Täällä jälleen...

Koneeni on kunnossa ja kotona! Kiitos ex-mieheni joka on alan ihmisiä ja auttaa aina kun tarve vaatii!
Päivä onkin mennyt tässä koneella selaillen rästiin jääneitä suosikki blogejani...
Olen nyt kolme päivää lomalla. Ja tuli kyllä tarpeeseen... En vain millään meinaa tottua tuohon työpäivään vaikkei sillä pituutta montaa tuntia ole...

Sinä aikana kun kone oli huollossa olen siis ommellut ja kuvannut!
Viime lauantaina oli kaunis aurinkoinen sää; mies oli auttamassa isääni kaivon ongelmien kanssa ja me äidin kanssa kävimme suppiksia keräämässä.
Äidillä on niitä jo niin paljon, että tällä kertaa hän keräsi minulle.


Samalla katsastimme hiukan mökkiläisten pihoja ja taloja, että kaikki on kunnossa.
Jo vuosikymmeniä ovat vanhempani vähän "pitäneet silmällä" ettei asiattomia liiku mökkiläisten pihoilla, -kuulemma nykyisin jossakin päin voivat tulla veneelläkin varkaisiin.
En voinut vastustaa kiusausta kuvata toisen perheen mökin pihassa tätä kaunista syksyistä näkymää.
Luotan, että mökkiläiset jotka olen lapsesta asti tuntenut, eivät pahastu vaikka julkaisen kuvia heidän pihaltaan.



Ompeluksia on siis tullut tehtyä. Tonttuja on tulossa lisää, tässä kuitenkin jokunen.


Muutama nallekin.


Joulusukkiakin olen taas tehnyt. Jos vain suinkin jaksan (en vielä tiedä omasta jaksamisestani kun työpäivä kohta pitenee) niin myyn ehkä Huutonetissä ja ehkä koitan myös saada kirpparipöydän. Niin paljon on kaikenlaista roinaa nurkkiin kerääntynyt, mutta varmaan sinne laitan myös ompeluksiani. Mutta katsotaan miten ja mitä jaksan.
Nämä ompeluksistani olevat kuvat olen ottanut tänään aamupäivällä ja koska ulkona on melkko synkää ei valo riittänyt kunnolla. Siksi kuvat ovat epätarkkoja. Salamaa kun en tykkää käyttää.



Vastapainoksi kuvia jotka on otettu aurinkoisella ilmalla.
Tosin tuohon wc:n tasolta otettuun kuvaan ei tietenkään ole aurinko vaikuttanut.
Leevi (tuo musta möykky...) nauttii sunnuntaiaamusta meidän sängyllä ;-). Kuvassa myös keittiöön vaihtamani verhokappa.


Aurinkoisina päivinä sitä on tullut näpsittyä kuvia vaikka mistä...
Vanha vaaka, sitruspuristin. Hevoskastanjat ovat kauniita koristeena. Ja nuo Riviera Maisonin viinilasit ovat minusta niin ihanat, -en silläkertaa raaskinut ostaa kuin nuo kaksi, mutta liikkeseen jäi kyllä vielä... ;-) Niitä käytämme harvemmin, -ovat suuri kokoisia mutta kevyitä ja pelkään onnistuvani rikkomaan ne... Olen siinä äärimmäisen taitava; -olen onnistunut joskus rikkomaan jopa kaksi Aalto vaasia, Marimekon skoolin... Vain muutamia mainitakseni!!

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Ai niin, vielä tällainen ihana tunnustus jonka sain sekä Marialta Idylli blogista sekä Maakalta Touhua ja töminää blogista.
Kaunis kiitos teille ihanaiset! Olen nyt ollut niin luvattoman pitkään täällä koneella, että on tehtävä jotakin muuta välillä. Palailen tunnustuksen aiheeseen myöhemmin!

Nopea pikapäivitys...

Minun tietokoneeni on sanonut yhteistyömme irti ja odottelee nyt ex-mieheni työhuoneessa että tämä työkiireiltään ehtii katsoa mikä mokomaa vaivaa...

Sain nopeasti tulla Kuopuksen koneelle tekemään pikapäivityksen...

Olen aika paljon ommellut kun aikaa on ollut. Tässä muutama kuva.

