Surujemme suuruutta ei voi verrata, sillä se on jokaiselle henkilökohtainen.
Voin vain yrittää kuvitella niitä tunteita joita näiden menehtyneiden nuorten perheissä eilen, yöllä ja tänään on käyty läpi.
Voin vain rukoilla myös heille voimia. Tällaisia ei pieni ihmissydän koskaan voi ymmärtää...
Kuvassa näkyvät miehen ja minun yhdessä tuunamat kirpputorilöydöt; pieni pöytä sekä tuoli.Olen pitkään miettinyt, miten ikinä voin kylliksi kiittää teitä ihanat ihmiset jotka näiden kuukausien aikana olette jaksaneet "kulkea" minun sekä läheisteni rinnalla pienen matkaa...
Olen saanut ihania kommentteja, rukouksia, ajatuksia, -varmasti sellaisiakin joita ei tänne ole jätetty. Jokainen niistä on kantanut pienen hetken minua eteenpäin.
En voi muuta kuin LÄMPIMÄSTI KIITTÄÄ, -ja samalla antaa teille mahdollisuuden osallistua arvontaan.
En pyydä kauniita sanoja, lohtua tai osanottoja, -niitä olen saanut niin paljon. <3
Toivon vain, että voisit kertoa kuka olet ja mistä päin. Arvonta-aikaa on tämän viikon loppuun, eli sunnuntaina kello 18.00 päättyy. Palkinnoista en uskalla varmuudella luvata mitä ovat, -sillä kaikki menee kuitenkin oman vointini ja jaksamiseni mukaan. Sinäkin, joka et ehkä ole aiemmin kommentoinut, voisit tehdä sen nyt! =)
Haluaisin tietysti palkita kaikki, mutta se ei ole mahdollista... En osaa vielä sanoa montako onnellista voittajaa arvon, mutta jokatapauksessa enemmän kuin yhden... ;-) Onnea Kaikille! Lämpimin halauksin, Titti (Minä tarvitsen teitä yhä "kulkemaan rinnallani" täällä...)
moi
VastaaPoistaOlen mä lukenut sinun tarinaasi, mutta en ole oikein tienyt mitä kommentoisin ja välillä en ole vaan pystynyt kommentoimaan mitään. Tiedän millaista on menettää rakkaan. Pari vuotta sitten olin melkein menettää isäni ja 11 vuotta sitten menetin rakkaan kummisetäni, mistä on vielä syvät haavat. Mulla oli toi 90 luku todella raskas jonka seurauksena pelkkähaudoille meno alkaa ahdistaa.
Haluaisin toivoa että jaksaisit jotenkin olla täällä meidän seurassa. Kyl netissä jotain apua saa. Olen itsekin sen huomannu.
Anteeksi jos kertaan jo ennestään tuttuja asioita. Mutta niin kun kerroin, en osaa enkä tiä, mitä kommentoisin etten vahingossa tee sinulle syvimpiä haavoja ja pahempaa oloa...
Jätän minäkin käynnistäni merkinnän, olen lukenut jo kauan blogiasi, katsonut usein ja toivonut, että aika antaa sinulle voimia.
VastaaPoistaPirteitä syyspäiviä sinulle, kaikesta huolimatta.
Muutaman kommentin olenkin jo jättänyt Sinulle ja vierailitkin omilla sivuillani.
VastaaPoistaLiian nuorena minulle tuli suru uutinen vuonna 2006:
"Aamuun aurinkoiseen heräsin, alkoi päivä hymyillen, löi kello päivään puolen, tuli enkeli pieni ja kertoi sen, äitisi luoksemme nyt tullut on."
Voimia Titti, osaan samaistua menetykseen jossa ei voi enää viimeistä jäähyväistä jättää.
Ai niin, halusit tietää kuka ja mistä.. Olen "YhdenNaisenTitanic"
Turun saariston eteläkolkasta..Saaristomamma =)
Oli se eilinen kyllä järkyttävä tapaus :( Todella surullista että Suomessa alkaa olla näitä :(
VastaaPoistaMinusta on ollut hienoa, miten olet saanut surusi puettua sanoihin. Kauniisti olet kirjoittanut, vaikka tektistä huokuu mitä suurin suru, ikävä, lapsen kaipuu. Omaat mahtavan kirjoitus taidon!
