Uusi -vanha- vesikelkka...

Perjantaina tehdessäni päivällä ruokaa mies `metsästi´ vesikelkkaa.
Meillä olisi seuraavana päivänä pienet puutalkoot ja vesikelkka olisi ollut oiva apu tuolla metsänreunassa hangessa.
Soitot muutamiin antiikkiliikkeisiin vetivät vesiperän, -eivät siis vesikelkkaa.☺

Tarkoitukseni oli ruuan teon jälkeen laittaa pullataikina nousemaan, mutta onneksi en ehtinyt sitä tehdä, sillä mies päätti että nyt lähdetään muutamissa paikoissa käymään.
Ensin kävimme parilla oman kaupungin kirpparilla ja seuraavaksi suuntasimme kohti Tammisaarta ja sen antiikkiliikkeitä sekä kirppareita.
Matkalla mies mietti, että jospa sittenkin ajaisimme Saloon ja piipahtaisimme kirpputoreilla katsomassa.
Hän vei minut yhdelle kirpparille, että sain katsella omia juttujani, ja lähti sillä aikaa itse käymään toisella. Jonkin ajan kuluttua sain kuvan vesikelkasta ja soitin miehelleni, -kyselin että missä tuollainen vesikelkka on... Hän vastasi että auton takakontissa jo.☺
Aivan käsittämätön tuuri että sieltä sattui löytymään juuri sellainen vanha melko suuri vesikelkka joka miehelläni oli mielessä.
Ei tuollaisia taida kovin paljon olla enää myynnissä, ja jos antiikkiliikkeestä olisikin sattunut löytymään niin hinnassa olisi varmasti ollut "antiikki-lisä."

Tuo poikkilauta tuolla alhaalla oli siinä, eikä sitä otettu pois, sillä oli ihan hyvä lisä kun edessä oli puiden kuljetusta.
Kesällä minä saan tuon koristekäyttöön puutarhaan -mies vain vähän sitä siistii ja käsittelee, että kestää ulkona.

Vanhat maitotonkat meillä oli jo ennestään.

Illalla kun tulimme kotiin niin minä aloin vielä tekemään sitä pullataikinaa.

Niin enhän minäkään ihan tyhjin käsin kirpputorilta ulos tullut...
Löysin ihanan melko suuren nuottitelineen, -ei en soita mitään- tuo tulee varmaankin työhuoneeseeni ihan vaikka kirjatelineeksi.

Tämän koristeen halusin ehdottomasti koristamaan meidän toista wc:tä.

Se jotenkin niin sopii tähän tyyliin... Eikö?

Eilen sitten uusi kelkkamme pääsi tositoimiin sillä meillä oli ne puutalkoot, -tuosta tonttimme vierestä on kaadettu puita ja mies sai luvan ottaa niitä takkapuiksi.
Kolmen miehen voimin he siellä hommia tekivät.
Äitini ja siskoni olivat minun seuranani ja auttamassa ruuan valmistuksessa.
Katselimme ensin siskon koneelta hänen (+äitimme) matkakuvia ja sitten ryhdyimme valmistamaan miehille kahvia ja evästä ulos.
Edellisenä iltana leivotut korvapuustit sekä rahkapiirakka (pullataikinaan) pakattiin mukaan, paistoin pakastimesta puolivalmiita karjalanpiiirakoita ja niihin päälle kinkkua ja juustoa.
Eväät laitettiin tietenkin voipaperiin.
Kahvia, teetä ja kaakaota termospulloihin.
Vähän tuli kiire noiden kahvien kanssa että yksi miehistä ehti eväistä nauttia ennenkuin lähtisi hakemaan vaimonsa (siskoni vanhin tytär, minun kumityttöni) töistä.
Olisimme panostannut enemmän tuohon eväiden yms. asetteluun ilman sitä pientä hoppua,
-joka johtui siitä että taisimme katsella niitä kuvia vähän liian kauan...

Nautimme kaikki yhdessä eväistä ulkona, -risuista tehtyä nuotiota olisimme vähän kaivanneet, mutta taajama-alueella sen teko on valitettavasti kielletty.

Me naiset lähdimme sisälle valmistelemaan ruokaa ja miehet jävät vielä jatkamaan.
Iso kattilallinen höyryävää jauhelihakeittoa syntyi meidän naisten käsissä, -tai oikeammin äitini käsissä!
Lisäksi leipää ja juustoa.
Minä söin sitä edellisenä päivänä tekemääni kasvis-tofuvuokaa.
Jälkiruuaksi kahvit/teet, omena-murupiirakkaa + vaniljajäätelöä.

Aivan ihana päivä yhdessä, -talkooväki lähti vasta illalla- väsyneinä mutta varmasti onnellisina.
Viihdymme yhdessä (kaikille ei eilinen sopinut).
Minä jo mietin että jospa vielä tässä talven aikana ehtisi kutsua läheisiä syömään loimulohta, olisi ihana tuolla ulkona syödä kun mies loimuttaisi.

Tykkään kelkasta kovin, -siskoni muisteli kuinka lapsina mummolassa serkkujen kanssa olivat iltasella laskeneet vesikelkalla tietä pitkin, niin että kipinät jalasten alla olivat lennelleet.
Näissä kemuissa minä en ole ollut mukana, -olin (olen aina ollut) äidin ja isän tyttö ja ikävöinyt kotiin niin etten edes mummolassa ole pystynyt olemaan, vaikka isosisko on ollut mukana.
Jo lapsena viihdyin paljon itsekseni.
Minun muistoni mummolasta on kun sukulaisia meni heinätöihin, -myös siis meidän äiti ja isä, eikä minun tarvinnut jäädä yöksi. Sisko varmaan jäikin, -vietti paljon kesiä siellä.
Me serkut työnsimme toisiamme maitokärryissä pitkin pihaa ja peltoteitä.
Maitokärryt vielä joskus täytyy hommata.

 

Onko teillä lukijat joitakin samantyylisiä muistoja lapsuudesta?
Esimerkiksi koskien jotakin tavaraa tms. siltä ajalta.