Hiljaiseloa olen täällä viettänyt, -vapun aika meni ihan vain kotona ollessa, vähän teimme pihahommia ja sen jälkeen innostuin kokkaamaan pihan antimista keittoa; keräsin nokkosta, vuohenputkea ja lipstikkaa. Vähän sain myös ruohosipulia sekä mäkimeiramia, -vaikka pieniä alkuja olivatkin vasta. Jääkaapista löytyi mm. pinaattia, kevätsipulia ja vihreätä tankoparsaa. Tein niistä kauniin vihreän keiton, -mies kokkasi herkkusienistä keiton ja istuimme takapihan patiolla auringonpaisteessa. Oli mukava tunnelma, jäimme vielä syömisen jälkeen istumaan viininlasin ääreen ja muistelimme mm. omaa lapsuuttamme.
Eilen vietin iltasella muutaman tunnin Kuopukseni ja hänen tyttöystävänsä kanssa Turussa! Mies oli siellä auttamassa remontissa, joten me lähdimme mukaan. Kiertelimme kaupoissa ja nuoret ostivat vaatteita. Kävimme Raxissa syömässä ja juuri ennen kuin meitä tuli isäntä hakemaan, ehdimme piipahtaa Stockmann-Herkussa! Hain mm. tarvikkeita tämän päivän ruokaan. Minulla oli mukava ilta nuorten kanssa... Vaikka olinkin todella väsynyt kun illalla tulimme kotiin!
Olen tyytyväinen, että olen jotakin pientä pystynyt tekemään (tänäänkin vähän siivonnut sekä pessyt pyykkiä) ja huomenna olisi tarkoitus lähteä yksikseni Turkuun kiertelemään kun mies menee jatkamaan sinne remontin tekoa.
Lähestyvä äitienpäivä saa oloni sanoinkuvaamattoman pahaksi ja surulliseksi; -muistan niin hyvin viimevuoden samaan aikaan, -ja vain vajaat pari vuorokautta myöhemmin menetin Rakkaan Esikoiseni... Ensiviikolla tulee siis vuosi hänen poismenostaan; -tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen!! En vieläkään voi ymmärtää enkä uskoa tätä todeksi!
Pelottaa miten selviän tästä taas tuonne toukokuun loppuun...
Päivä ja hetki kerrallaan kuitenkin on edelleen mentävä...
Toukokuu on aina ollut mielestäni vuoden paras kuukausi; -kaunis heleä viherrys, lintujen laulu, auringon paiste. Kaikki se luonnon herääminen! Puutarhan hoito ja se odotus kun seuraa kukkien ja perennojen kasvua...
Nyt se mikään ei tunnu miltään!! Kukkapenkit rehottavat rikkaruohoista, en ole jaksanut paneutua niihin (hyvä kun sain vähän pihaa haravoitua).
Parhaan kykyni mukaan yritän kuitenkin iloita ja nauttia joistakin pienistä asioista, -kuten siitä, että takapihamme ojassa aloittavat rentukat kukintaansa, ojan takana olevassa metsässä kasvavat valkovuokot, viime syksynä jaksoin istuttaa sipulikukkia jotka nyt kukkivat! Leevi osaa kyllä nauttia auringosta; -en ehdi aamuisin pedata sänkyämme kun hän hakee paikkansa auringosta! ;-)
Eikä minulla aina ole sydäntä ajaa häntä pois, vaan jätän sängyn petaamisen... =)
Takapihan perennapenkki on surullista katsottavaa; -siellä nuppujaan työntävien tulppaanien sekä liljojen seassa taitaa rikkaruohot kukoistaa enemmän!! Kuvassa aivan takana yläoikealla näkyy vähän myyrien talvella syömistä laakakatajista. Varret ja alaoksat on kaluttu paljaiksi!! En vielä niitä kaiva ylös, vaan katson onko juuret säilyneet ja jatkavatko nuo kasvuaan.
