itse päädyin tällä kertaa vain askartelu tarvikkeisiin. 

Söimme maittavan kana-chili keiton ja herkullisen raikkaan savulohisalaatin.

Tuonne menemme varmasti uudelleen!

Toivotan kaikille täällä vieraileville oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Piipahtakaahan kurkkaamassa JOULUSUKKIANI Huutonetissä.

   

Lunta....

Maa on saanut viimeinkin lumipeitteen, -ei paljon, mutta hyvä kun edes vähän.

Lisää soisin vielä tulevan! 

Viime lauantaina oli aurinkoinen ja kuulas aamupäivä ja teimme vähän pihalla hommia. 

Sain viimeinkin laitettua murattien tilalle havuja (en vielä kaikkia, hain nimittäin maanantaina lisää kun olimme äidin luona). Muratit olivat kauniit ja hyväkuntoiset, mutta ne nyt eivät minun mielestäni ole niinkään talviset, -havuja se olla pitää. Vein muratit vielä hetkeksi kasvihuoneeseen, -saavat siellä jäätyä- heitän sitten pois.

Silloin lauantaina näytti kasvihuone tältä: 

 Eilen tältä:

Nämä pihan talviset rekvisiittani sopivat maisemaan huomattavasti paremmin kun on lunta, -harmaassa ja vesisateessa eivät näytä lainkaan niin ihanilta! ;-)

Eilen lähdimme aamupäivällä miehen kanssa itsenäisyyspäivän autoajelulle. Kävimme mm. TÄÄLLÄ , -jossa söimme herkulliset katkarapuvoileivät. Tuo on kyllä melkoinen "tavaratalo"... Tuntuu vain että hinnat nousevat koko ajan.

Ostin sieltä mm. tämän kauniin purkin; 

Samalla automatkalla näimme näitä kaunottaria: 

Päivitin myös JOULUBLOGINI!

Sähkökatkos...

Ihan ensin suuret ja lämpimät kiitokset kaikille teille jotka olette jättäneet kommentteihin kauniita sanoja isäni poisnukkumisen johdosta...♥

Äärimmäisen kiitollisia olemme kaikki, -äiti ei ole pystynyt blogissani nyt käymään eikä siten ole pystynyt myöskään viestejänne lukemaan, -mutta on tietoinen että niitä on tullut paljon! Jonakin päivänä luemme niitä yhdessä. 

Minä sain eilen inspiraation ja iltapäivällä aloitin joulusukkien, -sydämien ja tuoksupussukoiden ompelua. "Yleisön pyynnöstä" koitan saada niitä lisää aikaiseksi... ;-)
Ja eikö hitto soikoon meillä mennyt sähköt!!! 
Sähköt meni siis koko tältä asuinaluuelta, -onneksi meillä paloi kynttilät (kuten joka ilta) joten ihan pimeässä ei tarvinnut lisää kynttilöitä etsiä! 
Toki minua harmitti kun kerrankin olisi ollut ompeluintoa ja sitten kävi näin!
Mutta kun sain lisää kynttilöitä sytytettyä ja pääsin sohvalle joulu-/sisustuslehtien kanssa, niin oli oikeastaan ihan hyvä olla... Tuli tunne, että suklaata kun vielä olisi ollut! ;-)

Mutta kun oli pari tuntia kulunut, väsytti ja silmiä jo kirveli kynttilän valossa lukeminen, ja harmitti kun "Tanssii tähtien kanssa" oli jo loppusuoralla, enkä nähnyt sitä, -niin kyllä alkoi jo vähän potuttaa... No, sähköt tulivat kyllä vähän ennen yhdeksää.  
Mietin että pitäisi johonkin vaikka vaatehuoneen hyllylle tehdä itselleen sellainen oma "survival-pakkaus".  Niitä parhaimpia sisustuslehtiä ja -kirjoja, vähän suklaata... ;-)

Sen verran vielä tähän loppuun, että nuo Huutonet myyntini päättyvät tänään!

Koitan saada laitettua lisää jouluompeluksiani, -uskomatomman ihanaa miten töistäni pidetään ja niitä on kyselty! ♥ 

Se on kyllä asia joka saa mieleni hyväksi!! ♥

Ensimmäiset joulusukat taisin tehdä vuonna 2008 Esikoisen menehtymisen jälkeen, -ja joka vuosi tuntuvat kiinnostavan yhä useampia. Vaikka näköjään Huutonetissä samantyylisiä näkyy nyt kauppaavan jotkut toisetkin. Silloin 2008 ei ollut vielä muita, eikä tainnut olla v. 2009:ään. No, Huutonetissä ei plagiointi ole kiellettyä, vaikka se ikävää onkin. 

