Lehtijuttu puutarhastani...

Viime postauksessa mainitsin, että seuraavaksi taidan kirjoittaa ulkonäöstä ja itsestään huolehtimisesta, mutta nyt kun lehtijuttu puutarhastani on ilmestynyt niin ajattelinkin tehdä siitä postaksen.
Ja tavallaan tämä on hyvä aasinsilta siihen ulkonäkö postaukseen sitten myöhemmin...

Jotkut ehkä muistavat kun syyskuussa 2016 ja viime kesänä meillä kävi puutarhuri Paula Ritanen-Närhi kuvaamassa puutarhassa ja tekemässä haastattelun.
Voit kurkata niitä täällä  ja täällä ←klikkaa

Kodin Pellervo teki siitä jutun joka on julkaistu nyt tammikuun lehdessä.
Jos haluat kurkata niin juttu löytyy Kodin Pellervon nettisivuilta täältä  ←klikkaa

Vähän hävettää kun katson tätä jutussa olevaa kuvaa...
Mutta miten sitä sanotaan, -ei voi syyttää peiliä jos naama on vino!🤣
En tiennyt silloin kun Paula tuli juttua tekemään että minuakin kuvataan, joten en ollut yhtään varautunut...
Äidille kun kerroin että minusta on koko sivun kuva ja olen aivan kauhean näköinen, niin hän totesi että eihän kukaan puutarhatöitä tee täydessä meikissä ja hienoissa vaatteissa.

Muistan että olin tuolloin loppukesästä ja alkusyksystä hyvin väsynyt ja masennus oli taas pahemmin päällä.


Kävin kampaajalla jonkin aikaa ennen kuin sain tietää tuosta lehtijutusta ja näin kuvat, -onneksi!
Olin sanonut kampaajalleni että haluaisin nyt ihan jotakin uutta ja harmaantumiseni (joka paheni pojan kuoleman jälkeen) peitettiinkin punertavalla värillä.
Tuntui etten totu tähän millään, mutta kun näin tuon lehdessä olleen kuvan, niin totesin että lyhyt malli ja joku kiva väri on huomattavasti parempi!!
Jos mieheni ei kävisi varaamassa minulle aikaa hiusten leikkuuseen ja väriin niin tuollainen harmaapää minä varmaan olisin ikuisesti. Hän on varmaan jo yli 10 vuotta yllättänyt minut aika ajoin käymällä varaamassa minulle ajan. Kampaamon rouvat aina kehuvat kuinka ihana mies minulla on.💙


Lehti löytyy lehtipisteistä ja tässä kuvat siitä.

Lämmin kiitos vielä Paula!

Juttu oli tosi kauniisti kirjoitettu.
Harmi että upeat pionit olivat jo kukkineet...

Tässä vielä muita Paulan ottamia kuvia joita sain luvan julkaista.

Yllä olevat puutarhakuvat eivät siis ole minun ottamiani vaan puutarhatoimittaja Paulan!

Tämä taisi olla seitsemäs haastattelu/lehtijuttu joka minusta on tehty, -ikävä kyllä kaikki ne liittyvät esikois poikani kuolemaan, mutta se on asia joka ei ole minulle tabu.
En vaikene siitä vaan haluan puhua ja kertoa omia tuntojani, -sillä jos siitä olisi apua/lohtua edes yhdelle lapsensa menettäneelle vanhemmalle niin se tekisi minut onnelliseksi.



Seuraavana aiheena sitten siitä ulkonäöstä ja itsestään huolehtimisesta.
Sain tästä siis sen hyvän aasinsillan siihen aiheeseen, -lehden kuvista kun näkee miten käy kun ei jaksa huolehtia itsestään ja näissä kampaajalla otetuissa kuvissa näkee että kun vointini oli vuoden alussa selvästi parempi niin jaksoin muuttaa ilmettäni, -no, kuten mainittu niin siitä kiitos kuuluu ihanalle miehelleni joka pitää huolen siitä että jos vaimo ei itse jaksa niin mieskin voi varata sen ajan kampaajalle.💙

Palailen taas!♥

Kukkia, pieni ystäväni ja vieras puutarhassani...

Tällaisia aiheita siis tänään, kukissa ja puutarhassa pysytään, mutta nyt lisänä myös ihana pieni ystäväni Emilia sekä vieras puutarhassa.

Kuvia siis meidän pihalta.
Pionit ovat jo oikeastaan kukkineet, -sade hakkasi ne ikävän näköisiksi.
Kerään niitä joka kesä sisälle maljakkoon sekä Taivaspojan ja isäni haudoille.

Tälle joustinpatjan jousille en vielä ole paikkaa keksinyt.

  

 

Jasmiini kukkii parhaillaan.
Yhtenä aamuna kävin kuvaamassa pihalla ja vasta kuvia katsoessani huomasin hämähäkinverkon.

Sormustinkukka.

Seuraavaksi odotellaan liljojen kukintaa.

Joku ei malttanut odottaa vaan pisteli poskeensa nuppuja, -epäilen peuraa, niitä täällä vierailee.
Laitoin muovipussista liehu-suikaleita ympärille (samoin tein mansikoille sillä rastas vie ahomansikat poikasilleen, puutarhamansikat ovat vasta raakileita).

Toisesta kasvihuoneesta.

 Löysin Kasvihuoneilmiöstä ihanan perhostaulun.