Toivon sinulle ja läheisillesi voimia jokaiseen tulevaan päivään <3
Kuka olen mistä tulen?
Sen sinä tiedätkin, ja linkkini kertoo blogini.
Halituksin; Kati Mikkelistä
Eilinen kosketti varmasti meistä useimpia, mutta varsinkin rakkaansa menettäneitä! Suru ja ahdistus on suuri.
VastaaPoistaVoimia sinulle täältä Ylä-Karjalasta!
Eilinen oli tosi kamala päivä meille kaikille! ja voin vain kuvitella,miltä sinusta tuntui...Onneksi pystyt näitä ajatuksia purkamaan täällä blogisssasi, se ehkä helpottaa vähän surutaakkaasi. Käyn blogissasi aina kun päivittyy, vaikken ihan joka kerralla kommentoi...
VastaaPoistaHalaus <3
Toivon sinulla voimia ja kauniita syyspäiviä :)
VastaaPoistaKäyn täällä harva se päivä katsomassa, jos olisit päivittänyt blogiasi. Kovasti voimia toivotan sinulle. Suru on raskas taakka kantaa.
VastaaPoistaSuru koskettaa meitä kaikkia jossain elämämme vaiheessa. Minä olen menettänyt isäni pari vuotta sitten. Omaan elämääni mahtuu paljon järkyttäviä tapahtumia. Myös työni (josta nyt olen monen sairauden takia kuntoutustuella)sisältää paljon surua ja murhetta, mutta myös iloa ja riemua, elämän kolhimien nuorten parissa...
VastaaPoistaOlen kehäraakki 46vee, Pohjois-Pohjanmaalla asustava. Onnen kerjäläinen.
Vanha tilaaja täälläkin, vaikka viime aikoina on kommentointi jäänyt vähiin.
VastaaPoistaVärikkäitä syyspäivä Sinulle täältä Raisiosta :)
Olen seurannut blogiasi, tätä ja sitä aiempaakin, ja viime aikoina entistä tiuhempaan. Olet ollut paljon ajatuksissani ja myös eilen ja tänään erityisesti. Jaksan jatkuvasti ihailla sinun kauniita somistuksiasi ja löytöjäsi. Sinulla on erityisen ihana kauneudentaju ja somistustaito. Hieno muuten se miehesi tekemä aitakin, niistä heinäseipäistä.
VastaaPoistaToivon sinulle lisää pirteitä syyspäiviä ja innostuksen kohteita. :)
Säännöllisesti käyn lukemassa kuinka jaksat. Olet rukouksissa ja pyydän Sinulle voimia arkeen.
VastaaPoistaKauniita syyspäiviä,
Linda Vantaalta
Hei!
VastaaPoistaOlet ottanut todella kauniita valokuvia viime päivinä, ja ihania kirppariostoksiakin olet tehnyt. Surusta selviämiseen ei ole oikotietä, ei ajallisesti eikä millään muullakaan tapaa. Se, että pystyt pienin askelin jakamaan hetkellisesti vanhan harrastuksesi, kirpparit ja valokuvaus, tuntuu hyvältä. Anna niille hetkille tilaisuus tulla, ilman huonoa omaa tuntoa tai mitä muut ajattelevat. Se ei vähennä rakkauden ja ikävän määrää, vaan sen rakkauden ja ikävän voi pukea moniksi kauniiksi kuviksi ja huomata samalla tekevänsä surutyötä. Valokuvasi ovat parantavia, niin kauniita ja herkkiä, että katson niitä monesti kyynel silmässä. Voi hyvin!
En ole aiemmin kommentoinut, kulekenut kuitenkin ajatuksissani rinnallasi pitkän ja raskaan matkan. Sanoja ei ole ollut. Ei ole ollut käsitystä siintä suuresta tuskasta ja kaipauksesta. Nyt kuitenkin sanojesi rohkaisemana jätän pienen merkin itsestäni.
VastaaPoistaToivosisin voivani tukea sinua, antaa voimia jokapäiväiseen oloon.
Mökö
Hei Titti!
