Huutonet ja Helsinki...

Ihan ensin haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia blogini lukijoita jotka Huutonetissä huusitte tekeleitäni! Ja samaan hengenvetoon pyydän anteeksi teiltä jotka jo odotteletteminulta postia saapuvaksi...
Valitettavasti en laittanut eilen postiin yhtäkään pakettia!!
Ja syy on se, että sain mahdollisuuden lähteä Helsinkiin!
Mies auttaa siellä remontissa erästä tuttava pariskuntaa. Hän yöpyy siellä viikolla (kun työnsä on samalla suunnalla, niin ei viitsi ajaa aina iltaisin kotiin). Torstai-iltana minä lähdin siis bussilla Helsinkiin (en ole moneen moneen vuoteen matkustanut kyseisellä kyydillä).
Vietin yön siis siellä missä mies remontoi. Asunto on tyhjillään, ja mies on vienyt sellaisen melko suuren ilmapatjan-sängyn sinne.
Perjantaina kun mies oli normi-työssään, niin minulla oli mahdollisuus kierrellä Helsingissä.
Tuo asunto on keskustassa, ihanassa vuonna 1905 rakennetussa talossa. Ollut pitkään vuokralla, ja nyt omistajat tekevät siellä välillä vähän remonttia.
Kuvailin talon pieniä -ja ah, niin kauniita yksityiskohtia; sisällä huoneistossa, rappukäytävässä sekä ikkunasta vielä naapuritalon kauniita koristuksia (näkyy alimmassa kollaasissa).
Miten onkin ennen tehty niin kaunista!!
Asunnon yhdessä huoneessa oli vielä jäljellä alkuperäinen takka/kaakeliuuni. Vihreä, jota koristi -käsittääkseni omenapuu- sekä käärme! Ja ah, ne kauniit ovet, suuret ikkunat ja leveät ikkunalaudat. Vanhat avaimet ovissa, yhden huoneen katto oli uskomattoman hieno (näkyy kollaasissa).



Ihana sisäpiha, rappukäytävän lattiat ja seinätkin todella kauniit! Vanha ihana hissi joka oli niin pieni että meillä miehen kanssa oli oikein hauskaa kun yhdessä siihen ahtauduimme
-emme ole niitä pienimpiä ihmisiä, mutta hissin painorajoituksen alle jäimme... ;-)
Sellainen haitari ovi, -ja hissi kulki hitaasti mutta arvokkaasti kuten ikäiselleen kuuluukin! ;)
Pienssä hississä oli myös istumapaikka.



Minä siis nautin tuon kauniin talon ja asunnon ihanista vanhoista yksityiskohdista, sekä kiertelin keskustan liikkeitä! Vähän omatunto minua kyllä soimasi, kun ajattelin silloin perjantaina, että minun pitäisi olla kotona pakkaamassa ja lähettämässä Huutonet tekeleitäni teille...
Mutta, en varmaan ihan väärässä ole jos luulen, että monet teistä, jotka postia minulta odotatte, niin soitte minulle tuon pienen irtioton... Oli mukava olla "ihmisten ilmoilla", -ja parasta siinä se, ettei tarvinnut miettiä tuleeko tuttuja vastaan. Ei minulla tuttuja vastaan siis mitään ole, mutta kun olen niin lihonnut ja muutenkin ulkoisesti muuttunut Esikoisen poismenon jälkeen, niin tuttuja nähdessäni se toisinaan vähän hävettää...
Ja kun tiesin, ettei tuttuja varmaan vastaan tule, niin ei tarvinnut miettiä mitä sanoisin jos kysytään miten voin... Siihen ei ole niin helppo vastata; -Lapseni on kuollut, se ei muutu miksikään, -ja minä yhä ja aina opettelen tätä uutta elämääni! En todellakaan voi sanoa, että "kyllä tämä tästä, ihan ok menee." Minulla ei mene ok, eikä tämä tästä miksikään muutu. Kaksi vuotta on todella pieni aika kun on menettänyt toisen Rakkaimastaan ja Tärkeimmästään, toisen lapsistaan...

Ihan hirveästi en ostoksia voinut tehdä. Kävin Helsingin keskustan H&M liikkeessä, siellä Home osastolla oli aika hauska uusi tapa tehdä ostoksia. (onneksi olin lukenut edellisenä iltana Talo ja Koti lehdestä, niin ei tullut ihan yllätyksenä)
Kauppakori/-kärry oli sellainen metallilevy, johon kerättiin seinillä olevista lokerikoista halutut mangneetit. Mangneeteissa siis ko. tuotteen kuva, tiedot ja hinnat. Ne viedään kassalle ja myyjä noutaa tuotteet varastosta. Pettymyksekseni siellä ei ollut mitään mikä olisi minua innostanut.
Nuori mies-myyjä oli oikein ystävällinen ja selitti käytäntöä minulle. Kertoi, että tällä keinolla saavt mm. myymälän yleisilmeen pysymään siistinä.
Jäin miettimään, että itse kyllä pidän siitä että voin hyllystä ottaa haluamani tuotteen, -voin esim. rauhassa katsoa, että on päällisin puolin hyvässä kunnossa (mahdolliset painatukset yms.)
Tokihan tuon voi tehdä siinä kassallakin myyjän silmien edessä kun tämä tuo tuotteet varastosta, -mutta luulenpa etten itse kehtaisi siinä alkaa syynäämään, varsinkin jos olisi jonoa takana... Mutta ihan hauska idea tuo kuitenkin on!

Cobelloon vei askeleeni jossakin vaiheessa, ja siinä matkalla poikkesin myös Papagenaan.
Papagenasta ostin vain palan Linumin "vahakangasta", -sitaatit siksi, että se ei todellakaan näytä ns. perinteiseltä vahakankaalta.
Cobellossa, -vaikka myymälä pieni onkin-, olisin viihtynyt vaikka kuinka kauan ihailemassa ja fiilistelemässä! Niin paljon kaikkea ihanaa ja kaunista.
Ostin sieltä ihanat laskosverhot. Tietenkään en muistanut keittiön ikkunan leveyttä (miksi ihmeessä sitä ei ole laittanut puhelimeen muistiin...), soitin miehellekkin, eikä hänkään -sain kotona illalla huomata- muistanut kovin tarkkaan sitä!! Meillä on keittiössä suuri ikkuna, ja niin vain kävi, että kun otin kaksi metrin levyistä laskaria, niin eipä vain riittänyt... Nyt on hyvä -mutta myöhäistä- olla jälkiviisas, olisi sittenkin pitänyt ottaa kaksi vielä leveämpää... No, mietin ostanko kolmannen vielä jossakin vaiheessa, vai mitä teen...
Kauppatorilta piipahdin hakemaan kukkakimpun.



Vielä kuva niistä ostamistani laskosverhoista.


Ihanaa ja kaunista viikonloppua toivotan jokaiselle teille jotka täällä vierailette.
Poltellaan kynttilöitä tuulen ja sateen viuhuessa ulkona, -muistellaan taakse jäänyttä intiaani-kesää, -ja suodaan pikkuhiljaa pieniä ajatuksia saapuvalle joululle...♥