Suuri ja lämmin kiitos...

Sydämestäni haluan kiittää teitä ihanat ihmiset kaikista kommenteistanne, tsemppauksesta, halauksista, yms. Ette arvakkaan kuinka paljon ne minulle merkitsevät!


Minä lähden äidin kanssa käymään kirpparilla, -jotenkin en nyt saa mistään "kiinni" täällä kotona. Kunpa löytäisin jotakin kivaa... Kuten moni teistä tietää, ei se löytö kirpputorilta tarvitse olla ihmeellinen, ja siitä voi silti tulla todella hyvä mieli. Sitä hyvää mieltä minä tarvitsisin nyt.

Lääkärissä käyty...

En sitten pystynyt menemään töihin tänään, vaikka sitä kovasti toivoin. Yö oli huono ja päänsärky aamulla melkoinen... -muusta olosta puhumattakaan!
Olen vain yrittänyt jaksaa -ja kuten lääkäri sanoikin, niin hienosti olen jaksanut. Mutta nyt pääsi itku ja lääkäri totesi masennuksen puhjenneen uudelleen (tunsinhan minä oireet, mutta en vain halunnut myöntää sitä itselleni). Ilmeisesti tämä särky, huonosti nukutut yöt, pitkä odotus ja epävarmuus ennenkuin leikkaus varmistui, ovat osaltaan edesauttaneet tätä! Lääkitystä nostettiin (estolääkityshän minulla on koko ajan) ja tämä lääkäri kirjoitti loman leikkauspäivään asti.
Olen halunut pitää tämän blogini suht positiivisena, joten en ala täällä sen enempää tuntojani purkamaan (ainakin yritän...).
Kävin töissä, halasin ja suukotin ihanat pikkuiset jotka juosten ja nimeäni huutaen tulivat luokseni kun pääsin portista sisään. Hammasta purren yritin olla itkemättä, -voi kuinka mielelläni olisinkaan ollut siellä heidän kanssaan. Sisälle päästyäni tuli itku; ihanat työkaverini jaksoivat lohduttaa, tukea ja tsempata!
Tiedänhän minä tästä selviäväni, mutta nyt vain kaikki tuntuu niin vaikealta ja mustalta...
Yritän jaksaa edes ompelutöitä tehdä niin pysyn ehkä vähän "kuosissa". Kotityöt rempallaan, mutta ennen leikkausta yritän jaksaa kunnolla imuroida, pestä lattiat ja tehdä muut sellaiset. Käsivarteen ja olkapäähän sattuu niitä tehdessä, mutta kunhan leikkauksesta olen toipunut, niin eiköhän taas nekin hommat suju!
Huh kun tämä on nyt pelkkää valitusta ja kirjoitus koskee vain särkyjäni ja tulevaa leikkausta... No, ne nyt ovat tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksissani... Eiköhän tämä tästä muutu!
Vähän kuitenkin iloa; muutama Tilda enkeli joita tänä aamuna puutarhassa kuvailin.



Nyt otan itseäni niskasta kiini; suljen oven takanani, yritän unohtaa hetkeksi tekemättömät kotityöt ja lähden luontoon kävelemään.

Sataa sataa ropisee...

Blogi-lista on kokenut muutoksen ja minä olen ihan uunona.... Kestää hetken ennenkuin silmä tottuu!
Minulla on lakanapyykki ulkona kuivumassa ja vettä tulee oikein kunnolla... Sitä on luonto kaivannutkin, mutta minun pyykkini kyllä ei! No, huuhdelkoon kevätsade ne nyt vielä, en viitsi mennä itseäni sinne kastelemaan.
Jäin eilis aamuna kotiin, noin neljän tunnin yöunien jälkeen... Soitin töihin, että käsisärky on taas valvottanut. Lupailin yrittää mennä huomisaamuna, mutta epäilenpä ettei sellaista ihmettä tapahdu, että särky yht`äkkiä lakkaisi. Reilun vuoden olen vaihtelevasti tästä särystä kärsinyt, ja joitakin sairaslomia lukuunottamatta jaksanut sinnitellä töissä. Siksiköhän tämä on niin voimakkaasti mielialaani vaikuttanutkin!?! Nyt kun leikkauspäivä lähestyy (ja myös jännittää kovasti, sillä minua ei ole koskaan nukutettu...) , niin kai sitä jotenkin antaa itselleen luvan oikeasti tuntea kunnolla sen säryn ja kurjan olon, -tähän asti on vain yrittänyt jaksaa.

