Hei kaikki -te mahdolliset jotka tänne vielä satutte eksymään.
Ajattelin kertoa vähän kuulumisia ja samalla näillä näkymin kolmentoista vuoden `blogi-ura` on tullut päätökseensä.
Blogini Facebook sivuilla jo jokin aika sitten kerroinkin, että olemme muuttaneet.
Muutaman vuoden oli tuntunut siltä että talo (ja piha) oli meille kahdelle ihan liian suuri.
Vaikka puutarhanhoidosta pidinkin, niin en enää nauttinut samalla tavalla.
Rikkaruohot ottivat valtaa perenna penkeissä ja minä ahkerasta kitekmisestä huolimatta jäin toiseksi.
Ja mehän emme tästä enää nuorene, ja mukavuudenhalu tuntui kasvavan kun ikää tuli lisää.
Ratkaisu ei ollut helppo mutta vaihtoehdot olivat sillä kertaa vähissä.
Talo meni kaupaksi samantien, jo ennen yleistä näyttöä.
Tuntui hyvältä saada kehuja välittäjältä sekä ostajilta.
Välittäjä totesi että hyvällä maulla remontoitu ja sisustettu koti.
Keväästä asti olemme asuneet kaksiossa kerrostalossa.
Ja viihtyneet todella hyvin, -ei ole murhetta rikkaruohoista tai muista "ikävistä" pihatöistä.
Kotikin on nopeasti siivottu.
Tässä on lähellä ihania ulkoilumaastoja, luontopolkuja ja järvi, -niistä olen nauttinut.
Lähes päivittäin koitan käydä kävelylenkeillä.
Olen asunut tällä samalla alueella silloin kun poikani olivat pieniä ja viihtynyt hyvin.
Vivamo on ollut minulle tärkeä paikka jo monen vuoden takaa, -siellä kävin myös silloin tällöin poikani kuoleman jälkeen.
Nyt se on ihan tuossa kivenheiton päässä ja siellä olen käynyt itsekseni, mieheni kanssa sekä mm. kummityttöni kolme vuotiaan tyttären kanssa retkellä.
Kesästä olemme nauttineet eritavalla kuin ennen, -kun ei ole pihatöitä niin on ehtinyt (ja voinut hyvällä omallatunnolla) ulkoilla ja käydä autoajelulla päiväretkillä lähikunnissa.
Tänä kesänä heitin talviturkin monen vuoden tauon jälkeen mereen Hangossa.
Nyt syksyllä olen käynyt vähän sienessä ja ulkoillut/kävellyt paljon.
Viihdymme pienessä kodissamme hyvin.
Eräs tuttu Instagramissa totesi että muutto on tehnyt minulle hyvää, -ja se kyllä pitää paikkaansa.
Vaikka vanha koti oli ihana, niin siellä oli kuitenkin muistoja Taivaspojasta...
Nyt on vähän niinkuin uusi alku, -vaikka ei muistot mihinkään häviä, eikä tarvitsekkaan!
Ehkä ymmärsitte mitä tarkoitin...💔
Minä edelleen nautin hitaista eläkeläisen aamuista, teen smoothieta tai puuroa... .
Ja päivistäkin nautin, tykkään edelleen tehdä kasvisruokaa...
...ja tietenkin leivon.😋
Hiekkakakkuja on tullut tänä kesänä tehtyä myös aika paljon kun olen viettänyt aikaa siskon kahden tyttären lapsen -Sofian ja Veikon- kanssa. Kolme vuotiaat on kyllä niin ihania!💞
Sofia on ollut meillä pari kertaa yötä ja meillä kolmella on kyllä niin mukavaa yhdessä,
-ihana katsoa kun mies konttaa lattialla juna-leikeissä ja leikkii barbeilla.
Me Sofian kanssa leikimme myös prinsessoja tai hienoja naisia, käymme juhlissa ja matkustamme. Viimeksi leivoimme molempina päivinä.
On niin ihanaa huomata kuinka hän rakastaa meitä(kin) ja me häntä -suunnattomasti!
Sofia on ollut meillä pari kertaa yötä ja meillä kolmella on kyllä niin mukavaa yhdessä,
-ihana katsoa kun mies konttaa lattialla juna-leikeissä ja leikkii barbeilla.
Me Sofian kanssa leikimme myös prinsessoja tai hienoja naisia, käymme juhlissa ja matkustamme. Viimeksi leivoimme molempina päivinä.
On niin ihanaa huomata kuinka hän rakastaa meitä(kin) ja me häntä -suunnattomasti!
Sisustusjutut on aika vähissä.
Luovuimme todella suuresta määrästä tavaraa kun muutimme isosta pienempään,
-ja tiedättekös- se oli helpotus!!
Mikä määrä sitä kaikenlaista turhaa olikaan!
Nyt kun ei tilaa enää ole samalla tavalla niin ei pysty eikä edes halua ostaa hirveästi mitään uutta!
No jotakin pientä joskus...😉
Vähän outoa on ollut kun ei ole blogia pitänyt, -välillä kyllä vähän tuntuu siltä että jollakin tapaa tekisi mieli jatkaa.
Kuitenkin kuvaamista harrastan edelleen ja olihan tämä blogi itselle päiväkirja.
Mietin jopa jotakin sellaista jossa olisi ylipainoisen naisen pukeutumista yms.
MUTTA kun ikä on jo lähempän kuuta- kuin viittäkymmentä, niin ei ketään jaksa kiinnostaa.