Nyt pitäsisi vielä jaksaa tämän päivän ruoka (jota Kuopus ei kyllä syö, -hänelle kun ei nämä äidin kasvisruuat maistu!!) eilen ostetuista tarvikkeista. Löysin Stockan Herkusta myös mm. sellaisia säilyke kikherneitä sekä -linssejä, ja -luomu- viiden siemenen sekoitusta, -joita näistä meidän ruokakaupoista on turha edes etsiä!!
Aurinkoa ja lämpöä toivotan teidän jokaisen päiviin!
On niin vaikea löytää sopivia sanoja, voimia kuitenkin sinulle toivon! Aika on varmasti raskasta.
VastaaPoistaHienoa, kun joku osaa tehdä luonnonantimista ruokaa! Meillä poika on jo nyt ihan kauhuissaan pienistä nokkosen aluista. Pelkää, että ne pistää.
Voi Titti, sinulla on varmasti raskaat ajat, koita jaksaa! Mutta kaikesta huolimatta olet jaksanut meitä kauniilla kuvillasi muistaa... Toivon sinulle voimia ja aurinkoisia päiviä <3
VastaaPoistaTitti,
VastaaPoistaKiva kun kävit taas vierailulla blogissani, onnea arvontaan.
Kauniita kuvia sinulla taas ja keittosi kuulostaa herkulliselta.
Aurinkoa ja voimia kevääseen.
Kirsi
Kuvasi ainakin piristävät meitä <3
VastaaPoistaVoimahaleja lähettelen sinulle!
Voimahali sinulle ja söpölle Leeville rapsutukset!
VastaaPoistaVarmasti muistot viime äitienpäivästä ovat kultaakin kalliimmat. Toivottavasti äidin rakkautesi poikiasi kohtaan kantaa ja antaa voimia näiden raskaiden päivien yli. Halirutistus
VastaaPoistaTässä mietinkin ettei mua vuosipäivä ahdistanut...? Niin se oli Ean raskausaika kun asiia joutui käymään läpi ja kyseiset raskausviikot... ikävä, suru ja pelko, stressi....
Lapset pitivät arjessa ja elämän täytyi jatkua... Itsekään ei tiedä miten niitä tunteita on sisäänsä sullonut, mutta kyllä olen onneksi saanut niitä purettuakin.
Tässä pari viikkoa sitten kohtasin ystävän ystävän joka oli kokenut vuoden alussa saman. Sanoisinko että ihanaa kun saattoi puhua hautakivestä, ilman että saa toisen vaivautumaan (enpä oo puhunutkaan siitä) Ittelle tärkeämpi asia kuin uus sisustustyyny.
Nyt mietin poistanko höpinäni... Auttaa itteä sekin kun voi kirjoittaa, kenenkään ei ole pakko edes kuulla/lukea.
Siunausta sinulle toivotan ja rukouksin muistan.
Ihania kuvia ja juttuja taas meille jaoit :)
Aika sanaton minäkin olen surusi edessä, voimia kuitenkin toivottelen
VastaaPoistaKivan päivän vietit nuorten kanssa ja anna rikkaruohojen kukoistaa..se on pientä se..
Minulle kyllä maistuisi tuo sinun ruokasi =)
Kissat ne osaa nauttia, meillä tykkää mennä makoileen vasta kun sänky on pedattu, varmaan luulee että häntä varten pedataan ;D
Voimia viikkoon
Hei Titti!
VastaaPoistaKuvasi ovat taas niin harmonisen kauniita! Surunkin keskellä jaksat niillä meitä ilahduttaa ja olla läsnä vaikka sinulla on raskaat ajat..Kiitos ja halaus sinulle :)
Olet hyvin luova kokki kun taiot pihan antimista maukkaan oloisen keiton!! Minä olen surkeista surkein kokki... (Mieheni varmaan tässä vaiheessa sanoisi että pyöreät lihaliemikuutot ovat parempia kuin neliskanttiset - koska ne on helpompi niellä :D )Lämpimin halauksin, Minnamarika
hei ystäväni<3
VastaaPoistakiitos kauniista kuvista joita katsellessa iloa päivääni saan... toivon sellaista sinullekin,
iloa ja lohtua surussasi.
sanat ei riitä kertomaan myötätuntoani ,tässä kuitenkin lämmin halaus blogin kautta sinulle<3
.... halein päivi
Sanat eivät riitä kertomaan, toivon sinulle voimia ja jaksamista.