Tänä aamuna mies auttoi minua puutarhassa. Minä kun en ole pystynyt/jaksanut siihen juurikaan paneutua.
Hän käänsi kasvimaan, johon vielä lisäämme myöhemmin multaa. Jonkin verran häärin siinä mukana, ja vaikka se sielulle ja mielelle tekikin hyvää, niin käsivarrelle ei... Mutta pakko minun on jotakin saada tehdä, -riittää että sisälläkin on kotityöt hiukan retuperällä tämän käden takia...
Takana vasemmalla näkyy luultavasti talvisipulia... En ainakaan keksi/muista mikä muu sieltä voisi versojaan nostella. Niiden oikealla puolella jotakin kukkaa, jota viimevuonna sinne istutin. En tietenkään muista, enkä löydä muistiinpanoistani mitä se on, mutta en myöskään tiennyt sen olevan vähintään kaksivuotinen... Minä olen tällainen "sunnuntai-puutarhuri", istuttelen ja kylvän yhtä sinne ja toista tänne, enkä muista mitä... ;-)
Tässä näkyy etuoikealla oregano eli mäkimeirami sekä ruohosipulia.

Lipstikka on yksi suosikeistani! Tein viimeviikolla kauniin vihreän kasvissosekeiton johon kaupasta ostettujen fenkolin, varsisellerin, ja perunan lisäksi laitoin omasta pihasta juuri lipstikkaa, mäkimeiramia, ruohosipulia sekä myös nokkosta! =)

Kasvimaani on tonttimme melko varjosessa nurkkauksessa, joten siitä -sekä tämän puutarhurin vähemmän vihreästä peukalosta- johtuen ei siellä tuo sato ole kovin suuri.
Ja etanat/kotilot -mitä ne ilkimykset nyt sitten ikinä ovatkin- popsivat mielellään sen vähäisenkin...
Siksipä mies laittoi minulle talomme takapihan yhdella seinustalle paikkoja joihin voin kylvöksiäni tehdä. Portaikkoon (joka on miehen tekemä) tulee joitakin ruukkuja (en vielä tiedä mitä niissä kasvatan) tuohon suureen kukkalaatikkoon (myös miehen tekemä) luultavasti kesäkurpitsan taimet -jotka ovat sisällä kasvaneet pitkiksi ja honteloiksi.... :( Ja tuon vasemmalla näkyvän kehikon (oli täällä puuliiterin seinustalla kun aikoinaan muutimme) juurelle ruukkuun papuja ja kehikkoon kasvamaan. Eivätpä ole heti etanat kimpussa.

Viikonloppuna pitäisi kylvää näitä sekä joitakin viimevuotisia siemeniä. Keskiviikkona on olkapään operaatio, enkä yhtään tiedä kuinka pian olen siinä kunnossa, että jotakin pystyn tekemään.

Tuliaisia ja tulppaaneja...

