Kuvia pieneltä lomalta...

Viime viikko kului siis Hangossa; -mies teki alkuviikon vähän remonttia siskonsa asunnossa jossa me samalla saimme asustella.
Ei mitään sen kummempaa, kauniita maisemia ja hyvää ruokaa. Eipä sitä muuta tarvitsekkaan...
Minä kun pelkään matkustamista lentokoneessa sekä laivassa. Vene on lähes kauhistus, -siis jos pitäisi sen kanssa vesille lähteä. Mielelläni niitä kyllä katselen.
Kuvasin aika paljon ja tässä joitakin otoksistani:
Kuvat suurenevat klikkaamalla niitä.
Erilaisia kauniita rakennuksia, parvekkeita ja katoksia on paljon:


Ihania ravintoloita ja kahviloita löytyy monenlaisia. Classic Pizzassa söimme ihanaa savulohi pizzaa, jossa oli myös mm. pinaattia sekä lemppariamme Cavi-artia. Oli ensimmäinen kerta kun tuollaista pizzaa kokeilimme, ja sitä tilaisin toistekkin, -mielelläni tässä kyseisessä ravintolassa, sillä palvelu oli todella ystävällistä ja ravintola oli kaunis ja viihtyisä.
Alan`s Cafessa olen vieraillut usein, Smörmagasines oli ensimmäinen kokeilu, -ihan perus lounasannokset söimme. Ei välttämättä tarvitse toista kertaa mennä...
Neljän Tuulen Tuvalla emme ruokailleet, mutta leivokset olivat vertaansa vailla!


Hangon toisella hautausmaalla käydessämme kuvasin joitakin erikoisia hautoja/hautakiviä.
Toivottavasti en tee suurta rikosta kun täällä niitä julkaisen, -taisivat olla kaikki 1800-1900 luvun alkupuolelta (kaikista ei saanut edes enää mitään selvää kirjoituksesta). Todella hienoja ja erikoisia.


Hangossa oli viimeviikon lopulla esteratsatus kilpailut, -niitä seurasimme myös hetken.
Yhtenä päivänä satoi ja tuuli niin reippaasti, että jätimme pyörät "huilaamaan" ja lähdimme autolla kiertelemään. Mies -entisenä hankolaisena tiesi, että Tulliniemen rannassa olisi
surffaajia. Veneilijöitä ja purjehtijoitahan Hangossa on aina. Ihailin upeita veneitä, ja mietin kuinka hienoa olisikaaan viettää lomaansa merellä, -JOS ei pelkäisi näin kovin kuin minä. ;-)
Mies ei ole tällainen "maakrapu" kuin minä, pienellä venellään kalasteli Hangossa asuessaan, ja Hangon meripelastusseuraan kuului silloin myös.




Maisemathan Hangossa ovat aivan uskomattomat. Sen historiasta kiinnostuin myös.
Mies tietää paljon sota historiasta ja onkin siitä kertonut. Minä mietin myös sitä 1800 lukua jolloin mm. Hangon kylpylä perustettiin. Alla olevassa kollaasissa vasemmassa alakulmassa näkyvä maalaus on Hotelli Regatasta, jonka lisäsiipi oli purettu ja tuo näkyi siellä vanhalla seinällä. Ja alakulmassa oikealla oleva kuva on Neljän Tuulen Tuvan kallioilta, jossa tiirapariskunta puolusti pientä poikastaan, syöksymällä niin lokkeja kuin liian lähelle tulevia ihmisiäkin kohti. Poikasesta pilkistää vähän sieltä ruohikon seasta.


Nämä vanhat laiturin rippeet 1800-luvulta kiehtoivat minua kovasti. Kylpylässä ovat silloin vierailleet ruhtinaat, kreivit ja paronit. Tätä laituria ovat he käyttäneet, -nyt sinne ei ole asiaa enää kuin linnuilla. Silloin joskus sieltä ovat kylpylävieraat saaneet vuokrata veneitä.



Hangon Casino taitaa olla hyvin monelle, hangosta edes jotakin tietävälle, tuttu nimi.
Siellä kävimme perjantai-iltana kuuntelemassa Pepe Willbergiä. Mäntyjen katveessa oleva pieni Park on ollut vuonna 1889 Hangon kylpylän yhteyteen rakennettu voimisteluhuoneisto.
Ja "sokerina pohjalla" varmaankin koko reissun paras paikka oli Kala- ja äyriäisravintola På Kroken.
Jos vain vierailette Hangossa niin omasta ja mieheni puolesta voin lämpimästi suositella, että käykääpä Hangonkylän satamassa tässä ravintolassa -kuulemma sieltä saa myös pippuripihviä... ;-)
Me söimme upean aterian saaristolaispöydästä, -24,00€ oli buffee aterian hinta, ja ehdottomasti sen väärtti! Pöydät notkuivat toinen toistaan ihanampia herkkuja! Kyllä kalat ovat hyviä ja valkoviinipullo coolerissa vain lisäsi nautintoa. Olimme siellä siis polkupyörilllä, siksi mieskin pystyi nauttimaan viiniä. Takaisin matka polkien oli hiukan tuskaa; -massut olivat niin täynnä. No, onneksi Hangossa ei ole pitkämatka mihinkään...


Tulipas tästä melkoinen kuva-kavalkaadi... Siitä huolimatta laitan vielä kuvat meidän pienen perheemme yhteistempauksesta. Otimme eilen kaikki tatuoinnit. =)
Minä olen omaani haaveillut varmaankin lähes 20 vuotta, -aina olen keksinyt milloin minkäkinlaisia syitä miksi en ole ottanut... Suurin syy kuitenkin se kivun pelko.
No, tekihän tuo kipeää, mutta nyt se haave on toteutettu. Luulenpa päässeeni kuitenkin vähimmällä kivulla verrattuna perheen miehiin. Kuopuksen tribaalin teko kesti kauan, n. 2½h.
Mutta niin vain nuorimies kesti vaikka kipeää teki.
Mies otti kiltin leijonan, ja ensiviikolla ottaa vihaisen leijonan. =)
Tatuoinnit teki ihanan ystäväni Mian tytär.
Iho on vielä punainen ja hiukan turvonnut ja se näkyy kuvissa.


Miehellä vielä kolme viikkoa lomaa, -se taitaa mennä ihan tässä kotinurkissa oleillen.
Kotona kyllä riittää puhaaa, -vaikka muille jakaa! ;-)