VastaaPoistaMukava päivä teillä on ollut,saa ainakin ajatukset vähäksi aikaa muualle.
Meidän naapuriperheelle kävi myös että heidän vanhempi poikansa menehtyi jalkapallo ottelussa,tämä äiti sanoi että nuoremman pojan voimalla he jaksavat eteenpäin.
Lämpimin halauksin Tytti
Voi Titti, sanasi ovat niin koskettavia, lähetän sinulle ison halauksen ja toivon sinulle voimia.
VastaaPoistaKauniita kuvia olet ottanut. Ja oli mukava lukea Turusta, Turku on meille läheinen kaupunki, mies on siellä opiskellut. Ja samoja linssejä ostan aina Stockmannilta:) ovat herkullisia.
T. Sussi
Hei!
VastaaPoistaKirjoituksesi oli syvältä riipaisevaa tekstiä mikä nosti itselläkin vedet silmiin. Toukokuu on kevään kukoistuksen aikaa mut ei voi koskaan tietää jotain odottamatonta voi tapahtua ja elämä tuntuu pysähtyvän siihen. Ei tavallaan näe luonnon siirtymistä kesäänkään ko on niin kiinni omassa sisäisessä tunnetilassaan.
Kauniita kuvia olet ottanut :)
Suurella <3 Halauksia tähän sunnuntaihin.
Halit!!!!!
VastaaPoista<3 tiina.
Nuo sinun ruoat kuulostavat herkullisilta, varsinkin siemenet, kikherneet ja linssit ovat myös minun suurta herkkuani.
VastaaPoistaYmmärrän, että tulevat viikot ovat erityisen raskaita. Pienin askelin ja päivä kerrallaan, koita jaksaa. Halauksia viikonloppuusi!
Voimahaleja haluan minäkin lähettää! Olen tässä pitkään istunut ja miettinyt mitä minun pitäisi kirjoittaa, mutta se on niin vaikea löytää sopivia sanoja. Ymmärrän kirjoittamisestasi kuitenkin, että olet ruvennut löytämään pienet ilonasiat arkipäivästä taas ja toivon niin, että tuleva äitienpäivä ei ole liaan surullista, että siinäkin päivänä on iloisia hetkiä.
VastaaPoistaKiitos kauniista kuvistakin!
Niin kauniita kuvia sinulla taas täällä.:) Toivon sinulle voimia!
VastaaPoistaäidin kamalin painajainen on varmasti oman lapsen poismeno-voimia sinulle!
VastaaPoistaHei Titti!!
VastaaPoistaToivon Sinulle jaksamista ja voimia.
Sinulla on vielä Kuopus, hän kärsii varmasti myös isoveljen kuolemasta ja voi jopa syyllisttää itseään siitä. Kuopuksesi on kullanarvoinen!!!Yritä muistaa surusi keskellä se.
Tämä teksti voi satuttaa Sinua, toivon ettet jää elämään suruun, silloin kukaan läheisestäsi ei voi hyvin, etkä Sinäkään. Etsi tukiryhmä missä voi näistä asioista puhua.
Sinua on kohdannut pahin painajainen mitä äiti voi kokea.
Toivon kaikkea hyvää Sinulle ja läheisellesi.
t.äiti
Ei löydy sanoja ,joilla voisin lohduttaa.Äidin sydän on varmasti raskas äitienpäivänaikaan,ja muistot valtaa mielen.
VastaaPoistaToivotan sinulle voimia ja aurinkoisia päiviä.Kyllä Taivaan Isä pitää huolen rakkaistaan.
Lämmin halaus sinulle ja voimia tuleviin päiviisi.
VastaaPoistaVoimia Sinulle, pienin askelin eteenpäin. Kiitos blogistasi!
VastaaPoista-pisama-