Myös tuo rautakori (ei kunnolla näy kun siinä on nuo onnenapilat sekä sammakko-prinssi) on sieltä.
Tuolla ylempänä taitaa näkyä paremmin.

Härkäpapua ja lehtikaalia + -mangoldia.

Penasmustikka (toinen näistä kuivui osittain, mutta ei kuollut kokonaan).
Ovat jo useamman vuoden olleet minulla.

Näistä täällä taitaa olla ollut kuvia kyllästymiseen asti... -mutta minä vain niin tykkään näistä.
Mustaa petuniaa + lankaköynnöstä ja mustaa orvokkia + onnenapilaa.

Silläkin uhalla että tästä tulee taas ihan älyttömän pitkä postaus niin laitan vielä muutaman kuvan etupihan puolelta.
Meillä tuohon sisääntulon katoksen alle ei juurikaan aurinko osu, siksi siinä ei oikein mikään kukka viihdy. Laitoin tänä vuonna kuunlijan ja kotkansiipisaniaisen.
Tuossa vesikelkassa tuon puulaatikon takana on vanha maitotonkka jossa on orvokki, -ollut koko kesän.

Huomaa missä on talvella lintulauta...
Osan noista auringonkukan taimista siirsin takapihalle mutta eivät ilmeisesti hirveästi siitä tykänneet koska kasvavat aika huonosti (vaikka paikka on paljon aurinkoisempi).

Kesäkukkia kävelylenkin varrelta.

No niin, jokohan kukkakuvat riitti...

Meillä oli viime sunnuntaina hoitolapsi, siskoni hyvän ystävän -myös minun kaverini- ihana tytär Emilia eli Emppu.♥
Emppu tuli jo aamulla yhdeksän aikana ja illemmalla vielä joksikin aikaa.
Minä nautin, -mutta niin taisi nauttia tyttökin...

Ensin leikimme sisällä kun mieheni valmisteli brunssia (Emppu ei tosin syönyt sillä oli aamupalan syönyt kotona). 
Taivaspoikani ja Kuopus poikani vanhat figuurit olivat mieleisiä.

Brunssi nautittiin patiolla auringon paisteessa.

 

Mieheni ja Emppu täyttivät uima-altaan.
Ensin leikittiin vähän aikaa altaan ulkopuolella ja pian jo altaassa.
Kun isänsä tuli hakemaan niin ei meinannut saada tyttöä altaasta pois.

Emppu on niin hurmaava tyttö, -kova nauramaan ja hassuttelemaan.
Ja tietää että Titti hassuttelee mukana.
Tykkään hänestä tosi kovin. 

Loppuun vielä, -meillä kävi viime viikolla vieras puutarhassa.
Tämä samainen vieras kävi myös viime vuoden syksyllä.←klick
Monelle tv:stä tuttu Paula Ritanen-Närhi kävi ottamassa kuvia ja ehkäpä joskus ensi vuonna Kodin Pellervo lehdessä on pieni juttu. Ilmoittelen sitten.

Moni kehuu täällä meidän pihaa... Minun mielestäni se ei kuitenkaan ole lainkaan kaunis.
Kokonaisuus on epäsiisti ja sekava, -joitakin nättejä yksityiskohtia olen onnistunut tekemään.
Olimme ehtineet asua tässä vasta neljä vuotta kun esikois poikani menehtyi, -sen jälkeen ei oikeastaan kiinnostanut enkä jaksanut pihaan panostaa.
Toki jotakin tein mutten mitään kovin ihmeellistä.
Oikeastaan viime vuonna vasta aloin taas innostua.
Nyt rajoittaa se, etten ole ollut enää vuosiin (n. 10v) työelämässä ja eläke on pieni... -mutta teen vähän kerrallaan ja niillä resurseilla mitkä on.

Valitettavasti mieheni ei oikein jaa tätä puutarhakiinnostustani.
Auttaa kyllä pyydettäessä, -pienellä viiveellä...
Välillä tuntuu että rivitalossa olisi huomattavasti helpompaa, -mutta kun koitan olla ottamatta turhaa stressiä (ei aina niin helppoa) pihasta niin hyvä olisi.
Minulla ideoita kyllä riittää, mutta toteutus on aina vähän niin ja näin...

Kiitos Paula!
Hän on kyllä niin mukava, välitön ja lämmin ihminen, tuntuu kuin olisimme tunteneet aina.

Kuvat on otettu kännykällä...

Kiitos teille kun/jos jaksoitte lukea tänne asti...♥

Toivotan mukavaa ja aurinkoista viikonloppua ihan jokaiselle siellä ruudun toisella puolella.♥
Me lähdemme huomen aamulla taas Turun suuntaan, -mies tekee remonttia tytärpuolensa perheen luona, ja minä saan viettää aikaa ihanien tyttöjen, Lin ja Elinin kanssa. 


Sunnuntaina on kummityttöni (siskoni vanhin tytär) ja miehensä tyttären Sofian 1v synttärit. 
Virallinen päivä on ollut parisen viikkoa sitten, mutta hänen kummitätinsä (isän sisko) pääsi vasta nyt tulemaan suomeen.
Mamaia on ollut jo huhtikuusta asti.
Synttärit on puutarhajuhlat ja ne vietetään Iso-Mummin eli meidän äidin (lapsuuskotini) luona.
Odotan kovin!