VastaaPoistaMinulla oli tuossa kesän aikana pitkä blogi tauko, jonka jälkeen blogeille palattuani luin tarinaasi. Tuntui jotenkin vaikealta sen jälkeen kommentoida, kun ei oikein tiennyt mitä sanoa, mutta sanon senkin nyt. Otan osaa suruunne, joka varmasti vielä tuntuu syvänä. Toivottavasti vointi ja pikkuhiljaa alkavat työtkin rupeavat paranemaan. Lämpin ajatuksin sinua täällä Vantaalla ajattelee Eeva. =)
Heippa täältä Keski-Pohjanmaalta.
VastaaPoistaOlen minäkin käynyt sivujasi lukemassa ja elämääsi sillätavoin seurannut. Useinkaan en ole kommentoinut, ei vaan ole ollut sanoja. Ei minullakaan, puheliaalla viisikymppisellä. Olet sinäkin vieraillut luonani puukaupungissa ja olemme kohdanneet toisten blogien kommenttisivuilla.
Piipahdetaan taas toistemme luona.
elina
Olen aika vasta löytänyt blogisi, mutta laitoin sen heti suosikkeihini. Nyt kun olen itsekin äiti kahdelle ihanalle tytölle, tulee mietittyä paljonkin kaikkia vaaroja ja kauheuksia mitä maailmalla on. Sitä toivoo, että voisi varjella omiaan kaikelta pahalta.
VastaaPoistaToivon sinulle paljon voimia eteenpäin! Nautitaan mahdollisuuksien ja voimien mukaan näistä ihanista syyspäivistä mitä meille on nyt annettu. Maailma on kaunis, kaikesta huolimatta.
T:Marjo Heinolasta
Luvattu Maa
VastaaPoistaItku loppumaton
äideiltä maan
itku loppumaton
loppunut kokonaan
kirvonnut kahel kyynelten
kirvonnut taakka ihmisen
loppumaton
itku loppunut on
Ootko vastassa siellä
odotatko jos tuun?
Ootko vastassa jos
mä pääsen maahan luvattuun?
Onpa lapsella helppo
laulella vaan
onpa lapsella helppo
vailla tuskia maan.
Niin loistaa päivä kirkkauttaan
yötä ei enää milloinkaan
lapsella helppo
laulaa vaan.
Ootko vastassa siellä?
Odotatko jos tuun?
Ootko vastassa jos
mä pääsen maahan luvattuun?
(Juha Tapion levyltä Suurenmoinen elämä)
Neljän lapsen äitinä voin vain arvailla tuskasi suuruutta.
Toivon, että jaksat jatkaa hetki hetkeltä, askel askeleelta.
Kohti valoa.
Halauksin
Hellapoliisi/ Kati
Olen lukenut sinun blogiasi jo kauan, mutta en ole kommenttia jättänyt. Olen iloinen siitä että jaksat kirjoittaa, vaikka sinulla on ollut suuri suru. Voimia jokaiseen päivään toivotan täältä Länsi-suomesta Hanna.
VastaaPoistaHEI!!!
VastaaPoistaMinä olen kommentoinut muutamia kertoja blogiasi. Osaat kirjoittaa hyvin, ja on ollut vaan pakko jotain sanoa, osallistua tai jakaa suruasi.
Pidän myös vanhoista tavaroista, arvostan antiikkia, vanhan elämän aikaa...
Olen äiti neljän lapsen, uudeltamaalta.
Minäkin käyn melkeinpä päivittäin kurkistellemassa kaunista blogiasi mutten ole minäkään aiemmin viestiä jättänyt.Olen viime talvesta asti seuraillut blogiasi ja myötäelänyt surussasi viime aikoina.Täältä Kirkniemestä lähettelen sinulle syysterveisiä ja jaksamisia. T:6:den äiti
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistaolen uskollinen lukijasi Ranskanmaalta. Kangaskasa tuossa ylhaalla pukikin sanoiksi ajatukseni, joten totean vain yhtyvani hanen sanoihinsa.
Kaunista syksyn jatkoa!