Tämä nalle meni siskolleni syyslahjaksi. Näitä on muutama muunkin värinen.

Eräs työkaverini on tilannut minulta neljä tonttua ja olen niitäkin ommellut jo kahdeksan kappaletta. Tässä muutama niistä.

Kaikille iso ja lämmin halaus, -palaan taas kun koneeni toimii...

Aurinkoisia syyspäiviä...

Täällä vain edelleen hiljaiseloa...
Olen lyhyen työpäiväni jälkeen todella väsynyt, -mitään ylimääräistä ei jaksa.
Paluu työkokekeiluun ei todellakaan ole helppoa, vaan joudun joka päivä "ponnistelemaan" jaksaakseni sen päivän. Olinhan lähes puolitoista vuotta pois työelämästä ja sinä aikana on joutunut opettelemaan ihan uutta elämää ja arkea.
Mikään ei enää palaa ennalleen, sillä Rakasta Esikoistani en takaisin voi saada...
Lopun elämääni minä opettelen elämään elämääni ilman lastani, -enkä usko sitä edes koskaan täysin oppivani.



Kunhan nyt jossakin vaiheessa tuo työssäkäynti tuntuisi mielekkäältä, -mutta päivä kerrallaan tätäkin! Vastahan sitä on kolmisen viikkoa takana.



Kovasti minulla kyllä olisi ideoita ompeluksiin ja muihin askarteluihin. Aikaakin olisi nyt vielä kun teen neljän tunnin työpäiviä, -voimia ja intoa ei vain ole samassa määrin...


Lujasti rutistaen haluan kiittää teitä jotka jaksatte vierailla ja kommenttia jättää. <3
Olen itsekkin kyllä piipahtanut lähes päivittäin blogeissanne, -kommentointi vain on jäänyt useimmiten... *nolottaa*.....


Toivottelen kaikille ihania aurinkoisia ja kuulaita syyspäiviä! Nauttikaa niistä, kauniista ruskasta ja illan hämärästä jolloin saa poltella kynttilöitä niin sisällä kuin ulkonakin! =)

Pikainen päivitys...

Me olemme olleet jonkin aikaa netti-pimennossa. Nyt toimii joten teen pikaisen postauksen.
Työpäivien jälkeen väsyttää kovin ja on "takki tyhjä" joten mitään merkittävää en ole aikaiseksi saanut. Viikonloppuna vähän maalausta.



Tällaisia kauniita vanhan uunin/takan paloja näin kierrätyskeskuksessa eräässä laatikossa.
Ei niitä siinä montaa ollut. Tämä oli mielestäni kaunein ja ajattelin, että menee hyvin koristeena.



Viime perjantai-iltana Rakkaan Taivaspoikani lapsuudenystävä -joka nyt siis on paljon Kuopukseni kanssa- tuli näyttämään pihallemme pienen tulishown. Valitettavasti minun kamerallani ei siellä pimeydessä saanut onnistuneita kuvia.



Lopuksi vielä kuva minusta ;-)
Esikouluryhmäni yksi pojista halusi minut mallikseen ja piirsi minusta kuvan, -annoin hänelle oikein pöydällä pidettävän telineen ja menin jonkinmatkan päähän tuolille paikalleni istumaan, -ja näin upean kuvan itsestäni sain. <3>


Yritän viikonloppuna jaksaa paremmalla ajalla palata, niin lukemaan muiden kuin päivittämään omaa blogiani.

Sieniä ja muita syksyn puuhia...

Lämmin kiitos kaikille kommenteista jotka koskivat työkokeiluani! <3
Päivä kerrallaan mennään, toivotaan että onnistuu.
En haluaisi muuta työtä tehdäkkään kuin lasten parissa!

Mies oli eilen auttamssa veljensä muutossa, joten äiti haki minut heille; -kävimme katsomassa josko sieniä löytyisi. Ja löytyihän niitä! Suppilovahveroa, kanttarellia ja torvisientä.



Keräsimme myös karva- ja haaparouskuja joita tänä aamuna olen suolannut.



Aamupäivä oli lämmin eikä vettäkään satanut joten puuhastelin vähän pihalla.
Laitoin syksyisiä istutuksia. Ruusuliisat ovat vielä melko kauniita!