Nuoret toivat tuliaisia Linnanmäki reissultaan! =)
Toblerone menee käyttöön, mutta kaunis tikkari saattaa jäädä syömättä. Tai no... ehkä joskus kun makean himo käy ylivoimaiseksi eikä muuta ole, niin saatan raaskia sen syödä... ;-)


Istutin viime syksynä neljää erilaista vaaleanpunaista tulppaania takapihan perennapenkkiin.
Ensimmäiset ovat aukaisseet nuppunsa... Vaaleanpunaisia nämä eivät kyllä ole, vaan oranssinpunaisia! : (


Minun matalapaineeni on jatkunut, enkä siten ole oikein mitään järkevää saanut aikaiseksi.
Olen tässä viimepäivinä pähkäillyt syitä tähän alavireeseen, -ja jonkinlaiseen tulokseenkin tullut. Monen pienen asian summa ja kun luonne on tämä mikä on, niin jossakin vaiheessa ne muuttuvat niin suureksi vyyhdiksi, että selvittäminen ei olekkaan ihan helppoa...
Reilun viikon kuluttua on olkapää leikkaus, -sen jälkeen sairaslomalla on varmaan aikaa selvittää mieltään ja päätään... Toivon niin!

Kevät päivä yksikseni...

Nuoret lähtivät päivällä Lintsille ja mies on taas kerran tuttavan rakennuksilla...
Olen tässä parina päivänä kokannut, leiponut ja hössöttänyt, -emo minussa on taas ollut elementissään... ;-)
Molemmat miniä-kokelaat ovat olleet sekä vielä kuopuksen yksi kaveri. Tänään päätin nauttia ihanasta päivästä harrastaen lähialue-matkailua pyörän satulassa! =)
Aivan uskomattoman lämmin ja upea päivä. Luonto vihertää ja linnut laulavat.

Söin hetki sitten pastaa, ja sillä on usein minuun sellainen vaikutus että "menee jäseniin" ;-)
Otan lehden ja lepäilen hetken....

Vapun jatkoa...

Meidän vappumme sujui rauhallisesti kotona, syömisen (ja vähän myös juomisen) merkeissä.
Esikoinen oli Hangossa, jossa tyttöystävänsä on työharjoittelussa (ovat juuri nyt matkalla tänne, kun tyttöystävällä alkoi vapaa) ja kuopus kera tyttöystävänsä ja kahden kaverinsa kanssa viettivät eilisiltaa meillä.
Mies grillasi ja minulle jäi salaatin teko sekä pöydän kattaus.
Tänään kävimme vanhempieni luona simalla ja tuoreilla äidin tekemillä munkeilla... nammm...
Oli mukavaa olla kaikki taas kerran yhdessä; siskoni ja veljeni perheineen olivat siis myös.
Hiukan ikävä alku oli tällä vappu-herkuttelullamme... Kun me nousimme autosta, niin kuopuksen sormet jäivät minun sulkemani auton oven väliin...
Poikaa sattui todella paljon (myös äitiä, -mutta sydämeen). Voin arvata, että hammasta purren yritti olla itkemättä (vaikkemme aikoinaan heidän isänsä kanssa opettaneetkaan heitä tyyliin:"pojat eivät itke" -meillä SAI itkeä) Itku pääsi vasta siinä vaiheessa kun minä itkin pahoillani, aiheuttamastani vahingosta. Talutimme hänet pahimman vaiheen jälkeen sohvalle lepäämään, sillä nuorta miestäni alkoi pyörryttää. Kahden sormen puhdistusta, lepoa, laastaria ja särkylääkettä, -niin jonkin ajan kuluttua hän "tokeni". Siinä hääräsi ja hoiti niin äiti, tyttöystävä kuin mummikin... =) Mietinpä jälkeenpäin, että onneksi me olimme ensimmäisinä mummilassamme, -jos siinä olisi vielä häärinyt siskoni ja veljeni vaimo (joka on kuopuksen kummitäti) niin mitähän siitäkin sopasta olisi tullut... ;-)
No, jokatapauksessa, -nuorimies on kunnossa. On jo jonkinaikaa ollut tyttöystävänsä ja kaveriensa kanssa jossakin... Kebabille sanoivat menevänsä kun kaverit tulivat hakemaan.
Rumalta näytti nuoren miehen nimetön ja keskisormi, -ja jos ei kynsi irtoa (toivottavsti ei) , niin mustaksi varmaankin väri vaihtuu jossakin vaiheessa.... :(

Nyt vihdoinkin ehdin vastaamaan Lissun sekä Jaanan antamaan haasteeseen. (anteeksi rakkaat blogi-ystäväni kun tämä kesti....)
Haasteen lomaan sai laittaa kodista löytyviä keltaisa asioita...