Olen käynyt blogissasi usein ja lukenut kirjoituksiasi kyynel silmässä. Ihailen avoimmuuttasi ja että jaksat kirjoittamalla purkaa tunteitasi, sekin varmaan antaa voimia eteenpäin. Itse olen ollut aikaisemmassa elämäss ihminen joka ei ole puhunut vaan näyttänyt aina sen paremman puolen. Joka on ollut äärimmäisen raskasta aikaa. Nyt kun itse olen sairastanut masennuksen joka kautta sain uuden elämän. Olen oppinut avautumaan ja puhumaan asioita niiden omilla nimillä. Nyt rohkenen vasta kertoa senkin, että olen sairastanut myös syövän 15 vuotta sitten. Siitä en puhunut 12 vuoteen koskaan kenellekkään. Blogisi on rauhoittava ja kuvat ovat aivan uskomattoman kauniita.
VastaaPoistaIhania syyspäiviä sinulle toivoo Leilukka Ruokolahdelta neljän pojan äiti ja kolmen kullannupun mamma. Intohimona sisistaminen 1:1 ja nukkekodin rakentaminen
Täällä Miia-Rebekka Alajärveltä huikkaa taas kerran. Käyn säännöllisesti lukemassa blogiasi, mutta en kovin usein jätä käynnistäni merkkiä. Voisin tietty parantaa tapojani..
VastaaPoistaLöysin tän blogin muutama kuukaus sitte ja sen jäkeen oon ollu ihan koukussa (jos näin voi sanoa).
VastaaPoistaKommentteja en ol osannu jättää, kos järkeviä sanoja (varsinkaan Turun muteella) on vaikia löytää ;/
Itkeny oon kerran jos toisenki ja näin kävi myös siskolle ja mun äiteelle... Jotenki iän myötä kuolema on alkanu pelottaa enemmän ja enemmän. Ikääntyneen, sairaan ihmisen kuoleman hyväksyn mukisematta, vaikka siinäki on aina oma kaipuunsa. Nuoremman ihmisen kuolema koskettaa taatusti enemmän ja oman lapsen menetystä en haluais ees ajatella. Kuitenki jostain syystä asia tulee ajatuksiin joskus, haluun sitä tai en. Joskin se on toisaalta hyvä asia, koska nyt muistan ehkä rakastaakki päivittäin enemmän.
Sä osaat kertoa kaiken niin hienosti ja kauniisti ja hyvä niin, uskon, että kirjottaminen on auttanu todella paljon.
Siskon kans ollaan ihasteltu näit kaikkii sun ottamii aivan ihanii kuvii...(ii-ii-ii, et tää murre onki nättiä) ;)
Jatka samaan malliin ja pidä ittestäs huolta :) Uskon, että sä nouset viel tukevasti jaloilles jonaki päivänä :) Voimia ja haleja =)
Jaa nii ja Piikkiöstähä mää olen 8D Oikia Turkulaine alunperin, mut saanu ny sukat jalkkaa :)
hei ystäväni, lohdutuksen pieni sana ja lämmin halaus sinulle taasen täältä kaukaa,
VastaaPoistavoimaa ja jaksamista arjen keskellä sinulle toivon, ja sitä me kaikki joskus tarvitaan, kirjoituksiasi ja kauniita kuvia on aina ilo lukea ja katsella, kunpa pikkuisenkin tästä lohtua ja voimaa taas saisit<3
lämpimin terveisin jo tuttu päivi
Olen vieraillut blogissasi säännöllisesti jo vuoden verran. Monesti olen aikonut kommentoida, mutta sanat ovat olleet hukassa. Olen kuitenkin mielessäni toivonut sinulle voimia. Joka kerta olen myös ihaillut kauniita kuviasi, joita on ilo katsella. Kaunista syksyn jatkoa toivotellen 28-vuotias neitokainen Pohjois-Pohjanmaalta!
VastaaPoistaAjauduin sivuillesi aikoinaan sisustusjuttuja etsiskellessäni. Monesti olen yrittänyt kommenttia jättää, jotenkin ilmaista olevani ajatuksin ja rukouksin kulkemassa rinnalla- vaikkakin anomyyminä vierailija-kasvottomana kulkijana. Jotenkin vaan "oikean" tuntuisia sanoja ei ole löytynyt, joku toinen on osannut sanoa juuri sen mitä itsekin ajatteli sanoa. Meitä on varmasti monia, jotka eivät saa sanoja ulos, mutta silti ajatuksissa lähettävät sinulle ja läheisillesi voimia. Kauniit, taiteelliset käsityöt, asetelmat ja kuvat tekevät päiväkirjastasi herkän, puhumattakaan kirjoituksistasi. Tätä lukiessa tulee olo, että haluaisi kääriä jotain särkyvää pehmeään pumpuliin, eikä koskaan enää antaa yhdenkään kolhun uhata sitä. S.A.