Kyllä minusta on aika ajanut ohi... Niin ihania ja mielenkiintoisia blogeja on nykyisin paljon.
Instagramia päivitän säännölliseti, -siellä voit käydä kurkkaamassa kuulumisiani.
Sielläkin on niin kauniita tilejä joissa kaikki kuvat ovat sävysävyyn ja niin harmonisia.
Minun tilkkutäkki-tilini ei paini siinä sarjassa.😂
Haluan lämpimästi kiittää jokaista blogissani käynyttä, -teitä jotka olette kulkeneet tässä rinnalla sen 13 vuotta, teitä jotka olette kulkeneet vähemmän aikaa ja myös teitä jotka silloin tällöin olette täällä piipahtaneet.💜💜
Toivotan hyviä vointeja ja kaikkea hyvää teille!
Instagramissa tavataan!
voi TITTI-Ystäväin.
VastaaPoistaMuutto on todellatehnyt sinulle hyvää!
Ihana tarina,Kauniit niin ihanat kuvat ..ihan KAIKKI!!! käyn lukemassa varmasti monta kertaa vielä:),minulla ei tuota toista tiliä.
..niin paljon kuin maailmassa iloa,rakkautta,onnea:toivotan Sinulle ja miehellesi!!
Kiitos !.meinaa itku tulla,aivan kuin emme tapais enää...mutta mehän tapaamme:))
LÄMPÖISET HALAUKSIEN KERA toivotaa:Liisa:))
Kiitos paljon Liisa ihanainen!💜
PoistaNiin, se pitää kai liittyä sinne Instagramiin ennenkuin näkee toisten tilejä.
Ja mehän kyllä tapaamme, -vaikka olen huono pitämään yhteyttä niin koitetaan lähetellä sähköposteja silloin tällöin.
Kaunista syksyä sinulle, -voi hyvin!
Lämmin halaus!
Kiitos sinulle Titti blogistasi ja kaikkea hyvää tulevaan!
VastaaPoistaIso kiitos Sussi!💜
PoistaJäin miettimään että oletkohan sinä Instagramissa... -ja jos niin seuraankohan tiliäsi.
Kuvasi kun ovat niin kauniita!
Onnea uuteen kotiin ja kaikkea hyvää tulevaan! Olen eri mieltä siitä että aika olisi ajanut ohi sinun blogisi, mutta näyttää siltä että kaikki muut somettelut menevät blogien ohi. Se on sääli, mutta ei maailma siihen onneksi kaadu. Aurinkoista syksyä!
VastaaPoistaVoi kiitos Johanna ihanainen!💜
PoistaMinä kyllä tykkäsin pitää blogia ja kyllä minä sitä edelleenkin mietin että jos jossakin muodossa.
En tiedä onko minulla enää sillä saralla annettavaa, mutta itselle se on kiva harrastus ja vähän kuin päiväkirja. Jos sitä joku sattuisi vielä lukemaan, niin sehän olisi mukava lisä bonus.😊
Miten satuinkaan osumaan blogiisi juuri tänään! Muistan kuinka löysin sen jo n. 9 vuotta sitten kun aloittelin omaani. Ei aika ole ajanut sinun blogisi ohi. Se on elämänmakuinen erilainen kuin monet kiiltokuvamaiset blogit, joissa ei kauaa viihdy. Ehkäpä tulet vielä toisiin aatoksiin?
VastaaPoistaKaunis kiitos Marita!💜
PoistaMinä itse pidän myös juuri sellaisista elämänmakuisista blogeista.
Ei minusta olisi laittamaan jatkuvasti sellaisia kuvia joissa kaikki on täydellisessä harmoniassa ja sävysävyyn. Torkkupeitot, tyynyt, kynttilät yms. on aseteltu kuvaa varten.
Kaunistahan ne on katsella mutta ajanmyötä voi käydä vähän tylsäksi.
Enkä tarkoita pahaa heille jotka näin tekevät, minulle se vain ei ole se juttu josta tykkäisin.
Kyllä minä mietin edelleen että jospa jossakin vaiheessa jollakin tavalla jatkaisin... aikaahan minulla kyllä on!😊
Niin kauniit ja tunnelmalliset kuvat jätit muistotiksi. Niin paljon Kiitoksia Sinulle ihanainen Titti! mitä olisikaan elämäni ollut ilman Sinua, kauniita kertomuksia, kauniita kuviasi. Oikein ihanaa ja mukavaa elämää Sinulle toivottelen!
VastaaPoistaLämmin kiitos kauniista sanoistasi Leena!💜
VastaaPoistaKyllähän tässä vielä miettii että jos joskus jollakin tavalla jatkaisi, -kiva harrastushan tämä on ollut.
Mutta sen näkee sitten miltä alkaa tuntumaan.
Kaikki loppuu aikanaa! Ikävä tätäkin blogia tulee, niinkuin montaa muutakin, jotka ovat vuosien saatossa loppuneet. Vain harva bloggaaja enää jatkaa, siis heistä joita olen seurannut 2006 vuodesta alkaen. Onneksi instassa ja facessa tapaamme edelleen ��
VastaaPoistaKiitos Tiinuli.💜
PoistaMe olemmekin "kulkeneet" sinun kanssasi pitkän matkan yhdessä täällä virtuaali maailamssa. Ja onneksi tosiaan voimme jatkaa sitä tuolla sosiaalisessa mediassa vaikka blogini taival päättyikin.