Aurinkoista viikonloppua...

Toivottavasti aurinko paistaisi!! Nyt on puolipilvistä ja tuulee.
Pitäisi mennä vähän puutarhaan kopsuttelemaan, mutta nyt ei jaksa!!
Nukuin tänään lähes klo. 8.30 asti, -erittäin harvinaista minulle, yleensä nousen siellä seitsemän hujakoissa. No, siihen saattoi vaikuttaa eilinen päivä, kun oli kaikenlaista touhua.
Meille tuli Turusta vieraita; mieheni tytärpuoli sekä hänen avomiehensä.
Aamupäivällä siivoilin, sen jälkeen kävin pyöräilemässä ja keräilin samalla erilaisia luonnonkukkia. Tulin vielä metsän kautta kotiin ja talutin pyörää siellä. Sen jälkeen tein piiraita: tonnikala-oliivi sekä raparperi-mansikka.
Meillä ei aikoihin ole ollut vieraita, sillä Esikoisen poismenon jälkeen en oikein ole jaksanut... Nyt oli kuitenkin mukavaa vaihtelua, ja vieraatkin viihtyivät lähes klo 22.30 asti!
Tämä mieheni tytärpuoli valmistui viime keväänä lääkäriksi (juhliin me emme valitettavasti voineet mennä, -meillä kun oli juuri Poikani hautajaiset tulossa...).
Hän kertoi työstään, samoin kun he ovat kovia matkustelemaan niin kertoivat matkoistaan. Muistelivat tyttären lapsuutta ja koska he kaikki ovat Hangosta kotoisin niin oli paljon yhteisiä tuttuja ym. joita he myös muistelivat. Oli mukava kuunnella ja nauraa mukana monille jutuille, -vaikka sydämessäni kaipasinkin suunnattomasti Taivaspoikaani.


Aamulla saatuani pyykit narulle pakotin itseni kävelylle. Kävin ostamassa vielä kesäkukkia, (samettikukkia kasvimaalle pitämään -toivottavasti- ainakin joitakin tuholaisia pois kasvieni kimpusta)
ja vaikka tässä lähes naapurissamme on puutarha, niin hain kukkani CityMarketista. Näin sain lenkkini vähän pidemmäksi. Kun en Esikoisen poismenon jälkeen ole kunnolla liikkunut -mitä nyt sängyn, sohvan ja jääkaapin väliä..., niin kyllä nyt pienikin lenkki väsyttää!!
Ehkäpä menenkin hetkeksi sohvalle selailemaan kauniita sisustuskirjoja, jospa sitten myöhemmin iltapäivällä jaksan hoidella puutarhaani!


Vielä piti esitellä uusimmat omelukseni; -kokeilin tehdä vaatepuuhun pyykkipoikapussia.
Lähetin siitä kuvan kännykkään äidilleni, joka soitti heti, että hänkin haluaisi, -niinpä huurruttelin koneellani hänellekkin.
Vielä pari pitäisi tehdä lähimmille,-sen jälkeen (jos vain vielä jaksan) voisin koittaa Huutonetissä, missä tekeleitäni muutenkin koitan kaupustella. ;-)

Tämän tein itselleni:
Kaikki kuvani suurenevat klikkaamalla.


Ja tällaisen tein äidilleni!
Nämä on tehty "omasta päästä" (niinkuin minulla yleensä kaikki; ruuat, leipomukset yms.) ilman kaavaa tai edes sen suurempaa suunnittelua. Olen ompeluksissani ollut jo kouluaikana sellainen, etten jaksa mitään kovin monimutkaista ja suuritöistä tehdä, -kun pitäisi saada nopeasti valmista!