MONTAKO BLOGIVIESTIÄ OLET KIRJOITTANUT BLOGIISI?
Hmmm. Jos oikein blogiani luen niin niitä on 54 kappaletta...

MIKSI ALOIT KIRJOITTAMAAN BLOGIA?
Vuonna 2006 aloitin Vuodatuksessa blogin, joka sai alkunsa Ihan itse sivuistoilta (jossa oli silloin vielä aikaa viettää.) Nukkekoti harrastuksesta se kaikki alkoi.
Vaihdoin Blogiani koska Vuodatukseesa oli usein ongelmia. Myös blogin tyyli ja aiheet ovat jonkin verran vaihtuneet.

Tässä kuvassa joskus aikoinaan kirppikseltä ostamani keltainen mariskooli, josta otin selvää, ja sain tiedokseni, että tätä ei ole tehty myyntiin, vaan on koe-erä. Ja tämän on mahdollisesti ollut jonkun Nuutajärven henkilökunnasta olevan henkilön, -joka jostakin syystä on tästä luopunut ja se on päätynyt kirpputorille....




MILLÄ NETTISIVUILLA KÄYT KUN OLET NETISSÄ?
Blogilista (ja monta ihanaa blogia) on se pääsääntöinen paikka jossa käyn ! Joskus harvoin kun aikaa on, niin käyn joissakin sisustus-nettikaupoissa.

Lisää ns. keltaista väriä; joitakin kirjoja...


ONKO SINULLA OMAA KOTISIVUA?
Ei kotisivua, vain tämä blogi.

Keltainen viinilasin jalka...

OSAATKO PUHUA MUITA KIELIÄ KUIN ÄIDINKIELTÄSI?
Ikävä kyllä en!!!

Kuva keittiön astiakaapista.


MITÄ OHJELMIA SEURAAT TV:STÄ?
En säännöllisesti mitään. Sisustus- ja puutarha ohjelmat ovat suosikkejani, mutta katson myös Salkkarteita, Sydänjäätä ja Lehmänvuosi ohjelmaa, jos satun olemaan tv:n ääreesä niiden tullessa. Ja montaa muuta ohjelmaa....

Pihalta keräämäni vappukukat.


HISSI VAI PORTAAT?
Vaikka ylipainoa onkin, niin siitä huolimatta valitsen aina portaat! ;-)

ONNEN TAI EPÄONNEN NUMEROSI?
Oikeasti minulla ei sellaisia ole, mutta joskus nuoruudessani kuvittelin, että epäonnennumeroni on 13 ja onnen numeroni 7... Mitään selitystä ei näille ole, eikä minulla enää nykyisin ole mitään onnen- tai epäonnennumeroita!

Kirpputorilta ostamani patsas, jonka kiilto häiritsee... Mutta patsaan herttaisuus korvaa sitä jonkin verran.



Tätä kirjoittaessani esikoinen ja tyttöystävänsä tulivat, -ja menivät... Kuopuskaan ei ole kotiutunut, mutta olemme olleet puhelimitse yhteydessä. Toivottavasti rakkaat nuoreni tulevat pian kotiin... Voi näitä lämpimiä kevät päiviä... Arvaahan sen, mitä nämä nuorissa saavat aikaan...

Haasteeseen kuului haastaa vielä kolme bloggaajaa, mutta koska olen huono tällaisissa ja monelle tämä on jo tuttu, niin jätän jatko-haasteen väliin.