Ja Huutonetissä sitä tapahtuu paljon, enkä tarkoita nyt pelkästään tätä omalle kohdalleni sattunutta. 

Nyt minä jatkan taas ompeluksiani, -myöhemmin päivällä menemme äidin kanssa käymään Isän ja Taivaspoikani haudoilla. 

~~ ♥~~

Voikaa hyvin, ja jos jossakin on jo lunta, niin puhaltaakapa niitä lumipilviä tännekkin päin ;-). 

Kaipaan jo niin valkoista ja talvea tämän harmauden tilalle...

 

Joulua hiukan...

Eilen ahkeroin koko päivän ja siivosin, -niin suurta siivousta en olekkaan aikoihin jaksanut tehdä! Intoa sain siitä kun tiesin saavani rakkaat muruseni; Kuopuksen ja hänen tyttöystävänsä myöhemmin iltapäivällä yökylään! ♥
Mies oli aiemmin keksinyt että viettäisimmekin pientä pikkujoulua ja söisimme vähän jouluruokia.
Myös "tonttu" oli käynyt muistamassa meidän nuortaparia... ;-) Sillä aikaa kun he olivat saunassa, niin Tonttu (Torvinen...) oli tuonut heille pienet paketit pihalle yhteen ruukkuun. 
Tuo tapa meillä on ollut siitä asti kun Taivaspoikani oli ihan pieni, -ja minä pidän perinnettä yllä yhä! :)


Siivottuani laitoin vähän joulua kotiin. 
Esikoisen menehtymisen jälkeen en ole innostunut laittamaan ja koristelemaan kotia kuten aiemmin...

Meillä oli ihana ilta yhdessä; saunottuamme söimme illallisen ja sen jälkeen pelasimme myöhään yöhön! ♥

Kuten monet lukijani tietävätkin, on meillä ollut surua ja raskasta aikaa, kun isä nukkui pois!

Viime lauantaina jätimme isälle jäähyväiset lähimpien kesken, ja tänään aamupäivällä laskimme isän uurnan sukuhautaan. ♥

Voi miten sydämeeni sattui kun itkien kuljimme hautausmaan käytävää...

Veljeni kantoi uurnan. Hän myös laski sen hautaan. Äiti kantoi käsissään isän tärkeimpiä tavaroita, ne jotka piti aina olla mukana; kotiavaimet, lompakko (johon olimme laittaneet perhe valokuvan joka meistä otettiin kun isä helmikuussa täytti 80v) sekä puukko joka aina roikkui isän vyöllä. Veli laittoi ne uurnan kanssa hautaan ja hän myös peitti haudan... 
En osaa edes kuvitella miltä veljestäni tuo kaikki on tuntunut... Mutta olimme äärimmäisen iloisia ja ylpeitä veljestä/pojasta joka sen kaiken pystyi tekemään, ♥  
-meistä perheen naisista ei niihin olisi ollut!

Nyt on takana ne raskaimmat hetket... Jäljellä vain suuri suru ja ikuinen ikävä! ♥

Uurnan laskun jälkeen lähdimme kahville ja glögille veljeni perheen luo. ♥
Veljeni vaimo oli tehnyt paljon erilaisia ihania pieniä suolapaloja joita glögin ja kahvin kanssa nautimme!
Sää oli silloin vielä aika harmaa ja kynttilät paloivat niin ulkona kuin sisälläkin. 
Voi kuinka onnellinen olenkaan rakkaista läheisistäni! ♥

Vaikka mitä tapahtuisi niin meillä on aina toisemme ja niin läheiset ja hyvät välit! 

Olen aina pitänyt sitä suurena rikkautena, -ja aikoinaan kun Taivaspoika oli vielä kanssamme niin sitä pojilleni muistin aina korostaa!

Hiukan piti minun "kiusata" veljeni perhettä... Sanoin siskolle ja äidille että eikö jäädäkkin tänne koko päiväksi, -heillä on aina niin ihana ja kodikas tunnelma. Heillä on kaunis ja hyvällä maulla sisustettu koti! He itse ovat aivan ihania ja saavat aina kaikki viihtymään. Tarjoilut aina uskomattoman ihanat ja niissä on nähty vaivaa.

Siskoni oli heti "mukana" ja sanoi että jäädään vain, -mietimme että voisimme ottaa pienet aamupäiväunet ja veljen vaimo tekisi ruuan. Illalla heidän pitäisi lämmittää meille sauna siinä kuuden seitsemän maissa... ;-) 

No, en katsonut veljeni ilmettä, mutta siskoni totesi sen olleen "hyvin innostunut"... ;-) 

Kuulemma heillä olisi menoa... 