Keräsin myös papu satoa. Ja puutarhasta näitä kukkia jotka minulle tuovat mieleen syksyt lapsuudesta. Äidillä oli aina kehäkukkia ja krassia, -on vieläkin joinakin kesinä.



Luumut kypsyvät ja tippuvat maahankin, -pitäisi jonakin päivänä jaksaa niitäkin laittaa.



Yllätyksekseni puutarhassa kukkii myös viimevuonna ostamani ja istuttamani kellokukka (en muista nimeä, mutta samoja on myös sinisenä).
Kollaasissa myös kolme kuvaa kesämalvikista jonka siemeniä alkukesästä penkkiin kylvin.
Nuput ovat vaaleanpunaisia mutta kukka on valkoinen.



Etupihan sisääntulon katoksesta vielä tällainen yksityiskohta.



Kirppikseltä valkoinen kastikekulho, suolasirotin sekä ihana liina.



Mies on aloittanut Esikoisen huoneen remontin; -naulapyssy paukkuu ja seiniin tulee puolipaneelia. Ei varmasti ole helppoa hänelle...
Menen kattamaan pöydän, -ruokana päivällä valmistamani sienikastike eilen kerätyistä sienistä jotka ylimmissä kuvissa näkyivät.
Ruokailun jälkeen taidan ottaa ihan levon kannalta, -olen koko päivän puuhastellut jotakin.
Huomenna alkaa sitten ensimmäinen kokonainen työviikko!
Tänään koitan kuitenkin nauttia vain sunnuntain rauhasta...

Työkokeilua...

Olen ollut nyt kolme päivää työkokeilussa.
Olen päiväkotimme yhdessä esikoulu-ryhmässä, -joka toimii koulun tiloissa. (ei siis päiväkodissa, -jossa aiemmin työskentelin)
Ryhmämme opettaja on aivan ihana ihminen , -jonka kanssa olen ollut samassa työpaikassa n. 7 vuotta. Hän tietää ja tuntee minut!
Teen aluksi neljän tunnin työpäiviä.
Olen ollut työelämästä pois n. vuosi ja kolme kuukautta...
Monet ihmiset luulevat sairauslomani johtuvan Esikoiseni poismenosta, -mutta se on vain puolet "totuudesta"...
Ennen Rakkaan Esikoiseni poismenoa olin sairastanut masennusta n. 10 vuotta. Vain viikkoa ennen Poikani poismenoa olin taas kerran jäänyt sairauslomalle masennuksestani johtuen.
Hyvin harva ymmärtää, että kohdallani ei ole kysymys pelkästään siitä että menetin Lapseni...
Taustalla on kuitenkin nyt yksitoista vuotta kestänyt masennus...



Teen aluksi neljän tunnin työpäiviä. Vaikka kyse on siis vain neljästä tunnista, -niin kaiken kokemani jälkeen sekin on minulle paljon!!
Tavallaan on ihanaa kun on työ -vihdoinkin voin puhua "työpäivästä", -mutta voin sanoa, että se neljä tuntia jonka siellä olen, vaatii minulta voimia ja ponnistelua...
Lapset ovat kuitenkin niin ihania, -enkä haluaisi muuta työtä tehdäkkään...
Kuitenkin näinä kolmena päivänä olen joutunut kohtaamaan monia asioita jotka satuttavat ja koskettavat -liiankin läheltä...
Kun itse on oman lapsensa menettänyt...
Mutta siitäkin huolimatta, -syy jaksamattomuuteeni on yli 10 vuotta kestänyt masennus...
Päivä kerrallaan kuitenkin menen, yhä edelleen....

Tämän "virallisen" osuuden jälkeen laitan muutaman kuvan;
-kirpputorilta ostamani leikkuri (joka on vähän "kesäterässä"... toivon, että mies voi teroittaa sen...)



Makuuhuoneessa -tietenkin remontin jälkeen- myös uudet verhot. Lankaköynnös ns. "vetelee viimeisiään"....




Maalaamani lipaston uudet vetimet...



Lopuksi kirpparilta ostamani vanha samovaari, -jonka tarkoitus on toimia kukkaruukkuna.