VastaaPoistaSyys terveiset tiinalta helsingistä ja paljon voimia edelleenkin!!!
VastaaPoistaKauhajoen tapahtumien jälkeen olit heti mielessäni. Ajattelin, miten suru nousee varmasti rankemmin päälle jälleen.
VastaaPoistaRukoilin sinulle ja perheellesi voimia!
Sari Turusta
Hei Titti!
VastaaPoistaKäyn lähes päivittäin katsomassa blogiasi. Blogisi on mielestäni erittäin kaunis ja osaat todella kauniisti kirjoittaa vaikeasta asiasta, kuten läheisen kuolemasta. Lähipiiristäni yksi nuori menehtyi jo yli 10 vuotta sitten, mutta on edelleen mielessä päivittäin... Käyt läpi juuri niitä samoja asioita ja tuntemuksia,kuin itsekin silloin... Suru on edelleen läsnä, mutta on jo muuttanut muotoa. Rakkaat ihmiset ympärillä auttoivat jaksamisessa. Halaus ja voimia sinulle.
terkuin louhis Kanta-Hämeestä
ps. Olen joskus aikaisemminkin kommentoinut tänne...
Hei!Olen seurannut blogiasi kauan ja vierailen sivuillasi usein.Sinulla on kauniita kuvia blogissasi,joita ihailen!:)olen neljän lapsen äiti kainuusta
VastaaPoistaHei Titti! Blogiasi olen vuodatuksesta asti seurannut, harvemmin olen mitään kommentoinut.
VastaaPoistaToivotan sinulle hyvää syksyä, vaikka elämä varmasti tulee olemaan raskasta ja erilaista.
Välimatkaa meillä tuskin on montakymmentä kilometriä, Läntiseltä - Uudeltamaalta kun olen :)
Sykähdyttävää...
VastaaPoistakaunista kun miehesi kulkee kirpputorilla kanssasi ja että hän löytääkin sieltä yhteiseen kotiinne.
Me kun menemme yhdessä, niin hyvä kun löydän miestäni:)
Asetelmasi oli kaunis ja rauhallinen, josta minä pidän paljon, se vaan saa hengitykseni kulkemaan tasaisesti.
Hetki hetkeltä me kuljetaan eteenpäin yksin ihminen on heikko, mutta siteet toisiin ihmisiin vahvistaa...
Lämpimin ajatuksin, olet mielessäni.
Hei!
VastaaPoistaMinäkin haluan jättää sinulle viestin. En muista olenko sitä aikaisemmin tehnyt.
Löysin blogisi ihan sattumalta joitakin kuukausia sitten ja käyn sitä usein lukemassa.
Olet kokenut suurimman menetyksen mitä me äidit voimme vain kokea.
Ja tämä Kauhajoen tragedia nostattaa varmasti monenlaisia raskaita ja ahdistavia muistoja, ajatuksia ja tunteita pintaan.
Itse menetin rakkaan isäni vuosi sitten. Saattohoidimme hänet kotona ja hän sai lähteä pois omassa sängyssään meidän läheisten saattelemana. Surun tie on pitkä ja raskas. Arki armahtaa neljän lapsen äitinä, mutta sitten taas tulee niin suunnaton ikävä ja kaipaus.
Voimia sinulle ja koko sinun perheellesi täältä Pohjanmaalta.
Sinä rakas Titti!!!
VastaaPoistaMeitä on niin monta,
jotka kuljemme rinnallasi ajatuksin,huokauksin,rukouksin!!!
Tuntevia,rakastavia ja herkkiä ihmisiä on tienoot täynnä täällä Blogistaniassakin~uskotko?!!!=O)
Täällä moni käy sinua katsomassa ja toivomassa sinulle koko sydämellään voimia ja jaksamista!!!
Kannatelkoot ne hiljaiset huokaukset,lempeät ja sanattomatkin ajatukset sinua
aina vain!!!
Rutistus ja hymy
minulta sinulle!!!<3<3<3
Hei Titti !