Vielä lähtiessäni sanoin, että no, me tulemme sitten aamiaiselle huomenna! ;-)

Voi kuinka rakastaankaan näitä läheisiäni, -ja tiedän että hekin rakastavat minua! ♥

Kaikille teille toivotan oikein ihanaa ensimmäistä adventtia! 

 ♥~~♥

♥ Nauttikaa ja iloitkaa tekin rakkaista läheisistänne! ♥

Monella on varmaan kuten minullakin; -kaikkia heitä ei enää ole, mutta he ovat aina sydämissämme. Ja me jotka vielä täällä olemme, niin ollaan onnellisia ja kiitollisia toisistamme!

Mikään raha tai materiaali ei ikinä korvaa rakkaita läheisiä! ♥

P.S. Jouluinen-blogini on myös päivitetty!

Pikainen päivitys...

Jaksoin tänään laittaa muutaman kohteen HUUTONET-myyntiini.

Tällä kertaa myös pari vaatetta. Niitä olisi vaikka kuinka paljon vielä, kunhan vain jaksaisi kuvata.

Vuonna 2008, -Esikoisen poismenon jälkeen olimme Tapaninpäivän jälkeen Rukalla. 

Sillä reissulla ostin Kuusamosta kauniin toppapuvun. Mutta kun sitten alkoi tämä "kasvu" ;-) (lihoaminen...) niin enpä ehtinyt montaa kertaa sitä pitämään! : (  Päätin sen nyt kaupata!

Laitoin myös joitakin emali astioita. 

Kysyisinkin nyt, että tietääkö kukaan tämän (kuvassa alempana) pienen kannun "oikeaa" nimitystä??

Soitin äidillekkin ja kysyin, -kun muistin, että ollessani lapsi niin äiti sulatti esim. rasvaa tuon tapaisessa. Kun ei ollut mikroja! 

Äitikään ei muistanut olisiko sillä joku nimitys. Onkohan sillä siis mitään "nimeä"??

Tällaisetkin vanhanaikaiset pienet vadit laitoin myyntiin. 
Muistan kun olin pieni (60-70 luvulla) niin Mummolassa pihasaunassa käydessämme käytettiin tällaisia, -mutta siis suurempia. IHANIA!!

Sen verran vielä Isän jäähyväis-hetkestä; Tilaisuus oli siis pieni ja "koruton". 

Kuten olen maininnut niin isä ei kuulunut kirkkoon. Ei siis ollut mitään siunaustilaisuutta, pappia tai musiikkia. Halusimme kunnioittaa isän elämänkatsomusta,  ja jätimme jäähyväiset vain lähimpien kesken.   

Tilaisuus oli suuresta surusta ja koruttomuudesta huolimatta kaunis!!  ♥ 

Muistotilaisuus vietettiin veljeni perheen kodissa. 

Kynttilöitä oli paljon. Mm. etupihan suuren ja vanhan omenapuun oksilla paloi monta tällaista kaunista lyhtyä.

Isän arkku oli mäntyä. Emme osanneet kuvitellakaan isän arkuksi mitään valkoista jossa olisi rimpsua, rämsyä ja ristiä. Kun hautaustoimistosta meille kerrottiin ihan tavallisesta kotimaisesta puuarkusta, niin tiesimme heti; se jos mikä olisi isälle sopiva.

Hän rakasti luontoa; metsästi, sienesti, teki puuhommia tai vain käveli metsässä!

Isä ei pitänyt suurista juhlista tms. siksi ei ollut mitään suuria näyttäviä kukkalaitteita. Äiti valitsi arkulle kauniita, tummia kalloja.   ♥  

Muistojuhla oli niin ihana! 

Ns. muistopöytänä oli veljen luokse tuotu isän keinutuoli (hän sai sen aikoinaan 50-vuotis lahjaksi, -eli 30v vanha). 

Veli oli laittanut keinutuolin alle kiilat, niin että se pysyi paikallaan. 

Siinä oli isän kuva, kynttilä ja kukkakimppu.

 Yhdelle pöydälle oli koottu paljon valokuvia isästä. Nuoruudesta viimeisiin päiviin. Kuvissa oli myös perhettä, mm. lapsia, lapsenlapsia. ♥

Ensi viikon lauantaina meillä on vielä raskas hetki; me lapset äidin kanssa laskemme isän uurnan sukuhautaan...