VastaaPoistaTäällä sinun blogillasi käyn ihan päivittäin, mutta aina en ehdi kommentoimaan.
Joka päivä olet mielessäni ja tunnen suurta myötätuntoa ja lähetän ajatuksin voimia sinulle !
Jälleen täältä löytyy niin kaunista ja herkkää, joka aina oikein herkistää minunkin mieleni.
Lämpöiset terveiset ja halit lähetän täältä Ruotsista Gävlestä.
Titti!
VastaaPoistaLöysiessäni ihan sattumalta ihanan blogisi, olen käynyt blogissasi lähes päivittäin. Blogisi on kokonaisuudessaan niin kaunis ja herkkä kaikin tavoin.
Lämpimin ajatuksin
Salaisen puutarhan emäntä
Hei Titti!
VastaaPoistaOlen vasta muutama viikko sitten "vahingossa" löytänyt blogisi ja selasin läpi aikaisemmat kirjoituksesi, jossa kerroit traagisesta onnettomuudesta perheessäsi. Haluan siunata sinua ja rakkaitasi surussanne ja lohduttaa Isän sanoilla: "sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret" Hänen rakkautensa ympäröiköön teidät perheenä ja antakoon voimia päivittäin.
On ollut virkistävää katsella ihania kuvia tekstien kera ja saada itsekin intoa kodin kaunistamiseen.
t. Anja Pohjois-Pohjanmaalta
Titti, terveisiä lähetän minäkin. Tänään ei taas oikein mikään tule ulos "suusta", mutta tiedät kyllä, että sanoisin jos taas saisin sanottua :-)
VastaaPoistaToivottavasti kirja on muuten oikeasti mieleinen! Kohta lähtee uusi paketti matkaan... Kovasti kauniita ajatuksia toivon sinulle!
terveisin Augustin Hannis
Halauksia edelleenkin! Katja
VastaaPoistaOlen sinua halunnut muistaa. Joskus olen jotain raapustellutkin blogiisi. En tiedä, olenko löytänyt yhtään lohduttavaa sanaa. Sinut rukouksiini sulkien, Himmeä helmi pääkaupunkiseudulta
VastaaPoistaOlen vanha vierailija sivuillasi.
VastaaPoistaKauniit kuvasi ja taitavasti tehdyt
työsi ilahduttavat aina.Vointeja
sinulle syksyyn.
Terv.Päivi Lohjalta
Olen minäkin sinun blogia pitkään jo lukenut, mutta on vaikea kommentoida, joskus tuntuu ettei osaisi sanoa mitään ja joskus tuntuu että sanoisi liikaa. Lähipiirissä on paljon lapsen menettäneitä äitejä, isiä, veljiä ja sisaria jokainen heistä on liikaa. Niin moneen perheeseen ei lapsi tule viikonlopuksi kotiin opsikelupaikkakunnalta Kauhajoelta... suuri suru on monien läheisten sydämissä kun on meidän vieraidenkin. Silti on eteenpäin elettävä, silti on voima jostain saatava, hetki hetkeltä mutta eteenpäin, huomiseen.
VastaaPoistaLevollista unta, hyviä hetkiä, onnellisia muistoja... puhu ja itke, ne varmasti auttavat!
Olen saanut paljon Sinulta ja blogiltasi. Sen kauneus ja rauhallisuus ovat minua paljon puhutelleet samoin miten kerrot menetyksestäsi ja omista voimistasi. Olet antanut monelle paljon oman surusikin keskellä. Toivon Sinulle ja perheellesi voimia elämän jatkuessa.
VastaaPoistaTerveisin jalavan varjosta pohjoisesta Suomesta
Hei Titti!
VastaaPoistaUseasti tuntuu, että elämä on niin epäreilua. Joutuu kohtaamaan mittavia tragedioita, joiden alle tuntuu tukehtuvan.
Ja kuitenkin elämän on jatkuttava - kaikesta huolimatta ja jatkuuhan se toki. Matkaamme mukaan kulkemaan jää muistoja eletystä elämästä ja tapahtumista - elämän koko kirjo.
Surun keskellä tuntee olevansa niin yksin, unohtaen, että kanssasisaria, menetyksiä kokeneita on paljon.
Lämmöllä
Nina "Hahtuvan heijastuksesta"
Hei!
VastaaPoistaTaas kurksituksella blogissasi. Ihanat nuo luistimet - tulee itselle niin saamaton olo kun en mitään koristeita saa tänne kotiin laitettua. Usein mietinkin, minkänäköinen kotinne on, kun niin aktiivisesti teet & keksit & löydät kaikkea uutta kotiinne.
Terveisin ja voimia toivottaen,
Terhi Sveitsistä
Hei, minäkin olen jo jonkin aikaa lukenut blogiasi ja harvoin olen puumerkkini jättänyt, mutta lukiessani toivonut Sinulle kaikkea hyvää ja voimia! Kauniita kuvia!-Sanna-
VastaaPoistaMinä olenkin usein viestiä jättänyt vaikka vain pienin sanoin, aina ei ole sanoja ollenkaan - niin toivoisi että voisi hiukan jakaa tuskan taakan painoa... Periferiani sijaitsee pohjois-Satakunnassa, kolmen maakunnan rajalla ja nimelläni olenkin kirjoitellut.
VastaaPoistaOsauduin blogiisi joskus viime huhtikuussa. Nyt en kyllä muista mitä kautta. Laitoin saman tien
VastaaPoistablogisi kirjanmerkiksi. Elikä olen vieraillut sivuillasi aina blogikierroksella, vaikken olekaan suinkaan aina jälkeä jättänyt. Sydämestäni olen pitkin kesää toivonut, että jostakin olisit saanut voimaa kirjoittaa tunnoistasi.
Olen kotoisin Etelä-Savosta. Opiskelut toivat Helsinkiin ja sille tielle jäin. Kolmihenkinen perheeni asuu pääkaupunkiseudulla. Poikamme on lukiolainen (samaa vuosikertaa kuin kuopuksesi).
Syksyset terveiset tulin minäkin jättämään. Olen lueskellut blogiasi aluksi satunnaisesti, sittemmin säännöllisemmin. Olen Sarastusta ja blogini löytyypi osoitteesta www.saka.vuodatus.net
VastaaPoistaVoimia jaksamiseen.
Syksyinen tervehdys keski-pohjanmaalta. Olen vieraillut blogissasi usein kuitenkaan rohkeuteni ei ole riittännyt kommentoimaan tai sanoja ei vain ole ollut. Voimia sinulle:)
VastaaPoistaKarita
Hei Titti!
VastaaPoistaMinäkin täällä säännöllisesti pistäännyn, vaikken niin usein jälkeä itsestäni jättänyt ole. Ajatuksissa olette olleet ja ihastellen olen katsellut oman käden tuotoksiasi ja kauniita kuviasi.
Valoa pimeneviin syysiltoihin, toivottelee Anne
Hei!Olen jonkun aikaa lukenut blogiasi ja pari kertaa jotain kirjoittanutkin. Sanoja on vaan niin vaikea löytää..... Kuvasi ovat todella kauniita ja mukavaa kun jaksat kirjoitella myös. Itse olen neljän ihanan lapsen äiti (30,26,18 ja 7v.) Etelä-Savosta.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Terveisin Helena
En muista olenko kommentoinut mitään aiemmin, mutta olen seurannut blogiasi suunnilleen viime huhtikuusta eli siitä lähtien kun ylipäätään blogit löysin.
VastaaPoistaIhailen taitoasi luoda kaunista ympärillesi, kaikesta ikävästä huolimatta.
t. Riikka Hämeenlinnasta
Joka päivityksen olen käynyt lukemassa, mutta kommenttia on ollut hirmu vaikea jättää... Ehkä oma elämäntilanne on ollut sen verran herkässä tilassa ettei ole oikein uskaltanut asioista keskustella ts. kaikki itkettää, ilot niinkuin surutkin.
VastaaPoistaKuitenkin, kaikesta huolimatta, toivon todella paljon voimia sinulle tuleviin päiviin :)
Niin ja jos haluat blogissani käydä vierailulla niin se löytyy osoitteesta luosu.vuodatus.net
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaMuutaman kerran olen käynyt kauniissa ja koskettavassa blogissasi. Toivon sinulle voimia tulevaisuuteenkin. Terveisin Tarja etelä-pohjanmaalta.